Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

MyrskyklaaniJokiklaani Tuuliklaani Varjoklaani ⇔ Tähtiklaani Erakot ja kotikisut

 

Tuuliklaanilaisten tarinat

Tänne kaikki Tuuliklaanin kissojen tarinat.

Tuuliklaanin kuulumisia

Parantajilla: Lampisilmä (vanhuus, menehtyy piakkoin)

Uhat: ~

Lähestyvät nimitykset: Riikkitassun ja Korretassun soturinimitykset  ||  Sointupennun ja Minttupennun oppilasnimitykset

Huomioitavaa: Viimajalka on lähtenyt klaanista.

 << <  45  46  47  48  49  50  51  > [ Kirjoita ]

Nimi: Kultatassu

04.06.2014 20:13
Loikin kohti Kielon pesää mutta jarrutin nopeasti nähdessäni Kielon metsän reunassa. Menin hänen viereensä ja säikäytin hänet pahasti.
"Anteeksi. Mitä sinä täällä teet?" Kysyin uteliaasti samalla kun kiedoin häntäni hänen ympärilleen. Olimme vastakkain.
"Raapaisin kaksijalkaani polveen koska en viihtynyt sen sylissä. Raapaisin sitä koska sinäkään et pidä kaksijaloista", Kielo maukui hiljaa ja vältti katsettani.
Puskin häntä kiintyneesti ja sanoin.
"Ei se mitään jos et viihdy niiden luona ei sinun ole pakko siellä elää", maukaisin varmana ja sain kumppanini katsahtamaan minuun.
//jatkoa. Kielo?//

Nimi: Korppikynsi

04.06.2014 11:20
Pudottauduin vaanimis asentoon ja lähdin astelemaan hitaasti kohti pientä hiirtä. Sen viikset vipattivat ha korvat heiluivat hermostuneena. Se oli varmaankin huomannut minut, muttei tiennyt, mitä aioin sille tehdä.
*Typerä pieni eläin* ajattelin huvittuneena ja ennenkun hiiri ehti tehdä mitään, iskin kynteni siihen. Harmaa eläin vinkaisi ja jäi sitten maahan makaamaan elottomana. Virnistin. Sitten kaivoin pienen kuopan ja hautasin saaliini siihen, jota voisin hakea sen myöhemmin palatessani metsästysretkeltä.

Nimi: Tilhituuli

03.06.2014 12:00
Katselin oppilaan menoa oppilaittenpesälle. Pahoin pelkäsin että oppilas oli oikeassa... Voisinko rakastaa häntä? Hän on minua niin paljon nuorempi.. Ravistin päätäni, yritin huutaa Kvartsitassulle jotain lieventävää, mutta suustani ei tullut pihaustakaan. Käännyin ja häntä maata laahaten maleksin parantajanpesälle. Nummituuli katsoi minua kummissaan.
"Mitä etsit?", kolli kysyi.
"Etsin Viimasielua", naukaisin. *Ai, etsinkö?*, sanoi ääni pään sisällä. *Toivatko käpälät minut tänne?!*. En voinut enää luikkia matkoihini.
"Siirsin Viimasielun tuonne noin", parantaja maukui ja osoitti kuonollaan kohti saniaispehkoa. Sieltä näkyikin jo kollin korvat, jotka nykivät unen vaikutuksista. Astelin Viimasielun luo ja katsoin nukkuvaa kollia. Pian Viimasielu nosti päätään ja avasi silmänsä.
"Tilhituuli", kolli naukui, ja oikaisi käpälänsä kivuliaannäköiseen venytykseen.
"Kuinka voit?", kysyin ja loin yleissilmäyksen kolliin. Naarmut eivät enää näkyneet niin selvästi tummanharmaasta turkista, mutta ilmeisesti ne kipuilivat vielä.
"Ei tässä mitään", kolli murahti.
"Nummituuli osaa asiansa", hän jatkoi ja kehräsi hilpeästi.
"Sinua painaa jokin?", Viimasielu sanoi.
"Niin.. tai siis ei, ei minulla ole hätää", nau'uin ja kohotin leukaani.
"Selvä", kolli maukui vaikkei selvästi uskonut.
"Tuonko sinulle tuoresaalista?", mau'uin.
"Ei kiitos, söin vähän aikaa sitten".
"Selvä", sanahdin ja toivotin kollille pikaista paranemista. Kolli kuittasi hännänheilautuksella, ja laski jälleen tumman päänsä etukäpälilleen, sulki silmänsä ja kiersi häntänsä vasten kehoaan. Huokasin ja astelin ulos.
"Veritassu!", huikkasin nähdessäni oppilaan juoksentelevan oppilastovereidensa kanssa.
Kolli kohotti korviaan ja juoksi pikapikaa luokseni.
"Niin, Tilhituuli", oppilas maukui ja istahti vierelleni.
"Vien sinut metsälle", sanoin ja nousin. Lähdin kulkemaan ulos leiristä harmaa oppilas kintereilläni.
Tarpeeksi kauas leiristä päästyäni, selitin oppilaalle eri riistan vaanimistavat.
"Nyt minä olen jänis", aloitin sitten varsinaisen koulutuksen. Menen vähän matkan päähän, ja sinä hiivit minua kohti, tavoitteenasi hypätä niskaani ilman että ehdin havaita mitään", mau'uin. Oppilas päästi hilpeän kehräyksen.
"Jos kuulen risahduksenkaan, lähden karkuun", varoitin ja loikin kauemmas kuin jänis ikään.
Veritassun silmät kimmelsivät hyväntuulisesti, kun tämä kyyristyi varvikkoon. Jäin paikalleni nuuskien korsia, ja puputtaen muka heinää. Käännyin niin, että oppilas jäi takaviistoon. Kuulin heti kahinaa heinikossa, loikkasin korkealle ja pingoin karkuun. Oppilas lähti perään.
"Jäniksen perään ei kannata lähteä, mikäli se huomaa sinut noin kaukaa", mau'uin. "Uudestaan", komensin.
Oppilas nyökkäsi, ja toistimme asetelman. Tällä kerralla Veritassu ehti aivan lähelle, mutta kun se loikkasi, heinät rapisivat, ja ehdin alta pois. Yritimme vielä muutaman kerran, ja pian oppilas saikin minut kiinni.
"Upea suoritus", kehräsin.
Oppilas näytti ylpeältä.
"Nyt testaamme taitojasi käytännössä".
Veritassu näkyi hermostuvan hiukan, mutta näytti silti iloiselta.
Riistan löytäminen oli nyt pirullisen vaikeaa, mutta liekö tähtiklaani ollut asialla, näkyi maassa luuviulu rastas, ja heilautin häntääni merkiksi käydä nappaamassa se.
En ollut opettanut taktiikkaa oppilaalle, mutta tämä kiipesi rastaan ylle kaartuvan puun oksalle, joka onneksi oli pihlaja, niin kuorikaan ei kahissut. Harmaa oppilas kyyristyi oksalle, ja pudottautui linnun niskaan. Rastas ei ehtinyt tajuta mitään, kun oppilas oli jo taittanut sen niskat ja roikotti sitä suussaan.
"Upeaa!", huudahdin.
"Olet älykäs", kehräsin.
Oppilas nyökkäsi muka vakavan näköisenä, mutta kimmeltävät silmät kielivät siitä että piskuinen soturinalku oli pakahtua ylpeyteensä.
"Vie se leiriin, tulen perässä", maukaisin.
Harmaa kolli kiiruhti leiriin niin, että nummiheinä pöllysi kun oppilaan tassut heiluttivat niitä Veritassun kiitäessä leiriin viemään tuoresaalistaan. Kävelin hissukseen perässä ja ajattelin asioita. En vieläkään osannut mennä sanomaan Kvartsitassulle mitään, vaan tassuttelin leiriaukiolle, ja minut komennettiin samantien rajapartioon. Olin iloinen tilaisuudesta unohtaa henkilökohtaiset ongelmat ja tassuttelin sotureiden kanssa ulos leiristä.

//Jatkaa saa. Käykö, Viima ja Veri?

Nimi: Noppa

03.06.2014 00:16
//Yksi tarina päivässä, koettakaa nyt muistaa.. -.- //

Nimi: Kultatassu

02.06.2014 16:26
Katsoin pehmeästi Kieloa ja puskin häntä. Hän katsoi minua silmiin.
"Minun pitää mennä koska kukaan ei tiedä missä olen." Maukaisin naaraalle hellästi ja suukotin häntä pikaisesti.
"Nähdään," hän maukui.
"Ja varmasti nähdään," maukaisin vastauksesksi ja suutelin häntä vielä kerran pehmeästi. Hypähdin alas aidalta ja juoksin kohti leiriä.
//jatkoa. Kielo?//

Nimi: Tikru

02.06.2014 12:06
______________________________________
Suklaatassu// 3kp
Kultatassu// 3kp

Nimi: Kultatassu

02.06.2014 07:23
Vilkaisin Kieloa nopeasti mutta en nähnyt niin hyvin että olisin ymmärtänyt hänen ilmettään. Näin vain vaalean väriläiskän.
"Tiedätkö muuten että olen miltein sokea. Itse asiassa olin pennusta asti sokea mutta sain hkeman näköäni kun olin järven rannalla", maukaisin häpeissäni tunnustuksesta mutta naaras ei näyttänyt järkyttyneeltä tai tyrmistyneeltä.
"Kuule taidan rakastaa sinua", punastuin kun sanat pääsivat suustani.
//jatkoa. Kielo?//

Nimi: Suklaatassu

01.06.2014 18:02
Loikoilin oppilaidenpesällä uupuneena. Nousin äkkiä ylös ja päätin lähteä juoksulenkille.
Heti päästyäni ulos leiristä lähdin täyttä laukkaa eteenpäin ja nautin vauhdista.
Juoksin järvelle koko matkan ja lysähdin hengästyneenä maahan ja aloin haukkomaan henkeäni.
*pitäisi varmaan palata takaisin.* Ajattelin kun näin että aurinko oli laskemassa.
//jatkoa.Joku?//

Nimi: Tikru

01.06.2014 14:02
__________________________________
Kultatassu// 4kp, 7kp

Nimi: Kultatassu

01.06.2014 13:06
Katsoin naaraan perään ja katsoin samalla mihin pesään hän meni ja päätin tavata hänet myöhemmin. Käännyin ja näin jäniksen ja tietenkin nappasin sen nopeasti leukoihini ja tapoin sen terävällä puraisulla.
Lähdin kohti leiriä korvat höröllä.
Kun olin leirissä vein jäniksen kasaan ja otin kasasta itse hiiren syötäväksi. Vein sen oppilaidenpesälle ja hotkin sen.
Avasin leukani valtavaan haukotukseen ja menin nukkumaan.
Nousin yöllä ylös ja päätin mennä tapaamaan Kieloa. Pääsin pian kaksijalkalaan ja sen pesän luo minne olin nähnyt naaraan menevän.
Huusin kovaan ääneen,:"Kielo!" Ääneni kaikui siellä kovana en huomannut että kaksijalka oli päässyt taakseni ja sieppaisi minusta kiinni.
Sähisin hurjistuneena kun kaksijalka kantoi minut siihen pesään jossa Kielo oli.
Se laski minut lattialle ja sähisin kaksijalalle raivoissani. Näin Kielon tulevan minua kohti ja hän näytti yllättyneeltä.
"Mitä sinä täällä teet?" Hän kysyi hiljaa.
"No kaksijalka sieppasi minut ja toi tänne. Olin tulossa tapaamaan sinua," sanoin kiukkuisena kaksijaloille ja häntä piiskaten.
//jatkoa. Kielo?//

Nimi: Kultatassu

01.06.2014 06:41
Olin lähtenyt metsästämään vaikka näköni oli huono. Saavuin jonnekkin ja nuuhkin ilmaa ja tajusin olevani lähellä kaksijalkalaa.
Äkkiä kuulin askeleita takaani ja käännyin nopeasti.
Näin että kissa oli valkoinen ja että hänellä oli siniset silmät. Haistoin että kissa oli naaras ja näin hänen tuijottavan minua yllättyneenä.
"Hei kuka sinä olet ja mitä teet Tuuliklaanin reviirillä," sanoin mutta äänestäni kuuli että olin epävarma asian suhteen.
"No olen eksynyt kaksijalkojeni pesästä. Voisitko auttaa?" Naaras maukui hiljaa ja nyökkäsin ja viitoin häntä seuraamaan.
Saavuimme pian kaksijalkalaan ja naaras luultavasti näytti helpottuneelta mutta koska näköni oli hyvin huono en ollut täysin varma.
//jatkoa. Kielo?//

Nimi: Noppa

31.05.2014 14:08
Kvartsitassu// 3kp
Toivetassu// 7kp, 5kp
Juuritähti// 13kp

Nimi: Toivetassu

30.05.2014 19:10
Minä heräsin. Mutta kuka oli minä? Ja missä heräsin? Ja kuka tuo kissa oli joka katseli minua. Yritin nousta ylös, mutta päätäni särki niin, että rojahdin alas. Vai oliko se minun pääni? Ja taas mietin kuka olin. En muistanut yhtään mitään. Siis itsestäni. Tiesin, että alusta jolla makasin, oli makuualusta. Ja, että siihen oli käytetty sammalta. Ja tiesin, tuon ruumiskasan tuolla olevan ruokaa. Mutten tunnistanut itseäni. Enkä tuota kissaa joka toi minulle ystävällisesti hymyillen hiiren ja joitakin siemeniä. Nuuhkin niitä epäluuloisesti.
”Nuo ovat unikon siemeniä”, tuo tuntematon kissa aloitti kuin olisimme tunteneet,” Saat niiden avulla paremmin unesta kiinni.” Kissan ääni oli niin käskevä, mutta mukava joten unohdin epäilyni ja söin ensin hiiren ja sitten siemenet. Vähän ajan päästä nukahdin.
// Tää siis menetti muistinsa. :3 //

Nimi: Juuritähti

30.05.2014 18:52
Toivetassu kirkaisi tuskissaan ja jäi sitten makaamaan maahan silmät kiinni. Tökkäsin häntä varovasti.
"Toivetassu?" sanoin. Hän ei vastannut. Kampesin hänet selkääni sydän tykyttäen. Jos, jos jotain sattuisi, se olisi minun vikani, yllätys. Kiirehdin varovasti takaisin leiriin ja laskin hänet parantajan pesän eräälle pedille. Nummituuli tuli kiireesti ja katsoi ensin Toivetassua, sitten minua.
"Mitä tapahtui?" hän uteli.
"Olimme harjoittelemassa ja Toivetassu liukastui ja löi päänsä kiveen", selitin. Istuuduin ja liikahtelin hermostuksissani kun Nummituuli hääri tutkimassa Toivetassua.
"Lopeta että voin keskittyä!" hän puuskahti.
"Anteeksi..." mumisin ja siirtelin painoani etutassulta toiselle.
"Tähtiklaanin nimeen Juuritähti! Lopeta murehtiminen ennenkuin olet aivan hermoraunio!" Nummituuli parahti.
"Olen jo!"
"No mene sitten pois, että saan tutkia rauhassa!" Nyökkäsin ja pujahdin ulos. En pystynyt keskittymään mihinkään. En siis mihinkään.
"Juuritähti! Ketkä lähtevät partioon?" Riihisydän kysyi.
"Mm... Laita matkaan vaikkapa... Päätä sinä", vastasin poissaolevasti ja kiersin hermostuneena pesässäni ympyrää.
"Voisitko lopettaa tuo pyörimisen? Se hermostuttaa", Riihisydän sanoi toteavasti.
"Montako kertaa minulle on tänään sanottu "lopeta"? En voi lopettaa!" Riihisydän istutti minut ja katsoi minua silmiin.
"Rauhoitu. Toivetassu on takuu varmasti kunnossa. Nummituuli hoitaa häntä, joten ole rauhassa. Ja hengitä Tähtiklaani sentään!"
"En saa mielenrauhaa ennenkuin tiedän, ettei Toivetassulla ole hätää", sanoin ja vääntelin hännänpäätäni. Riihisydän pujahti ulos ja tuli pian takaisin.
"Nummituuli sanoi, ettei Toivetassulla ole toistaiseksi mitään hätää, eikä sinulla ole syytä seota, joten ole rauhallisin mielin ja mene vaikka nukkumaan", Riihisydän ohjeisti ja tökki minua kohti sammalpetiäni.
"Mutta- mutta-", yritin. Riihisydän kallisti päätään.
"Anteeksi, parantajan käsky", hän sanoi ja kolkkasi minut. Silmäni painuivat väkisin kiinni ja minut pakotettiin nukkumaan. Minua ärsytti ensin, mutta pieni ääni sanoi, että näin olisi ehkä parempi. Huomenna kun minä herään, niin Toivetassukin heräisi ja kaikki olisi kunnossa.

//Toivetassu?//

Nimi: PerleOfGeysir

30.05.2014 18:18
Hups... Piti laittaa tohon nimi kohtaan Toivetassu... Just kun tuli mukamas omasta mielestäni hyvä tarina niin pakko aina mulle on käydä joku moka...
:,(

Nimi: PerleOfGeysir

30.05.2014 18:15
Pimeää. Pelkkä pimeys. Ja minä. Syvä mustuus alkoi tukahduttaa minua. Yritin juosta. Se ei onnistunut. Yritin huutaa apua. Suu aukesi vain äänettömään huutoon. Sitten häikäisevä valo kun heräsin. Olin hikinen ja tärisin. Olin ollut päivä nokosilla ja nähnyt painajaista. Nousin ja lähdin harjoituksiin. Juuritähti odottikin minua leirin suuaukolla.
//skip//
”Vielä kerran”, Juuritähti sanoi jo ties kuinka monennen kerran. Oli ilta ja olin joutunut mestarini ”Vielä kerran”-kurssille. Opettelimme taistelemista, enkä millään oppinut. Ryhdistäydyin ja hyökkäsin taas, mutten onnistunut. Kaaduin maahan ja näytin varmaan yhtä säälittävältä kuin pentu. #En opi ikinä!#. Nousin ylös mutta liukastuin märkään sammaleeseen. Ajattelin, että #Voi ei! Nyt olen varmaan vielä säälittävämpi mestarini silmissä!# Mutta se oli pieni murhe. Se oli nimittäin kohtalokas sammalpaakku.” Aaaiiih!” huusin tuskissani osuessani siihen kirottuun kiveen. Mutta seuraavassa hetkessä en ajatellut mitään. Maailma oli musta, aivan kuin painajaisessani… Jota en enää muistanut.

Nimi: Kvartsitassu

30.05.2014 15:22
Painoin pääni ja huokaisin.
" Anteeksi, että vaivasin sinua. Minä..vain halusin kertoa sen sinulle, mutta sinä et taida tuntea minua kohtaan niin? No, minähän on olen pelkää oppilas ja sinä soturi", sanoin ja lähdin turkki maata laahaten oppilaiden pesän eteen, jossa kävin makuulla ja alastin pääni etutassuilleni. * Miksi sinä kerroit hänelle?! Pilasit ystävyytenne* murisin itselleni. Nuolaisin tassujani ja alakuloisuus valtasi mieleni.
" Tyhmä minä!", murisin hiljaa.

Nimi: Tikru

29.05.2014 13:46
_______________________________

Nimi: Tikru

29.05.2014 11:28
Veritassu// 9kp, 15kp
Tilhituuli// 10kp, 12kp
Käärmetassu// 15kp, 15kp

Nimi: Tilhituuli

28.05.2014 21:38
Nyökkäsin oppilaan toteamukselle varjoklaanin hajusta. Haju tuli tehokkaasti järven yli meidänkin puolellemme. Lähdin seuraamaan rantaviivaa.
"Tunnistat hajuja hyvin", mau'uin. Oppilas nyökkäsi.
Saavuimme myrskyklaanin rajalle.
"Mikäs klaani nyt", sihahdin.
"Myrskyklaani", oppilas maukui.
"Hienoa".
Jatkoimme myrskyklaanin rajaa, ja uusin pari hajumerkkiä.
Päästyämme takaisin leiriin, komensin oppilaan hakemaan Nummituulelta hiirensappea, ja poistamaan Pikkupeipon punkin.
Oppilaani näytti reippaalta nyökätessään. Veritassu kipitti parantajanpesälle, ja jatkoin matkaa tuoresaaliskasalle. Poimin kasasta hiiren, ja menin syömään sen sotureiden pesän lähettyville. Hain katseellani ystäviäni, mutten nähnyt kuin Nokkoslumen. Jo vanhuuden merkkejä näyttävä naaras pesi korvantauksiaan.

"Tilhituuli", ehtisitkö jutella kanssani?", kuului ääni.
"Kvartsitassu", nau'uin ja kosketin neniä kollin kanssa.
"Totta kai".
Kollin silmissä tuikki.
"Minun täytyy kertoa sinulle jotain", hän sanoi.
Katsoin kollia tutkivasti.
"Minä... minä..", hän takelteli ja vilkuili ympärilleen.
"Taidan olla ihastunut sinuun", hän naukui hiljaa ja käänsi katseensa maahan.
"Kvartsitassu..", aloitin mutta jätin lauseen kesken. Niin mitä? Pidinkö nuoresta kollista tarpeeksi ollakseni hänen kumppaninsa?
"Minäkin pidän sinusta mutta tämä tuli niin äkkiä..", takeltelin ja kiedoin häntäni käpälien ympärille.
Kvartsitassu katsoi minuun hetken silmät kiiluen ja näytti olevan aikeissa sanoa jotain.
//Kvartsi käykö? :3 Jatkahan jos käy. Tilhi ei anna sitten selvää vastausta vielä.

Nimi: Veritassu

28.05.2014 14:32
Hengitin syvään sisään. Haistoin vaimeasti kaiken. Raotin suutani vähän ja hajut tulvahtivat voimakkaina. Myös hentoja oli.
"Minä haistan jäniksen, linnun, myyrän vaikkakin vaimean. Lisäksi muutaman hiiren. Vielä kissoja jotka haisevat voimakkaasti kaloilta. Se on hmm.." sanoin ja kolusin aivojani.
Tiesin mikä se oli mutten muistanut sitä. Tökin aivojani kunnes muistin.
"Jokiklaani" kysyin ja katsoin Tilhituulta silmiin.
"Kyllä vain. Haistatko mitään muuta" naaras kysyi ja hymyili salaavasti.
"Tästä meni aiemmin Tuuliklaanin raja partio" totesin hitaasti.
"Montako suurin piirtein" Tilhituuli kysyi.
"Noin neljä" totesin hetken haisteltua.
"Tunnistatko yhtäkään?"
"Vesisydän ja Jokikuu."
Naaras nyökkäsi ja lähti astelemaan rajan viertä pitkin. Suljin suuni ja katsoin eteen päin korvat höröllä. Korvani pyörivät päässäni jokaisen rasahduksen suuntaan ja häntäni liehui hitaasti kevyen tuulen mukana puolelta toiselle. Kuulin virran solisevan ja pian näin pienen puron. Muistot tulvahtivat mieleeni ja näinkin tumman ruskean naaraan puron toiselta puolelta katosmassa minua. Virtapentu. Katsoin naarasta ilo silmissäni ja sitten hän kasvoi.
"Olen Virtatassu" sisareni sanoi nauraen.
Nyökkäsin hitaasti ja naaras kasvoi mestarini kokoiseksi. Hieman sirommaksi ja kevyt rakenteisemmaksi kuitenkin.
"Minä olen Virtakyynel, Veritassu. Elä elämäni puolestani" naaras kehräsi sointuvasti ja mieleni vallitsi rauha.
Nyökkäsin vakavasti ja sitten naaras alkoi nauraa.
"Nähdään isoveli" Virtapentu huikkasi.
Hän muuttui taas pennuksi ja juoksi metsään.
"Mitä sinä nyt haistat. Tai pikemmin minkä klaanin" mestarini kysyi ja palautti minut takaisin maan pinnalle.
Avasin suuni ja karvas haju täytti suuni. Napsautin suuni kiinni ja hengitin kiivaasti nenän kautta.
*Varjoklaani haisee voimakkaasti ja joidenkin mielestä pahalta. Minun mielestäni se ei ole paha. Se on vain voimakas* kuulin Tähtituulen päässäni.
"Varjoklaani" sanoin ja totuttelin hajuun.
"Mitä mieltä olet sen hajusta" naaras kysyi.
Avasin suuni ja maistelin ilmaa. Paljon eläimiä ja kukkia. Ei kovin raikasta mutta oma hajunsa.
"Se on voimakas ja kitkerä. Ei kuitenkaan paha" vastasin päättäväisesti.
//Tilhituuli jatkoa? :3

Nimi: Käärmetassu

27.05.2014 20:32
//Ai niin joo. Olen vain tottunut hän-muotoon.//

Heräsin tuulen lempeään kuiskaukseen. Ponkaisin ylös sammalvuoteeltani. Tänään olisi minun ensimmäinen päivä oppilaana. Katselin ympärilleni. Kaikki oppilaat makasivat vuoteillaan paitsi minä ja Tuulitassu, jota ei ollut oppilaiden pesässä.
'Hän on varmasti klaaninvanhimpien pesässä', ajattelin. Tuulitassu piti klaaninvanhimpien auttamisesta. Siinä en ymmärtänyt sisartani. Nimittäin vihasin punkkeja ja kirppuja.
Hyppelehdin klaaninvanhimpien pesälle. Läikkähalla, Pikkupeippo ja Persikkasydän loikoilivat puhtailla sammalilla ja Tuulitassu makasi pää etutassujen päällä vieressä. Persikkasydän kertoi tarinaa Tuuliklaanin soturiesi-isästä – Tiikeriklaanin päälliköstä:
”Tiikeriklaanin päällikkö odotti kolme yötä ja kolme päivää... Ai hei Käärmetassu. Tulitko vaihtamaan sammalia? Kuten huomaat Tuulitassu teki sen juuri joten voit tullat tähän hänen viereensä ja kuunnella tarinaa.”
"Käärmetassu voisi mielummin tulla nyt kanssani taisteluharjoituksiin Lämpökiville", mestarini Tundraturkki maukui astuen klaaninvanhimpien pesään. Käännähdin.
"Tietenkin Tundraturkki heti", nau'uin innokkaasti ja loikin Lämpökiville suorinta tietä. Siellä pysähdyin odottamaan Tundraturkkia.
Mestarini ilmestyi kohta. Hän asteli eteeni.
"No niin”, kolli maukui, ”Käy kimppuun.”
”Ai tuostako vain”, ihmettelin. Tundraturkki nyökkäsi hyväksyvästi.
Arvioin mestariani ja pohdin parasta aloitustapaa. Tundraturkki seisoi alle kolmen jäniksenmitan päässä. Kolli oli kaksi kertaa suurempi, joten olisi voimien tuhlausta aloittaa tavanomaisella painilla ja huitomisella. Sen sijaan, jos pystyisin hyppäämään suoraan soturin selkään kyllin pontevalla loikalla, hän saattaisi horjuttaa tämän tasapainoa. Tundraturkki ei ollut irroittanut läpitunkevan meripihkanvärisiä silmiään hetkeksikään minusta. Katsoin virnistäen takaisin ja ponnistin hyppyyn.
Olin tähdännyt suoraan lapojen väliin, mutta Tundraturkki osasi odottaa iskua. Kolli syöksyi vikkelästi maata vasten. Kun minä osuin häneen, hän kierähti selälleen. Sen sijaan, että olisin pudonnut tassuilleni, huomasin törmäävänsä soturin paljastettuun vatsaan. Tundraturkki otti minut vastaan kaikilla neljällä käpälällään ja heitti vaivattomasti kauemmas. Minusta tuntui, että minut viskattiin pois tieltä kuin ärsyttää pentu. Jysähdin hiekkaan ja makasin hetken henki salpautunena, kunnes kömmin jaloilleni.
”Mielenkiintonen hyökkäyssuunnitelma, mutta silmäsi kertoivat, mihin tähtäsit”, maukui Tundraturkki samalla kun nousi ylös ja ravisti tomun turkistaan, ”Yritä uudelleen.”
Pohdin, mihin Tundraturkki ei odottaisi minun iskevän, jotta voisin yllättää hänet. Silloin keksin mahtavan tempun ja päätin kokeilla sitä heti. Olin hyppäävinäni mestarini vasemmalle puolelle mutta loikkasikin oikealle. Tundraturkki väisti oikealle puolelle, huomasi menneensä lankaan, viime tipassa kieri takaisin mutta minä onnistuin sipaisemaan häntä tassullaan kylkeen.
Tundraturkki ponkaisi pystyyn ja hyökkäsi kimppuuni kynnet piilossa. Ruskea kolli sipasi tassullaan korvaani ja yritti purra leikisti minua lapaan mutta ehdin loikkasta sivulle. Ryntäsin suoraan Tundraturkkia päin ja olisin törmännyt mestariini, jos tämä ei olisi väistänyt mutta sitä odoitinkin. Kierähdin mestarini viereen ja aloin hakkaamaan tämän vatsaa kynnet piilossa. Tundraturkki käytti sitä, että kierin maassa hyväkseen ja painoi minut maata vasten.
”Hyvä, oikein hyvä. En olisi uskonut, että olet noin taitava”, Tundraturkki myönsi selvästi yllättyneenä, ”Mutta sinulla on vielä paljon opittavaa. Esimerkiksi sinun kannattaisi harkita sitä, mihin isket vähän tarkemmin.”
”Hyvä on, oi Tundraturkki", mau'uin hengästyneenä. Jäseniäni pakotti. Tundraturkki katsoi minua tutkivasti.
”Mene nyt lepäämään. Illalla saat nähdä kaikki Tuuliklaanin rajat. Lähdemme aikaisin jotta ehtisimme tutkia ne kaikki”, kolli suunnitteli.
Tassuttelin hitaasti leiriin, sillä olin aivan poikki.

Nimi: Noppa

27.05.2014 14:00
Käärmetassu, kirjoitetaan minä-muodossa

Nimi: Käärmetassu

26.05.2014 23:46
Käärmetassu heräsi tuulen lempeään kuiskaukseen. Hän ponkaisi ylös sammalvuoteeltaan. Tänään olisi hänen ensimmäinen päivä oppilaana. Hän katseli ympärilleen. Kaikki oppilaat olivat nukkumassa paitsi Tuulitassu.
'Hän on varmasti klaaninvanhimpien pesässä', Käärmetassu ajatteli. Tuulitassu piti klaaninvanhimpien auttamisesta. Siinä Käärmetassu ei ymmärtänyt sisartaan. Hän nimittäin vihasi punkkeja ja kirppuja.
Käärmetassu hyppelehti klaaninvanhimpien pesälle. Läikkähalla, Pikkupeippo ja Persikkasydän loikoilivat puhtailla sammalilla ja Tuulitassu makasi pää etutassujen päällä vieressä. Persikkasydän kertoi tarinaa Tuuliklaanin soturiesi-isästä – Tiikeriklaanin päälliköstä:
”Tiikeriklaanin päällikkö odotti kolme yötä ja kolme päivää... Ai hei Käärmetassu. Tulitko vaihtamaan sammalia? Kuten huomaat Tuulitassu teki sen juuri joten voit tullat tähän hänen viereensä ja kuunnella tarinaa.”
"Käärmetassu voisi mielummin tulla nyt kanssani taisteluharjoituksiin Lämpökiville", Käärmetassun mestari Tundraturkki maukui astuen klaaninvanhimpien pesään. Käärmetassu ponnahti ylös.
"Tietenkin Tundraturkki heti", hän maukui innokkaasti ja loikki Lämpökiville suorinta tietä. Siellä hän pysähtyi odottamaan Tundraturkkia.
Tundraturkki ilmestyi kohta. Hän asteli Käärmetassun eteen.
"No niin”, kolli maukui, ”Käy kimppuun.”
”Ai tuostako vain”, ihmetteli Käärmetassu. Tundraturkki nyökkäsi hyväksyvästi.
Käärmetassu arvioi mestariaan ja pohti parasta aloitustapaa. Tundraturkki seisoi alle kolmen jäniksenmitan päässä. Kolli oli kaksi kertaa suurempi, joten olisi voimien tuhlausta aloittaa tavanomaisella painilla ja huitomisella. Sen sijaan, jos hän pystyisi hyppäämään suoraan soturin selkään kyllin pontevalla loikalla, hän saattaisi horjuttaa tämän tasapainoa. Tundraturkki ei ollut irroittanut läpitunkevan meripihkanvärisiä silmiään hetkeksikään Käärmetassusta. Oppilas katsoi virnistäen takaisin ja ponnisti.
Käärmetassu oli tähdännyt suoraan lapojen väliin, mutta Tundraturkki osasi odottaa iskua. Kolli syöksyi vikkelästi maata vasten. Kun Käärmetassu osui häneen, hän kierähti selälleen. Sen sijaan, että olisi pudonnut tassuilleen Käärmetassu huomasi törmäävänsä soturin paljastettuun vatsaan. Tundraturkkki otti hänet vastaan kaikilla neljällä käpälällään ja heitti hänet vaivattomasti kauemmas. Tuulitassusta tuntui, että hänet viskattiin pois tieltä kuin ärsyttää pentu. Hän jysähti hiekkaan ja makasi hetken henki salpautunena, kunnes kömpi jaloilleen.
”Mielenkiintonen hyökkäyssuunnitelma, mutta silmäsi kertoivat, mihin tähtäsit”, maukui Tundraturkki samalla kun nousi ylös ja ravisti tomun turkistaan, ”Yritä uudelleen.”
Käärmetassu arvioi, mihin Tundraturkki ei odottaisi hänen iskevän, jotta voisi yllättää hänet. Silloin Käärmetassu keksi mahtavan tempun ja päätti kokeilla sitä heti. Hän oli hyppäävinään mestarinsa vasemmalle puolelle mutta loikkasikin oikealle. Tundraturkki väisti oikealle puolelle, huomasi menneensä lankaan, viime tipassa kieri takaisin mutta Käärmetassu onnistui sipaisemaan häntä tassullaan kylkeen.
Tundraturkki ponkaisi pystyyn ja hyökkäsi oppilaansa kimppuun kynnet piilossa. Ruskea kolli sipasi tassullaan Käärmetassun korvaa ja yritti purra leikisti häntä lapaan mutta tämä ehti loikkasta sivulle. Käärmetassu ryntäsi suoraan Tundraturkkia päin ja olisi törmännyt mestariinsa jos tämä ei olisi väistänyt mutta sitä Käärmetassu odoittikin. Hän kierähti mestarinsa viereen ja alkoi raapia tämän vatsaa. Tundraturkki käytti sitä, että Käärmetassu kieri maassa hyväkseen ja painoi oppilaansa maata vasten.
”Hyvä, oikein hyvä. En olisi uskonut, että olet noin taitava”, Tundraturkki myönsi selvästi yllättyneenä, ”Mutta sinulla on vielä paljon opittavaa. Esimerkiksi sinun kannattaisi harkita sitä, mihin isket vähän tarkemmin.”
”Hyvä on, oi Tundraturkki", Käärmetassu maukui hengästyneenä. Hänen jäseniään pakotti. Tundraturkki katsoi oppilastaan tutkivasti.
”Mene nyt lepäämään. Illalla saat nähdä kaikki Tuuliklaanin rajat. Lähdemme aikaisin jotta ehtisimme tutkia ne kaikki”, kolli suunnitteli.
Käärmetassu tassutteli rauhallisesti leiriin, sillä oli aivan poikki.

Nimi: Tilhituuli

26.05.2014 21:25
Kvartsitassu oli herättänyt minut, ja juttelin hetken kollin kanssa.
Kävi ilmi, että he olivat juuri tulleet harjoituspaikalta. Vaihdoimme kieliä, ja lähdin sitten klaanikokoukseen hänen kanssaan. Istuimme vierekkäin, kunnes päällikkö kuulutti, että saisin oppilaan. Henkäisin ihastuksesta, ja astelin Veripennun kanssa eteen. Juuritähti sanoi muodolliset sanansa Veripennulle, ja sitten minulle. Veritassu nuolaisi lapaani kunnioittavasti, ja päästin pienen kehräyksen. Astelin Tähtituulen luo.
"Koulutan pojastasi kunnon soturin", kehräsin, ja kosketin neniä naaraan kanssa.
"Huomenaamulla haen sinut harjoituksiin", mau'uin.
"Aikaisin!", lisäsin hilpeästi.
"Kvartsitassu, voisitko näyttää hänelle paikan oppilaitten pesästä?", kysyin. Kolli nyökkäsi pontevasti ja otti oppilaan mukaansa. Veritassu. Jostain syystä nimi tuntui hiukan karmivalta, mutta kolli näytti aivan samalta kuin muutkin, eikä ilmeisesti ollut luonteeltaankaan kovin häijy. Mietin, mistä nimi mahtoi tulla, ja havahduin vasta kun Veritassu ja Kvartsitassu tulivat takaisin pesästä.
"Veritassu!", mau'uin. Kolli hölkkäsi luokseni.
"Mitä jos veisinkin sinut kiertämään rajoja heti tänään", naukaisin.
Veritassun silmät sädehtivät, kun hän yritti säilyttää arvokkuutensa nyökätessään pontevasti. Lähdimme ulos leiristä. Annoin oppilaan juoksennella hiukan edellä, mutta en liian kaukana. Pian yritin virittää keskustelua.
"Mitä haistat?", kysyin. Oppilas käänsi silmänsä minuun.

//jatkoa, Veritassu?

 

©2019 Metsäketo - suntuubi.com