Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

MyrskyklaaniJokiklaani Tuuliklaani Varjoklaani ⇔ Tähtiklaani Erakot ja kotikisut

 

Tuuliklaanilaisten tarinat

Tänne kaikki Tuuliklaanin kissojen tarinat.

Tuuliklaanin kuulumisia

Parantajilla: Lampisilmä (vanhuus, menehtyy piakkoin)

Uhat: ~

Lähestyvät nimitykset: Riikkitassun ja Korretassun soturinimitykset  ||  Sointupennun ja Minttupennun oppilasnimitykset

Huomioitavaa: Viimajalka on lähtenyt klaanista.

 << <  45  46  47  48  49  50  51  > [ Kirjoita ]

Nimi: Veripentu-tassu

25.05.2014 16:28
Emoni tuli sisälle pesää. Tätituuli hymyili minulle ja nuolaisi päätäni. Kehräsin pehmeästi ja silloin kuulin Juuritähden naukaisun. Nousin ylös ja lähdin astelemaan emoni vierellä aukiolle. Juuritähti katsoi klaaniaan. Hänen silmänsä tuntuvat välkkyvän Tähtituulelle surusta.
"Tähtituuli on menettänyt toisen pennuistaan. Nyt olemme kokoontuneet nimittämään Veripennun oppilaaksi" Juuritähti ilmoitti.
Hän katsoi minua silmiin ja loi kutsuvan katseen minuun. Tähtituuli tönäisi minut pehmeästi matkaan. Astelin kissojen keskellä aukiota kohti. Näin Jokikuun joka hymyili minulle. Hänen vierellään näin Vesisydämen. Hänen silmänsä tuikkivat ja hengitin raskaasti astuessani Juuritähden eteen. Hän aloitti puhumisen ja lopetti sitten katsoen minua.
"Lupaan" sanoin tasaisella ja neutraalilla äänellä.
Pidin ilmeeni kiven kovana. En näyttänyt minkään laista tunnetta ja nuolaisin kunnioittavasti mestarini lapaa. //Kuka muute on Veritassun mestari?//
"Sinun nimesi on Veritassu siihen päivään asti kunnes olet saanut soturi nimesi" Juuritähti ilmoitti.
"Veritassu" klaani hurrasi.
Haistoin tutun makea tuoksun ja hymylin. Virtapentu oli täällä. Tähtituuli joksi kissojen ohi ja hyppäsi jopa muutaman yli. Kun hän saavutti minut niin hän kiiruhti nuolemaan minua.
"Olen sinusta ylpeä. Samoin Virtapentu" Tähtituuli kuiskasi korvaani.
Pidin katseeni neutraalina mutta tiesin emoni tietävän paremmin kuin muut.
//Joku?:3

Nimi: Tikru

25.05.2014 15:30
_____________________________________________________

Nimi: UK

25.05.2014 15:22
Tilhituuli// 22kp, 30kp
Viimasielu// 5kp
Toivetassu// 9kp
Kvartsitassu// 12kp, 8kp
Tähtituuli// 32kp
Lumikellotassu// 10kp

Nimi: Lumikellotassu

25.05.2014 14:16
" Mene pois täältä, ei ole vielä aikasi ", Myrskytähti maukui kiireesti.
" Miten? Missä minä edes olen? " kysyin naaraalta hädissäni. Myrskytähti vilkaisi taakseen ja vastasi nopesti:
" Olet Tähtiklaanin välimaastossa "
" Miten sinä sitten olet täällä? " kysyin kauhuissani. Myrskytähti kääntyi katsomaan minua ja sanoi:
" En ehdi selittämään "
Äkillinen tuuli kaatoi minut maahan. Myrskytähti auttoi minut nopeasti pystyyn ja sanoi:
" Katso minua suoraan silmiin "
" Miksi? " kysyin häneltä hämmentynneenä.
" Nopeasti! He tulevat! " Myrskytähti sihahti. Katsoin naarasta suoraan silmiin. Hänen jäänsiniset silmänsä tuntuivat vangitsevan minut. En pystynyt liikkumaan. Hetken näin vain häikäisevää sinistä. Räpäytin kerran ja näin edessäni aukion. Aukiolla oli taistelu käynnissä.
Tunnistin kissojen joukosta Myrskytähden. Naaras näytti makaavan kuolleena maassa, mustavalkoisen kollin vieressä. Kolli nauroi mielipuolisesti. *Tämän on pakko olla Myrskytähden kuolema, ja tuo kolli on Tahto*, ajattelin. *Mutta jos Myrskytähti on kuollut, jo. Niin Tahto on hengissä!*
Samassa hetkessä Myrskytähti ponkaisi pystyyn ja kävi Tahdon kimppuun. He kamppailivat hetken, mutta Myrskytähti painoi Tahdon maata vasten ja teki tästä lopun. Sen jälkeen Myrskytähti seisoi hetken paikoillaan. Monet Tahdon soturit hyökkäsivät naaraan kimppuun ja raatelivat tätä. Tunsin kyynelten pistelevän silmiäni. Tiesin, että Myrskytähdellä oli kahdeksan elämää, mutta hän oli silti kuollut. Suljin silmäni.

Avasin silmäni. Kesti hetki, kun tajusin olevani Nummituulen pesässä. Muistelin Myrskytähden kuolemaa.
" Lumikellotassu, olet vihdoinkin herännyt. ", kuulin Nummituulen äänen.
" Kauan olin tajuttomana? " kysyin parantajalta hieman hämmentynneenä.
" Kauan ", parantaja vastasi hymyillen. Nyökkäsin hieman mietteliäänä.

// Kirjotan pian nimityksen.. Yritän vaan keksiä hyvän soturinimen....

Nimi: Kvartsitassu

25.05.2014 11:11
Nyökkäsin ja mietin hetken. Huomasin pikkuisia kiviä ja heitin niitä Tähtituulen suuntaan. Uskoin että temppu toimisi. Juoksin salaman nopeasti mestarini taakse ja yritän kampittaa Tähtituulta, mutta musta naaras huomasin aikeeni ja lyö käpälällään kasvoihini. Väistin iskun juuri ja juuri. Kun olin keskittynyt mestarini tassuihin tämä taas kaatui minut hännällään.
" Yritän tarkailla vihollistasi koko ajan", Tähtituuli sanoi. Katsoin naaraan jalkoihin muistaen mestarini ohjeita. Juoksin eteenpäin ja kiersin mestarini. Kääntyi nähdäkseen minut. Jännitin takajalkani hyppyyn ja yritin hyppätä mestarini selkään. Tällä kertaa Tähtituuli ei ehtinyt väistää ja paiskauduin hänen selkäänsä. Mestarini kuitenkin ravisteli minut alas. Kun olin alhaalla hän työnsi minut pois.
" Nyt minä hyökkään sinun kimppuusi", Tähtituuli kertoi. Ennen kuin olin edes ehtinut nyökätä Tähtituuli jo juoksiminua kohti. Kun musta soturi oli lähellä tämä yritti raapaista poskeani. Isku osui poskestani alkoi vuotaa verta. Tähtituuli painoi minut maahan.
" Tämä riittää tältä päivältä", soturi kertoi. Lähimme yhdessä kohti leiriä.

Leirissä näin Tilhituulen nukkuvan lähellä leirin keskustaa. Kävelin soturin luokse ja herättääkseni naaraan nuolaisin tämän korvanlista. Tilhituuli hätkähti.
" Nukuitko hyvin?", kysyin.
" Kyllä kai", naaras sanoi.
// Lyhyt, mutta ei ollut paljon aikaa. Tilhituuli jatkoa?//

Nimi: Tilhituuli

25.05.2014 08:23
Hänen nilkuttavan askelluksensa tahdissa*

Nimi: Tilhituuli

24.05.2014 19:33
Jäin katselemaan Kvartsitassun ja hänen mestarinsa lähtöä, kunnes kuulin takaani tutun äänen.
"Vartiosi on päättynyt", Nokkoslumi maukui, ja nyökkäsi kunnioittavasti.
"Olet nyt soturi, tule niin etsitään sinulle paikka pesästä". Nyökkäsin, sillä en osannut vieläkään sanoa mitään niin pitkän hiljaisuuden jälkeen. Seurasin alkuperäistä mestariani hänen nilkuttavan askelluksensa. Suurehkossa sotureiden pesässä oli muutama tyhjä pesä. Valikoin omani Sinipääskyn sammalpedin viereltä. Toisella puolellani oli tyhjä pesä.
"Tämä on hyvä", sanahdin ja istahdin valitsemalleni paikalle.
"Nuku nyt ja syö sitten, olit koko yön vartiossa", Nokkoslumi kehotti.
"Näytät jo valmiiksi tähtiklaanin soturilta tuon haalistuneen turkkisi kanssa", hän naukui kuivasti ja lähti pois.
Pyöräytin pienesti silmiäni, ja olin nukkuvinani. Oikeasti ei edes väsyttänyt. Kun näin Nokkoslumen menneen, loikkasin tassuilleni ja nelistin parantajanpesälle. Siellä makasi Viimasielu Nummituuli vierellään.
"Kas, Tilhituuli", Nummituuli sanahti.
"Tuuliklaanissa tuulee, mikä lienee oikein hyvä asia. Nummituuli, Tähtituuli, Risutuuli, Tilhituuli", hän luetteli ja katsoi minua hyväntahtoisesti silmiin.
"Viimasielu", lopetin listan.
"Miten hän voi?", kysyin ja käänsin silmäni levottomasti nukkuvaan soturiin.
"Hän nukkuu nyt, kiitos unikonsiementen, mutta hänellä on tuskia".
"Et sinä viitsisi hakea minulle paria yrttiä nyt kun minä ja oppilaani olemme kiireisiä?".
"Totta kai!", tarjouduin.
"Teidätkö maustekirvelin?". Nyökkäsin hieman epäröiden, mutta sain kuin sainkin mieleeni kuvan hyvältä tuoksuvasta kasvista.
"Ja sitten vielä raunioyrtinjuurta", Nummituuli sanoi.
"Tiedän", sanoin, ja heilautin korviani.
"Tulevatko ne Viimasielulle?".
"Kyllä".
Nyökkäsin. "Sitten olen nopea", huikkasin ja juoksin matkoihini. Juoksin harjoituspaikan ohi, jossa Kvartsitassu harjoitteli Tähtituulen kanssa. Huiskaisin hännälläni Kvartsitassulle, ja hän vastasi eleeseen.
Päästyäni erään kivikeon, jota myös Lämpökiviksi kutsuin, aloin haistelemaan ilmaa tavoittaakseni maustekirvelin tuoksun.
Löysin kasvin lopulta kuitenkin ennemmin näön perusteella.
Poimin muutaman varren, ja lähdin etsimään raunioyrttiä. Löysin sitä juuri sieltä, missä Nummituuli kertoi sitä olevan. Kun suuni oli täynnä noita kahta yrttiä, lähdin juoksemaan takaisin leiriin. Matkalla huomasin vielä kamomillaa. Mietin, ettei sen ottaminen olisi pahitteeksi, ja poimin muutaman kamomillanlehden suuhuni. Juoksin suoraan parantajanpesälle ja pudotin yrtit Nummituulen eteen.
"Tässä", henkäisin.
"Kiitos, Tilhituuli", hän kehräsi. Viimasielu oli herännyt.
"Tilhitassu", hän tervehti.
"Tilhituuli, nykyään", maukaisin ja kerroin että minut oli vastikään nimetty soturiksi.
"Onnea", hän kehräsi, ja kosketti neniä kanssani.
"Miten voit", kysyin.
"Huonosti, ei minusta ikinä tule soturia. En voi metsästää enää koskaan", hän nurkui.
"Älä viitsi, iso kissa", kiusasin ja puskin soturia lapaan.
"Kyllä sinusta vielä ehjä tulee. Hain sinulle yrttejäkin. Et kehtaa ajatellakaan jättäväsi parantumatta!", varoitin.
"Senkin riekale", lisäsin ja naurahdin. Kollin mieliala parani.
"Haen sinulle tuoresaalista", nau'uin.
"Voi olla että vain kuvittelen, tai sitten taitojeni kasvaessa minusta on tullut parempi saalistaja, mutta riistaa on enemmän. Ennen kuin hän ehti estää, pujahdin ulos ja hain rastaan tuoresaaliskasasta. Vein sen Viimasielulle.
"Syödäänkö puoliksi?" kysyin.
"Mikä jottei", hän maukui ja niin teimmekin.
"Parane", sanoin ja kosketin Viimasielun lapaa hännälläni.
"Yritän", hän maukui.
Tassutin pois pesältä, ja tarjouduin väsymyksestäni huolimatta mukaan rajapartioon. Palattuani sieltä olin rättiväsynyt, mutta jäin silti leiriaukion reunalle istumaan, kenties odotin jotakuta, mutten tiennyt ketä. Tai tiesin. Kvartsitassua. Olin alkanut todella pitää oppilaasta. Hän vaikutti ikäistään vanhemmalta ja oli oikein mukava. Hain häntä hetken katseellani, mutten löytänyt. Pesin naamaani odotellesani, ja kävin makuulle sotureiden pesän ulkopuolelle. En kuitenkaan pysynyt hereillä vaan nukahdin outoon paikkaan liian lähelle leirin keskustaa, että sain muutamia oudoksuvia katseita.

//Käyhän kaikille? Jatkoa joku? Kvartsitassu? :3

Nimi: Tähtituuli

24.05.2014 18:42
"Emo. Päästä irti" kuulin pienen kuiskauksen korvan juuressani.
Katsoin Veripentua jonka silmät olivat pehmeät ja lämpimät. Painoin silmäni kiinni ja päästin irti. Vinkaisin kun joku siirsi pentuni syrjään. Painoin pääni tassuihini ja kyyneleet täplittivät turkkiani. Nostin pääni ylös ja katsoin viimeistä pentuani. Nousin ylös ja kuulin Nummituulen äänen. Hän taisi sanoa jotain että en saisi nousta. En kuitenkaan tajunnut mitään vaan nuolaisin pentuni päätä.
"Veripentu. Mene pentutarhaan. Minun täytyy mennä" sanoin ja astelin kaikkien kissojen ohi kohti oppilaiden pesää. Näin Kvartsitassun hetkessä. Erotin tämän valkoisen turkin.
"Kvartsitassu" sanoin päästessäni tarpeeksi lähelle.
Kolli hätkähti ja katsoi minua silmät suurina.
"Haluan näyttää sinulle jotain" sanoin ja käännyin ympäri.
"Entä turkkisi. Se on ihan riekaleina" oppilas kysyi silmät pyöreänä.
"Sillä ei ole mitään väliä. Se on ihan kunnossa" sanoin vaikka tiesin ettei Kvartsitassu uskonut.
En uskonut itsekkään. Lähdin suunnistamaan kohti paikkaa jossa pentuni oli kuollut. Samoin Cole. Turkkini karvat nousivat pystyyn kun ajattelin erakkoa.
"Täällä haisee veri" Kvartsitassu sähähti yhtäkkiä.
"Tiedän. Se on minun vertani ja monen muunkin" sanoin synkästi ja saavuin aukiolle. Saatoin nähdä tapahtuman silmissäni. Kuinka olin painettu maahan. Kuinka tyttäreni silmät olivat pyörähtäneet ympäri ja hän oli kuollut. Kuinka upotin hampaani kollin kaulaan ja purin.
"Mitä täällä on tapahtunut" Kvartsitassu kysyi katsoen minua.
"Haista" sanoin lyhyesti.
Kvartsitassun karvat nousivat pystyyn.
"Erakoita! Kymmenen" oppilas sanoi.
"Jatka."
"Virtapentu, Veripentu ja sinä" kolli sanoi silmät pullottaen päästä.
"Täällä" sanoin ja heilautin häntääni, "tyttäreni kuoli. Enkä voinut tehdä mitään. Arvaatko mikä oli pahinta?" kysyin ja värähdin raivosta.
"Hänen oma isänsä tappoi hänet edessäni vain koska hän itki. Kolme kissaa oli painanut kyntensä selkääni. Sitten kun Virtapentu kuoli minä ponnistin ja kynnet repivät selkääni. Ponnistin kollin kurkkuun ja purin" sanoin heikosti ja etsin ympäriltäni Colen ruumista.
"Miksi sait pentuja sellaisen hirviön kanssa" kolli kysyi ja sulki sitten suunsa kun tajusi mitä oli sanonut.
"Ei. En halunnut saada. Minä en vain voinut sille mitään. Hän joi vertani ja jätti minut heikoksi. En voinut tehdä mitään" sanoin hitaasti ja lisäsin sen jälkeen varmasti "sitä paitsi. Minä tiesin että Cole oli hirviö."
"Miksi klaani ei auttanut" Kvartsitassu kysyi.
Naurahdin ilottomasti.
"Yleensä jos on siepattu ja koirien piirittämässä ladossa niin silloin klaanissa ei tiedetä mitään. En olisi varmaankaan päässyt näin nopeasti pois mutta kun en ollut ainoa joka vietiin. Sisarenikin vietiin. Hän pääsi pois ja selvisi melkein vammoitta. Viimasielu löysi Sinipääskyn ja auttoi pakoon. Sen jälkeen he tulivat hakemaan minua" sanoin ja katselin ympärilleni.
"Miksi toit minut tänne" kolli kysyi.
"Haluan että erotat veren hajut toisistaan. Mikä näistä on Colen? Sinä et ole haistanut häntä mutta kynsissäni on vähän hänen turkkiaan ja ne haisevat vain vähän joten" sanoin ja heitin tuppoja oppilaan eteen.
Hän haisteli sitä ja irvisti.
"Haisee koiralta, variksen ruualta ja kollilta" oppilas ilmoitti.
Heilautin häntääni ympärilleni ja se ilmoitti selvästi asiansa. 'Mikä näistä on hänen vertaan?' Kvartsitassu kierteli vähän aikaa kunnes pysähtyi ison veri lammikon kohdalle joka oli jo kuivunut.
"Tämä" kolli ilmoitti.
Nyökkäsin hitaasti.
"Entäs minun ja Virtapennun" sanoin ja värähdin sanoessani pentuni nimen.
"Tämä on Virtapennun" Kvartsitassu sanoi ja osoitti vähää verta.
Nyökkäsin ilmeettömänä ja katselin Kvartsitassun astelemassa siinä missä minä olin maannut ja repinyt turkkini riekaleiksi.
"Tämä on sinun" kolli sanoi ja osoitti verta jota oli roiskunut kaikkialle.
Nyökkäsin hitaasti ja katselin ympärilleni.
"Hyökkää. Minä torjun ja väistelen" sanoin ja nyökkäsin kollille.
Kvartsitassun häntä piiskasi ilmaa. Hänen katseensa pysähtyi ja hän hyökkäsi suoraan katseensa suuntaiseen. Väistin sivulle ja hänen syöksyessään eteenpäin piiskasin hännälläni hänen tassunsa altaan. Kuului vaimea tömps ja minä hypähtelin äänettömästi kauemmas.
"Älä ole ilmiselvä. Älä katso minne hyökkäät. Ole nopea ja kevyt" sanoin kommenttini kun Kvartsitassu nousi ylös.
"Nyt minä hyökkään" sanoin nopeasti ja katosin metsään.
Näin kuinka kolli pyöri hurjana ympäriinsä ja haisteli ilmaa. Olin visusti tuulen alapuolella. Kiersin toiselle puolelle ja kiipesin puuhun äänettömästi. Katsoin oppilasta joka kohdisti katseensa sinne missä olin tahallani rikkonut oksan. Hyppäsin kevyesti ilmaan ja Kvartsitassu nosti katseensa ylös. Olin hypännyt juuri siihen kohtaan jossa oli aurinko ja oppilas sokaistui hetkeksi. Siinä kohtaa olinkin jo painanut hänet maahan. Päästin hänet irti ja peruutin hieman. Hän nousi ylös ja katsoi minua. Sitten hyökkäsin taas. Väistelin oppilaan nopeita tassuja ja kieputin häntäni vikkelästi hän tassujensa ympäri ja kaadoin hänet. Peruutin Kvartsitassun luota vähän.
"Pidä silmällä lisäksi häntää. Älä koskaan unohda sitä. Joillekin se saattaa olla parempi kuin kynnet tai hampaat" sanoin.
//Kvartsitassu? :3

Nimi: Kvartsitassu

24.05.2014 17:16
Katsoin vartiossa olevaa Tilhituulta. Naaraan silmät loistivat iloista ja tähtien valon osuessa uuden soturin haaleanvaaleaan turkin, Tilhituuli näytti tähtiklaanin soturilta. Muut kissat alkoivat lähestyä pesiään, kun taas minä tassuttelin Tilhituulen luo. Hallanvaalea soturi kääntyi katsomaan minua, kun kävelin hänen luokseen.
" Onnea!", toivotin. Tilhituuli hymyili iloisena ja nyökkäsi. Minua ärsytti, että naaras ei saanut puhua ja hänen täytyi valvoa yksin. Olisin halunnut puhua Tilhituulen kanssa. Ystäväni Tilhituulen. Tiesin että en voisi jäädä Tilhituulen luo vaan lähdin vastahakoisesti pois. Oppilaiden pesällä käännyinvielä katsomaan naarasta. Tilhituulen katse oli kääntynyt tähtiin, jotka tuikkivat hopeahännässä hänen yläpuolellaan. Käperryin sammalpedilleni tyytyväisenä ystäväni soturiksi tulemisesta. Pienoinen kaipaus heräsi sisälläni. Minäkin halusin soturiksi, mutta Tilhituuli oli ollut minua ennen tuuliklaanin oppilas. Nuolaisin rintaani rauhoittuakseni. * Huomenna taas sinua koulutetaan.* ajattelin ja vaivuin syvään uneen.

Aamulla kävelin aukiolle. Huomasin Tähtituulen parantajan pesän edustalla(?) ja kuulin kamalaa huutoa. Pidesin askeleitani juoksuksi. Parantajan pesällä makasi Tähtituuli makasi pidellen Virtapennun ruumista. Näky oli niin kamala. Virtapennun kurkku oli auki ja pennun ruumista täplitti kuivunut veri. Näin Tilhituulen ja juoksin naaraan luo.
" Mitä on tapahtunut?", kuiskasin naaraan korvaan. Tilhituuli vilkaisi minua. Oma katseeni oli lasittunut Virtapennun ruumiiseen. Juuritähti yritti ottaa ruumista Tähtituulelta.
" Tähtituuli päästä irti! Hänestä pitäminen kiinni ei tuo häntä takaisin!", huusin. Moni muukin yhtyi huutoihin ja parikin yritti ottaa Virtapentua häneltä, mutta mestarini piti lujasti kiinni. En enää kestänyt näkyä vaan lähdin. Omasta mielestäni se oli pelkurimaista, mutta jokainen soturi ei pystynyt vain pysymään leirissä. Klaanin oli saatava riistaa. Muistin Tähtituulen metsästys ohjeet ja painuiduin alemmas. Hiivin eteenpäin ja yritin olla ajattelematta kuollutta Virtapentua. Mikä pennun niin kylmästi murhasi? Edessäni jänis söi jotain yrttiä, mutta juuri nyt ajatukseni olivat muualla. Pudistin päätäni. Nyt oli tärkeintä metsästää klaanille, jonka pentu oli juuri kuollut. Hyppäsin eteenpäin, mutta jänis näki nyt juuri ennen kuin ehdin koskettaa maata, ja lähti juoksuun. Tällä kertaa en luovuttaisi. Joka askeleella saavutin jänistä. Lopulta kun olin tarpeeksi lähellä hyppäsin uudelleen. Tällä kertaa jänis ei ollut tarpeeksi nopea ja viilsin kynnelläni jäniksen kurkun auki. Verta röyskyi turkilleni ja hautasin jäniksen maahan. Tehtäväni tehtyäni aoin nuolla raitaista turkkiani. Veri maistui ällöttävältä ja sylkäisi heti veren pois ennen kuin se ehti koskettaa kieltäni. Kun turkkini oli puhdas tassuttelin paikalle johon olin haudannut jäniksen ja nappasin jäniksen suuhuni. Juoksin järven rantaan. Kiiltävästä järvestä kuvastui kasvoni. Huokaisin ja laskin pääni ja aloin latkia vettä. Kun olin janoni tyydyttänyt suuntasin leiriä kohti.

Leirissä kävelin tuoresaaliskasalle. Laskin jäniksen siihen ja suuntasin oppilaiden pesälle.
// Jatkoa joku?//

Nimi: Toivetassu

24.05.2014 16:32
Heräsin oppilaiden paikassa. Toinen yö oli sujunut mukavasti enkä ollut tänäkään yönä vierastanut taivasalla nukkumista vaikka olin niin luullut. Oikeastaan pidin siitä enemmän kuin pesästä. Oli vasta aikainen aamu enkä ollut menossa mihinkään partioon mukaan. Suljin hetkeksi silmäni ja palsin eilisen illan harjoittelutuokioon.
Emme olleet Juuritähden kanssa kiertäneet rajoja sillä olin pentuna, juuri enne oppilas aikojani soluttautunut erään uuden oppilaan ja hänen mestarinsa jäljessä tuolle kierrokselle. Juuritähti oli kampannut minut takaapäin etsiskellessäni häntä ja minun koettaessa säilyttää arvokkuuttani ja sukiessa itseäni hän oli kehottanut minua olemaan varovaisempi. Sitten olimme lähteneet metsälle ja Juuritähti opetti minulle metsästyksestä perus asioita. sain saaliksi jäniksen poikasen jonka sen emo oli luultavasti siirtänyt sen sinne äskettäin. Seurasin emon hajujälkeä mestarini kanssa ja sain saaliiksi vielä senkin. Kun palasime leiriin Juuritähti katseli minua ylpeästi(?). Olin itsekin ylpeä itsestäni, sillä oli juuri päällikön oppilas. Ajattelin hänen odottavan minulta suuria, koska päälliköt kouluttavat useimmiten varapäälliköiden pentuja ja minähän en sitä ollut.
Yhtäkkiä ajatuskuplani puhkesi kun huulin kiljaisun EN! Nousin ylös ja juoksi parantajan pesälle josta ääni oli kuulunut. Huutaja oli ollut Tähtituuli. Ilmeisesti hän ei halunnut päästää Virtapennusta irti. Kallistin päätäni ja ihmettelin muiksi pentua edes yritettiin viedä. Kylmäpentu nukkui äitinsä vieressä. Huomasin Virtapennun veriseksi ja oudon veltoksi. Tajusin hänen kuolleen. Järkytyin ja juoksin Kvartsitassun joka yritti ottaa Virtapennun ruumista ja Juuritähden joka yritti saada Tähtituulta puhumalla irrottamaan pentunsa kuolleesta ruumiista, luo.
"Älkää!" sanoin heille, "Ettekö tajua ettei hän tahdo luopua hänestä vielä. Antakaa olla" jatkoin anovalla, säälivällä ja surullisella äänellä.
//Ja nyt loppuu akku...//

Nimi: Viimasielu

24.05.2014 16:15
Heräsin inhottavaan, tuskalliseen kipuun lavassani.
"Nummituuli!" ulvahdin. Nummituuli juoksi paikalle.
"Mitä?" hän kysyi.
"Lavaani sattuu kauheasti", valitin.
"Senhän pitäisi olla jo parantumassa...", Nummituuli mutisi itsekseen. Hän alkoi tutkia haavani.
"Voi ei," hän henkäisi," haava ulottuu luuhun asti ja luussa on pieni murtuma. Se ei välttämättä parane koskaan." Tuijotin häntä. Sitten lysähdin pedilleni.
*Minä en välttämättä voi koskaan enää metsästää*, tajusin. Nummituuli meni kertomaan Juuritähdelle. Pian hän tuli takaisin.
"Luulen, että jalkasi ei koskaan parane, mutta voit silti taistella ja metsästää. Sinun pitää vain opetella hieman erilaisia metsästys-ja taisteluasentoja. Juuritähti etsii kyllä jonkun, joka voi opettaa niitä", Nummituuli naukui rauhallisesti. Nyökkäsin hitaasti.
//Sini? Tilhi?//

Nimi: Tilhitassu/tuuli

24.05.2014 16:15
Roikotin suussa onnetonta jänistä. Vilkaisin muita leirissä olijoita. Tunnistin ainakin Kvartsitassun. Heilautin kollille häntää ystävällisesti ja menin syömään jänistä hänen kanssaan, sillä olin jo ruokkinut klaaninvanhemmat. Keskustelin Kvartsitassun kanssa siitä, millaista olisi olla soturi. "Ainakin minä haluan olla uskollinen. Ajattele, jos pääsisi varapäälliköksi!", Kvartsitassu hihkaisi.
"Niinpä! Arvaa muuten mitä? Jokikuu sanoi että minusta tulee pian soturi", ylpeilin.
"Wau!", Kvartsitassu sihahti.
"Aion olla mahdollisimman hyvä sotu-", aloitin mutten ehtinyt sanoa muuta kun kuulin kuuluvan äänen:
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen!", Juuritähti huusi. Me molemmat kohotimme katseemme päällikköön. Kvartsitassu juoksi edellä, mutta minä suin turkkiani vähäsen. Näytin aivan rähjäiseltä äskeisen taitojen arvioinnin jälkeen. Juuritähti selvitti kurkkuaan.
"Olemme kokoontuneet tänne tänään nimittämään uuden soturin. Tilhitassu? Missä piileksit?"
Kissajoukosta kuului hilpeä kehräys. Nuolaisuni jäi kesken kun pingoin kiven juurelle, jossa päällikköni seisoi.
"Siinähän sinä".
Silmäni säihkyivät, ja Kvartsitassun ilmeessä oli ihailua.
"Minä, Juuritähti, Tuuliklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi".
Ilo läikkyi sisälläni kuullessani tutut sanat, tällä kertaa osoitettuna minulle. Juuritähti käänsi silmänsä minuun.
"Tilhitassu. Lupaatko elää soturilainmukaisesti ja puolustaa klaaniasi, jopa henkesi uhalla?"
En epäröinyt hetkeäkään.
"Lupaan", sanoin nyökäten jämäkästi.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinule soturinimesi. Tilhitassu, tästä lähtien sinut tunnetaan Tilhituulena. Klaani kunnioittaa oikeudenmukaisuuttasi ja sinnikyyttäsi, ja hyväksymme sinut Tuuliklaanin täydeksi soturiksi".
Joka sanan myötä silmäni muuttuivat kirkkaammiksi, ja käännyin nimeäni huutavaan klaaniin päin.
"Tilhituuli! Tilhituuli".
Vilkaisin eturivissä olevaa Kvartsitassua. Hän hymyili hyväntahtoisesti. Hänen vieressään oli mestarini Jokikuu, jonka silmissä näkyi ylpeys. Käännyin takaisin Juuritähden puoleen. Hän kosketti päälakeani, ja nuolaisin kunnioittavasti hänen lapaansa.
"Tilhituuli!", kuulin vielä kuoron, ja loikkasin klaanini luo. "Kiitos, Jokikuu", kehräsin ja puskin häntä.
"Sinusta tulee huippusoturi", hän maukui ja kosketti hännällään lapaani.
"Tänä yönä Tilhituuli istuu vartiossa täysin vaiti, ja pohtii uutta asemaansa", Juuritähti lopetti.
"Onnea", hän maukui. Kissat hajaantuivat nukkumaan omiin pesiinsä.
"Pärjäätkö?", päällikkö kysyi, kuin koitellakseen, kun olin asettunut leiriaukiolle valvomaan.
Nyökkäsin kohteliaasti.
"Hyvä. Aamulla joku sotureista tulee päästämään sinut pois vartiosta", hän maukui ja katosi omaan pesäänsä.
Siihen minä jäin. Istumaan. Olin nyt soturi, ja se tuntui uskomattomalta. Kehräsin ihan pikkuisen ajatellessani, että nyt minustakin voisi tulla kuningatar, saisin taistella klaanini rinnalla täytenä soturina, ja olla vapaa oppilaan rajoituksista.

Nimi: Ukko

23.05.2014 18:23
________________________________________________

Nimi: Ukko

23.05.2014 18:23
Tähtituuli// 45kp

Nimi: Tähtituuli

23.05.2014 17:59
Katselin pentujani. Olin jättänyt heidät yksin hetkeksi koska minun täytyi kouluttaa oppilasta. Virtapentu ja Kylmäpentu pyörivät toistensa kimpussa. Katsoin kaihoisasti metsään ja tunsin tassujeni nykivän. Hymähdin vähän ja astelin pentujeni luokse.
"Lähdetään metsään" sanoin ja pentuni alkoivat hypähdellä edelläni.
Pennut kuluttivat energiaa ja juoksivat koko ajan tiheämpään metsään. Aloin hölkätä ja annoin turkkini hulmuta. Tassuni koskettivat äänettömästi maata ja tuntui kuin olisin leijunut tuulen mukana eteen päin. Sitten näin sen. Näin kylmät silmät puskassa ja henkäisi kauhusta.
"Cole" sähähdin ja turkkini nousi pystyyn.
Cole tassutteli puskasta ja näin arvet jotka Kettukynsi oli aiheuttanut. Kuulin ympäriltäni ääniä ja kääntyilin hurjana ympäriinsä. Näin kuinka yksi naaras kantoi suussaan Kylmäpentua ja Virtapentua. Hän oli suurempi kuin Cole ja oransin värinen mustilla ja harmailla silmillä. Hänen naamansa oli arpien peitossa ja hänen silmissään oli veren himoinen pilke.
"Emo" Virtapentu vinkaisi nyyhkyttäen.
Kylmäpentu katsoi pelotta minua ja näin hänen silmissään hieman pelkoa.
"Mitä sinä haluat heistä? He eivät liity tähän" sähähdin Colelle ja kuulin Virtapennun vikinän.
"En halua muuta kuin perheeni takaisin kokoon" Cole sanoi ja asteli pentujeni luo.
"Älä koske heihin" sähähdin ja syöksähdin pentujani kohti.
Tunsin kuinka neljät kynnet painautuivat selkääni ja painoivat minut maahan. Rimpuilin kynsistä ja ne raastoivat selkääni.
"Pidelkää häntä! Älkää vahingoittako paljoa" Cole sähähti.
"Cole se rimpuilee irti. Me ei voida tehdä paljoa" joku kynsin piteliöistä sanoi.
Sitten tunsin kynsin uppoavan syvään ja henkäisin kivusta. Katsoin kuinka Cole otti Virtapennun hamapaisiinsa ja heitti sen eteeni. Virtapentu vikisi ja Kylmäpentu sähisi yritti rimpuilla irti. Minä kiemurtelin ja sähisin mutta tunsin uudet kynnet jotka painoivat minut maahan.
"Miten minä olen voinut saada tämänlaisen vikisevän pennun" Cole kysyi ja astui Virtapennun eteen.
"Ei!" kiljuin ja painoin kynteni maahan.
"Hiljaa pentu" Cole sähisi Virtapennulle joka vikisi hiljaa.
Painoin takatassuni kynnet kunnolla maahan ja hengitin raskaasti.
Se kävi nopeasti. Cole sivalsi kynnellään Virtapennun kurkun auki ja pentuni kuoli.
"EI! Ei.." sähisin ja silloin keräsin kaiken voimani ja ponkaisin maasta Colen kimppuun. Turkkini repeytyi ja joku henkäisi. Syöksähdin hämmästyneen Colen kurkkuun ja raavin häntä nopeasti ja purin hampaani hänen kaulalleen. Tunsin kuinka Cole alkoi sätkiä ja jähmettyi sitten. Sitten viskasin hänet pois ja syöksyin oranssin naaraan kimppuun. Naaras tiputti Kylmäpennun hampaistaan ja kavahti kauemmas liian myöhään koska kynteni oli jo sivaltanut hänen kurkkunsa auki. Nappasin poikani ilmasta ja juoksin Virtapennun luo. Nappasin hänet mukaani ja pinkaisin juoksuun. Kun pääsin matkan päähän kyyneleet olivat jo sumentaneet näköni. Laskin Kylmäpennun maahan ja katsoin Virtapennun ruumista. Kylmäpentu painoi päänsä sisarensa ruumiiseen ja värisi nyyhkyttäen.
"Kylmäpentu. Kuuntele minua. Annoin nimesi koska luulin että sinusta tulisi yhtä veren himoinen kuin Colesta. Nyt tiedän ettet ole mitenkään niin kuin hän. Sinä tarvitset uuden nimen" sanoin ja katsoin kuinka Kylmäpentu nosti päänsä sisarensa turkista ja istui eteeni. Ääneni värisi kun jatkoin.
"Sinä saat nimesi, poikani. Sinut nimetään samalla verellä jota oma isäsi vuodatti sisaresi ruumiista. Sinun nimesi Kylmäpentu korvataan Veripennulla. Sinulla on veri, muttei se tarkoita että olisit samanlainen kuin Cole. ET ole niin kuin Cole. Sinä olet niin kuin Pisaraturkki, Vesisydän, Jokikuu ja minä. Sinä jatkat elämääsi ja et vuodata verta niin kuin isäsi minusta. Et juo verta kuin isäsi petona. Sinä olet Veripentu" sanoin ja kyyneleet kastelivat turkkini.
"Tähtituuli, emo. Minä lupaan olla erilainen kuin Cole. En koskaan juo verta tai tapa huvikseni. Olen kuin Pisaraturkki, Vesisydän, Jokikuu ja sinä" Veripentu sanoi.
Näin silmäkulmastani Pisaraturkin joka odotti Virtapennun viereensä. Hän hymyili minulle ja nyökkäsi päätään.
"Tähtituuli" naaras sanoi ja Virtapentu asettui Juuritähden kumppanin vierelle.
"Pisaraturkki" sanoin ja nyökkäsin pehmeästi.
"Veripentu" Pisaraturkki sanoi ja nyökkäsi pennulleni.
"Juuritähden kumppani" Veripentu sanoi ja nyökkäsi.
"En. En ole. Olin kyllä, mutta en enää" Pisaraturkki sanoi ja heilautti häntäänsä hyvästiksi.
"Kuka on seuraava" kysyin Pisaraturkilta.
"Tulevaisuus on alati muuttuvaa pentuni" naaras sanoi ja katosi.
"Hei hei emo ja Veripentu" Virtapentukin katosi, mutta ilmestyi pian uudestaan.
"Ai niin Veripentu. Odotan sinua, mutta lupaa minulle yksi asia. Tai kaksi" Virtapentu sanoi ja hymyili.
Hänen silmänsä tuikkivat ja Veripentu vastasi:
"Lupaan sisko rakas. Sinulle mitä vain" Veripentu sanoi ja hymyili.
"Vaikka minulla onkin sinua kovasti ikävä ja haluan sinut tänne niin.. älä kiirehdi. Elä. Toinen on.. Pidä emosta huolta" Virtapentu sanoi ja nousi tähtiin hyppelehtien iloisesti.
"Hei hei emo ja Veripentu" tyttäreni huusi vielä selkänsä ylitse ennen kuin liittyi osaksi tähtiä ja saalistaa siellä Tähtiklaanissa.
Nostin Virtapennun ruumiin hampaisiini ja aloin tassutella raskain askelin kohti leiriä. Vereni valui ruohoon ja värjäsi sen punaiseksi. En kuitenkaan välittänyt siitä. Jatkoin vain kävelyä Veripentu vierelläni. Kun saavuin leiriin monet katsoivat minua silmät leviten ja henkäisten. Kun saavuin ihan keskelle leiriä rojahdin maahan uupumuksesta ja kivusta. Kyyneleet tulvahtivat silmiini ja tunsin pienen kielen puhdistavan haavojani. Veripentu nuoli minua ja pysähtyi välillä sylkäistäkseen veren pois suustaan.
"Kiitos" sanoin nyyhkyttäen ja Veripentu painautui minun pääni viereen.
Poikani nyyhkytti sisartaan ja näin kuinka eteeni pyyhkäistiin unikon siemeniä. Katsoin Nummituulta silmiin sumein silmin.
"Minä haluan tuntea sen kaiken. Se on ainoa varmuus jolla tiedän olevani elossa" sanoin hiljaa ja painoin kuononi pentuni turkkiin.
Kaikki katselivat etäältä ja näin kuinka Veripentu mulkoili ympärilleen kyyneleet silmissään. Nummituuli vei siemenet pois mutta jätti yhden. Katsoin poikaani ja näin hänen olevan väsynyt ja kivuissaan. Huomasin nyt vasta hänellä olevat pureman jäljet niskassa. Hänen silmistään näkyi tuska ja suunnaton suru. Työnsin siemenen Veripennun eteen ja poikani söi sen. Sitten kuulin kuinka joku haukkoi henkeä.
*Mikä hätänä* Sinipääsky tunsi suruni ja tuskani.
*Cole tappoi Virtapennun* ajattelin ja kyyneleet alkoivat valua vuolaampina.
Hengitin raskaasti ja aloin vikistä kuin pentu.
"Onko tuo Virtapentu ja Tähtituuli?" kuulin jonkun huudahtavan.
Silloin aloin vajota pimeyteen. En päästänyt Virtapennusta irti vaikka häntä yritettiin ottaa minulta. Sitten aloin taas päästä pois pimeydestä.
"Päästä irti Tähtituuli" joku sanoi.
"EN" kiljaisin ja avasin silmäni.
//Joku? Kuka vaan:'( Virtapentu;'(

Nimi: Ukko

23.05.2014 17:50
Suklaatassu// 5kp, 4kp
Tilhitassu// 6kp, 16kp, 20kp
Kultatassu// 7kp, 7kp, 3kp
Viimasielu// 6kp
Toivetassu// Laita nimi-kohtaan hahmosi nimi ;3 2kp
Juuritähti// 3kp
Kvartsitassu// 22kp
Kettukynsi// 2kp

Nimi: Kultatassu

23.05.2014 12:44
Katsahdin kettutassua huvittuneena vaikken nähnyt häntä kunnolla vain väriläikän joka oli kissan muotoinen.
"En muuten ole enää räysin sokea. Näen hieman." Sanoin ylpeästi ja hän katsahti minuun yllättyneenä.
"Ihanko totta. Milloin?" Hän kysyi luultavasti katsoen minuun. En osannut sanoa varmasti.
"Ihan äsken. Sen takia löysin leiriin enkä eksynyt." Kehräsin huvittuneena.
Olimme päässeet harjoittelukuopalle. Tiesin sen siitä että tunsin hiekan jaloissani.
Käytin mieluummin haju, tunto ja kuuloaistiani kuin näköäni.
Astelin kuopan toiselle puolelle ja odotin.
//jatkoa. Kettu?//

Nimi: Kettukynsi

23.05.2014 10:06
Huomasin Kultatassun tulen leiriin. *Ehkä voisin pitää harjoitustuokion*, ajattelin. Lähdin soturien pesältä Kultatassua vastaan. Oloni oli yksinäinen, kun Tähtituuli oli harjoittamassa omaa oppilastaan.
"Hei Kultatassu. Sopisiko, että lähtisimme harjoittelemaan hieman?" kysyin. Mietin jo, miten opettaisin liikkeitä sokealle. *Kyllä se onnistuu*, vakuutin itselleni.
"Käy", Kultatassu vastasi.

//Toivottavasti käy? jos ei niin voi muuttaa//

Nimi: Kultatassu

23.05.2014 09:21
Olin vihainen itselleni ja muille jotka olivat kiusanneet minua sokeuteni takia. Liikuin leirin reunaa myöten etsien tietä ulos.
Kun löysin sen loikin ulos leiristä eikä kukaan huomannut sitä sillä oli yö ja kaikki nukkuivat sikeästi pesissään.
Juoksin nummilla niin kovaa kuin pääsin ja pysäjdyin äkisti kun käpäläni osuivat veteen.
Nuuhkin ilmaa ja tajusin olevani järven rannalla. Huokaisin ja nuuskin ilmaa löytääkseni hybän nukkumapaikan.
Äkkiä näin valonvälkähdyksen ja se säikäytti minut pahastu sillä minähän olin sokea.mutta näin siltti hieman valoa ja katselin sitä.
#Minä näen. No ainakin vähän.# Ajattelin ja tunsin kyynelien valuvan turkkiani basten ja se sumensi jo muutenkin huonoa näköäni.
Näin järven pinnalla hopeisen hohteet ja tajusin sen tulevan kuusta.
Päätin mennä takaisin leiriin ja osoittaa että minusta olisi hyötyä klaanilleni.
//jatkoa. Joku. Tän näkö ei parane ton kummemmin mutta se näkee hyvin sumesti. Oikeastaan pelkkiä väriläikkiä.//

Nimi: Kvartsitassu

22.05.2014 16:30
Nostin päätäni hieman, kun mestarini, Tähtituuli käveli luokseni.
" Harjoittelemme metsästystä tänään", mestarini kertoi. Silmäilin muita oppilaita, jotka juttelivat rauhalliesti. Syvällä sisimmässäni olisin halunnut tulla mukaan jutusteluun, mutta tiesin että minun oli harjoiteltava. Nyökkäsin lyhyesti ja seurasin mestariani, kun tämä johdatti minut harjoitus paikalle. Ilmassa leijui riistan maukas haju.
" Käytä nenääsi, niin saat tietää missä riista on", mestarini kertoi. Nostin hieman päätäni nähdekseni enemmän ja haistelin ilmaa. Mestarini neuvo olivat oli ollut hyödyllinen, sillä ilmassa leijui hiiren haju, joka johti sinne missä hiiri oli. Painauduin matalaksi vaistonvaraisesti, mutta juuri kun olin hiiren lähellä astuin oksan päälle. Hiiri kuuli sen ja alkoi juosta niin kovaa kun pääsi. Ryhdyin itse tuohon takaa-ajoon. Vahvoilla takajaloillani aloin saavuttaa hiiritä, mutta oli jyrsijäkin nopea. Pikkuinen saaliini puikkelehti nopeasti vähäisen kasvillisuuden välistä. Äkkiä huomasin olevani myrskyklaanin ja tuuliklaanin rajapurolla. Vahva virtaus johti suuren järveen, jonka ympärille klaanit olivat asettaneet rajansa. Myrskyklaanilaisia ei ollut rajalla. Ajatuksissani olin unohtanut hiiren, joka nyt loikki tuuliklaanin rajan toiselle puolelle. Äkkiä taakseni limestyi Tähtituuli. Mestarini vilkaisi minua.
" Sinä voit metsästää muutakin kuin juuri tuon tietyn hiiren", mestarini sanoi. Nyökkäsin taas. Minua ei joteinkin huvittanut metsästää, mutta aioin olla hyödyksi. Nappasin suuhuni pehmeää sammalta, jota kasvoi vähän vasemmalla puolellani. Suu täynnä sammalta kävelin leiriin mestarini perässä. Leirissä kävelin klaanivanhimpien luokse.
" Vihdoin joku oppilas muistaa meidät ilman itse päällikön käskyä", Pikkupeippo aloitteli keskustelua. Päästin sammaleet irti suustani ja aloin vaihtaa vanhimpien sammalia. Aloitin Persikkasydämestä. Työ oli ärsyttävää varsikin, kun Pikkuipeippo höpötti koko ajan kuinka hidas olin. Persikkasydän ja Läikkähalla eivät höpöttäneet koko ajan kuten Pikkupeippo vaan vaihtoivat kieliä toistensa kanssa. Kun siirryin kellanpunaista, mutta harmahtavasti naaraasta, Pikkupeippo sanoi:
" Mikä sinulla kestää? Jopa aivoton jänis olisi sinua nopeampi". Olisin halunnut sanoa takaisin, mutta tyydyin vain mulkaisemaan tummanruskeaa kollia pahasti. Kolli ei ei edes vilkaissut minua, vaan höpötti kuinka oppilaat eivät osanneet olla nopeita. Siirryin Läikkähallan luo, jonka sammalpeti oli kauimpana Pikkupeipon pedistä. Läikikäs, sinisilmäinen tuuliklaanilainen luo minuun myötätuntoisen vilkaisun. En vastannut klaanivanhimman vilkaissuun vaan päätin olla välittämättä Pikkupeipon ärsyttävästi pulinasta. Lopulta työ oli tehty ja sain levätä. Huokaisin. Juuritähti harjoittelemassa oppilaansa, Toivetassun kanssa, niinpä Riihisydän valmisteli partioita. Kullankeltainen naaras kertoili sotureille mihin partioon he menisivät ja oppilaille mihin he menisivät mestareidensa kanssa. Nokkoslumi vilkaisi minua ivallisesti ja sanoi kuuluvalla äänellä:
" Kvartsitassu, miten klaania auttaa se, että sinä vain lepäät?". Pinnani oli ollut tänään jo tiukalla ja Nokkoslumen sanat olivat täynnä ivaa.
" Luulisi sinulla, neiti ahkeran olevan jotain tärkeämpää tekemistä kuin muiden nälvinen", sanoin tyynesti ja vain vaivoin esti ivan kuulumisen äänestäni. Nokkoslumi mulkaisi ilkeästi minua ja marssi oppilaansa Västäräkkitassun kanssa pois. Vilkaisin tuoresaaliskasaa ja Sieponsydäntä joka näytti rasittuneelta. Tassuttelin saaliskasan luo ja nappasin sieltä jäniksen. Kävelin pentutarhaan kuningattarien luo.
" Tässä", sanoin Sieponsydämelle joka kiitti ja söi jäniksen. Kävelin oppilaiden pesään rauhallisin mielin.

Nimi: Juuritähti

22.05.2014 15:14
"Ole varovaisempi", sanoin kun Toivetassu siisti turkkiaan. "Mennäänkö metsästämään?" kysyin sitten. Toivetassu nyökkäsi innoissaan. Kävelimme vierekkäin metsälle. Pysähduin ja menin tuulen alapuolelle. Hiivin ja haistelin ilmaa, kunnes paikansin hiiren pusikossa. Hyppäsin ja tapoin sen nopeasti. Toivetassu katsoi ihailevasti.
"Kokeile", kehotin. Toivetassu painui matalaksi, mutta hänet saattoi silti haistaa.
"Vielä alemmas", ohjasin. Hän onnistui ja lähti hiipimään. Haistoin lähistöllä jäniksen poikasen, jonka emo oli tuonut eri paikkaan. Toivetassukin haistoi sen ja lähti sitä kohti. Hän hyppäsi sen kimppuun nopeasti ja tappoi sen nopeasti.
"Hienoa!" kehuin häntä. "Sinusta tulee vielä hyvä metsästäjä!"

//Toivetassu? Joo, ei yhtään inspiä ollut...//

Nimi: PerleOfGeysir

22.05.2014 12:23
ivetassu//
Kun heräsin oli jo auringonhuipun aika. Pompahdin pystyyn. Muistin jonkun sanoneen illalla jotakin minulle, mutten muistanut kuka se oli ollut. Olin kai nukahtanut. Minua hieman arvelutti mennä kysymään Juuritähdeltä milloiIkeniän lähtisimme kiertämään rajoja, sillä hän oli päällikkö. Enkä edes nähnyt häntä missään. Yhtäkkiä joku voimakas kamppaa minut takaspäin hyvin taidokkaasti. Haistoin sen olevan Juuritähti (?).
//Adwin? Jatkatko Juureglla?//

Nimi: PerleOfGeysir

22.05.2014 10:42
Siis Toiveyassu.

Nimi: PerleOfGeysir

22.05.2014 10:40
ivetassu//
Kun heräsin oli jo auringonhuipun aika. Pompahdin pystyyn. Muistin jonkun sanoneen illalla jotakin minulle, mutten muistanut kuka se oli ollut. Olin kai nukahtanut. Minua hieman arvelutti mennä kysymään Juuritähdeltä milloiIkeniän lähtisimme kiertämään rajoja, sillä hän oli päällikkö. Enkä edes nähnyt häntä missään. Yhtäkkiä joku voimakas kamppaa minut takaspäin hyvin taidokkaasti. Haistoin sen olevan Juuritähti (?).
//Adwin? Jatkatko Juureglla?//

Nimi: Tilhi

21.05.2014 20:12
OHOPS! Nyt tuli emämoka, eihäm Hämäräkaipuu oo tuuliklaanissa xddd. Anteeksi. *vinkuu*. Miks mulle aina käy virheitä :c

korjaan et se olikin joku muu kuningatar.. :/

 

©2019 Metsäketo - suntuubi.com