Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Liittyminen - Pentuhakemus

Muista lukea säännöt!

Hakemus:

Oppilasnimi: Esim. Hiutaletassu (loputtava sanaan -tassu.)

Soturinimi: Hiutaleturkki (alettava samalla sanalla kuin oppilasnimi, voit jättää tyhjän jos harkitset. Oikeaa asiaa tarkoittavia soturinimiä ei hyväksytä esim. Lumihiutale.)

Sukupuoli: Naaras/ Kolli

Klaani: Myrsky-, Joki-, Tuuli- tai Varjoklaani / erakko tai kotikisu (tarkista ensin, onko haluamassasi klaanissa tilaa, jos et ole varma tilasta, kysy.)

Ulkonäkö: Kuvaile vähintään seitsemällä virkkeellä. Turkin väri, pituus, silmien väri, kissan koko.. Kaikki mahdollinen, jonka avulla saisi mahdollisimman hyvän kuvan kissasta. Tähän voi liittää myös kuvan, mutta sanallinenkin kuvaus pakollinen.

Luonne: Kuvaile vähintään seitsemällä virkkeellä. 

Menneisyys: Ei pakollinen, mielellään emo ja isä ainakin + sisarukset...

Muuta: Kaikki loput asiat, jotka eivät muihin kohtiin kuulu. Esim. erityistaidot tms. Kukaan ei kuitenkaan ole paras kaikessa... Pyri myös noudattamaan klaanillesi tyypillisen kissan piirteitä.

Toiveet: Esim. Kenen oppilaaksi, saada kumppani, pentuja jne.

Ropettaja: Nettinimesi, jolla esiinnyt cboxissa yms. esim. Hiutale.

Kursivoidut pakollisia! Olet ensin oppilas, et voi olla heti soturi!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Zare

15.02.2018 15:54
Hakemukset hyväksytty :3
Tuhkatassu, saat mestariksesi Haukkataivaan ^^ Tervetuloa!

Nimi: Zare

15.02.2018 15:49
Nimi: Saeko
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Kotikisu -> Erakko
Ulkonäkö: https://goo.gl/images/cpNA4s
Pitkäturkkinen, solakka naaras. Turkki on pääosin tumman tuhkanharmaata, mutta siinä on myös mustaa tabbykuviota. Vaaleanharmaita alueita löytyy kauluksesta, kuonon ympäriltä ja 'rajauksina' silmien ympäriltä. Myös Saekon tassut ja vatsa ovat vaaleanharmaat. Silmät ovat vaalean lehdenvirheät, hieman kellertävät. Saeko on hieman normaalia pienikokoisempi, rakenteeltaan siro. Sirous kuitenkin katoaa tuuhean turkin alle. Lihakset eivät ole kummoiset, mutta Saeko voimistuu kyllä erakkoelämänsä aikana. Korvat ovat suuret ja niiden päissä on pienet tupsut, mikä kertoo rotukissan sukujuurista. Kaiken kaikkiaan Saekosta saa hyvin pehmeän kuvan, eikä hän todellakaan näytä metsään kuuluvalta kissalta.

Luonne: Sinisilmäinen ja helposti unelmiinsa uppoava naaras. Saeko kiintyy helposti ja on todella tunteellinen kissa, joka kuitenkin erottaa oikean väärästä. Todella ystävällinen ja auttavainen naaras. Joskus saattaa olla ärsyttäväkin, mutta useimpien mielestä hän on hyvin herttainen persoona. Määrätietoisuuttakin Saekosta löytyy, ja naaras on valmis tekemään töitä tavoitteidensa eteen. Antaa rakkailleen kaiken huomionsa ja on hyvin epäitsekäs. Haluaa osoittaa vanhemmilleen, että pärjää metsäkissana.

Menneisyys: Kahden kotikissan tytär. Emo Sumi on norjalainen metsäkissa, isä Taka tavallinen maatiaiskissa. Tämän myötä Saeko on vahvasti rotukissan näköinen, vaikkei täysin olekaan emonsa piirteitä perinyt. Saeko syntyi ja kasvoi kotikissana, mutta rakastui erakkoon nimeltä Ryo. Vaikka naaras oli vasta nuori - reilu puoli vuotta - päätti hän karata kotoa lähteäkseen kiertämään järven ympärystää Ryon kanssa löytääkseen heille yhteisen kodin.

Ropettaja: Zare

Nimi: Peuraloikka

15.02.2018 15:03
Oppilasnimi~Sulatassu

Soturinimi~ Sulapuro

Sukupuoli~ Kolli

Klaani~ Myrskyklaani

Ulkonäkö~ Sula on väritykseltään tummanharmaa, jonka kuono on hyvin valkoinen. Hänen hännänpäässään on vaaleanharmaa kohta, mutta se on lähes huomaamaton. Kolli on varsin heikon näköinen, vaikka lavat olisivatkin hiukan leveät ja takajalat voimakkaat. Tämän silmät ovat keltaiset, joissa on häivähdys harmaata. Kuono on hiukan litteä, korvat suuret ja pyöreähköt sekä viikset lyhyet ja tuuheat. Leuka kapenee hiukan alaspäin mentäessä. Sulan nenäkin on valkoinen valkoisessa kuonossaan. Hänen kyntensä ovat lyhyet sekä hiukan tylsät, mutta hampaat ovat terävämmät kuin kissoilla yleensä. Häntä on 'normaali' kuten jalatkin. Sulan silmistä paistuu lähes aina iloinen pilke, ja hänen silmistään näkee muutenkin hyvin paljon hänen tunteistaan. Siksi tämä yrittää häpeissään tai peloissaan vältellä muiden katseita.

Luonne~ Sula on hyvin jalo soturi. Hänen on tapana keksiä keinoja, miten jokainen kissa selviäisi hengissä. Hän huolehtii myös muiden klaanien kissoista, vaikka hän onkin hyvin uskollinen klaanilleen. Sula on myös hyvin utelias, eikä kolli pidä siitä jos hänelle ei kerrota jotain asiaa tämän kysyessä sitä. Hän pitää myös siitä, että hän, ja kaikki muut saavat vaikuttaa klaanin yhteisiin asioihin. Sula kuitenkin loukkaantuu varsin helposti, ja hänen on usein vaikea päästä vaikeuksista yli. Kolli uskoo Tähtiklaaniin, mutta hän olisi valmis rikkomaan soturilakia ystävyyden tai jalouden takia. Sula suuttuu harvoin, mutta kun hän suuttuu, hän ei anna heti anteeksi, oli hän sitten kuinka jalo tai armollinen. Armoa ajatellen kolli ei pidä taisteluista, ja siksi hän voisi mielestään harjoitella vain puolustusliikkeet. Sula pitää pennuista sekä klaanivanhimpien tarinoista, ja hän on muutenkin oikein mukava ja lempeä kolli. Hän kuitenkin pelkää jätetyksi tulemista, sekä taisteluun joutumista.

Menneisyys~Sula oli pentuna jatkuvasti hankaluuksissa cx

Muuta~
Emo: Mahd; Kettuväijy?
Isä: Mahd; Rikkakasvo?
Veljet: ?
Siskot: ?

Toiveet~ Mestariksi joku hiukan kokeneempi ja vanhempi soturi. Ehdoton toive on kumppani sekä pennut<3

Ropettaja~ Peuraloikka

//Emon, isän yms. Voi vaihtaa sitten kun ne ovat selvemmät.

Nimi: Tuhkaturkki

14.02.2018 22:13
Oppilasnimi: Tuhkatassutassu
Soturinimi: Tuhkaturkki
Klaani: Varjoklaani
Sukupuoli: kolli

Ulkonäkö: Tuhkaturkilla ilmällä on punamusta turkki. Hän on isokokoinen kolli jolla on meripihkanväriset silmät. Tuhkaturkki on pitkä. Hänen käpälänsä ovat valkoiset. Tuhkaturkin polkuanturat ovat vaaleanpunaiset. Hänellä on pitkä karva ja
ja pitkät,terävät kynnet. Korvat ovat harmaat. Hänellä on arpi kyljessä.

Luonne: Erittäin ärhäkkä mutta uskollinen klaanilleen. Joskus jopa hyökkää toisten kissojen kimppuun. Hänelle on tärkeää noudattaa soturilakia. Hiljainen, viisas kissa. Mukava ja luotettava. Inhoaa muita klaaneja. Hyvä taistelemaan.

Menneisyys: Tuhkapentu syntyi Koivuturkille valkoinen naaras jolla on vihreät silmät(hänen emo) ja Vatukkaturkille punainen kolli jolla on meripihkanväriset silmät (hänen isä)
Veljet: Vehnätassu keltainen kolli jolla on vihreät silmät, Omenatassu punainen kolli jolla on meripihkanväriset silmät, Hunajatassu keltainen kolli jolla on vihreät silmät.
Sisko: Ohratassu harmaa naaras jolla on vihreät silmät.

Muuta: päädyin tälle sivustolle kun etsin soturikissaroolipelejä

Toiveet: kumppani ja pentuja, mestariksi kolli (jos käy)

Ropettaja: Tuhkaturkki

Nimi: Zare

12.02.2018 18:50
Kaikki hyväksytty :3

Nimi: Ruoste007

12.02.2018 16:26
Pentunimi: Pikkupentu

Oppilasnimi: Pikkutassu

Soturinimi: Valkokuono

Sukupuoli: Kolli

Klaani: Varjoklaani

Ulkonäkö: Hieman normaalikokoista suurempi, jäntevä kollikissa. Fyysistä voimaa löytyy myöhemmin jo ihan kokonsa puolesta. Turkki on hopean siniharmaata, ja näyttää aina olevan sukimatta, ja poikkeuksetta se sojottaa lähes minne sattuu. Turkki on yleensä hyvässä kunnossa, mutta se ei kiillä karvojen laadusta johtuen, vaan on enemmänkin "mattapintainen" auringonvalossa kun. Nenänvarsi on selkeästi vaaleamman harmaa,  ja silmät ovat kirkkaan siniset. Silmissä saattaa havaita hieman "sokean" kiillon vaaleasta sinisyydestä johtuen, mutta kolli näkee erinomaisesti. Korvat ovat normaalikokoiset, hieman muuta kehoa tummemmat vaikkei tätä oikeastaan edes erota. Viikset ovat pitkät ja mustat. Häntä on pitkä, ja karva siinä on aavistuksen pidempää kuin muualla kehossa. Sen pää on terävä. Kollin tassut ovat leveät, ja polkuanturat ovat harmaan ja vaaleanpunaisen kirjavat. Kynnet ovat normaalin pituiset, läpikuultavat ja todella lujaa tekoa, ja katkennutta kynttä tämän kollin ei tarvitse varoa.

Luonne: Kolli on hieman "ärhäkkä"(Varjoklaanilaiseen tapaan), mutta eloisa ja ehdottoman uskollinen klaanilleen. Ärhäkkyys ja ehkä jopa pienoinen päällekäyvyys tulee esille muiden kuin oman klaanin keskuudessa, mutta nuorempana kollin pinna on ollut huomattavasti lyhyempi. Pisteliäät ja hauskat kommentit putoilevat aika ajoin ilmaan, mutta se ei kuitenkaan estä kollia olemasta välillä myös hiljainen, viisas kissa, joka tilanteen vaatiessa ottaa johdon. Hän on kuitenkin myös mukavaa seuraa, ja luotettava ystävä. Muille kuin omalle klaanilleen kolli tulee vastaan niskakarvat pystyssä, ja jämerä hän on myös omille ystävilleen. Pentuna kolli syntyi ennenaikaisesti, ja aina oppilasikänsä puoliväliin hän oli kuin kuikelo, heiverö linnunpoikanen. Se ei estänyt kollia kasvamasta suurikokoiseksi ja lihaksikkaaksi soturiksi. Sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä tältä kissalta on löytynyt pienestä asti, ja myös uteliaisuus ja energia on ollut jopa muita pentuja korkeammalla. Soturilaki on kissalle todella tärkeää, ja kissan arvoihin kuuluvat myös puhdasverisyys ja lojaalius.

Menneisyys: Puhdasverinen klaanikissa, Karhumielen ja Liitomielen poika. Emonsa Liitomieli nimesi hänet Pikkupennuksi, sillä kolli oli oppilasikänsä puoliväliin asti todella heiveröinen ja pieni, mutta myöhemmin klaanin päällikkö antoi kollille uudeksi nimeksi Valkotassu/Valkokuono. Nimi tulee kollin vaaleasta nenänvarresta.

Muuta: Nimi vaihdetaan, sillä etuliite Pikku- ei enää kuvaa kantajaansa tarpeeksi hyvin. Ja liityin tänne takaisin, koska kaipuu, nostalgia ja kävin pikaisesti vilkaisemassa... ;)

Ropettaja: Ruoste007

Nimi: Pisarasydän

11.02.2018 11:34
Oppilasnimi: Kyyneltassu

Soturinimi: Kyynelsiipi

Sukupuoli: Naaras

Klaani: Myrskyklaani

Ulkonäkö: Kyynelsiivellä on siniharmaa turkki. Hänen silmänsä ovat sinivihreät. Kyynelsiivellä on valkoinen vatsa. Hänellä on keskipitkä, kohtalaisen lämmin karva.
Kyynelsiivellä on myös vaaleanpunaiset polkuanturat ja kuono. Hän on siro, pienikokoinen naaras. Hänellä on lähes huomaamaton lovi vasemmassa korvassaan, aivan kuin emollaan. Kyynelsiivellä on keskipitkä häntä, jonka karva on siniharmaata.

Luonne: Kyynelsiipi on ärhäkäs ja rohkea naaras. Hänellä on sähäkkä luonne. Kyynelsiipi on usein ilkikurinen ja huomionkipeä. Hän osaa olla kuitenkin tarpeen tullen myös lempeä ja kiltti. Hän rakastaa pentuja. Klaani on hänelle kaikki kaikessa. Hänestä on vaikea saada ystävää, mutta se on silti mahdollista. Hän pitää kovasti perheestään eikä halua erota heistä ikinä.

Menneisyys ja perhe: Kyynelsiipi syntyi perheen pienimpänä ja oli vähällä kuolla, mutta onneksi selvisi hengissä.
Emo: Pisarasydän
Isä: Haukkapolte
Sisko: Kuuratäplä
Veljet: Kaurisloikka, Tiikerilumi
Emonemo: Kanervatuuli
Emonisä: Tippaturkki
Isänemo: Talvioturkki
Isänisä: Setriviiksi
Tädit: Aurinkokajo, Kirkaslampi
Serkut: -
Setä: -

Muuta: Kyynelsiipi muistuttaa hyvin paljon emoaan Pisarasydäntä.

Toiveet: Kumppani ja pentuja

Ropettaja: Pisarasydän

Nimi: Tähtitaivas

07.02.2018 20:18
Pentunimi: Värepentu

Oppilasnimi: Väretassu

Soturinimi: Värepyörre

Sukupuoli: Kolli

Klaani: Varjoklaani

Ulkonäkö: Väritykseltään Värepyörre on kilpikonnakuvioinen, eli hänen turkkinsa on pääosin musta ja kellanpunainen. Lisäksi kollilla on valkoiset käpälät ja valkoinen rinta. Kollin turkki on tiheää ja pehmeää, ja yksittäiset karvat ovat keskipituisia. Värepyörteen turkki menee helposti sekaisin, josta kollin soturinimi myös juontaa juurensa. Erityisesti pentuna kollin kasvot ja muut piirteet näyttävät turkin vuoksi hyvin pyöreiltä, mutta vanhetessaan hänen piirteistään tulee hieman terävämpiä. Värepyörteen kuono on melko pitkä ja suippo. Kollin korvien päät ovat terävät, ja kooltaan korvat ovat normaalit. Hänen kirsunsa on väriltään sysimusta. Värepyörteen kirkkaanoranssien silmien väri tuo mieleen auringonlaskun. Kollin silmät ovat muodoltaan pyöreähköt ja ne saattavat usein näyttää hämmentyneeltä, vaikka kolli ei sitä olisikaan. Värepyörteen häntä on pitkä ja karva on siinä yhtä pitkää, kuin muuallakin vartalossa. Kollilla on suhteellisen leveät ja karvaiset käpälät, jotka kantavat lumella. Käpälien tuuhean karvan seasta pistää esiin piikinterävät, keskipituiset kynnet. Kollin polkuanturat ovat kirsun tavoin mustat, mutta oikean etutassu polkuanturassa on pieni vaaleanpunainen läiskä, joka muistuttaa hieman ympyrää. Värepyörteen jalat ovat pitkät ja yllättävän voimakkaat. Kolli ei näytä kovinkaan lihaksikkaalta, mutta tämän todellinen voima voi yllättää. Vaikka hän on melko solakka, kollin turkki saa hänet näyttämään lihaksikkaammalta, kuin mitä hän todellisuudessa on.

Luonne: Värepyörteestä saa helposti inhottavan kuvan, sillä kolli saattaa olla ylimielinen ja ärsyttävä. Jos jokin ei miellytä kollia, hän nostaa asiasta helposti suuren mekkalan. Hän on perfektionisti, eikä luovuta, mutta hän turhautuu helposti ja harjoittelu saattaa mennä hampaiden kiristelyksi. Kollilla on kuitenkin myös toinen puoli, iloinen ja ystävällinen puoli. Hän on hyvin ailahtelevainen ja ensin hän saattaa suuttua, sitten tulla pyytämään anteeksi ja olla mukava, ja sitten taas hermostua pikkuasiasta. Tästä huolimatta Värepyörre on älykäs kissa, ja hyvä valehtelemaan. Jos kolli löytää nuoren, hyväntahtoisen kissan, saattaa kolli saada hänet helposti ajamaan hänen etuaan. Kolli on silti pohjimmiltaan lähes aina hyvissä aikeissa, ja uskoo Tähtiklaaniin. Soturilaki pääsee aina välillä kollilla unohtumaan, etenkin nuorempana. Hän vihaa itse tulla narutetuksi, sillä hän pitää itseään fiksuna ja se saa hänet tuntemaan itsensä typeräksi. Jos kolli jostakusta välittää todella paljon, hänestä tulee huolehtivainen ja hän voisi tehdä mitä tahansa rakkaimpiensa puolesta. Jos Värepyörteen ailahtelevaisuutta kestää, hänestä saa helposti hyvän ja uskollisen ystävän.

Menneisyys:
Syntyi emolleen Varjosydämelle lehtikadon aikana. Hän uskoo isänsä olevan Sysiraita, joka vei hänen sisaruksensa Taivalpennun Jokiklaaniin.
Perhe:
Emo: Varjosydän
Isä: Pimeävarjo (luulee, että Sysiraita)
Sisarukset: Kuurapentu, Taivalkoski, Kalmasydän ja Leikopuro
(+ Silver, Vaahterapilkku, Roihuliekki, Pimeäpentu ja Hämäräpentu)

Muuta: Värityksensä vuoksi ei voi koskaan saada pentuja, mikä on hänestä todella surullista, sillä kolli pitää pennuista. Pelkää jossain määrin pimeää, muttei onneksi pahasti.

Toiveet: Vaikkei voi saada pentuja, toivoo silti kumppania. Mestariksi tarvitsisi kärsivällisen kissan.

Ropettaja: Tähtitaivas

Nimi: Zare

07.02.2018 14:31
Hyväksytty :3

Nimi: Camo

06.02.2018 21:27
Oppilasnimi: Hietatassu (Hietapentu)
Soturinimi: Hietatuuli (harkinnassa)
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Myrskyklaani
Ulkonäkö: https://i.pinimg.com/originals/98/db/d9/98dbd904cbe62996d0d7d0a936a84ead.jp g
Hietatuuli on normaalikokoinen naaras kissa. Naaraalla on hyvin solakka ulkomuoto, siroilla jaloilla varusteltu, mutta hoikkuudestaan huolimatta hän on vahva. Ruskeankirjava turkki on paksua ja keskipitkää sekä näyttää kiiltävältä sillä naaras pitää turkistaan hyvää huolta. Hietatuulella ei oikeastaan ole pääväriä, sillä turkissa tosiaan sekoittuu ruskean erisävyt aina vaaleanruskeasta hyvin tummanruskeaan ja punaruskeaan asti. Punaruskea väri esiintyy suurimmaksi osaksi ’haaleina läikkinä’. Leuka ja nenän ympärys ovat valkoiset, ja rinnassa on valkea täplä. Ruskeankirjavaa turkkia päällystää epäsäännöllinen ohutviiruinen pikimusta tabbykuvio. Häntä on pituudeltaan sopusuhtainen muun kehon kanssa, ja väriltään se on lähes kokonaan musta, muutamia ruskeita kohtia lukuun ottamatta. Hietatuulen kasvot ovat monien mielestä eivät ole suorasanaisesti kauniit, vaan enemmänkin suloiset, niin yksinkertaiset, mutta samalla sekavat erisävyjen ansiosta. Kuono on kapea, ja nenä punertavanruskea. Korvat ovat vähän suuremmat, teräväkärkiset ja niiden päissä on pienet oravamaiset tupsut. Kasvot kruunaa suuret metsänvihreät silmät, mutta kirkkaassa valossa ne näyttävät kellertävän vihreiltä ja ne ovat mantelinmuotoiset. Kokonaisuudessaan Hietatuuli on sulavalinjainen ja ihastuttavan näköinen.
Luonne: Hietatuuli on hyvin rauhallinen tapaus, eikä yleensäkään ole riehumassa siellä täällä edes pentuaikoinaan. Naaras on yrittää pysyä tyynenä vaikeimmassakin tilanteessa ja ajatella järjellä, eikä tehdä hätiköityjä päätöksiä. Tuttaviensa seurassa Hietatuuli on suhteellisen puhelias, mutta vähemmän tuttujen tai tuntemattomien seurassa hän on melko hiljainen. Naaras kohtelee jokaista klaanin jäsentään samalla tapaa, eikä nosta ketään toisen yläpuolelle. Hietatuulen tunteita on vaikea havaita, sillä hän osaa peittää ne hyvin tyyneytensä alle – äärimmäisissä tapauksissa tunteet kyllä huomaa erittäin selvästi. Sen sijaan joissakin tilanteissa hän osaa olla jopa ärsyttävän kylmänviileä. Naaraan olemus ei ole iloinen, muttei mitenkään pahantuulinenkaan. Hän ei kovin usein kaipaa seuraa metsälle, mutta toisinaan on kivaa, että joku on seurana. Muutenkin Hietatuuli on aika itsenäinen kissa, eikä pidä siitä, että on riippuvainen jonkun toisen avusta tai läsnäolosta. Pentu- ja oppilasaikana naaras rakastaa kuunnella erilaisia tarinoita klaaninvanhimmilta. Hän haluaa myös oppia mahdollisimman paljon, joten hänen kysymyksiltään ei voi koskaan välttyä. Hietatuuli ei kilpailuhenkisyyttään koskaan myönnä, mutta se piilee osana naaraan luonnetta. Hietatuuli uskoo kyllä Tähtiklaaniin, mutta ajattelee, että loppujen lopuksi kuitenkin omat valinat vaikuttavat suuremmin tapahtumiin. Soturilaki on naaraalle hyvin tärkeä.
Menneisyys: Hietatuuli on Talvioturkin ja Setriviiksen tytär neljännestä pentueesta, samassa pentueessa on veli nimeltä Pyökkipentu. Naaraan elossa olevia vanhempia sisaruksia ovat Leijonakynsi, Liljavälke, Aurinkokajo sekä Haukkapolte. Isovanhemmat emon puolelta ovat Lumikkotaival ja Suistohaukka.
Isoisovanhemmat: Herukkasydän ja Aaltokynsi, Tiiransiipi ja Nuoliviilto
Isoisoisovanhemmat: Syvänneloikka ja Vaniljakynsi(Herukan vanhemmat), Pajusiipi ja Kadotusaskel(Tiiran vanhemmat)
Isoisoisoisovanhemmat: Routavarjo ja Aamunhohde(Syvänteen vanhemmat), Sitriinipisara ja Luka(Vanlijan vanhemmat), Mantelikasvo ja Ahmasielu(Kadotuksen vanhemmat)
Puoliveljet: Ilvesroihu, Routamieli, Kivirouta, Jäkäläsola ja Särkkätassu
Puolisiskot: Tavisade, Kirkasväre ja Minkkihäntä
Veljen pennut: Korppikasvo ja Susiturkki(Niemiviiksi ja Kärppälumo)
Sisaren pentu: Niemiturkki (Liljävälke ja Mustikkaraita)
Muuta: Hietatuuli muistuttaa ulkonäöllisesti erittäin paljon Talvioturkin edesmennyttä siskoa Lehtiturkkia.
Toiveet: Liittynyt mestari olisi mukavaa vaihtelua! Rakastava kumppani ja pentuja.
Ropettaja: Camo

Nimi: Zare

06.02.2018 20:53
Oppilasnimi: Niemitassu
Soturinimi: Niemiturkki
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Myrskyklaani

Ulkonäkö: https://vignette.wikia.nocookie.net/animal-jam-clans-1/images/b/be/Grey-tab by-cat-with-blue-eyes-dark-grey-tabby-cat-black-tabby-cat-kittens-baby-grey -tabby-cats-black-tabby-cat.jpg/revision/latest?cb=20170315193358
Niemit urkki on normaalin kokoinen, aika siro kolli. Solakan rakenteensa hän on perinyt isältään, mutta rakenne peittyy aika lailla keskipitkän turkin alle, joten kolli näyttää hyvinkin sopusuhtaiselta ja voimakkaalta. Kollin turkki on sekaisen harmaata: siinä sekoittuu tuhkanharmaa, vaalean usvanharmaa ja luonnonvalkoinen, joissain kohdissa myös rusehtavan harmaa. Koko Niemiturkin turkkia halkoo juovikas musta tabbykuviointi, joka näkyy parhaiten kasvoissa silmäkulmista lähtevinä viiruina ja otsassa näkyvänä M-kirjaimena. Kollin turkissa on myös vaaleampia, luonnonvalkeita alueita, selkeimpinä silmien ympärys, viiksityynyt, leuka, rinta ja vatsa. Myös aivan hännän kärjessä on hieman luonnonvalkeaa turkkia. Niemiturkin turkki on keskipitkää, tyypiltään kohtalaisen karkeaa. Häntä on tuuhea muttei erityisen pitkä, ehkä jopa hieman normaalia lyhyempi. Kollin nenä ja polkuanturat ovat vaaleanpunertavat. Niemiturkin silmät ovat vaalean taivaansiniset, ja hämärässä ne näyttävät hieman orvokinsinisiltä – täsmälleen saman värisiltä kuin hänen isänsä Mustikkaraidan silmät. Hänen pupillinsa ovat päivänvalossa hyvin kapeat, mutta pimeässä taivaansinisiä iiriksiä turkin näkyy – kollilla on todella hyvä pimeänäkö. Kollin hampaat ovat terävät ja hänellä on yllättävän paljon voimaa leuoissaan. Niemiturkin tassut ovat muuhun kroppaan sopivat, sirot ja kollin tassuiksi kohtalaisen pienet. Kollilla on muutamia pieniä arpia, mutta ne peittyvät tuuhean turkin alle. Niemiturkki muistuttaa väritykseltään ja turkiltaan hieman emoaan, kun taas rakenteeltaan hän on enemmän isänsä kaltainen.

Luonne: Niemiturkista saa helposti tylsän ja sulkeutuneen kuvan. Hän on harkitsevainen tekemisissään eikä liki koskaan tee mitään typerää. Hän onkin usein se, joka jää ulkopuolelle railakoista leikeistä ja rajojaan koettelevista tempauksista pentuna. Kolli on pohjimmiltaan mukava, mutta vaikuttaa hieman töykeältä skeptisen luonteensa vuoksi. Niemiturkkia voisi melkein pitää kissamaailman nörttinä, joka laskelmoi kaikkien tekojensa järkevyyden ja tuottavuuden. Tämän takia hän vaikuttaa laiskalta, mutta todellisuudessa tekee kuinka paljon työtä vain klaaninsa eteen. Niemiturkki on hiljaisuutensa vuoksi hieman epäsosiaalinen, mutta tulee kuitenkin toimeen useimpien kissojen kanssa. On suoranainen ihme, jos hänet saa todella innostumaan jostain, sillä kolli on todellinen kivikasvo. Vaikka tekeekin useimmat tehtävät mahdollisimman pienellä vaivalla, on hänessä myös perfektionistin vikaa: vähällä vaivalla tehdyn työn ei tarvitse olla huonosti tehty. Niemiturkki saakin usein positiivista palautetta tarkasta ja nopeasta työstään. Pitää mielipiteistään kiinni, mutta kuuntelee myös muita tarvittaessa. Uhkailu ei Niemiturkkiin tehoa, ja kolli kyllä näkee useimmiten bluffin läpi. Niemiturkki ei suutu melkein mistään, vaikka ärsyyntyykin helposti. Hän ei kohota ärtyessään ääntään, eikä varmaan kukaan klaanissa ole kuullut tämän kissan huutavan. Jos Niemiturkin saa joskus suuttumaan kunnolla, rikkoutuu hänen rauhallinen kuorensa täysin. Mikään ei kuitenkaan tunnu oikein hetkauttavan tätä kissaa. Tähtiklaani ja soturilaki viitoittavat hänen toimiaan, eikä kolli katso hyvällä soturilain rikkojia. Jättää kuitenkin tuomitsemisen klaanipäällikölle, eikä kohtele klaanitovereitaan eriarvoisesti näiden tekojen tai juurien perusteella – tiedostaahan hän olevansa itsekin läheistä sukua erakoille. Niemiturkkia ei kannata hankkia vihollisekseen, sillä kolli on hyvinkin fiksu – hän osaa kyllä punoa kierojakin suunnitelmia kostonsa saamiseksi, ja epäonneksi kolli tuppaa olemaan pitkävihaista sorttia. Kuitenkin, kuten sanottu, ei hän suutu helposti, joten vihollisiakaan ei juuri kerry.
Menneisyys: Liljavälkkeen ja Mustikkaraidan poika. Liljavälke oli pentujensa syntymän aikaan kaksijalan vankina, eikä ruoka riittänyt pentujen ruokkimiseen. Niemiturkin kolme sisarusta – Tyräkkipentu, Virtapentu ja Savipentu – kuolivat nälkään ensimmäisten elinviikkojensa aikana. Niemiturkin onneksi hän ja Liljavälke pääsivät pakoon ajoissa, ja Niemiturkki jäi eloon, vaikka laiha olikin. Isäänsä kolli ei ole koskaan tavannut, sillä Mustikkaraita kuoli jo ennen pentujen syntymää. Klaaninvanhimmat sanovatkin, että Niemiturkin sulkeutunut luonne johtuu hänen pentuaikansa kokemuksesta. Niemiturkki itse on asiasta eri mieltä, sillä hän ei tunne erityistä surua isänsä tai sisarustensa menetyksestä, koska ei ehtinyt tunteakaan näitä.
Muuta: Laskelmoivan luonteensa ansioista haka metsästyksessä. Ei ole huono taistelussakaan, muttei vahingoita toisia mielellään. Inhoaa kirkasta valoa, ja ilmoittautuukin yleensä iltapartioihin aamu- tai päiväpartioiden sijaan. Tämä juontaa juurensa kollin pentuaikaan: Niemiturkki syntyi ja eli elämänsä ensimmäiset viikot hämärässä, joten hänen silmänsä ehtivät tottua siihen. Kollin silmät siis kokevat pienen hämärän ’normaalina’ valaistuksensa. Kirkkaina päivinä Niemiturkki saakin helposti päänsärkyä, eikä pysty olemaan pitkiä aikoja ulkona.
Toiveet: Tarvitsisi kärsivällisen mestarin :’3
Ropettaja: Zare

Nimi: Zare

06.02.2018 16:45
Molemmat hyväksytty ~

Yksityinen viesti

05.02.2018 22:26

Nimi: Lasipallo

05.02.2018 13:05
Pentunimi:Leikopentu
Oppilasnimi: Leikotassu
Soturinimi: Leikopuro
nSukupuoli: Naaras/ Kolli

Klaani: Varjoklaani

Ulkonäkö:
Lainaten Varjosydämeltä: "Silmät jotka olivat kuin pirstaleituneet lasin sirpaleet kuuttomassa yössä, pirstaleiset ja moniväriset. Kuin mereltä vyöryvän myrskyn väriset, toinen lähes hopeinen toinen siniliilan kirjava, vannoisin niistä näkyvän yötaivaan."
Ne korostivat hänen terävää leukaa, arpista kuonoa ja pitkä viiksiä.
Leikopuro on pienehkö hopeanmusta kissa vaaleilla tiikerinraidoilla. Hän on perinyt emonsa sirot tassut. Isänsä paksun turkin ja rotevahkon ruumiin rakenteen. Hän omaa pitkät kaarevat ja terävät kynnet. Leikopurolla on tuuhea leijonankaulus. Paksu turkki peittää voimakkaat ja suuret lihakset
Merkillisen näköinen ilmestys: kaksi eri väristä silmää, pieni hopeinen tiikeri siroin tassuin tuuhealla ja pitkällä hännällä.


Luonne: Leikopuro on päällisin puolin mukava ja ystävällinen kissa mutta sisältä mitä kunnianhimoisin ja verisin kissa. Hän ei kavahda kuolemaa eikä epäile sydämmenlyöntiäkään tappaa ketään. Leikopuro on taitava valehtelija ja piilottaa tunteensa ja aikeensa taitavasti. Hänen silmänsä eivät valehtele ikinä mutta eivät koskaan paljasta. Hän on taitava saamaan muiden luottamuksen. Leikopuro on ulkoa mukavan ja luotettavan kissan näköinen. Äärimmäisen hyvä näyttelemään tunteita kuten surua, iloa...
sanalla sanoen salakavala.

Menneisyys: 
Leikopentu syntyi ankaran lehtikadon aikana jolloin kaksijalat kaappasivat kissoja klaaneista. Hänen isä muutti naaraan perässä jokiklaaniin hänen sisaruksen Taivalpennun kanssa, tästä syystä hän vihaa Jokiklaania sillä uskoo sen vieneen häneltä isän ja rakkaan sisaren.

Emo:Varjosydän
Isä:Sysiraita
Sisarukset: kuurapentu, Taivalkoski, Kalmasydän ja Värepentu
(Silver, Vaahterapilkku, Roihuliekki, Pimeäpentu ja Hämäräpentu)
Sisaren tytär: Warui
Emonisä: Varjoterä
Emonemä: Ruusujalka

Muuta: Leikopuro sai nimensä Varjosydämmen siskon mukaan sillä oli ilmetty kopio hänestä. Tämä oli varjosydämmelle pieni shokki.
Kirjotan vähän pentuna

Spoiler: Leikopuron tassut johtavat polulle jota ain harva on koskaan kulkenut ja päättyy mitä kamalimmalla tavalla.

Toiveet: Routamyrskyn oppilaaksi

Ropettaja: Lasipallo

//viimein tääkin tänne

Nimi: Lasipallo

05.02.2018 11:02
Saimpas karan haken tehtyä.

Nimi: Lasipallo

05.02.2018 11:01
Kuva https://goo.gl/images/zE4zp6
Oppilasnimi : Oratassu
Soturinimi : Orapihka

Ulkonäkö:
Hänen pohjavärinsä on kerman vaalea mutta rinnasta, tassujen sisäpuolelta ja vatsasta luonnon valkoinen. Vasen etukäpälä ulkopuolelta vaalean orannsi tummemman oransseilla raidoilla, polven kohdalla yksi yksinäinen tumman ruskea raita. Oikean etukäpälän ulkosyrjä taas vaalean tuhkanbeige ja ruskeilla raidoilla. Selkä, niska ja häntä vaalean tuhkanbeigejä pohja väriltään, mutta hyvin tumman ruskeiden, ohuiden, tiheiden raitojen kuvioima. Vasemman lonkan reunalla on vaalean oranssi laikku pohjavärissä. Tassut ovat luonnon valkoiset ja sopusuhtaiset. Tassun pohja on vaalean punaisen ja tuhkan kirjavat, pehmeät ja soveltuvat hyvin myrskyklaanin metsään.
Hänellä on pitkät, valkoiset viikset ja suurehkot korvat joita reunustaa valkoiset karvat. Sisältä korvat ovat heikon vaalean punaiset.
Tämän otsasta lähtee niskaan asti menevät kolme tumman ruskeaa raitaa. Samanlaiset raidat halkovat myös tämän poskia. Valkoista silmien ympärillä ja kuonossa. Vaalean punainen/vanhan rosan värinen kirsu. Tämän alla vähän vaaleamman punainen laikku joka värjää suuta niin että näyttää kun tämä olisi syönyt vadelmaa eikä liponut huuliaan.
Pieni oranssi laikku oikean silmän alla ja vaalean, lämpimän, syksyn ruskea vasemman silmän alla. Kuvioltaan nämä laikut ovat vähän soikiot mutta taipuvat silmien alta samassa muodossa kun silmän alareuna.
Nenän yläpuolella on ikäänkun suurehko kolmio jonka ala kulmat loppuvat vähän silmien alle. Kolmion kärjestä lähtee raita ylös silmien välistä ja levenee silmien ylle muodostaen erään laisen naamion jättäen vaaleat "ympyrät" silmien ympärille. Tämä kuvio on tuhkan, vaalean, beigen, ruskea joka muuttuu vähän orannssimmaksi poskille.
Silmät samean, vaalean, haikean vihreät ja reunoilta tummemmat.


Luonne:
Hän on vähän arka ja varovainen uusia kohtaan, nuorena ehkä jopa aavistuksen pelokas, säikky. Hän on hyvinkin puhelias sille päälle sattuessaan. Nauraa helposti ja kokeilee innoissaan uusia asioita. Hyvin lämmin ja ystävällinen. Hyvä kuuntelija. Uskollinen klaanilleen. Hänen silmistään harvoin voi lukea tämän tunteita. Kunnioittaa vanhempia sotureita eikä ole marisemassa jokaisesta asiasta joka käsketään tehdä mutta joskus kylläkin kertoo mielipiteensä hyvin selvästi mutta kaunistellusti sillä ei tahdo loukata ketään. Monesti kasvoilla ilme "mitä just tapahtu?"

Muuta: taitava metsästäjä mutta jättää mieluusti taistelut välistä

Menneisyys:
Hän syntyi Laumaan mutta eräänä yönä kostona hänen oikealle isälleen Lokille Thristan tapettua tämän emo ja sisarukset Loki antoi hänet myrskyklaaniin kasvatettavaksi. Hän kaipaa isäänsä mutta uskoo että tällä oli syynsä tuoda hänet klaaniin. Hän kunnioittaa isänsä päätöstä, hän haluaisi nähdä Lokin mutta ei aijo rikkoa soturilakia ja ylittää rajaa mennäkseen tapaamaan isäänsä.
Hänen ollessa pentu hyökkäsi tuuliklaani myrskyklaanin leiriin ja kaikkien niiden kuolleiden kissojen ja taistelevien näkeminen ja kauhun rääkäisyt aiheuttivat hänelle "pikkuiset" traumat.

Toiveet: ööö...
Joku kärsivällinen soturi mestariksi, joku joka on päättäväinen, kärsivällinen mutta myös tiukka (ei ainakaan liian lepsu)
Tutustua isäänsä joskus

Nimi: Zare

30.01.2018 12:40
Molemmat hyväksytty ^^

Nimi: Fíli

28.01.2018 22:54
Öh ota tuo random "r" pois tuolta, en tiedä mistä se sinne loikkasi :DD

Nimi: Fíli

28.01.2018 22:51
//tässäpä Vinhan hakemus uudistettuna 8) eli siis keksitty -palkinnon lunastus!

Nimi: Vinhatähti

Sukupuoli: Kolli

Klaani: Myrskyklaani

Ulkonäkö: Vinhatähti on pohjaväriltään luonnonvalkoinen kissa, ja hänen turkissaan on oransseja läiskiä, jotka seurailevat selkärankaa eivätkä sijaitse missään kohdalla kovin alhaalla kissan kehossa. Takajalkojen päältä alkaa levenevä, tumma raita joka jatkuu yhtenäisenä vaaleten häntään saakka. Kollin ruumiinrakenne on solakka ja jäntevä. Vinhatähti ei ole ollenkaan kookas kissa varsinkaan myrskyklaanilaiseksi, mutta hänellä on pitkähköstä ja uutterasta soturintyöstä syntyneet voimakkaat lihakset. Kollin huomiotaherättävin piirre on hänen silmänsä, jotka ovat suuret ja suorastaan säkenöivän voimakkaan meripihkaiset.
Turkinlaatu on lyhyttä ja sileää, hyvin lämpöä eristävää, ja se on hyvin tasaisen pituista joka puolella kehoa. Vinhatähden häntä on pitkähkö, ja se on pohjaväriltään haalean oranssi, mutta sitä halkovat tummemmanoranssit raidat.
Vinhatähdellä on kolmionmuotoinen, kiilamainen pää, jossa sivuille kiinnittyneet korvat ja kasvoilla pieniä, rosoreunaisia oransseja läiskiä, joka saa kasvot näyttämään melkeinpä maailmankartalta. Kuono on kuitenkin valkoinen lukuunottamatta nenän vierelle pesiytynyttä oranssia täplää ja muutaman viiksen tyvessä olevia oransseja pilkkuja.
Kollin viikset ovat alaspäin kaartuvat, pitkät ja hohtavanvalkoiset, ja nenä sekä polkuanturat vaaleanpunaiset.
[https://www.flickr.com/photos/hoshiwa/3430193358/in/photostream/]
r
Luonne:

Vinhatähti on kovia kokenut, ehkä hivenen hiljainen ja toisinaan surumielisen oloinen kissa, mutta ehdottoman uskollinen ja ystävällinen ja välittävä, mitä tulee sen klaaniin ja klaanitovereihin. Varapäällikkyyden, ja lopulta päällikkyyden tuoma vastuu saattaa toisinaan varjostaa meripihkanväristä katsetta, vaikka se pyrkiikin salaamaan huolensa ympäröiviltä kissoilta parhaansa mukaan.
Vinhatähti nauttii monien klaanitoveriensa luottamusta, ja vaalii sitä tärkeimpänä arvonaan viimeiseen asti. Se on valmis tekemään mitä tahansa joka ikisen klaanikissan eteen, ja pyrkii aina toimimaan oikein ja reilusti, niin ettei yhdenkään kissan tarvitse koskaan kokea tulleensa päällikkönsä hylkäämäksi tai ylenkatsomaksi. Se ei tahdo virastaan huolimatta nostaa itseään muita korkeampiarvoiseksi, vaikka osaa tarvittaessa olla myös voimakas auktoriteetti. Yleensä Vinhatähden kokemuksen ja vilpittömyyden aura saa kuitenkin klaanikissat tottelemaan ilman voimakkaita käskyjä. Joku saattaisi sanoa kollia vässykäksi ja lepsuksi päälliköksi, mutta kolli itse tahtoo ehdottomasti johtaa klaania täsmälleen omalla tavallaan, eikä siedä ajatusta eristäytymisestä pitkäaikaisten toveriensa yläpuolelle.
Vinhatähti on taitava diplomaatti ja melko karismaattinen puhuja, eikä se todellakaan tahdo sotkea käpäliään klaaninsa vereen, ellei ole aivan pakko. Se ei silti tosipaikan tullen pakene taistelua, vaan kohtaa ne klaanitoveriensa rinnalla pää pystyssä.

Henkilökohtaisella tasolla kolli saattaa olla etäisempi, eikä se päästä kovin montaa kissaa lähelleen sen jälkeen, kun on menettänyt niin monta kissaa ympäriltään. Se välttelee menneisyydestään puhumista, ja yrittää aina vaieta aiemmasta masentuneisuudestaan, peläten muiden tuomitsevan sitä yhtä paljon kuin se itse. Muuten Myrskyklaanin päällikkö on melko itsevarma ja vakaa kissa, eikä se helposti ota itseensä juuri mistään. Tarvittaessa se tosin osaakin suuttua hillitystä olemuksestaan huolimatta hämmästyttävän rajusti, eikä ole tällöin ollenkaan niin pehmeä ja ystävällinen näky, kuin yleensä. Hurjistunut Vinhatähti on kuitenkin melko harvinainen ja absurdi käsite, eikä kovin moni tule sellaista näkyä elämässään näkemään. Huumorintaju kollilla on kohdillaan, eikä se pelkää pistää itseään likoon ja naurunalaiseksi - se heittäytyy pentutarhalla leikkimään pentujen kanssa epäröimättä, ja rakastaa klaaninvanhimpien kanssa juttelemista.

Tiivistettynä Vinhatähti on siis leppeä, auktoriteettinen johtaja, rauhallinen ja diplomaattinen päällikkö ja lämmin ja leikkisä klaanitoveri, jota on melko vaikea vihata, mutta myös aika vaikea lähestyä henkilökohtaisella tasolla.

Menneisyys:

Kumppani: Sulkamyrsky
Pojat: Leppähumina, Saarnituli

Sisar: Lumituuli
Veljet: Vääräkajo, Haukkakynsi
Isä: Sieponsydän
Emo: Kvartsituike
Isoisä: Saarnihalla
Isoemo: Apilaloikka
Isänisänisä: Lupiiniturkki
Isänisänemo: Hiirijuova
Täti: Hopeamyrsky
Serkut: Kivipolku
Pikkuserkut: Tihkusulka, Tulivarjo, Syöksyaalto
Pikkupikkuserkut: Saniaisvarjo, Yksimyrsky, Suomusiipi

Vinhatähti syntyi Sieponsydämelle ja Kvartsituikkeelle, muutama vuodenaika sitten ei ehkä juuriltaan mutta sydämeltään täysin puhtaana Myrskyklaanin soturina. Hänet koulutti hänen oma isoisänsä, Saarnihalla. Silloisen Vinhatassun päähän iskostettiin monet opit, mutta Saarnihallan toitotuksesta huolimatta nuoren kollin sydän alkoi sykähdellä Saarnihallan toiselle oppilaalle, Sulkatassulle. Saatuaan soturinimensä Vinhasielu ja Sulkamyrsky olivat virallisesti kumppaneita, eikä kumpikaan voinut ymmärtää, miksi rakkaus olisi heikkoutta kuten Saarnihalla aina kertoi. Pariskunta sai jopa kaksi komeaa pentua, Saarnitulen ja Leppähuminan.
Esimakua tulevasta antoi kuitenkin se, miten juuri sinä päivänä, kun veljekset nimitettiin sotureiksi, Saarnituli katosi mystisesti.
Lopullisesti kaikki muuttui, kun metsään saapui mystinen sairaus joka vaati monien muiden lisäksi myös Sulkamyrskyn hengen. Myöhemmin Saarnitulen ruumis löytyi revittynä Myrskyklaanin reviiriltä läheltä Tuuliklaanin rajaa. Silloinen Vinhasielu masentui ja velloi surussaan monesti istuen yksin metsässä. Jonkin aikaa se oli aivan olematon, laihtui ja oli apaattinen, mutta pikkuhiljaa kolli alkoi saada itseään kasaan ja koki toivuttuaan voimakasta syyllisyyttä siitä ettei kuunnellut Saarnihallaa ja ettei ole palvellut Myrskyklaania asiaankuuluvalla tavalla. Lopulta kolli toipui, ja yrittää yhä vain parhaansa mukaan korjata kaiken, paiskien monesti liikaa töitä mikä näkyy voimakkaana uupumuksena. Pyrkimykset kantoivat kuitenkin hedelmää siinä määrin, että veljensä Vääräkajon noustessa valtaan Myrskyklaanin uutena päällikkönä Kajotähtenä, valittiin se varapäällikön virkaan. Se teki töitä tunnollisesti, uupumatta, ja pääsi päättäväisellä, reilulla ja vilpittömällä olemuksellaan arvostetuimpien soturien joukkoon. Tapahtumat seurasivat toisiaan; kolli pääsi yli kaikista menneisyytensä suruista, ja kaipauksesta muodostui pelkkä voimavara - se teki kaiken Sulkamyrskyn ja muun perheensä kunniaksi. Lopulta, epäonnisten tapahtumien kautta se laitettiin vielä yhteen suureen tulikokeeseen, kun Tuuliklaani hyökkäsi Myrskyklaaniin. Hyökkäys vaati Kajotähden hengen, ja näin järkyttyneestä Vinhasielusta tuli Myrskyklaanin päällikkö, Vinhatähti. Veljen menetys oli oranssinvalkoiselle soturille kova paikka, mutta tavattuaan veljensä ja kaikki muut menettämänsä kissat Tähtiklaanin nimitysmenoissa, se pääsi nopeasti takaisin entiseksi, päättäväiseksi itsekseen, ja pyrkii johtamaan Myrskyklaania niin hyvin kuin ikinä kykenee, ja jättämään tassunjälkensä historian parhaiden päälliköiden joukkoon.

Toiveet: Palvella klaaniaan niin hyvin kuin mahdollista.

Muuta: -

Ropettaja: Fíli

Nimi: Zare

28.01.2018 11:10
//Keksitty arvonnasta

Soturinimi: Talvioturkki
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Myrskyklaani
Ulkonäkö: http://aijaa.com/sjjPQi
Talvioturkki on kermanvaalea, liki valkoinen naaras, jonka turkki on kohtalaisen lyhyttä mutta pehmeää. Naaraan jaloissa, kasvoissa ja hännässä on hiekanruskeaa, hieman harmahtavaa tabbykuviota. Silmien alla ja kuonon päällä tabbykuvio on muuttunut hieman yhtenäisemmäksi alueeksi. Myös hänen korvantaustansa ovat tämän väriset. Talvioturkki on sopusuhtainen ja oikeastaan aika sieväkin, vaikka hän onkin perinyt isältään myrskyklaanilaiselle epätyypilliset, pitkähköt jalat. Jos katsoo tarkkaan, voi huomata naaraan perineen kasvonpiirteensä emoltaan. Talvioturkin silmät ovat orvokinsiniset, keskeltä hieman tummemmat kuin reunoilta. Naaraan kuono ja polkuanturat ovat vaalean punaruskeat. Soturille on kertynyt elämänsä varrella muutamia arpia, joista näkyy kuitenkin vain yksittäinen lovi oikeassa korvassa.

Luonne: Oppilaana Talvioturkki oli hyvinkin lyhytpinnainen ja pisteliäs, mutta hänen luonteensa on pehmentynyt kuiden kuluessa. Erityisesti pennuilleen, kumppanilleen Setriviikselle ja isälleen Suistohaukalle naaras on hyvinkin lämminhenkinen ja sopuisa. Heidän seurassaan Talvioturkin pisteliäisyys muuttuu hyväntahtoiseksi vitsailuksi. Naaras osaa kuitenkin olla helposti ärtyvää sorttia, ja tämän puolen saa esiin useimmiten hänen emonsa Lumikkotaival. Talvioturkki ei siedä emoaan, mutta pyrkii parhaansa mukaan kohtelemaan häntä kuin klaanitoveria. Syvällä sisimmässään naaras kuitenkin haluaisi tutustua emoonsa, mutta kokee menettäneensä oikeuden siihen Lehtiturkin kuoleman myötä. Lehtiturkin kuolema on hänelle yhä arka paikka, eikä naaras puhu siitä mielellään. Talvioturkki on klaanilleen uskollinen, vahvatahtoinen soturi, joka kuitenkin pistää perheensä arvojärjestyksessä klaanin edelle. Tähtiklaaniin naaras uskoo ja luottaa vahvasti. Talvioturkki ei ole kovin puhelias, mutta sanoo kyllä tarvittaessa mitä ajattelee. Naaras on todella, todella pitkävihainen: jos petät hänet, olet käytännössä menettänyt hänen luottamuksensa iäksi.

Menneisyys: Suistohaukan ja Lumikkotaipaleen vanhin tytär. Vatukkatuhka oli naaraalle kuin oikea emo, ja tämän poismeno oli hänelle kova paikka. Hänen veljensä Varpuspentu menehtyi jo pienenä kylmyyteen, kun taas sisarensa Lehtiturkki kuoli kaksijalkojen toimesta odottaessaan ensimmäistä pentuettaan. Lehtiturkki oli Talvioturkille rakas, ja naaras menettikin joksikin aikaa elämänhalunsa tämän kuoleman jälkeen. Hän kuitenkin toipui läheistensä tuella entiseksi vahvaksi itsekseen. Talvioturkilla on kumppaninsa Setriviiksen kanssa kolme pentuetta. Ensimmäisestä on elossa vain Leijonakynsi, sillä tämän veli Niemiviiksi menehtyi klaaneja piinanneeseen mystiseen sairauteen. Toisen pentueen ainut pentu on Liljavälke, ja kolmanteen pentueeseen kuuluvat Aurinkokajo ja Haukkapolte.

Muuta: Todella hyvä metsästäjä. Taistelussa on hieman heikompi, mutta määrätietoisuus korvaa lievän taidottomuuden.

Ropettaja: Zare

Nimi: Zare

05.01.2018 15:05
Villahuopa// Hyväksytty, tervetuloa! :3

Nimi: Villahuopa

04.01.2018 23:14
Nimi : Kataw
Oppilasnimi : Inkivääritassu
Soturinimi : Inkiväärikurkku
Sukupuoli : Naaras
Klaani : Erakko – Varjoklaani

Ulkonäkö : Kataw on ulkonäöltään hyvin paljon normaalia Varjoklaanilaista muistuttava, vaikka erakkoperheeseen syntyikin eikä tiedosta olevansa minkäänlaista sukua Varjoklaanille.
Naaras on ruumiinrakenteeltaan hyvin roteva ja painaa myös sen mukaan suhteellisen paljon. Ei hänellä kuitenkaan huolta ole ylipainosta, sillä ruumiissa ei paljoa ylimääräistä ole. Näin voi myös päätellä nähdessään Katawin, ensimmäiseksi katse ei osuisi silmiin vaan naaraan ruumiilliseen massaan, sekä suuriin lihaksiin. Soturikoulutuksen jälkeen ne tulevat olemaan vahvat ja suojaamaan Katawia. Kuitenkin, lihasmassa tietyllä tapaa hidastaa naarasta, esimerkkinä toimikoot notkeuden väheneminen.
Turkki kropan päällä on lehtikadon aikaan hyödyllinen väline värinsä ja tuuheutensa takia, mutta hiirenkorvan aikaan yhtä kuin tuska. Se on paksua, pörheää ja pehmoista, oikein mukava lämmite. Huonoina puolina toimii kuitenkin myös se, että turkki imee itseensä todella paljon vettä, jonka jälkeen lämmöstä ei ole paljoa tietoa. Paksu turkki edellyttää myös pitkään kuivumisen ilman auringonvalon ottoa. Väriltään se on kellertävän valkoinen, osittain täysin valkoinen ja likaantuu samalla todella nopeasti. Kataw kuitenkin on hyvin siisti kissana ja huoltaa karvaansa parhaan mukaansa aina, kun ehtii.
Tassut ovat isot ja leviävät helposti vielä suuremmiksi. Niitä koristavat pitkät, kaarevat ja sileän terävät, vaaleat kynnet. Kataw tykkää pitää ne sileinä, onhan tuo tietyllä tavalla jopa hienostunut kissa eikä ainoastaan roskiksia tonkiva katurotta. Polkuanturat käpälissä ovat väriltään mustan ja pinkin sekoitteiset, kovat, joka taas edellyttää hyvää kestoa kävellä pitkiä matkoja kovalla pinnalla.
Häntä on pitkä, ruoskamainen ja tasapainottaa Katawia hyvin vahvojen takareisien kanssa. Hypytkin onnistuvat näin paljon paremmin.
Kasvot Katawilla ovat teräväpiirteiset. Leukaluut terävät ja otsapenger matala, luoden mystisen sekä viekkaan ilmeen naaraan olemukseen. Korvat taas ovat kolmiomaiset. Hieman kapeammat ja teräväpäiset, sisältä ihon väri on tumman pinkin sekoitteista. Älykkäät silmät ovat hyvin eloisat ja harvoin luettavissa, muodoltaan mantelin muotoiset. Värinä toimii haalean kellertävä sekä oranssi. Silmien jälkeen on kuono, suhteellisen pitkä, mutta sopusuhtainen. Sitä koristavat pitkät, valkoiset viikset ja tumman pinkki nenä.
Purukalusto Katawilla on vahva ja hampaat saattavat olla normaalia pienemmät, mutta todella terävät. Katawilla on kaulassaan kolme viiltojälkeä muistuttamassa häntä mikä hän todella on.
Kokonaisuudessaan Kataw on enemmän kollin näköinen tietyissä mitoissa, mutta omistaa silti naarasmaisuutta ruumiissaan. Ulkonäkö voi pettää, paitsi tämän kissan kohdalla. Hänen ulkonäkönsä on muotoiltu juuri siihen tarkoitukseen mitä antaa kuvastaakin.

Luonne : Sanotaanko niin, että Katawilla on kaksi hyvin toisiaan täydentävää puolta luonteessaan, joka tekee kissasta joskus jopa vaarallisen.
Katawin ensimmäinen puoli, se joka pukee naarasta suurimmaksi osaksi päivästä toiseen. Naaras on koulutettu pienestä pitäen kivikasvoksi, joten tuolle hymyileminen ja nauraminen ovat hyvin vieraita asioita. Se saattaa joidenkin mielestä olla huvittavaa tai huolestuttavaa, mutta joskus voisi luulla, että hänellä ei ole tunteita ollenkaan. Kataw omistaa kivikasvoillaan myös älykkäät silmät, joista ei tosiaan tuon sitä halutessa, pääse lukemaan mitään. Ne kuitenkin ovat aina tarkkaavaiset ja pistävät mieleen kaiken mahdollisen näkemän, josta on yleensä naaraalle apua elämässä.
Kataw on jopa klaaninsa seurassa juuri se erakko ja sisäänpäin suuntautunut, joka kuuntelee mieluummin toisten puheita ja hyödyntää ne myöhemmin, kuin puhuu omia tietojaan. Uskottavastikaan moni ei naarasta tunne lähes ollenkaan klaanissa, suurimmaksi osaksi vain siksi, että hän ei päästä ketään ikinä ihonsa alle. Toki poikkeuksia varmasti elämän aikana tulee olemaan, mutta silloinkin naaras saattaa häipyä piireistä tai sitten se toinen osapuoli. Naaras on hiljainen monissa asioissa ja kunnioittaa ainoastaan itseään, luottaen myös itseensä täysin. Jokaista muuta kissaa kohtaan tuolla on tietynlainen epäilys, mitä he haluavat hänestä ja miksi?
Kylmähermoisuus, itsensä hallitseminen ja tunteettomuus luovat naaraalle tietynlaisen maineen, ehkä jopa uhkaavan jos niin sen ottaa. Kataw ei kuitenkaan välitä paljoa muiden mielipiteistä ja tekee sen takia paljon mitä itseään huvittaa. Tuo ei tahdo olla kenenkään orja ja letkassa oleva koira joka tottelee käskystä. Kataw on näin ottaen myös todella jääräpäinen ja hän menee, vaikka harmaan kiven lävitse, kunnes saa asiansa hoidettua omasta mielestä hyvin. Naaras ei paljoa kunnioita myöskään Tähtiklaania ja Pimeyden metsääkään tuo ei niinkään ajattele. Kunnioitus muita kohtaan on kadonnut.
Ihastumisen suhteen naaras on hyvin vastahakoinen, koska tietää että hänestä ei emohahmoa saa rautaa vääntämälläkään. Kaveeraus kollien kanssa sujuu, mutta kumppania naaras ei hae elämäänsä. Tuo menee ja tulee, kenenkään kunnolla edes älyävän mikä naaraan määränpää on.
Katawin toinen puoli, joka tulee yleensä suuttuessa ja taisteluissa joihin osallistuu, saattaen aiheuttaa paljon vahinkoa.
Viha, kun se tulee niin Katawia ei pysäytä mikään, koska naaras ei ole tottunut purkamaan vihaansa pieninä paloina vaan kokonaisuudessaan. Joten tuo patoaa ärtymystään ja kun keittää yli, se todellakin keittää yli.
Yleensä itseään hallitsevasta Katawista tulee arvaamaton, vaarallinen ja raivosta sokea. Hän ei itse sille mitään mahda, mutta tuolloin naaras saattaa hyökätä tuttujensa joukkoon tuntematta minkäänlaista sisäistä ääntä joka sanoisi ei. Kynnet ovat tottuneet tappamaan purukaluston kanssa, joten monikaan ei tahdo jäädä naaraan tielle.
Kataw tekee yleensä siistin ja sileän tapon eikä säästä taisteluissa jäljelle ketään, jos pääsee käsiksi toiseen. Paha vika siinä on se, että naaras ei tottele sääntöjä oli vihainen tai kivikasvo. Hän luo itse itselleen sääntönsä, joka tulee hyvinkin luultavasti klaanista ulos potkimiseen vielä joku päivä. Se ei kuitenkaan hetkauttamaan Katawia, eikä tuo senkään jälkeen katuisi mitään tekojaan.
Vihaisena ollessaan naaras kuitenkin pitää normaalit kivikasvonsa, mutta silmistä voi huomata murhaavan katseen, joka on valmis listimään kaikki. Kataw ei kuitenkaan itse tiedä mihin kaikkeen pystyy suuttuessaan, koska ei ole kokenut sellaista vihaa vielä. Hänet on koulutettu suurimmaksi osaksi tuon luonteiseksi eikä naaras tunne oikeata luonnettaan, tuskin tulee tietämäänkään.

Menneisyys : Kataw syntyi sateisena yönä emolleen kolmen veljensä kanssa, pieneen pahvilaatikkoon pimeille kujille joiden ainut valonlähde olivat rätisevät mainoskyltit. He olivat juuri se rakastavainen perhe keskellä pimeyttä, ainut valon lähde, mutta sellaisilla kujilla pienimmätkin listittiin elävältä heti.
Kataw tykkäsi pienenä pentuna todella paljon leikkiä veljiensä kanssa ja oppi nopeasti temppuja isompiaan vastaan, saaden perheessään hieman kollimaisen maineen. Naaras ei kuitenkaan silloin vielä tiennyt sen olevan ainoastaan hyvä asia, jotta pystyi selviytymään kujilla.
Tatiana katosi pentujen elämästä, kun he olivat neljä kuukautisia ja heti ensimmäisenä viikkona Korow kuoli vieraan kissan kynsiin, joka murhasi kollin sisartensa silmien edessä. Tuo samainen kissa vei kolmikon pois kotikonnuiltaan, keskikaupunkiin päin.
Kataw, Kytow ja Kasuw rämäytettiin suoraan rottien ja roskisten keskelle, joiden päällä istui kissojen uusi johtaja Oksidiini. Kukaan pennuista ei tiennyt minne mennä ja mitä piti tehdä, kunnes Oksidiini antoi eräälle kissalle tehtävän merkata heidät. Ensimmäiseksi veljekset merkattiin vasemman korvan taakse suurella viillolla, joka merkitsi heidän tulevaa asemaansa ryhmässä. Kataw ei halunnut näyttää pelkoaan suurempiaan kohtaan, joten Oksidiini päätti antaa hänelle kolme viiltoa kaulaan. Asemat olivat yksinkertaiset, yksi viilto vasemman korvan taakse, olet Oksidiinin pääkallopaikan ympäristön vartija, kolme viiltoa kaulaan, pääset henkivartioiden johtajaksi tai tulevaksi johtajaksi. Kaksi viiltoa kaulaan, olet henkivartija. Kaksi viiltoa oikean korvan taakse, olet tiedustelija, keräät tietoa kujilta ja kerrot ne johtajallesi. Viilto lapaluiden väliin, olet kissa joka kerää pentuja laumaan ja tappaa uhkaavat pennut, kerää myös aikuisia ja vanhuksia vangeiksi. Normaali kansalainen omistaa silmien yläpuolilla viillot. Nuo säännöt pysyivät ja samoten se, että jokainen metsästäisi itselleen oman ateriansa. Pennut eivät kuitenkaan kaikkia niitä muistaneet, joten siitä tietenkin seurasi rangaistuksia.
Kuukausien päästä pennut oppivat yhteisön lait ja heitä alettiin kouluttamaan erilaisiin tehtäviin. Kataw erotettiin veljistään, eivätkä he sen jälkeen nähneet kuin pari kertaa.
Naarasta vahvistettiin henkisesti, kidutettiin ja fyysinen koulutus johti melkein hänen kuolemaansa. Koulutus oli kuitenkin nopeasti ohi ja Oksidiini päästi naaraan joukkoihinsa, mutta se oli huono valinta kollilta. Katawin kasvettua vanhemmaksi, tuo lyhyesi ja ytimekkäästi murhasi Oksidiinin ja katosi yön pimeyteen jättäen jälkeensä veljensä sekä sekasortoisen yhteisön määränpäänään tuntematon.

Isä : Oksidiini, kuollut
Emo : Tatiana, hengissä
Veljet : Korow, kuollut
Kytow, hengissä
Kasuw, hengissä

Muuta : Kataw on kasvatettu kujilla ja pimeydessä, mutta tuo on koulittu alun pitäen tappokoneeksi. Tästä syystä naaras on todella hyvä taistelija. Tuon heikko kohta on kuitenkin ahtaat paikat taistella, vaikka osaa niitäkin hyödyntää ja tapella vaikka missä.
Löysin sivuillenne ihan vain suntuubia selaillessani ja tarinaroolipelejä etsiessäni. Punnitsin sitten kahden välillä ja valikoin lopulta Metsäkedon enkä usko, että petyn valintaani.

Toiveet : Kunnioitusta klaanien piireissä ja arvostusta, ehkä jonain päivänä korkeampaan asemaan kuin soturi.

Ropettaja : Villahuopa

Nimi: Zare

04.01.2018 21:23
Villahuopa// Todella hyvä hakemus, mutta jotain jäi siitä huolimatta puuttumaan. Tsekkaahan säännöt ja niiden vaatimat kohdat läpi ;3

Nimi: Villahuopa

04.01.2018 17:12
Nimi : Kataw
Oppilasnimi : Inkivääritassu
Soturinimi : Inkiväärikurkku
Sukupuoli : Naaras
Klaani : Erakko – Varjoklaani

Ulkonäkö : Kataw on ulkonäöltään hyvin paljon normaalia Varjoklaanilaista muistuttava, vaikka erakkoperheeseen syntyikin eikä tiedosta olevansa minkäänlaista sukua Varjoklaanille.
Naaras on ruumiinrakenteeltaan hyvin roteva ja painaa myös sen mukaan suhteellisen paljon. Ei hänellä kuitenkaan huolta ole ylipainosta, sillä ruumiissa ei paljoa ylimääräistä ole. Näin voi myös päätellä nähdessään Katawin, ensimmäiseksi katse ei osuisi silmiin vaan naaraan ruumiilliseen massaan, sekä suuriin lihaksiin. Soturikoulutuksen jälkeen ne tulevat olemaan vahvat ja suojaamaan Katawia. Kuitenkin, lihasmassa tietyllä tapaa hidastaa naarasta, esimerkkinä toimikoot notkeuden väheneminen.
Turkki kropan päällä on lehtikadon aikaan hyödyllinen väline värinsä ja tuuheutensa takia, mutta hiirenkorvan aikaan yhtä kuin tuska. Se on paksua, pörheää ja pehmoista, oikein mukava lämmite. Huonoina puolina toimii kuitenkin myös se, että turkki imee itseensä todella paljon vettä, jonka jälkeen lämmöstä ei ole paljoa tietoa. Paksu turkki edellyttää myös pitkään kuivumisen ilman auringonvalon ottoa. Väriltään se on kellertävän valkoinen, osittain täysin valkoinen ja likaantuu samalla todella nopeasti. Kataw kuitenkin on hyvin siisti kissana ja huoltaa karvaansa parhaan mukaansa aina, kun ehtii.
Tassut ovat isot ja leviävät helposti vielä suuremmiksi. Niitä koristavat pitkät, kaarevat ja sileän terävät, vaaleat kynnet. Kataw tykkää pitää ne sileinä, onhan tuo tietyllä tavalla jopa hienostunut kissa eikä ainoastaan roskiksia tonkiva katurotta. Polkuanturat käpälissä ovat väriltään mustan ja pinkin sekoitteiset, kovat, joka taas edellyttää hyvää kestoa kävellä pitkiä matkoja kovalla pinnalla.
Häntä on pitkä, ruoskamainen ja tasapainottaa Katawia hyvin vahvojen takareisien kanssa. Hypytkin onnistuvat näin paljon paremmin.
Kasvot Katawilla ovat teräväpiirteiset. Leukaluut terävät ja otsapenger matala, luoden mystisen sekä viekkaan ilmeen naaraan olemukseen. Korvat taas ovat kolmiomaiset. Hieman kapeammat ja teräväpäiset, sisältä ihon väri on tumman pinkin sekoitteista. Älykkäät silmät ovat hyvin eloisat ja harvoin luettavissa, muodoltaan mantelin muotoiset. Värinä toimii haalean kellertävä sekä oranssi. Silmien jälkeen on kuono, suhteellisen pitkä, mutta sopusuhtainen. Sitä koristavat pitkät, valkoiset viikset ja tumman pinkki nenä.
Purukalusto Katawilla on vahva ja hampaat saattavat olla normaalia pienemmät, mutta todella terävät. Katawilla on kaulassaan kolme viiltojälkeä muistuttamassa häntä mikä hän todella on.
Kokonaisuudessaan Kataw on enemmän kollin näköinen tietyissä mitoissa, mutta omistaa silti naarasmaisuutta ruumiissaan. Ulkonäkö voi pettää, paitsi tämän kissan kohdalla. Hänen ulkonäkönsä on muotoiltu juuri siihen tarkoitukseen mitä antaa kuvastaakin.

Luonne : Sanotaanko niin, että Katawilla on kaksi hyvin toisiaan täydentävää puolta luonteessaan, joka tekee kissasta joskus jopa vaarallisen.
Katawin ensimmäinen puoli, se joka pukee naarasta suurimmaksi osaksi päivästä toiseen. Naaras on koulutettu pienestä pitäen kivikasvoksi, joten tuolle hymyileminen ja nauraminen ovat hyvin vieraita asioita. Se saattaa joidenkin mielestä olla huvittavaa tai huolestuttavaa, mutta joskus voisi luulla, että hänellä ei ole tunteita ollenkaan. Kataw omistaa kivikasvoillaan myös älykkäät silmät, joista ei tosiaan tuon sitä halutessa, pääse lukemaan mitään. Ne kuitenkin ovat aina tarkkaavaiset ja pistävät mieleen kaiken mahdollisen näkemän, josta on yleensä naaraalle apua elämässä.
Kataw on jopa klaaninsa seurassa juuri se erakko ja sisäänpäin suuntautunut, joka kuuntelee mieluummin toisten puheita ja hyödyntää ne myöhemmin, kuin puhuu omia tietojaan. Uskottavastikaan moni ei naarasta tunne lähes ollenkaan klaanissa, suurimmaksi osaksi vain siksi, että hän ei päästä ketään ikinä ihonsa alle. Toki poikkeuksia varmasti elämän aikana tulee olemaan, mutta silloinkin naaras saattaa häipyä piireistä tai sitten se toinen osapuoli. Naaras on hiljainen monissa asioissa ja kunnioittaa ainoastaan itseään, luottaen myös itseensä täysin. Jokaista muuta kissaa kohtaan tuolla on tietynlainen epäilys, mitä he haluavat hänestä ja miksi?
Kylmähermoisuus, itsensä hallitseminen ja tunteettomuus luovat naaraalle tietynlaisen maineen, ehkä jopa uhkaavan jos niin sen ottaa. Kataw ei kuitenkaan välitä paljoa muiden mielipiteistä ja tekee sen takia paljon mitä itseään huvittaa. Tuo ei tahdo olla kenenkään orja ja letkassa oleva koira joka tottelee käskystä. Kataw on näin ottaen myös todella jääräpäinen ja hän menee, vaikka harmaan kiven lävitse, kunnes saa asiansa hoidettua omasta mielestä hyvin. Naaras ei paljoa kunnioita myöskään Tähtiklaania ja Pimeyden metsääkään tuo ei niinkään ajattele. Kunnioitus muita kohtaan on kadonnut.
Ihastumisen suhteen naaras on hyvin vastahakoinen, koska tietää että hänestä ei emohahmoa saa rautaa vääntämälläkään. Kaveeraus kollien kanssa sujuu, mutta kumppania naaras ei hae elämäänsä. Tuo menee ja tulee, kenenkään kunnolla edes älyävän mikä naaraan määränpää on.
Katawin toinen puoli, joka tulee yleensä suuttuessa ja taisteluissa joihin osallistuu, saattaen aiheuttaa paljon vahinkoa.
Viha, kun se tulee niin Katawia ei pysäytä mikään, koska naaras ei ole tottunut purkamaan vihaansa pieninä paloina vaan kokonaisuudessaan. Joten tuo patoaa ärtymystään ja kun keittää yli, se todellakin keittää yli.
Yleensä itseään hallitsevasta Katawista tulee arvaamaton, vaarallinen ja raivosta sokea. Hän ei itse sille mitään mahda, mutta tuolloin naaras saattaa hyökätä tuttujensa joukkoon tuntematta minkäänlaista sisäistä ääntä joka sanoisi ei. Kynnet ovat tottuneet tappamaan purukaluston kanssa, joten monikaan ei tahdo jäädä naaraan tielle.
Kataw tekee yleensä siistin ja sileän tapon eikä säästä taisteluissa jäljelle ketään, jos pääsee käsiksi toiseen. Paha vika siinä on se, että naaras ei tottele sääntöjä oli vihainen tai kivikasvo. Hän luo itse itselleen sääntönsä, joka tulee hyvinkin luultavasti klaanista ulos potkimiseen vielä joku päivä. Se ei kuitenkaan hetkauttamaan Katawia, eikä tuo senkään jälkeen katuisi mitään tekojaan.
Vihaisena ollessaan naaras kuitenkin pitää normaalit kivikasvonsa, mutta silmistä voi huomata murhaavan katseen, joka on valmis listimään kaikki. Kataw ei kuitenkaan itse tiedä mihin kaikkeen pystyy suuttuessaan, koska ei ole kokenut sellaista vihaa vielä. Hänet on koulutettu suurimmaksi osaksi tuon luonteiseksi eikä naaras tunne oikeata luonnettaan, tuskin tulee tietämäänkään.

Menneisyys : Kataw syntyi sateisena yönä emolleen kolmen veljensä kanssa, pieneen pahvilaatikkoon pimeille kujille joiden ainut valonlähde olivat rätisevät mainoskyltit. He olivat juuri se rakastavainen perhe keskellä pimeyttä, ainut valon lähde, mutta sellaisilla kujilla pienimmätkin listittiin elävältä heti.
Kataw tykkäsi pienenä pentuna todella paljon leikkiä veljiensä kanssa ja oppi nopeasti temppuja isompiaan vastaan, saaden perheessään hieman kollimaisen maineen. Naaras ei kuitenkaan silloin vielä tiennyt sen olevan ainoastaan hyvä asia, jotta pystyi selviytymään kujilla.
Tatiana katosi pentujen elämästä, kun he olivat neljä kuukautisia ja heti ensimmäisenä viikkona Korow kuoli vieraan kissan kynsiin, joka murhasi kollin sisartensa silmien edessä. Tuo samainen kissa vei kolmikon pois kotikonnuiltaan, keskikaupunkiin päin.
Kataw, Kytow ja Kasuw rämäytettiin suoraan rottien ja roskisten keskelle, joiden päällä istui kissojen uusi johtaja Oksidiini. Kukaan pennuista ei tiennyt minne mennä ja mitä piti tehdä, kunnes Oksidiini antoi eräälle kissalle tehtävän merkata heidät. Ensimmäiseksi veljekset merkattiin vasemman korvan taakse suurella viillolla, joka merkitsi heidän tulevaa asemaansa ryhmässä. Kataw ei halunnut näyttää pelkoaan suurempiaan kohtaan, joten Oksidiini päätti antaa hänelle kolme viiltoa kaulaan. Asemat olivat yksinkertaiset, yksi viilto vasemman korvan taakse, olet Oksidiinin pääkallopaikan ympäristön vartija, kolme viiltoa kaulaan, pääset henkivartioiden johtajaksi tai tulevaksi johtajaksi. Kaksi viiltoa kaulaan, olet henkivartija. Kaksi viiltoa oikean korvan taakse, olet tiedustelija, keräät tietoa kujilta ja kerrot ne johtajallesi. Viilto lapaluiden väliin, olet kissa joka kerää pentuja laumaan ja tappaa uhkaavat pennut, kerää myös aikuisia ja vanhuksia vangeiksi. Normaali kansalainen omistaa silmien yläpuolilla viillot. Nuo säännöt pysyivät ja samoten se, että jokainen metsästäisi itselleen oman ateriansa. Pennut eivät kuitenkaan kaikkia niitä muistaneet, joten siitä tietenkin seurasi rangaistuksia.
Kuukausien päästä pennut oppivat yhteisön lait ja heitä alettiin kouluttamaan erilaisiin tehtäviin. Kataw erotettiin veljistään, eivätkä he sen jälkeen nähneet kuin pari kertaa.
Naarasta vahvistettiin henkisesti, kidutettiin ja fyysinen koulutus johti melkein hänen kuolemaansa. Koulutus oli kuitenkin nopeasti ohi ja Oksidiini päästi naaraan joukkoihinsa, mutta se oli huono valinta kollilta. Katawin kasvettua vanhemmaksi, tuo lyhyesi ja ytimekkäästi murhasi Oksidiinin ja katosi yön pimeyteen jättäen jälkeensä veljensä sekä sekasortoisen yhteisön määränpäänään tuntematon.

Isä : Oksidiini, kuollut
Emo : Tatiana, hengissä
Veljet : Korow, kuollut
Kytow, hengissä
Kasuw, hengissä

Muuta : Kataw on kasvatettu kujilla ja pimeydessä, mutta tuo on koulittu alun pitäen tappokoneeksi. Tästä syystä naaras on todella hyvä taistelija. Tuon heikko kohta on kuitenkin ahtaat paikat taistella, vaikka osaa niitäkin hyödyntää ja tapella vaikka missä.

Toiveet : Kunnioitusta klaanien piireissä ja arvostusta, ehkä jonain päivänä korkeampaan asemaan kuin soturi.

Ropettaja : Villahuopa

Nimi: Zare

31.12.2017 19:14
Kisu// Herranjesta, missasin sun hakemuksen jollain ilveellä D: Hakemus hyväksytty vaikka Tuuliklaaniin joudutkin, tervetuloa takaisin ♡

 

©2018 Metsäketo - suntuubi.com