Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
 << <  43  44  45  46  47  48  49 [ Kirjoita ]

Nimi: Ukko

23.05.2014 17:50
Suklaatassu// 5kp, 4kp
Tilhitassu// 6kp, 16kp, 20kp
Kultatassu// 7kp, 7kp, 3kp
Viimasielu// 6kp
Toivetassu// Laita nimi-kohtaan hahmosi nimi ;3 2kp
Juuritähti// 3kp
Kvartsitassu// 22kp
Kettukynsi// 2kp

Nimi: Kultatassu

23.05.2014 12:44
Katsahdin kettutassua huvittuneena vaikken nähnyt häntä kunnolla vain väriläikän joka oli kissan muotoinen.
"En muuten ole enää räysin sokea. Näen hieman." Sanoin ylpeästi ja hän katsahti minuun yllättyneenä.
"Ihanko totta. Milloin?" Hän kysyi luultavasti katsoen minuun. En osannut sanoa varmasti.
"Ihan äsken. Sen takia löysin leiriin enkä eksynyt." Kehräsin huvittuneena.
Olimme päässeet harjoittelukuopalle. Tiesin sen siitä että tunsin hiekan jaloissani.
Käytin mieluummin haju, tunto ja kuuloaistiani kuin näköäni.
Astelin kuopan toiselle puolelle ja odotin.
//jatkoa. Kettu?//

Nimi: Kettukynsi

23.05.2014 10:06
Huomasin Kultatassun tulen leiriin. *Ehkä voisin pitää harjoitustuokion*, ajattelin. Lähdin soturien pesältä Kultatassua vastaan. Oloni oli yksinäinen, kun Tähtituuli oli harjoittamassa omaa oppilastaan.
"Hei Kultatassu. Sopisiko, että lähtisimme harjoittelemaan hieman?" kysyin. Mietin jo, miten opettaisin liikkeitä sokealle. *Kyllä se onnistuu*, vakuutin itselleni.
"Käy", Kultatassu vastasi.

//Toivottavasti käy? jos ei niin voi muuttaa//

Nimi: Kultatassu

23.05.2014 09:21
Olin vihainen itselleni ja muille jotka olivat kiusanneet minua sokeuteni takia. Liikuin leirin reunaa myöten etsien tietä ulos.
Kun löysin sen loikin ulos leiristä eikä kukaan huomannut sitä sillä oli yö ja kaikki nukkuivat sikeästi pesissään.
Juoksin nummilla niin kovaa kuin pääsin ja pysäjdyin äkisti kun käpäläni osuivat veteen.
Nuuhkin ilmaa ja tajusin olevani järven rannalla. Huokaisin ja nuuskin ilmaa löytääkseni hybän nukkumapaikan.
Äkkiä näin valonvälkähdyksen ja se säikäytti minut pahastu sillä minähän olin sokea.mutta näin siltti hieman valoa ja katselin sitä.
#Minä näen. No ainakin vähän.# Ajattelin ja tunsin kyynelien valuvan turkkiani basten ja se sumensi jo muutenkin huonoa näköäni.
Näin järven pinnalla hopeisen hohteet ja tajusin sen tulevan kuusta.
Päätin mennä takaisin leiriin ja osoittaa että minusta olisi hyötyä klaanilleni.
//jatkoa. Joku. Tän näkö ei parane ton kummemmin mutta se näkee hyvin sumesti. Oikeastaan pelkkiä väriläikkiä.//

Nimi: Kvartsitassu

22.05.2014 16:30
Nostin päätäni hieman, kun mestarini, Tähtituuli käveli luokseni.
" Harjoittelemme metsästystä tänään", mestarini kertoi. Silmäilin muita oppilaita, jotka juttelivat rauhalliesti. Syvällä sisimmässäni olisin halunnut tulla mukaan jutusteluun, mutta tiesin että minun oli harjoiteltava. Nyökkäsin lyhyesti ja seurasin mestariani, kun tämä johdatti minut harjoitus paikalle. Ilmassa leijui riistan maukas haju.
" Käytä nenääsi, niin saat tietää missä riista on", mestarini kertoi. Nostin hieman päätäni nähdekseni enemmän ja haistelin ilmaa. Mestarini neuvo olivat oli ollut hyödyllinen, sillä ilmassa leijui hiiren haju, joka johti sinne missä hiiri oli. Painauduin matalaksi vaistonvaraisesti, mutta juuri kun olin hiiren lähellä astuin oksan päälle. Hiiri kuuli sen ja alkoi juosta niin kovaa kun pääsi. Ryhdyin itse tuohon takaa-ajoon. Vahvoilla takajaloillani aloin saavuttaa hiiritä, mutta oli jyrsijäkin nopea. Pikkuinen saaliini puikkelehti nopeasti vähäisen kasvillisuuden välistä. Äkkiä huomasin olevani myrskyklaanin ja tuuliklaanin rajapurolla. Vahva virtaus johti suuren järveen, jonka ympärille klaanit olivat asettaneet rajansa. Myrskyklaanilaisia ei ollut rajalla. Ajatuksissani olin unohtanut hiiren, joka nyt loikki tuuliklaanin rajan toiselle puolelle. Äkkiä taakseni limestyi Tähtituuli. Mestarini vilkaisi minua.
" Sinä voit metsästää muutakin kuin juuri tuon tietyn hiiren", mestarini sanoi. Nyökkäsin taas. Minua ei joteinkin huvittanut metsästää, mutta aioin olla hyödyksi. Nappasin suuhuni pehmeää sammalta, jota kasvoi vähän vasemmalla puolellani. Suu täynnä sammalta kävelin leiriin mestarini perässä. Leirissä kävelin klaanivanhimpien luokse.
" Vihdoin joku oppilas muistaa meidät ilman itse päällikön käskyä", Pikkupeippo aloitteli keskustelua. Päästin sammaleet irti suustani ja aloin vaihtaa vanhimpien sammalia. Aloitin Persikkasydämestä. Työ oli ärsyttävää varsikin, kun Pikkuipeippo höpötti koko ajan kuinka hidas olin. Persikkasydän ja Läikkähalla eivät höpöttäneet koko ajan kuten Pikkupeippo vaan vaihtoivat kieliä toistensa kanssa. Kun siirryin kellanpunaista, mutta harmahtavasti naaraasta, Pikkupeippo sanoi:
" Mikä sinulla kestää? Jopa aivoton jänis olisi sinua nopeampi". Olisin halunnut sanoa takaisin, mutta tyydyin vain mulkaisemaan tummanruskeaa kollia pahasti. Kolli ei ei edes vilkaissut minua, vaan höpötti kuinka oppilaat eivät osanneet olla nopeita. Siirryin Läikkähallan luo, jonka sammalpeti oli kauimpana Pikkupeipon pedistä. Läikikäs, sinisilmäinen tuuliklaanilainen luo minuun myötätuntoisen vilkaisun. En vastannut klaanivanhimman vilkaissuun vaan päätin olla välittämättä Pikkupeipon ärsyttävästi pulinasta. Lopulta työ oli tehty ja sain levätä. Huokaisin. Juuritähti harjoittelemassa oppilaansa, Toivetassun kanssa, niinpä Riihisydän valmisteli partioita. Kullankeltainen naaras kertoili sotureille mihin partioon he menisivät ja oppilaille mihin he menisivät mestareidensa kanssa. Nokkoslumi vilkaisi minua ivallisesti ja sanoi kuuluvalla äänellä:
" Kvartsitassu, miten klaania auttaa se, että sinä vain lepäät?". Pinnani oli ollut tänään jo tiukalla ja Nokkoslumen sanat olivat täynnä ivaa.
" Luulisi sinulla, neiti ahkeran olevan jotain tärkeämpää tekemistä kuin muiden nälvinen", sanoin tyynesti ja vain vaivoin esti ivan kuulumisen äänestäni. Nokkoslumi mulkaisi ilkeästi minua ja marssi oppilaansa Västäräkkitassun kanssa pois. Vilkaisin tuoresaaliskasaa ja Sieponsydäntä joka näytti rasittuneelta. Tassuttelin saaliskasan luo ja nappasin sieltä jäniksen. Kävelin pentutarhaan kuningattarien luo.
" Tässä", sanoin Sieponsydämelle joka kiitti ja söi jäniksen. Kävelin oppilaiden pesään rauhallisin mielin.

Nimi: Juuritähti

22.05.2014 15:14
"Ole varovaisempi", sanoin kun Toivetassu siisti turkkiaan. "Mennäänkö metsästämään?" kysyin sitten. Toivetassu nyökkäsi innoissaan. Kävelimme vierekkäin metsälle. Pysähduin ja menin tuulen alapuolelle. Hiivin ja haistelin ilmaa, kunnes paikansin hiiren pusikossa. Hyppäsin ja tapoin sen nopeasti. Toivetassu katsoi ihailevasti.
"Kokeile", kehotin. Toivetassu painui matalaksi, mutta hänet saattoi silti haistaa.
"Vielä alemmas", ohjasin. Hän onnistui ja lähti hiipimään. Haistoin lähistöllä jäniksen poikasen, jonka emo oli tuonut eri paikkaan. Toivetassukin haistoi sen ja lähti sitä kohti. Hän hyppäsi sen kimppuun nopeasti ja tappoi sen nopeasti.
"Hienoa!" kehuin häntä. "Sinusta tulee vielä hyvä metsästäjä!"

//Toivetassu? Joo, ei yhtään inspiä ollut...//

Nimi: PerleOfGeysir

22.05.2014 12:23
ivetassu//
Kun heräsin oli jo auringonhuipun aika. Pompahdin pystyyn. Muistin jonkun sanoneen illalla jotakin minulle, mutten muistanut kuka se oli ollut. Olin kai nukahtanut. Minua hieman arvelutti mennä kysymään Juuritähdeltä milloiIkeniän lähtisimme kiertämään rajoja, sillä hän oli päällikkö. Enkä edes nähnyt häntä missään. Yhtäkkiä joku voimakas kamppaa minut takaspäin hyvin taidokkaasti. Haistoin sen olevan Juuritähti (?).
//Adwin? Jatkatko Juureglla?//

Nimi: PerleOfGeysir

22.05.2014 10:42
Siis Toiveyassu.

Nimi: PerleOfGeysir

22.05.2014 10:40
ivetassu//
Kun heräsin oli jo auringonhuipun aika. Pompahdin pystyyn. Muistin jonkun sanoneen illalla jotakin minulle, mutten muistanut kuka se oli ollut. Olin kai nukahtanut. Minua hieman arvelutti mennä kysymään Juuritähdeltä milloiIkeniän lähtisimme kiertämään rajoja, sillä hän oli päällikkö. Enkä edes nähnyt häntä missään. Yhtäkkiä joku voimakas kamppaa minut takaspäin hyvin taidokkaasti. Haistoin sen olevan Juuritähti (?).
//Adwin? Jatkatko Juureglla?//

Nimi: Tilhi

21.05.2014 20:12
OHOPS! Nyt tuli emämoka, eihäm Hämäräkaipuu oo tuuliklaanissa xddd. Anteeksi. *vinkuu*. Miks mulle aina käy virheitä :c

korjaan et se olikin joku muu kuningatar.. :/

Nimi: Tilhitassu

21.05.2014 19:26
Heräsin. Venyttelin ja haukottelin antoisasti. Vatsani kurisi tyhjyyttään, ja muistin miten riistan häviäminen oli näivettänyt leiriämme. Jokikuu keskusteli Nokkoslumen kanssa. *Ilmeisesti minusta*, ajattelin. Loikkasin jaloilleni ja pingoin mestarini luo.
"Huomenta, Jokikuu", toivotin ja käännyin Nokkoslumen puoleen: "Huomenta sinullekin, Nokkoslumi", sanoin. Nokkoslumi nyökkäsi hyväksyvästi. "Huomenta".
"Mennäänhän", Jokikuu maukaisi, ja lähdin kipittämään hänen jäljessään.
Tulimme harjoittelupaikalle pian. Yhtäkkiä Jokikuu kääntyi, ja lähti juoksemaan minua kohti. Tajusin tämän olevan hyökkäysharjoitus, ja sukelsin loikkaavan mestarini alta hänen takapuolelleen, ja ennen kuin Jokikuu ehti kääntyä, olin jo hänen niskassaan ja läimäisin kynnettömällä tassulla naaraan lapaa. "Hienoa, Tilhitassu", mestari kehui, ja silmäni sädehtivät.
Ilon läikkyessä sisälläni mestarini käytti tilanteen hyväkseen ja heitti minut tantereeseen kevyellä heilautuksella, syöksyen sitten muka puremaan kurkkuani. Potkin takajaloillani mestarini vatsaa, ja veltostuin tahallani. Käytin hämmennyksen hetkeä kuten olin kuullut suuren Tulitähden joskus tekevän, ja koukistin takajalkojani potkuun, joka karisti mestarin päältäni.
"Olet tainnut kuunnella klaaninvanhimpia.", Jokikuu maukui.
"Niin olen", naukaisin. Jatkoimme väistelyharjoituksia, kunnes Jokikuu totesi minun olevan jo taitava.
"Ei mene kauaa kun saat soturinimesi", Jokikuu sanoi.
"Luuletko?", kysyin, mutta mestarini ei vastannut, hymyili vain.
"Höpsö karvapallo", hän naurahti, "Et sinä ainakaan oppilaaksi jää, se on varmaa".
Kehräsin hilpeästi, ja pujahdin pensaikkoon jäniksen hajun perässä. Kyllä. Pensaan takana todella oli surkea jäniksenpoikanen. Huiskaisin hännälläni mestariani olemaan hiljaa. Hän jäi kauemmas seuraamaan tilannetta. Liikuin niin hiljaa kuin ikinä osasin, paino oli lonkilla jotta askelet eivät tömisisi. Turkkini ei kahahtanutkaan harmaanvihreässä nummiheinässä. Ponkaisu, ja veltto jänis makasi kynsissäni.
"Hienoa!", mestarini kehaisi, kun kannoin arvokkaan jäniksen hänen luokseen.
"Vie se nyt vaikka pentutarhaan", Jokikuu opasti. Nyökkäsin ja viiletin leiriin. Puikahdin suoraa päätä pentutarhaan, jossa katseeni kiinnittyi Hämäräkaipuuseen, ja tämän uusiin, kolmeen pentuun. Pajulintupentuun, Taivalpentuun ja Telkkäpentuun. Kumarsin naaraalle, ja pudotin jäniksen jalkoihini.
"Toin hieman tuoresaalista", mau'uin ja tönäisin jänistä lähemmäs.
"Kiitos", kuningatar sanoi ja räpytti silmiään kiitollisena. Kuittasin kiitokset lämpimällä kehräyksellä, ja painuin ulos. Jokikuu oli jo tullutkin leiriin, ja asteli luokseni.
"Mene hoitamaan klaaninvanhimpien turkeista punkit", hän komensi.
"Selvä", sanoin ja nyökkäsin. Toisin kuin monet, en inhonnut sitä työtä. Tykkäsin kuunnella tarinoita. Kipaisin Nummituulen pesälle ja hain hiirensapella kostutetun sammaltukon. Mennessäni vilkaisin Viimasielua, jonka haavat näyttivät hiukan paremmilta.
Toivotin hänelle hyvää huomenta, ja juoksin klaaninvanhimpien luo. Pikkupeippo valitti punkistaan ensimmäisenä, joten aloin heti töihin. Samalla sain kuunnella vanhusten leppoista jutustelua tähtiklaanista sun muusta.

//Käyhän, Jokikuu? Jatkakoon joku jos tahtoo :)

Nimi: Suklaatassu

21.05.2014 11:44
Mulkoilin kahta oppilasta pahasti ja murisin uhkaavasti. Vilkaisin Kultatassua jonka sumeat vihreät silmät olivat raivoa täynnä.
"Onneksi tulitte. Olisin käynyt näiden kahden ketunläjän kimppuun jos ette olisi pydäyttäneet minua." Hän sanoi mulkoillen kahddn oppilaan suuntaan.
"Teimme sen klaanin parhaaksi. Hähän ei voi saalistaa itse.
Silloin Kultatassulle riiti ja hän ponkaisi Nokitassun kimppuun ja sai tämän maahan. Naaras alkoi rimpuilemaan mutta Kultatassu oli isompi.
Silloin kaikki kissat kääntyivät katsomaan meitä ja tulivat lähemmäksi.
"Nyt lopettakaa tappelu." Kuulimme Juuritähden äänen ja katsoimme päällikköämme. Kultatassu meni pois Nokitassun päältä ja tuhahti.
"He alkoivat pilkata häntä ja häneltå meni maltti." Sanoin nopeasti ennen kuin Nokitassu olisi sepittänyt omiaan.
//jatkoa. Joku?//

Nimi: Tilhitassu

20.05.2014 21:38
Pääsimme viimein leiriin. Viimasielu nojasi enimmäkseen Sinipääskyyn, ymmärsihän sen, olihan naaras kookkaampi kuin minä, mutta joskus kollin horjahtaessa olin tukena. Mietin matkalla Viimasielun.. itsensätappamisyritystä? Kuka tappaisi itsensä? Niin paljon kuin olin klaaninvanhimmilta ja emoltani kuullut, oli tämä uusi juttu.
Istuin hetken parantajanpesässä ja kuuntelin Sinipääskyn ja Viimasielun keskustelua Nummituulen puuhastellessa yrttejä, joita haavoihin laitettiin.
"Älä enää koskaan tee noin", kehräsi Sinipääsky.
Viimasielu ei vastannut, hymähti vain. Korvani luimistuivat. Sitten katseessani välähti ja nousin seisomaan.
"En hakenut sinulle apua juosten lujempaa kuin ikinä elämässäni vain kuullakseni sitten, ettet lupaa edes olla yrittämättä nirhata itseäsi!", nau'uin tomerasti ja huiskaisin hännälläni.
Sinipääskyn katseessa kävi huvittunut vilahdus, ja Viimasielu katsoi minua hetken, kunnes naurahti pehmeästi.
"Lupaan, etten aio enää yrittää mitään tuollaista", hän kehräsi. Vaikenin ja käännähdin kohti Nummituulta, joka oli juuri kutsunut minua nimeltä.
"Kanna nämä".
"Selvä", sanahdin ja nostin maasta yrttitukon hampaisiini.
Vein sen Viimasielun luo, jossa laskin sen maahan. Nummituuli otti varovasti Viimasielun haavasta pois vereen tahmaantunutta seittiä.
"Mistä tämä seitti tuli?", hän mutisi.
"Minä laitoin sen siihen", naukaisin hiljaa, peläten että olin tehnyt jotain väärin. Laskin päätäni.
"Hyvin toimittu, Tilhitassu", Nummituuli maukaisi pehmeästi, ja kosketti hännällään korvaani.
"Ki- kiitos".
Nummituuli jatkoi puuhasteluaan. Katselin kuinka hän pureskeli yrteistä tahnaa, jonka hän levitti Viimasielun lavan haavaan.
Katsottuani, ettei apuani enää tarvittu, nousin, toivotin Viimasielulle pikaista paranemista ja hyvästeltyäni Sinipääskyn ja Nummituulen, astelin leiriaukiolle.
Jokikuu oli antanut päivän vapaaksi nimenomaan metsästystä varten, joten otin suunnakseni niityn. Ennen sitä kävin vilkaisemassa klaaninvanhimpien pesää, jossa vanhukset söivät juuri nappaamaani jänistä. Hymy kiipesi huulilleni, ja saatoin lähteä metsästämään. Aurinko oli jo laskemassa hyvän matkaa, kun tulin takaisin hampaissani kaksi laihaa rastasta. Olin turhautunut riistan vähyyteen, ja pudotin saaliini nyreästi tuoresaaliskasaan. Olin sudennälkäinen, mutta uskalsin ottaa kasasta vain tuskin luurankoa kummemman oravan. Hotkin sen, ja peseydyin käyden nukkumaan oppilaitten pesään miettien, milloin mahtaisin saada soturinimeni, ja millaista soturina olisi.

Nimi: Viimasielu

20.05.2014 15:38
Tunsin turkillani jonkun kostean kuonon.
*Voivatko Tähtiklaanilaiset koskettaa*, mietin. Sitten tunsin lavassani viiltävää kipua. Raotin silmiäni. Näin kaksi tuttua kissaa.
"Sinipääsky? Tilhitassu?" kysyin hiljaa.
"Viimasielu!" Sinipääsky huudahti.
"Miksi...miksi sinä hyppäsit?" Tilhitassu kysyi. Hän vaikutti aika säihkähtäneeltä.
"Mitä klaani tekee kissalla, joka ei saa saalista?" naukaisin.
" Tuo on järjettömin syy, jonka olen koskaan kuullut. Itsensä tappaminen ei ole kylläkään koskaan järkevää", Nummituuli puuttui puheeseen. Yritin päästä jaloilleni.
"Aih!" ulahdin, kun kipu viilsi lapsiani.
"Jos kerran voit seistä, leiriin pääseminen ei olekaan niin vaikeaa", Nummituuli naukaisi. Tilhitassu ja Sinipääsky tulivat viereeni. Nojasin Sinipääskyyn ja kuljimme hitaasti kohti leiriä. Matkassa meni pitkän aikaa, mutta lopulta pääsimme leiriin ja rojahdin pedille. Lavassani oli hirveästi hämähäkin seitiä. Sinipääsky katsoi minua silmissään huvittunut pilke.
"Nyt sinusta on vielä vähemmän hyötyä, ei olisi kannattanut hypätä", hän naukui. Puhahdin.
//Sini tai Tilhi//

Nimi: Kultatassu

20.05.2014 04:56
Olin ystävystynyt Harmaatassun ja Suklaatassun kanssa. He olivat minulle ystävällisiä ja lisäksi he olivat ainoat ystäväni.
Kuulin äkkiä askeleita ja pääni pomppaisi nopeasti ylös ja kuuntelin ja haistelin ilmaa nopeasti ja vaistonvaraisesti.
"Kas siinä on klaanimme turha jäsen." Kuulin Nokitassun äänen ja luimistin korviani. Äkkiä kuulin toisetkin askeleet.
"Niin. Hän syö riistaamme mutta ei itse saalista lainkaan. Olemme nälässä ja tuo vain syö leirissä riistaa jonka kaikki muut ovat vaivalla hankkineet." Korvani olivat painuneen aivan kiinni niskaani ja tiesin että pitäisi rauhoittua.
"Katsos vain turhakeessa on hieman sisua." Ääni oli pilkallinen ja paljastin hampaani ja pitkät kynteni ja tunnustelin kynsilläni ja turkillani missä he olivat.
En kuitenkaan liikkunut. Kuulin heidän hengityksensä ja tiesin siitä tarkalleen missä he olivat mutta pysyin aloillani.
"Pelottaako turhaketta kun oikeat oppilaat tulivat vastaan. Häivy sinä sinne mistä tulitkaan ja jätä klaanimme rauhaan." Olin jo syöksymässä hänen kimppuunsa kun kuulin.
"Hei ei hän ole turhake." Tunnistin äänen Viiriäistassuksi ja sitten kuulin ystävieni äänet myös ja ne kuulostivat vihaisilta.
//jatkoa? Harmaa? Viiriäinen?//

Nimi: Tilhitassu

19.05.2014 21:25
Hengitin raskaasti parantajanpesän sammalpedillä. Katselin, tai enimmäkseen kuuntelin Sinipääskyn ja Nummituulen loittonemista. Tasailin hengitystäni, ja yritin sitten nousta ylös. Tassuni tärisivät ja hengitys vinkui vielä. Otin muutaman haparoivan askeleen, kuin pentu pentutarhassa. Ravistin kiukkuisesti päätäni, ja otin täysin maitohapoille menneillä tassuillani tökkiviä juoksuaskelia, ja tuiskahdin kuonolleni. Istuin vielä hetken, kunnes henki kulki, ja tassut tottelivat. Sitten lähdin juoksuun takaisin paikkaa, josta löysin Viimasielun runnoutuneen ruumiin. Juoksin, mutten niin hengenhädässä kuin viimeksi. Päästyäni perille näin Sinipääskyn ja Nummituulen Viimasielun ympärillä.
"Mitä hänelle kävi?", kysyin vilpittömästi. Sinipääsky käänsi leimuavan katseensa minuun.
"Miksi tulit?", hän tiukkasi.
"Mietin, että voin olla avuksi. Klaania ei hyödytä työkykyinen oppilas joka makoilee vain parantajanpesässä lepäilemässä kun soturi on hengenvaarassa", sanoin uhmakkaasti vastaten Sinipääskyn katseeseen. Sinipääsky vaikeni ja kosketti kuonollaan kollin ruhjeista turkkia. Jäin kauemmas katselemaan ja odottamaan, josko Nummituuli keksisi minulle jotain hyödyllistä tekemistä.

Nimi: Suklaatassu

19.05.2014 20:25
Korpinkynsi oli vienyt meidät leiriin ja häipynyt sitten takaisin ulos leiristä. Kannoin riistani tuoressaaliskasaan ja Harmaatassu myös.
Jaoimme hiiren kesmenämme ja aloimme sukimaan sitten toistemme likaisia turkkeja hiekasta ja mudasta joka oli tullut järvellä saalistamisen aikana.
"Riista ei ole vielä palannut. Olen huolissani klaanista. Miten pentujen käy jos riista katoaa?" Sanoin hiljaa samalla kun suin hänen lapaansa pitkin nuolaisuin niin että ne ylsivät selkään asti. Hän kehräsi tyytyväisenä.
Hän nuolaisi muutaman kerran laikkua kyljessäni ja sai minut kehräämään kovaan ääneen ja hän hymyili minulle iloisesti.
"Tule mennään nukkumaan minua nukuttaa." Hän huikkaisi hilpeästi ja nuolaisi vielä korvaani hellästi ja vastasin siihen ja seurasin häntä.
Asetuimme vierekkäin nukkumaan ja kuulin viimeisenä asiana Harmaatassun tyytyväisen kehräyksen korvassani.
//jatkoa. Harmaa?//

 

©2018 Metsäketo - suntuubi.com