Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

MyrskyklaaniJokiklaani Tuuliklaani Varjoklaani ⇔ Tähtiklaani Erakot ja kotikisut 

Varjoklaanilaisten tarinat

Puhe "näiden" sisään.

Ajattelu *näiden* tai 'näiden' sisään

Pisteet ja pilkut!

Ja mieluusti puhe aina seuraavalle riville :) Esim. EI näin:

"Hei", maukaisin. "Hei", päällikkö vastasi.

Vaan näin:

"Hei", maukaisin.

"Hei", päällikkö vastasi.

Näin tarinoita on helpompi lukea, ja saatpahan lisää pituuttakin tarinaan ;) Lisää ohjeita kirjoittamiseen löydät Muuta --> Oikeinkirjoitus ja muita vinkkejä tarinoihin liittyen.

 

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Varjosydän

31.12.2017 20:35
Lähetin aamupartion rajoille.
*toivottavasti he eivät löydä Keithiä. Minä en voi mennä mukaan sillä lupasin auttaa Vaahterapilkkua tekemään makuusijan pentutarhaan.*
Hain sammalia ja vuorasimme tyttäreni makuusijaan.
"Sinusta tulee hieno kuningatar" maukaisin.
Vaahterapilkku kehräsi.
"Tulen katsomaan sinua myöhemmin." Lupasin.
Tassuttelin aukiolle kuullessani partion palaavan.
Synkkätaival joka oli johdossa tuli luokseni.
"Löysimme erakon vahvan tuoksun rajalta" tämä aloitti
*voi ei Keith..*
"Jos saan luvan häätäisin sen plis ennenkun jotain Jääsielun kaltaista tapahtuu" tämä naukaisi.
Nyökkäsin, ymmärsin soturin huolen.
"Keskustelen Ruohotähden kanssa. Kukaan ei tee mitään ennen huomista" määräsin.
Soturi kiristeli hieman hampaitaan ja kumarsi sitten. Loikin päällikönpesälle hieman huolissani.
"Ruohotähti, minulla on sinulle kerrottavaa" maukaisin vakavasti.
Tämä katsoi minua pää hiukan kallellaan.
"Mitä sinulla on sydämmelläsi?" Tämä kysyi.
"Muistatko kun mainitsin siittä erakosta joka lopetti taistelun?" Aloitin ja Ruohotähti nyökkäsi.
"Tiedät että meillä on kuollut enemmän kissoja kun olisi varaa. Näin tässä nuorukaisessa tukevan soturin." Jatkoin ja Ruohotähti nyökkäsi.
"Ja tämä sattumalta putosi eteeni eilen metsästäessäni. Tämä lupasi harkita klaaniin liittymistä. Partio oli haistanut hänet jo ja pyysi lupaa hyökätä." Mau'uin.
"Mitä tahdot siis? "Tämä sanoi ka kohotti kulmaansa.
"Tahtoisin ottaa sinut mukaan kuulemaan Keithin vastauksen" vastasin totuudenmukaisesti.
"Antaisit hänelle mahdollisuuden, tämä on tullut kaukaa. Uskon että hänestä kuoriutuu mahtava soturi." Anelin.
"Tulen mukaasi mutta en lupaa mitään" Ruohotähti lupasi.
"Tule mennään kahden, ehkä parempi ettei soturit vielä saa tietää, jos hän kieltäytyy soturit saattavat hyökätä. Se ei olisi oikein tuota erakkoa kohtaan jonka minä pyysin jäämään." Sanoin.
"Mennään sitten" Tämä maukui ja suuntasi ulos leiristä.
"Näytä tietä" Ruohotähti käski.
Nyökkäsin ja johdatin Päällikköni metsän läpi reviirimme reunalle. Keithin tuoksu tulvahti sieraimiini kun saavuimme sinne missä erakon viimeksi näin.
#olemme perillä# viitoin
Tämä nyökkäsi.
"Keith" huusin lempeästi.
Erakki kiipesi alas parin ketunmitan päässä olevasta männystä alas. Tämä oli selvästi siistinyt turkkiaan ja käveli meitä kohden silmät loistaen.
*voi kun kaikki menisi hyvin* ajattelin ja huomasin Ruohotähden jännittyvän.

//jatkoa Ruhtinas?

Nimi: Zare

31.12.2017 12:29
______________________________
Varjosydän// 60kp, 6kp, 20kp, 0kp, 9kp

Nimi: Varjosydän

31.12.2017 09:24
"Kerron mielelläni " vaatasin.
Sain vastaukseksi pienen hymyn ja aloitin kertomukseni.
"Tämän järven ympärillä asuu neljä klaania. Varjoklaani, Jokiklaani, Myrskyklaani ja Tuuliklaani. Olet nyt varjoklaanin reviirillä täällä on havumetsää. Klaanistani löydät järven armottomimmat taistelijat. Myrskyklaani asuu lehtipuiden alla ja heillä on lihaksikkaat metsästäjät. Jokiklaanissa on uimarit ja veidän reviirinsä on mielestäni aina märkä. Tuuliklaanissa on nopeat juoksijat ja heidän reviirinsä koostuu nummista." Aloitin pitäen pienen tauon ennen kun jatkaisin.
"Jokaisella klaanilla on päällikkö jolla on yhdeksän henkeä jonka he saavat tähtiklaanilta. Jokaisella päälliköllä on varapäällikkö ja klaanilla on myös parantaja, kuningttaria, sotureita, klaaninvanhimpia ja oppilaita." Mau'uin.
"Parantaja" tämä maisteli sanaa.
"Hänkö hoitaa sinut kuntoon jos loukkaannut?" Keith kysyi.
"Kyllä tai haavoitut taistelussa"
"Palaan mielelläni huomenna kertomaan lisää mutta nyt minun todenteolla pitää mennä." Pahoittelen ja naukaisen vielä lyhyet hyvästit. Kiiruhdan leiriin onnistun sieppaamaan hiiren erään puunrungon sisältä.
*kiitos tähtiklaani* ajattelin kun saavun leiriin. Olin kierinyt sallaissa enenkun tulin leiriin. Toin niitäkin mukanani jotta se ei vaikkuttaisi oudolta. Laskin sammalet pentutarhan ulkopuolelle ja suuntasin tuoresaaliskasalle.
*onneki löysin sen hiiren* ajattelin ilman sitä olisin pulassa. Laskin sen kasaan.
Tyttäreni lähestyi minua.
"Arvaa mitä?" Tämä maukui hieman ujona.
*lännessä on itä*
"No kerrohan?" Kysyin uteliaana ja silitin tyttäreni korvia.
"Minä odotan pentuja!" Tämä naukasi innokkaana.
*voi veljet, kuka on vastuussa tästä?*
"Sehän on mahtavaa. Saanko udella kelle?" Kehräsin.
"Tiikeriliekille" tämä maukui varovasti.
"Kaikkea hyvää teille. Tietääkö hän?" Kysyin.
"Ei vielä. Etkä sitten kerro haluan pitää sen yllärtyksenä."tämä maukui tiukasti.
"Huuleni on sinetöity" mau'uin ja onnittelin vielä.
Kun Sysiraita palasi partioineen olin vastassa tämän hampaista roikkui vesimyyrä ja lintu. Tämä laski vesimyyrän klaanille ja nappasi kasasta linnunlisäksi hiiren ja viittoi seuraamaan. Vaihdoimme kieliä pitkälle yöhän Hopeahännän loistaessa yllämme.

//pätkä. Jatkoa Ruhtinas? Tää palaa seuraavan päivänä taas mukanaan hiiri.

Nimi: Varjosydän

31.12.2017 01:48
Keithille näytti hiiri kelpaavan. Tämä haukkasi siittä suuria palasia.
Hymähdin vieläkin mielssäni nuorukaisen vitsille. Tällä oli tajuttoman hyvä huumori. Mittailin hetken katseellani nuorukaista ehkä olisi parempi kertoa suoraan mitä halusin. Vedin syvään henkeä ja aloitin.
"Minulla on kumppani, Sysiraita. Joten ei en etsi kumppania ja olet aavistuksen nuori minulle mutta se ei kuulu asiaan. Totuus on että olen huolissani klaanini tulevaisuusesta. Tänä lehtikatona on kuollut monia kissoja. Ensin kaksi pentuani sitten kolmannen kaksijalat kaapasivat ja nyt neljänneskuu sitten viime varapäällikkömme ja vanhin poikani kuolivat erään erakon kynsistä. Eikä lehtikato ole vielä edes alkanut kunnolla." Aloitin varovasti ja seurasin tämän reaktiota. Tämä kuunteli valppaana ja pureskeli antoisasti hiirtä.
*luiseva pentu, voi raukkaa*
"Ja näen sinussa soturin alun. Mutta erakon tieltä on suuri harppaus klaanikissaksi. En voi ikinä vaatia sinua siihen. Mutta tahdon tarjota sinulle sitä mahdollisuutta. Jos tahdot voin suostutella päällikkömme ottamaan sinut klaaniin ja opettaa sinut soturiksi." Lopetin ja jäin jännittyneenä odottamaan tämän vastausta

//en yhtään tiiä mitä se tohon sanois joten sun on parempi jatkaa

Nimi: Varjosydän

30.12.2017 22:41

Kiersin rajojamme Synkkätaivalen kanssa. Uusi asemani miellytti minua. Suurin osa sotureista oli metsällä sillä saalista oli harvalla. Päätin Ruohotähden kanssa että pienennämme rajapartioita mutta laitamme niihin voimakkaita taostelijoita ja suurennamme metsästyspartioita jotta saaliin määrä saataisiin maksimoitua. Olimme melkein saanut kierroksemme loppuun ja lähetin Synkkätaivalen metsälle tämän pätkän jatkaisin itse.
Tällä alueella olin viime päivien ajan haistanut tuon saman erakon joka keskeytti taistelun neljänneskuu sitten. Tahdoin palavasti tietää lisää tuosta mystisestä kollista. Ja mielessäni paloi kysymys miksi se majaili varjoklaanin alueella. Lintu lensi edestäni. Huitasin sen maahan käpälälläni ja tapoin sen vähin äänin. Hautasin sen lumeen.
Sieraimiin tulvahti taas tuon tuoksu.
*hän on lähellä* kuulin linnun lyhyen rääkäisyn yltäni. Katsahdin ylös. Näin nuoren kirjavan kissan jolta puuttui häntä.
*hän se on* ajattelin.
Tämä yllättyi näköjään yhtä paljon kuin minä. nimittäin hän putosi alas männystä tassujeni viereen. Painoin tämän maahan vatsalleen ettei tämä satuttaisi minua.
Tuuliklaani tämä kolli ei kuitenkaan ollut tuuliklaanista. Tämän ulkonäyössä oli jotain mikä ei täsmännyt tuuliklaaniin. Nuorukainen yritti karistaa minua päältään. Yritykset jäivät heikoiksi vaikka kolli oli vain vähän minua pienempi tämän taidot eivät olleet läheskään samalla tasolla. Tämä onnistui saamaan vain pari naarmua tassuuni. En kynsinyt häntä sillä ajattelin sen olevan epäreilua tämä oli niin nuori.
Nuorukaisella oli sisua.
"Päästän sinut jos et juokse tiehesi" kuiskasin.
Tämä murahti jotain myöntävästi. Nousin hitaasti valppaana tämän päältä.
"Kuka olet?" Kysyin.
"Nimeni on Keith" tämä vastasi terävästi.
"Olet Varjoklaanin alueella joten kehotan poistumaan. Ruohotähti ei ole yhtä armelis kun minä." Sanoin tälle todella tarkottaen sanojani.
"Pysyttele tuossa kaksijalka talossa palaan auringonlaskuun mennessä. Tarkoitan oikeasti sanojani. Suurin osa klaanista olisi raadellut sinut jo palasiksi." Jatkoin.
"Miksi auttaisit minua? Voinko muka luottaa sinuun?" Tämä tuhahti.
"Etpä kai muuta voi. Klaanini on hyvin armoton tunkeilijoita kohtaan juuri nyt." Maukaisin. Kuulin jonkun lähestyvän. Tämä oli yhä kaukana mutta olisi täällä pian.
"Häivy, joku tulee" sihahdin ja loikin pois paikalta, hain nopeasti aikaisemmin nappaamani linnun. Kuulin kun erakko totteli kehotustani ja häpyi.
*nyt kukaan tuskin koskee tähän.*

Metsästä asteli Unikkovirta.
"Haisoin jotain kummaa" tämä maukui
"Minäkin" vastasin täysin totuuden mukaisesti
"En näe saalista sinun piti olla metsällä" huomautin.
"Hautasin sen jo" tämä valehteli.
Kohotin kulmiani naaras oli huono valehtelia.
"En löytänyt mitään. " tämä maukui surullisena lopulta.
" ota tämä ja vie se klaanille minä jään saalistamaan." Mau'uin myötätuntoisesti ja annoin linnun tälle.
"Kiitos Varjosydän" tämä naukui.
"Ei mitään ei aina onnista ja juuri nyt klaanissa on vähän kireää kun ei ole paljon saalista. Parempi että tuot mukanasi jotain" jatkoin.
Tämä nyökkäsi pienesti ja kierähti sitten suunnaten leiriin.
Löysin vielä toisen linnun ja palasin leiriin. Ilmoitin Ruohotähdelle että aamupartio havaitsi oudon erakon hajun, saman joka keskeytti taiston. Tätä ei nähty mutta haistettiin. Totesin. Sain luvan poistua ja kumarsin hiukan. Sitten järjestin partiot ja suuntasin takaisin Keithin luo sanoen mennen metsästämään. Metsästin kyllä mutta tapaisin keithin.

En ollut varma oliko kolli enään siellä mutta jokin minussa sanoi että hän olisi siellä.
"Sinä tosiaan tulit" kuului epäuskoisa ääni yltäni.
"Tulisitko alas?" Kysyin
Kolli ei vastannut joten päätin kiivetä ylös. Otin parin harppauksen verran vauhtia ja kiipesin mäntyyn. Se ei onneksi ollut korkea. Nuorukainen taisi säikähtää minua sillä tippui taas vaihteeksi alas.
*mikäs järki tässä on minä tulen ylös ja hän menee alas.* ajattelin huvittuneena.
kiipesin varovasti mutta nopeasti alas männystä.
"Säikäytit minut" tämä maukui hieman pahastuneena
"Pahoittelen " maukaisin.
"Miksi annoit sille naaraalle saaliisi? Etkö tiedä että pitää syödä jos saa saalista?" Keith hämmästeli.
"Hän vei sen klaanille. Minä ruokin klaania, se ruokki minut" vastasin.
"Tämä on kuitekin sinulle" jatkoin ja pudotin yhden hiiren tämän eteen.
Nuori kolli katsahti minuun epäilevästi. "Osaan kyllä saalistaa oman ruokani" tämä maukui mutta katsoi hiirtä vesikielellä.
"Älä ole hiireaivo. Et tule löytämään paljoakaan saalista täältä. Varjoklaanin reviirillä on saalista harvakseen." Varoitin.


// jatkoa Ruhtinas? Jätän tällee ilkeesti ku en tiiä miten Keith reagoi.

Nimi: Varjosydän

30.12.2017 17:21
//kaksi auringonnousua nimityksestä

*Eii, ei, ei Roihumieltä! Tähtiklaani ette te voi riistää minun viimeistäkin poikaa. Eii, ei Jääsielua mestarini! Ette voi viedä kaikkia minulle rakkaita* olin juuri palannut partiosta ja katsoin tapahtumia kauhistuneni silmin. Poikani ja Jääsielun ruumiit olivat keskellä leiriä raadeltuina.
*mistä on kyse? Ja kuka tästä on vastuussa* sen tahdoin tietää, ja palavasti.
"Jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä saapukoon suurkivelle klaanikokoukseen." Kaikui Ruohotähden ääni.
*hänellä on paljon selitettävää*
"Kahden soturimme kimppuun hyökkäsi erakko joka sai surmansa myös tappelussa"tämä sanoi.
*just olisin haunnut nylkeä tuon erakon.* ajattelin nyrpeänä.
"Tähtiklaani kunnioittaa heitä ja ottaa heidät avosylin vastaan. Valvomme tänä yönä heidän rinnallaan" Tämä jatkoi.
"Perinteiden mukaisesti on uusi varapäällikkö nimettävä ennen kuunhuippua. Lausun nämä sanat Jääsielun ruumiin edessä, jotta hänen henkensä voisi kuulla ja hyväksyä valintani. Varjosydän on Varjoklaanin uusi varapäällikkö."
*minä?*
"Varjosydän! Varjosydä!" Klaani hurrasi.
----

Olisin vain tahtonut surra ja itkeä kokonaisen kuun mutta nyt minulla olisi suuri vastuu ja klaanini tarvitsisi minua.
Katsahdin tuoresaaliskasaan. *mitätön*
"Vaikkaa onkin surun aihetta meidän on pysyttävä hengissä. Routamyrsy voisitko koota metsästys partion." Aloitin.
"Tiikeriliekki, kokoa toinen partio ja tarkastakaa kaikki rajat. Kokoa partio sotureista" käskin.
*noin nyt on pari asiaa paremmin. Partiot on hoidossa*
En tiennyt mitä tehdä.
*voi Jääsielu, en tiedä mitä tehdä? miksi sinun piti kuolla en ikinä voi täyttää käpälänjälkiäsi*

Nimi: Varjosydän

30.12.2017 16:30
//kaksi auringonnousua nimityksestä

*Eii, ei, ei Roihumieltä! Tähtiklaani ette te voi riistää minun viimeistäkin poikaa. Eii, ei Jääsielua mestarini! Ette voi viedä kaikkia minulle rakkaita* olin juuri palannut partiosta ja katsoin tapahtumia kauhistuneni silmin. Poikani ja Jääsielun ruumiit olivat keskellä leiriä raadeltuina.
*mistä on kyse? Ja kuka tästä on vastuussa* sen tahdoin tietää, ja palavasti.
"Jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä saapukoon suurkivelle klaanikokoukseen." Kaikui Ruohotähden ääni.
*hänellä on paljon selitettävää*
"Kahden soturimme kimppuun hyökkäsi erakko joka sai surmansa myös tappelussa"tämä sanoi.
*just olisin haunnut nylkeä tuon erakon.* ajattelin nyrpeänä.
"Tähtiklaani kunnioittaa heitä ja ottaa heidät avosylin vastaan. Valvomme tänä yönä heidän rinnallaan" Tämä jatkoi.
"Perinteiden mukaisesti on uusi varapäällikkö nimettävä ennen kuunhuippua. Lausun nämä sanat Jääsielun ruumiin edessä, jotta hänen henkensä voisi kuulla ja hyväksyä valintani. Varjosydän on Varjoklaanin uusi varapäällikkö."
*minä?*
"Varjosydän! Varjosydä!" Klaani hurrasi.
----

Olisin vain tahtonut surra ja itkeä kokonaisen kuun mutta nyt minulla olisi suuri vastuu ja klaanini tarvitsisi minua.
Katsahdin tuoresaaliskasaan. *mitätön*
"Vaikkaa onkin surun aihetta meidän on pysyttävä hengissä. Routamyrsy voisitko koota metsästys partion." Aloitin.
"Tiikeriliekki, kokoa toinen partio ja tarkastakaa kaikki rajat. Kokoa partio sotureista" käskin.
*noin nyt on pari asiaa paremmin. Partiot on hoidossa*
En tiennyt mitä tehdä.
*voi Jääsielu, en tiedä mitä tehdä? miksi sinun piti kuolla en ikinä voi täyttää käpälänjälkiäsi*

Nimi: Roihumieli

30.12.2017 16:11
Olin metsästys partiossa. Hajaannuimme pareihin jotta löytäisimme enemmän saalista. Minä olin Jääsielun pari.
"Kokeiltaisiinko varjoklaanin ylärajaa?" Tämä ehdotti.
"Sopii, kukaan ei ole käynyt siellä hetkeen" vastasin.
Jääsielu oli kaunis. Tämän turkkia täplitti lumihiutalekuvio. Jääsielu oli ihan mukava. Olin kuullut että tämä oli klaanin ankarimpia mestareita, myös emoni mestari. Klaaninvanhimmat kertoivat minulle monesti ajasta kun emoni oli oppilas. Tämä oli saanut monesti kirsulleen Jääsielun kynsistä. He sanovat että siksi tämän kirsu on tuhkanharmaiden viiltojen peittämä.
Hidastimme vauhtia kun saavuimme rajantuntumaan outo haju puski sieraimiini. Se ei kuulunut millekkään klaanille.
"Kuka täällä on?" Kuiskasin Jääsielulle.
#en tiedä# tämä viittoi hännällään. Ymmärsin olla hiljaa. Yhtäkkiä kimppuumme loikkasi kissa tämä hyökkäsi yltämme ja viilsi minua kaulaan. Veri tahrasi valkoisen lumen kirkkaan punaisin läistin. Tämä loikkasi Jääsielun kimppuun ja he aloittivat hurjan taiston. Silmissäni pimeni...
Heräsin hetken päästä. Jääsielu päästi kamalan kirkaisun ja vajosi velttona maahan. Erakkon reidessä oleva haava pulppusi punaista verta ja tämä menetti tajunsa
"Ei!" Sain parkaistua ja katsoin kun Jääsielun kylki kohosi viimeisen kerran. Katsahdin erakkoon tämän kyljet kohoilivat vielä.
*tuo ei tasan jää eloon.*
Nousin huojuvasti käpälilleni jotka olivat pelosta kankeat ja vaapuin erakon luo. Kaulani vuoti vieläkin. Minua huimasi. Viilsin erakon kaulan koko mitalta auki.
*jos se tuosta selviää niin on ihme. *
"Apua!"huusin.
Vaajterapillku kuuli huuton selvästi näin tämän juoksevan luokseni.
" mitä on käynyt?" Tämä kysyi.
"Kerro.. kerro.." yritin saada ääntä mutta menetin tajuni
*ei en kerennyt kertoa tälle että rakastin Tuiketassua. Nyt hän ei koskaan saa tietää*
Hopein tähdin kirjailtu kissa tuli luokseni.
"On aika" tämä naukui. Katsoin pientä naarasta. Tämä muistutti emoani.
"Kuka olet" kysyin
"Olen emosi sisko. "Tämä vastasi.
Tassutin tämän perässä ylös hopeahäntään jättäen kaiken tuntemani ja rakastamani taa. Olisin tahtonut jäädä mutta Leikotassu sanoi että on mentävä ja näkisin heidät kyllä vielä.

//Zare ei tarvi arvioida kirjotin vaan jotta sais selkoo mitä kävi.
/johdanto seuraavaan

Nimi: Varjosydän

29.12.2017 23:38
Oli kireä lehtikadon aamu. Aurinko ei nousisi tänään lainkaan.
*koko kirotun vuoden paras päivä* ajattelin tyytyväisenä.
*Saisin hiippailla varjoissa koko päivän eikä ilkikurinen aurinko pilaisi päivääni! Vain kuu loistaisi.*
Kehräsin hiljalleen samoillessani metsässä. Olin antanut Tiikeritassulle päivän vapaata sillä tahdoin olla rauhassa. Jääsielu oli käskenyt minut metsälle mutta en antaisi sen pilata päivääni. Olin saalistanut pari lintua ja tarvitsisin vielä yhden sitten voisin palata leiriin. Minulla oli asiaa pentujeni mestareille. He olivat pian tarpeeksi vanhoja sotureiksi. Tahdoin että heidät nimitettäisiin yhdessä Tiikeritassun kanssa. Kun tilauksesta lehahti lintu lentoon vierestäni. Loikkasin muutaman askeleen hauraan lumen pinnalla joka oli aavistuksen jäässä eilisen sateen jälkeen ja niin juuri ja juuri kesti painoni. Hyppäsin linnun perään ja kynteni upposivat sen siipeen. Tapoin sen ennenkun se älähtäisikään.
*nyt olen valmis.*
"Kaunista" kuului matala ja kirkas ääni takaani. Käänyin ja näin yllätyksekseni Jääsielun takanani.
"Mitäs sinä?" Kysyin epäilevästi. Ei ollut tämän tapaista vaania soturia. Yllättäen tämä loikkasi kimppuuni säikähdin jo kunnes huomasin tämän pitävän kyntensä piilossa. Tömäytin tätä korville.
"Senkin vanha hölmöläinen. Ajattelitko säikäyttää minut hengiltä?" Kysyin hengästyneenä.
"Totta puhuen kyllä" tämä vastasi viikset väpättäen. Katsoin suoraan tämän sinisiin silmiin. Hetki muistutti minua ajoista kun olin hänen oppilaansa. Hetkistä jolloin tämä viilsi harmaat viirut kirsuuni. Hetkistä jotka opettivat minut elämään hetkessä, harkitsemaan tulevaa ja unohtamaan menneet. Rakastumaan. Tuntui kun hetki olisi ollut ikuinen. Vain me päiväksi kuolleen auringon alla, kuonot tassun mitan veerran toisistaan. Varpunen välissämme, hengitys höyryävän, ilma jäätyneen ja hiljaisuus huipentuneen.

______


Sysiraita ei ollut palannut partion mukana vain oli kuulema jäänyt metsästämään. Päätin vaihtaa siis kieliä tänäiltana emoni kanssa. Ruusujalka istuskeli pentutarhan liepeillä raivasin tieni hänen luokeen pentujen ohi.
"Hei" maukaisin
"Sinuakin näkee " tämä vastasi piikikkäästi ja muutin yhtäkkiä mieleni vaihtaa kielä hänen kanssaan.
" kauniita pentuja" kehuin
"Somiahan ne ovat" tämä maukui mutta katsoi syvälle silmiini ja tiesi ettei minua kiinnosta pätkääkään puolsisareni.
Mau'uin nopeat hyvästit ja lähdin pentutarhan luota.
*olen onnellinen jos en enään ikuna joudu tuonne* ajattelin muistellen kuita jotka olin siellä viettänyt. Mieleeni palasi väkisin muistot Hämäräpennusta ja Pimeäpennusta. Suolainen kyynel ilmestyi vasempaan silmäkulmaani. Sipaisin sen pois tassullani ja suuntasin soturienpesälle.
Mieleeni palasi syvälle haavoihin juurtuneet suolaiset sanat Jääsielulta.
"Katse ylväästi ylös, menneet hautaan ja eteenpäin" tiesin niiden olevan totisinta totta. Silti ne kirvelivät aina mutta kipu antaa myös voimaa, senkin sani oppia jo pieneä pentuna.
Katselin Hopeahäntää vielä ennen kun suljin silmäni ja lausuin äänettömän ruokouksen että näkisin jonain päivänä sisareni, isäni ja pentuni.

____


Katselin oppilaitten taistelua. Olimme sopineet että oppilaat taistelisivat pareissa ja hioisivat taitojaan yhdessä ja oopisivat toisiltaan. Meitä oli 6 mestaria valvomassa näiden kymmenen oppilaan taisteluja. He taistelisivat hetken sitten Pimeävarjo huutaisi ja oppilaat vaihtaisivat paria. Näin kaikki oppisivat mahdollisimman laajasti eri taistelu tapoja. Tämä harjoitus oli ollut vaikea toteuttaa sillä tarvitsimme käyttöömme niin monta soturia samaan aikaan. Minun tehtäväni oli valvoa yhtä taistelu paria. Tällä hetkellä siinä taisteli Viistotassu ja Harmaatassu. Viistotassu oli selvästi alakynnessä eikä Harmaatassullakaan helppoa ollut. Pimeävarjo huusi harjoituksen päättyneeksi ja loikki oppilaansa luo. Minäkin etsin tieni Tiikeritassun luo.
"Ei pöllömmin" kehuin mikä ei todellakaan ollut tapaistani.
Tiikeritassu kehräsi aavistuksen kiitokseksi.
Käskin Tiikeritassun metsälle ja varjostin tätä tämän saalistaessa. Rajalla sieraimiini tulvahti erakon tuoksu. Olin seurannut Tiikeritassua rajallemme ylös jokiklaanin rajasta. En pitänyt tuon erakon hajusta ja vielä vähemmän pidin siittä että hän oli lähellä. Kutsuin Tiikeritassua hiljaa ja selitin tälle tilanteen. Käskin hänen katsoa mallia ja pysyä poissa tieltä. Hiivin erakon taakse joka oli juuri ylittänyt rajamme. Tunsin pientä mielihyvää kynsieni upotessa erakon selkään. Kynsin tuppoja karvoja tämän selästä. Ja raastoin takajaloillani tämän kylkiä. Pitkät kynteni raapivat tämän turkkia ja osuivat luihin tämän riutuneen kehon läpi, lupaan että jokaiseen kylkiluuhun Jäi kauniit jäljet.
"Tämä on minun reviirini pysy poissa" sihisin valkoiselle erakolle. Tämä nyökkäsi ja päästin tämän menemään. Katsoin tämän kadotessa reviiriltäni.
"Miksi et tappanut sitä?" Tiikeritassu kysyi
"Ei tarvitse tapaa voittaakseen ja tuo erakko kyllä kuolee noihin haavoihin jos ei löydä jostain parantajaa." Vastasin huvittuneena.
"Onko erakoillakin parantaja?" Tämä kysyi kummastuneena.
"Ei ole" vastasin kärsivällisesti.
"Sittenhän hän kuolee" tämä maukui viimein.
"Mielommin hän kun pentumme tai soturimme" vastasin.
"Totta" tämä maukui mietteliäänä.
"Hae saaliisi ja palaa sitten leiriin saat vaihtaa klaaninvanhimpien makuualuset" naukaisin lopulta.
Tiikeritassu katsoi minua inhoten ja sähähdin sen verran että tämä ymmärsi häipyä.
Nostin katseeni. Aurinko oli juuri laskemassa mailleen.
*painu vain pimeään metsään pikku aurinko paholainen" ajattelin puoli ääneen ja hymähdin tyytyväisenä auringon kadotessa metsästä.

___


"Jääsielu, voinko ottaa iltapartion johdon?" Kysyin
"Tottakai voit" tämä vastasi helpottuneena.
olin viimeisen kuun ajan johtanut joka päivä jonkun partion ja oli hyvin tyytyväinen tähän.
"Kenet otan mukaani?" Kysyin tietäen että saan valita vapaasti.
"Valitse vapaasti" tämä totesi.
*hmm.. taidan ottaa Pimeävarjon ja Servaalitassun sekä Synkkätaivalen ja Roihutassun ja myös Liitomielen.*
"Selvä, otan Pimeävarjon, Synkkätaivalen, Liitomielen sekä Servaalitassun, Tiikeritassun ja Roihutassun." Naukaisin tämän perään.
Jääsielu kuittasi hännän heilautuksella.
Pidin vieläkin tuosta jäänsini silmäisestä naaraasta. Ihailin tämän voimakkuutta ja taitoja.
Ilta pimeni ja keräilin partiotani kokoon.
"Roihutassu" kutsuin.
Tämä istuutui eteeni.
"Hae Tiikeritassu" *tämä saa luvan tulla mukaan.* ajattelin.
"Hän on metsällä tyttäresi kanssa" puuttui Pimeävarjo keskusteluun.
"No nouda hänet" sihisin pojalleni. Tämä pyörähti tassuillen ja rymisteli ulos leiristä.
"Mokoma ketunläjä minä nyljen tämän kun saan hänet kynsiini!" Pihisin.
"Ole armelias" Pimeävarjo sanoi ja loi minuun merkittävän katseen.
"Hän on vasta nuori, et itsekkään ollut aina paikalla" tämä muistutti lempeästi.
"En niin mutta tunsin sen kyllä. Ei kuononi aina ollut viiruinen" kuiskasin ja katsoin suuaukolle kääntäen pääni hänestä.
"Jääsielu vain tahtoi tehdä sinusta vahvan" tämä naukui ja silitti lapaani hännällään ja perääntyi taaemmas keskustelemaan oppilaansa kanssa.
Katsoin taivaalle muistot tulvien niistä ohuista ja pitkistä kynsistä kirsullani. Karseeni etsi sisartani Hopeahännästä, tällä oli aina vastaus kaikkeen.
Tiikeritassu juoksi leiriin Roihutassu ja Vaahteratassu kannoillaan. Kokosin itseni.
*vaikka minä sain kirsulleni ei hänen tarvitse kärsiä minun menneisyyteni takia. * keksin paljon toimivamman tavan. Hymähdin itsekseni kekseliäsyydelleni.
"Tiedän että tyttäreni on kaunis ja puoleensavetävä" mau'uin selkeällä äänellä tietäen kaikkien kuulevan sanani, varsinin tyttäreni, Joka katsoi tapahtumia silmät selällään.
"Mutta oletan sinun kaltaisen nuoren kollin selviävän ajoissa partioon seurustelultasi" jatkoin ja katsoin Tiikeritassun edessäni, tämän silmät anoivat minua lopettamaan mutta en ollut aikeissakaan lopettaa vaan jatkoin hunajaisella äänellä.
"Selviätkö lyhyestä partiokierroksesta ilman mielittyäsi?"
"Vaahteratassu voinko lainata häntä?" Jatkoin suunnaten sanani tyttärelleni leikkisäpilke silmäkulmassani. Tiikeritassu kiemurteli vieläkin edessäni.
Vaahteratassu ymmärsi vihjeeni samantien ja sanoi:
"Tottakai emo, ei meillä kai enään ole mitään suunnitelmissa" hänen äänensä oli nyrpeä ja pahastunut, hän marssi oppilaiden pesälle kuono nyrpeästi taivasta kohden.
Heti kun pääsimme leirin ulkopuolelle Tiikeritassu katsoi minua leimuavin silmin ja kysyi:
"Mistä hyvästä tuo oli?"
Siristin silmiäni. *tuon kollin käytös alkoi hiljalleen ärsyttää minua mutta en menettäisi malttiani* päätin.
Sähähdin tälle ja sanoin selkeästi "Olisit kiitollinen että tyydyn vain sanoihin, tee kuten käsketään sillon kun käsketään äläkä aina väitä vastaan ja sävellä. Käskin sinut leiriin kun olisit valmis en metsään samoilemaan tyttäreni kanssa"
Tämän lemuava katse ei vieläkään sammunut mutta tämä kumarsi hiukan ja siirtyi partion hännille, Pimeävarjo kuitenkin tuuppasi tätä eteenpäin niin että tämä melkein törmäsi Synkkätaivaleen.
*saipahan ansionsa mukaan* Hymähdin.
Johdin partiota eteenpäin rajaamme myrskyklaanin kanssa alaspäin kohti järveä. Merkitsimme rajat aina myrskyklaaninrajalta jokiklaaninrajalle ja sieltä ylärajaapitkin palasimme leiriin. Johdatin väsyneen jokuon kissoja leiriin ja suuntasin Jääsielun luokse ilmottamaan että olimme palanneet ja mitään erikoista ei ollut näkynyt.
" Varjosydän pääset huomiseen kokoukseen" tämä ilmotti. Katsoin yllättyneenä Jääsielua.
"Kiitos" mau'uin, kumarsin hiukan ja kipitin pesällemme. Käperryin Sysiraitaa vasten ja tajusin vasta silloin etten ollut syönyt mitään.
*ähhh ei jaksa enää nousta* ajattelin laiskasti ja nukahdin hetkessä.

____


Tuntui kun en olisi edes kerennyt ummistaa silmiäni kun aamu jo saapui. Ilma oli kireänä pakkasesta joka tuntui purevan aina vain kovemmin joka päivä. Kylmyys tunki ohuen turkkini läpi kun astuin aukealle pesästä.
Olin taas ensimmäisenä hereillä ja harkitsin jo pesääni palaamista mutta päädyin kuitenkin jäämään aukiolle. Söin yhden hiiren aamiaiseksi jonka jälkeen latkin melkein jäisestä purosta joka oli heti leirimme ulkopuolella, vettä antaamuksella ja tunsin kylmän ja raikkaan tunteen valtaavan kehoni. Astelin oppilaiden pesään hiljaa hiipien, tassuttelin nukkuvien oppilaiden keskelle missä Tiikeritassu nukkui. Tökin oppilastani hereille, tämä avasi silmänsä ja katsoi minua kummastuneena. Tajutessaan kuka olin tämä nousi salamana ja hymähdin mielissäni tämän käytökselle. Tassuttelin häntä heiluen ulos leiristä. leirin ulkopuolella tämä nappasi hännästäni kiinni ja painoi sen maahan. Tämä muistutti minua Ikuisuustassusta tämäkin oli tehnyt aina niin.
"Ikuisuus oli oppilaasi ennen minua" Tiikeritassu naukaisi kirjavat silmät viisaasti mutta lempeästi minua tapittaen.
*Niin, onko vaahtera kertonut sinulle jo.. sitten parempi että kuulet koko tarinan*
"Tahdotko kuulla tarinan?" Kysyin. Tämä nyökkäsi.
Aloitin:
"Eräänä hyisenä lehtikadon aamuna syntyi viisi pientä pentua..."
Kun olin kertonut tarinani loppuun tämä nyökkäsi hitaasti.
"Olitko se siis sinä joka päätit nimekseni Tiikerin?" Tämä kysyi ääni värähdellen
"En päättänyt sitä mutta ehdotin sitä Ruohotähdelle" vastasin tuolle uteliaalle oppilaalle.
"Onko väärin jos pidän tyttärestäsi?" Tämä kuiskasi ääni väristen
"Saat pitää ihan kenestä vain kuhan olet paikalla silloin kun pitää ja teet niinkun käsketään." Vastasin hiukan epäilevästi. Katsoin tätä mutta hän vain tuijotti kauas saarelle. Tämän kulmat kurtistuivat hiukan kuullessaan sanani.
Tuuli humisi pomuissa ja lumi leijaili hiljalleen maahan.
"Meidän varmaan pitäisi harjoitella" tämä maukui hieman haikeana.
"Ehkäpä, mutta joskus on hyvä myös jutella kaikkia taistoja ei voiteta kynsin" mau'uin.
"Huomasin " tämä maukui hiukan katkerana.
"Voi kuulle olisit kiitollinen ettet saanut arpia kuonoosi ja raataisi yötäpäivää puli neljänneskuuta putkeen." Maukaisen hälle.
"Et sinä niin tekisi " hän maukui tietävästi.
"En ehkä" myönsin *en tekisi niin*
"Pääset kokoukseen" jatkoin
"Saalista pitää kerätä Värelehti sanoi että sää vain pahenee vielä. Saat mennä metsälle Vaahteratassu odottaa sinua jokiklaanin rajalla palatkaa aikaisin että kerkeät levätä." maukaisin ja sain vastaukseksi lyhyen nyökköyksen ja sitten tuo punaruskea raidallinen kolli oli tiessään.
*Nuoret* ajattelin ja pudistelin päätäni.
Käännyin metsälle ja huomasin vähän matkan päässä hiiren. Hiivin hiljaa lähemmäs ja nappasin sen nopeasti. Sain vielä yhden linnun ja sen jälkeen päätin suunnata leiriin. Laskin saaliini tuoresaaliskasaan.
*sammalia tarvitsis lisää...* mietin ja päätin kipaista hakemaan.
Revin kivestä suuria kimpaleita sammalia jotka kannoin leiriin ja pehmustin makuupaikkani mukavasti. Lisäsin sammalia myös Sysiraidalle. Niitä jäi kuitenkin reilusti yli. Päätin yllättää tyttäreni. Vein loput sammalet tämän makuusijalle. Kun olin valmis suin turkistani sammalen rippeet pois ja kääriydyin kerälle häntä kuononi päällä.

___

Heräsin juuri ennenkun Sysirata palasi leiriin. Kosketimme neniä pikaisesti kun suuntasin tuoresaaliskasalle ja valikoin sieltä hiiren. Selvitin sen muutamalla puraisulla. Sitten menin Jääsielun luo joka kutsui kokoukseen lähtijöitä.
"Ovatko kaikki nyt paikalla? Laventelitassu, Varjosydän, Kekälekukka, Unikkovirta, Tomusydän, Tiikeritassu, Viistotassu ja Vesitassu. Hienoa kaikki ovat paikalla" tämä naukui ja kutsui Ruohotähdenkin paikalle. Tämä keräsi ryhmän kokoon ja lähdimme leiristä. Etsin oppilaani ja patistin tätä eteenpäin kunnes olimme Ruohotähden rinnalla. Kun tämä antoi merkin astuimme vieraalle reviirille ja tassuttelimme märkää maata pitkin kaatuneelle puulle josta ylitimme järven ja saavuimme saarelle. Muut klaanit olivat jo paikalla.
"Etsi muut oppilaat. Tämä on hyvä tilaisuus oppia heistä. Muista älä paljasta mitään Varjoklaanista" kuiskasin oppilaalleni. Tämä nyökkäsi ja suuntasi muiden oppilaiden luo.
Itse seurasin kokousta mielummin syrjemmältä. En välittänyt kummemmin muista klaaneista enkä tahtont koskaan joutua valitsemaan uskollisuuden ja ystävän väliltä, parempi pysytellä sivummalla.
Istahdin pienen kiven juurelle ja kiedoin häntäni käpälien ympärille.
Eipä rauhani pitkään kestänyt, joku siro harmaaturkkinen naaras lähestyi minua. Katselin tätä aavistuksen epäilevästi.
*mitäs tuo minusta tahtoo?*
"Hei, haittaako jos tulen tähän" tämä naukaisi ja katsahti minuun kysyvästi.
*Haisee kuolleilta lehdiltä, auringonnousualta, ja hiiriltä. Myrskyklaanista.*
"Mikä ettei" vastasin synkästi.
"Minä olen Tuikeaskel, entäs sinä?"tämä esittäytyi.
*voi vitsi taas näitä yliystävälisiä myrskyklaanilaisia.*
"Varjosydän" vastasin hieman ystävällisemmin.
"Onko pyyntionni ollut myötä?" Tämä jatkoi.
"On, entä myrskyklaanissa?" Maukaisin.
"Kyllä kiitos. " Tämä vastasi.
"Keitä teillä on tänään mukana?" Kysyin pitääkseni keskustelua yllä.
"Tuo oranssinkirjava kolli on Kajotähti" tämä aloitti epävarmasti.
*no katsos osaan minä nyt päälliköt sentäs*
"Nuo ovat Vinhasielu, suistohaukka, Kipinämyrsky ja Aurinkokajo" tämä esitteli ja viittasi pieneen ryhmään kissoja, viitaten ensin jäntevään valkooranssiin kissan sitten lyhytkarvaiseen valko turkkiseen kolliin, jonka tunnistin viime kokoontumisesta. Tämä osotti hännällään liekinväriseen naaraaseen. Viimeiseksi tämä osotti Aurinkokajon oranssinpunainen naaras punaisilla raidoilla. Näiden myrskyklaanilaanilaisten joukko hajosi pian.
"Ja tuolla on Leutotassu, Katajatassu, Valotassu ja Neulastassu" tämä näytti oppilaat.
Leutotassu oli kermanvalkinen kissa jonka selässä olevasta oranssinruskeasta viivasta lähti aaltoilevia raitoja. Katajatassu puolestaan oli ruskeantabby naaras. Valotassun turkki oli pörröinen vaalea turkki. Neulastassulla oli ruskean kirjava turkki.
Painoin mieleeni tarkasti jokaisen. Kokoontumiset olivat oiva tapa tutustua vihollisiinsa mutta myös luoda suhteita kissoihin joiden apua voisi tarvita.
Tuikeaskel oli sanomassa vielä jotain mutta Jokiklaanin Taivastähti aloitti kokouksen. Kuuntelin puolella korvalla. Ruohotähti mainitsi uudet oppilaamme Tiikeritassun, Vaahteratassun, Roihutassun, ilmoitti Ikuisuustassun katoamisesta ja minun nimittämisestä soturiksi. Kokous eteni vanhan kaavan mukaan. Katselin hiljaa kokousta ja vilkuilin silloin tällöin tätä merkillistä naarasta joka oli saanut päähänpiston tutustua minuun.
Kokous läheni loppuaan ja päälliköiden lopettaessa kokouksen huikkasin nopeasti hyvästit tuolle mukavalle naaraalle ja loikkasin muiden kissojen joukkoon. Etsin oppilaani ja keräilin muitakin varjoklaanilaisia kokoon. Jääsielu tarkisti että kaikki oli koolla ja nyökkäsi Ruohotähdelle.
"Varjoklaanilaiset lähdetään" kuului Ruohotähden ääni. Myrskyklaani oli lähtenyt jo. Seurasin Jääsielua vanavedessä Tiikeritassu kannoillani. Suuntasimme suuren kaatuneen puunrungon jälkeen jokiklaanin reviirille. Jokiklaani palasi kanssamme samaa matkaa. Rentouduin heti kun pääsimme tuolta kalanhajuisesta rapakko reviiriltä. Nelistimme metsän halki hopeahäntä yllämme loistaen. Kuu loisti vielä taivaankannella ja yö oli sysimusta.
____

Käperryin Sysiraitaa vasten ja nautin tämän turkin lämmöstä.
Aamun valjetessa kylmempänä kun aikoihin heräilin myöhemmin kun yleensä. Tassuttelin Jääsielun luo.
"Voisinko ottaa metsästys partion johdon?" Kysyin
"Toki. Kasaa suuri partio, riistaa on kerättävä ennenkun tämä sää pahenee."
"Käskystä" naurahdan.
"Otan ketkä löydän" maukaisen.
Pujottelen soturien lomasta.
" Tiikeritassu, hakisitko mukaasi Vaahteratassun, Roihutassun ja Tuiketassun. Ilmoita heille että tuo mestarinsa ja ilmestyy luokseni, Jääsielu käski metsälle." Maukaisin tälle kun löysin tämän sukimasta turkkiaan. Nuori kolli nyökkäsi ja suuntasi pesälleen.
*kuka vielä?* ajattelin ja päädyin siihen lopputulokseen että kahdeksan riittää paremmin kun hyvin.

___

Edestämme viilsi suurin orava jonka olin nähnyt kuihin. Vaahteratassu oli salamana sen perässä. Tämä jahtasi sitä ja lopulta sai sen...
Huomasin kauhukseni että Vaahteratassu oli hännänmitan Myrskyklaanin reviirillä.
"Vaahteratassu pois sieltä" kuskasin ja huomasin kuinka Vaahtertassun karvat nousivat pystyyn. Ja samassa sieraimiini tulvahti Myrskyklaanin tuoksu vahvempana kun yleensä rajan luona. Vaahteratassu palsi puolellemme mutta liian myöhään. Muut paitsi minä ja Vaahteratassu olivat merkistäni piiloutuneet syvemmälle reviirillemme mutta kuitenkin niin että näkisivät häntäni ja merkkini palata jos taistelu syttyisi.
"Tuo orava on meidän" murahti Vehnäturkki. Ja Valotassu tämän vierestä sihahti halveksuvasti. Minkkihäntä ei ollut ystävällisempi.
"Se vain juoksi teidän puolelle" sihahti Vaahteratassu.
Mulkaisin tytärtäni. Päädyin kuitenkin kuiskaamaan tälle
"Tarvitsemme tuon oravan vie se kauemmas ja palaa" tämä totteli ja katsahti halveksuvasti myrskyklaanin rajapartioon.
Istuuduin häntä käpälieni ympärillä kuitenkin valmiina taistoon jos sellainen syttyisi, toivon mukaan se vältettäisiin. Aurinkokajo näytti paljon epäystävällisemmältä kun viime kerran kun näin hänet.
Punaruskea naaras jonka tassut olivat valkoiset asteli eteen ja sihahti päin naamaani. Siristin silmiäni ja ylähuuleni alkoi hiljalleen nousta irveen tuon tullessa lähemmäs. Annoin Synkkätaivalelle käskyn hännälläni lähettää joku noutamaan lisää sotureita. Kuulin jonkun oppilaista lähtevän hiljaa ja huomasin välittömästi kun tuo punaruskea naaras jolla oli valkoiset tassut, Lumikkotaivalen syöksyi kimppuuni.
*ei pienempiä saa kiusata* ajattelin huvittuneena kun kaksikertaa kokoiseni naaras syöksyi kimppuuni. Viittasin varjoklaanin hyökkäämään ja suuntasin taistoon. Lumikkotaival raapaisi korviani.
*kukaan ei koske korviini!*
Hyökkäsin tehden matakia mutta kirveleviä pinta haavoja tämän lapaan, livahdin tämän ali väistäen tämän käpälän iskun. Sivalsin sujuvasti tätä kirsulle ja kuulin kun voimistusjoukot saapuivat. Yhtäkkiä ennen kun toinen taistelujoukko oli edes sekaantunut taistoon kuului lyhyt ulvaus kun joku noin oppilaan kokoinen kolli mätkähti alas männystä Vaskitsakynnen päälle pamauttaen tämän keuhkoista ilmat pihalle. Taistelu loppui kun seinään yhtä arvaamatta kun oli alkanutkin. Tuo kissa oli poissa yhtä nopeasti kun ilmestykin. Varjoklaani ja Myrskyklaanin kissat irataantuivat toisistaan ja palasivat reviireilleen.
*kai tuokin on taistelustradegia* hymähdin. Minulla ei ollut aavistustakaan kuka tuo soturi oli ollut. Huomasin Tomusydämen loikkivan luokseni.
"Tuiketassu ei kerennyt aivan tämä kuitenki teki parhaansa" tämä mauki hiljaa.
"Hänen tuomansa soturit varmasti säikytti Myrskyklaanin karvapalloja" mau'uin rohkaisevasti.
Saavuimme leiriin ja Jääsielu ja Ruohotähti oli meitä vastassa.
"Varjosydän sinä tulet mukaamme" Jääsielu maukui matalalta.
*o-ou*
Määräsin pikaisesti Tiikeritassun metsälle loppupäiväksi ja seurasin Ruohotähteä tämän pesälle.
"Mitäs rajalla kävi?" Jääsielu Kysyi
"Vaahteratassu saalisti suurimman oravan kuihin. Mutta sai sen kiinni väärällä puolen rajaa." Mau'uin.
"Yritin ratkaista tapahtuman sanoin mutta Lumikkotaival hyökkäsi ja siittä syttyi sitten taistelu. " Jatkoin
"Tuiketassu tuli hakemaan lisäjoukkoja luulin että jotain suurempaa olisi käynyt" Ruohotähti maukui huvittuneena.
"Taistelu loppui yllättävän nopeasti. " Jääsielu epäili
"Niin se minun pitikin sanoa. Keskelle taistelua jonkun myrskyklaanilaisen niskaan putosi männystä oppilaan kokoinen hyvä taistelija muuten, erakko. Tuskin kuutta kuuta vanhempi, mutta tällä ei ollut häntää" selitin.
"Hänestä saisi kelpo soturin" jatkoin.
Ruohotähti nyökkäsi hitaasti.
"Oppilaat taistelivat kuten soturit" huomautin. Sillä huomasin tilaisuuden koittaneen.
"Aivan he saavat soturinimensä auringon laskiessa." Ruohotähti päätti ja viittasi hännällään poistumaan. Kumarsin ja kiitin. Poistuin ylpeänä.
Laventelitassu hääri taistelijoiden ympärillä kunnes pian totesi ettei kukaan ollut saanut pahempia naarmuja.

_____


"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen " Ruohotähden sanat kaikuivat leirissä.
Istuuduin Sysiraidan viereen ja katsoin tätä lämmin hehku silmissäni.
"Varjoklaani näytti kyntensä tänään. Ja kolme oppilasta taistelivat soturien tavoin. On heidän aikansa saada soturinimensä." Hän jatkoi ja suuntasi katseensa hopeahännälle.
"Vaahteratassu, Roihutassu ja Tiikeritassu" Ruohotähti maukui ja viittasi oppilaat eteen.
"Minä Ruohotähti, Varjoklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään kasvonsa näihin kolmeen oppilaaseen. He ovat opiskelleet kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on heidän vuoronsa tulla sotureiksi." Ruohotähti laski katseensa innokkaisiin oppilaisii ja räpäytti silmiään.
"Vaahteratassu, Roihutassu ja Tiikeritassu, lupaatteko elää soturilain mukaisesti ja puollustaa Varjoklaania -jopa henkenne uhalla?"
Tunsin ylpeyden rinnassani. Poikani, tyttäreni ja oppilaani nimitettäisiin sotureiksi.
"Lupaan" vastasi Tiikeritassu vakaalla äänellä.
"Lupaan" toisti Vaahteratassu ja Roihutassu kuorona.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan teille soturinimenne: 
Roihutassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Roihumielenä. Tähtiklaani kunnioittaa urheuttasi ja voimaasi, hyväksymme sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi" Ruohotähti astui eteenpäin ja laski kuononsa Roihumielen päälaelle Roihumieli nuolaisi kunnioittavasti päällikön lapaa. Roihumieli otti askeleen taakse ja istuutui Tiikeritassun viereen.
"Vaahteratassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Vaahterapilkkuna. Tähtiklaani kunnioittaa uskollisuuttasi ja taitojasi, hyväksymme sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi. " Ruohotähti astui eteenpäin ja laski kuononsa Vaahterapilkun päälaelle ja tämä nuolaisi kunnioittavasti päällikön lapaa. Vaahterapilkku istuutui veljensä viereen.
"Tiikeritassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Tiikeriliekkinä. Tähtiklaani kunnioittaa uskoasi ja urheuttasi, hyväksymme sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi." Ruohotähti laski kuononsa Tiikeriliekin päälaelle ja Tiikeriliekki nuolaisi kunnioittavasti päällikön lapaa. Ja peruutti Vaahterapilkun ja Roihumielen viereen.
"Vaahterapilkku! Roihumieli! Tiikeriliekki!" Klaani huusi ja se kuului varmasti järvelle saakka. Minäkin yhdyin huutoon. Menin onnittelemaan uusia sotureitamme.
"Perinteiden mukaisesti on tuoreiden soturiemme vartioitava yö hiljaa sanomatta sanaakaan ja me muut saamme nukkua yömme rauhassa." Ruohotähti lopetti ja suuntasi pesälleen.
Minä katsahdin hopeahäntään. *pimeäpennun, Hämäräpennun ja Ikuisuustassun olisi putänyt olla tuolla* ajattelin haikeana. Nyt ei kuitenkaan ole surun aika.
Kävin kerälle Sysiraitmdan viereen ja nukahdin syvään uneen. Rauhallinen tuudittava pimeys kietoi minut varjoonsa.

//ei parhaita tarinoita mutta kelvatkoon.

Nimi: Myrskytassu

28.12.2017 11:57
Myrskytassu loikkaa hiiren kimppuun ja saalis valahtaa veltoksi. Hän katsoo Haukkataivaaseen. ”Hienosti napattu”, mestari kehuu. Myrskytassu pudottaa saaliinsa hänen eteen. ”Metsästetäänkö vielä lisää?” Hän kysyy. Haukkataivas nyökkää ja kiertää katseellaan metsää. ”Saalis on nyt tarpeen kun säät pahenevat entisestään.” Myrskytassu nyökkää ja etsii saaliin tuoksua. Pian hän löytääkin jäniksen hajun. Seuraten sitä näkyykin jo pitkä korvainen saalis. Hän alkaa vaania jänistä. Lopuksi pitkä loikka ja eläin on tapettu.

Palatessaan leiriin tulee Kiitotassu häntä vastaan. Myrskytassu pudottaa saaliit kasaan ja sitten kääntyy naaraan puoleen. ”Hyvä saalistus onni?” Naaras kysyy. Myrskytassu nyökkää. ”Yksi hiiri ja yksi jänis”, n sanoo ja ottaa jäniksen. ”Jaetaanko?”
Kiitotassu nyökkää. ”Se näyttää hyvältä.”


Nimi: Zare

26.12.2017 17:20
________________________________________________

Nimi: Zare

26.12.2017 16:23
Varjosydän// 18kp, 7kp, 13kp
Ikuisuustassu// 12kp

Nimi: Varjosydän

26.12.2017 14:29
"Tiikeritassu mikä huökkäys tuo oli olevinaan?" Murahdin.
"Kokeile jotain mitä en osaa odotta" sihisin ja nousin oppilaani päältä.
Tiikeritassu kompuroi ylös hengästyneenä ja ravisteli itseään kiukkuisesti. Tämä mulkoili minua hurjasti. Hän sihahti ja ponnisti minua kohden. Tälläkertaa kun hän kiisi ilman halki kohti minua ojensi käpälänsä raapaistakseen minua.
*turha luulo* ajattelin ja huitaisin häntä käpälälläni sen verran että hän menettäisi keskittymisensä ja potkisin hänet kyljelleen.
"Tiikeritassu olet suurehko, vahva ja vikkelä mutta jos et hallitse liikkeitäsi et voi voittaa minua. Sinun pitää säilyttää painopisteeseesi ettei minun ole niin helppo kaataa sinua. Yritä uudelleen." Läksytin kun Tiikeritassu kampesi itseään taas jaloilleen.
Tiikeritassu perääntyi muutaman askeleen.
"Noin ei varjoklaanin soturi tee!" Sihisin ja loikkasin hänen kimppuunsa. Sivalsin känen kirsuaan kuten Jääsielu aikanaan. Hyppäsin ilmaan ja laskeuduin tömähtäen tämän rintakehälle pamauttaen ilmat hänen keuhkoistaan. Mojautin tätä vielä korville.
"Yksikään varjoklaanilainen soturi ei peräänny jos niin ei käsketä" sihisin ja nousin hänen päältään.
"Koska sinusta ei ole taisteliaksi häivy silmistäni ja pidä huoli että jokainen klaaninvanhin saa kyllikseen ruokaa." Jatkoin ja loikin metsään jättäen Tiikeritassun puuskuttamaan maahan. En kuitenkaan lähtenyt metsälle. Kiipesin vähän matkan päässä puuhun ja loikin oksistossa seuraten Tiikeritassua. Tämä vaani ensiluokkaisesti hiirtä. Hän haitasi sen lumeen ja jatkoi rajan suuntaan. Tämä sai varpusen ja onnistui löytämään lahosta puusta jopa liskon.
*kiltti poika* ajattelin.
Kiipesin alas puusta ja suuntasin leiriin. Tahdoin olla leirissä ennen Tiikeritassua. Tapasin matkalla Kidetassun ja Metsäsielun. Nämä olivat palaamassa taisteluharjoituksista.
"Missäs Tiikeritassu? " Metsäsielu kysyi
"Metsällä" vastasin.
"Miten harjoitukset meni?" Kysyin
"Ihan hyvin vähän puollustus harjoituksia" tämä naukui.
"Pidetäisiinkö yhteiset harjoitukset huomenna soraviiksen ja Vaahteraloimun kanssa?" Ehdotin hetken mielenjohteesta.
*pitiväthän synkkätaival, pimeävarjo ja Jääsielu meillekkin joskus*
Metsäsielu katsoi minua yllättyneenä.
"Tottakai" tämä vastasi
"Huippua minä kerron Soraviikselle ja Vaahteraloimulle" naukaisin ja katosin karhunvatukoiden lomasta leiriin.
*huomisesta tulee mahtava* ajattelin.
Huomasin Tiikeritassun hiippailevan leiriin. Tassuttelin tuon luokse.
"Saalistus onni oli näköjään myötä" tokaisin
"Niimpä kai" Tiikeritassu vastasi
"Vie nuo klaaninvanhemmille ja ota sitten itse " maukaisin
Tämä katsoi minua yllättyneenä. Ja nyökkäsi hän oli juuri lähdossä kun muistin.
"Niin ja huomenna pidämme Harmaatassun, Kidetassun ja Viistotassun kanssa harjoitukset. Pidä huoli että olette rannassa ennen aurinkoa." Maukaisin tämän perään.
Sain vastaukseksi hännän heilautuksen. Sysiraita palasi leiriin kantaen pientä vesimyyrää hampaissaan. Tassutin mukanani peipponen jonka Tiikeritassu oli tuonut, soturien pesän ulkopuolelle jossa yleensä vaihdoimme kieliä Sysiraidan kanssa. Tämä seurasi minua pian ja toi mukanaan hiiren. Vaihdoimme kieliä kunnes kuu nousi korkealle taivaalle ja hopeahäntä ilmestyi pilvien lomasta.
Astelin makuusijoillemme ja käperryin Sysiraitaa vasten. Nukahdin pian syvään uneen Sysiraidan turvallisessa tuoksussa.

//tämmönen pätkä taas

Nimi: Varjosydän

26.12.2017 10:48
Istahdin uupuneena kivelle rajallamme järven rannassa. Olin käskenyt Tuiketassua metsästämään. Suuri hirviö rymisteli järven toisella rannalla ja ajoi hevospaikalle. Vihasin kaksijalkoja. Enemmän kun mitään muuta. He olivat vieneet poikani. Ajatuksiini palasi taas tuo hopeanharmaa kolli.
*missäköhän hän olisi nyt? Oliko hän onnellinen?* oli kulunut noin puolikuu siittä kun hän katosi. Sysiraitaa asia ei koskettanut niin syvästi. Vaikkei hän sitä näyttänyt pennuillemme tiesin hänen syyttävä Ikuisuustassua Pimeäpennun kuolemasta ja vihaavan Ikuisuustassa.
Minulle Ikuisuustassu oli aina ollut läheisin. Ruohotähden sanat kuitenkin pyörivät mielessä.
*" turha häntä surra ei se häntä takaisin tuo. Kukaan ei palaa kaksijalkojen luota. Ei palannut Hämytassu eikä Servaalitassu turha Ikuisuustassua on odottaa hän saa uuden elämän kaksijalkojen luona. "*
Eipä kai näin lehtikadon aikaan minullakaan olisi aikaa surkutella. Päätin lähteä pitkästä aikaa metsälle ja valitsin myrskyklaanin viereisen metsän sillä tahdoin mahdolisimman kauas kaksijaloista.
___

Palasin leiriin pian saatuani kaksi peipposta saaliiksi. Tiikeritassu palsi pian jälkeeni.
"Vie saaliisi klaaninvanhemmille ja ota sitten itse" maukaisin tälle ja tämä kuittasi hännän heilautuksella.
Sysiraita asteli vierelleni ja naukaisi "tulisitko kanssani rantaan?"
"Mielelläni" vastasin.
Leikimme lumessa matkalla aivan kun joskus oppilaina.
Istuimme pitkään rannassa vain katsellen jäistä järveä ja hopeahäntää.
"Tapaammekohan Ikuisuuden tuolla" maukui hiljaa Sysiraita.
"En tiedä mutta toivon niin." Vastasin ja esitin hiljaisen toiveen Leikotassulle

Nimi: Ikuisuustassu

26.12.2017 02:24
Emoni oli hirmu vaativa mestari. Meidän piti harjoitella taistelua mutta en tahdo vahingoittaa häntä. Lopulta hän käski minun mennä metsästämään.
Näin edessäni kulhon jotain ruokaa. Se ei tuoksunut yhtä hyvälle kun oikea riista mutta tähän lehtikadon nälkään se näytti herkulliselta. Nuuhkin hetken ketään klaanilaista ei ollut lähellä jokin outo haju kuitenkin leijaili nenässäni.
*varmaan tuo ruoka vain * ajattelin
Hiivin lähemmäs ruokaa maistoin ensin ihan vähän vain. Mitään ei tapahtunut. Jatkoin syömistä. Kulho oli hyvin kapea ja syvä. Yhtäkkiä ylläni kuului outo ääni. Suuri vankila putosi niskaani! Olin häkissä. Paniikki iski kun kaksjalat tulivat esiin. Toinen niistä leperteli minulle hennolla äänellä. Katsoin sitä silmät selällään.
Toinen avasi luukun häkin yläosasta. Hänen suuri tassunsa lähestyi minua. Peruutin niin paljon kun häkki vain antoi. Lopulta tunsin kylmän esineen karvojeni läpi paljastin hampaani ja sähisin yrittäen pelottaa sen pois se ei kuitenkaan pelännyt. Sen nahkaa peitti outo turkki se näytti paksulta. Sen kämmenellä oli lisää ruokaa. Kurkotin kaulaani ja nappasin yhden, mitään ei tapahtunut. Uskaltauduin lähemmäs ja nappasin vielä toisen. Salakavalasti kaulalleni luiskahti kylmä ja ohut ketju. Huomasin sen kuitenkin liian myöhään. Kaksijalka kiskaisi ketjusta jonka toinenpää oli sen käpälässä. Se kurisiti inhottavasti kaulaani. Otin askeleen siihen suuntaan johon tämä oli kiskaissut. Kaksijalka kehräsi ja sanoi jotain kaverilleen. Tämä naurahti.
Sitten kaksijalka nosti minut häkistä. En rimpuillut sillä tiesin jotenkin ettei se auttaisi. He laskivat minut pienempään häkkiin jonka pohjalla oli hyvin lämmin ja pehmeä turkki. Sitten tämä napasutti sen osan ketjua joka oli sen kädessä irti siittä joka oli kaulassani. Kehräsin aavistuksen kiitokseksi ja toinen niistä nosti häkin jossa maksin. Näin yhdestä seinästä joka oli vain kalterien lukitsema, se josta olin tullut häkkiin. Näin kun reviiri, kaikki minulle tuttu vilisi ohitseni. Kaksijalka kantoi minut hirviön viereen. Se laski minut siihen ja murahti jotain kaverillen sitten ne kävelivät pois.
Katselin hopeahäntää joka avautui auringon laskiessa. Järvi vasemmalla puolellani loisti jäisenä yössä. Ensikertaa minun oli ikävä emoni lämmintä syleilyä, hänen tasaista hengitystä ja tämän turvallista tuoksua. Kaipasin jo suuresti kotiin. Puskin kalterillista seinää sillä tiesin sen aukeavan. Se ei kuitenkaan auennut vaan pysyi tiukasti kiinni. Painoin pääni uupuneena lämpöiseen turkkiin ja mau'uin hiljaa.
"Pimeäpentu haetko minut pian? Ethän hylkää minua?" Ymmärsin vasta nyt että en koskaan pääsisi siskoni luo tähtiklaaniin. En kuuluisi klaaneihin, tuo panta kaulassani merkitsisi että olisin tästälähin kotikisu. Suljin silmäni surren etten ikinä enään näkisi siskojani, isääni taikka emoani. Nämä kaksijalat olivat riistäneet minut perheeltäni. Toisaalta en ikinä olisi päässyt parantajaksi. Mitä hyötyä minun olisi ollut jäädä klaaniin. Jos he olisivat vieneet jonkun toisen oppilaan vaikka Myrskytassun? Kamalaa jos hänen toiveensa soturiksi pääsystä olisi murskattu. Minun toiveeni oli murskattu jo ennenkun edes synnyin joten mitä väliä jos se muuttuisi vain mahdottomaksi. En osaa saalistaa enkä taistella ei minusta olisi hyötyä klaanille. Hyvä että he veivät jonkun jonka elämällä ei ole väliä eivätkä jotakuta jolla oli suuria unelmia.
Nukahdin huomaamattani.
Heräsin kun toinen hirviö rymisteli viereeni. Samat kaksijalat jotka olivat napanneet minut olivat uutta hirviötä vastassa. Sen vatsasta astui varuaan näköinen kaksijalka uros. Hän vaihtoi pari sanaa kahden muun kanssa.
"Olethan minua vastassa Pimeäpentu? Olen tulossa tähtiklaaniin, ne voivat riistää vapauteni muttei uskoani. Olen tulossa." Mau'uin päättäväisesti.
Vauraan näköinen kaksijalka antoi pari oudon lehden näköistä esinettä kahdelle muulle. Sitten hän suuntasi katseensa minuun. Hän nosti häkkini varovasti ja laski sen hänen hirviönsä takaosaan ja sulki sitten suuren luukun ylläni ja yö laskeutui jälleen. Tunsin Hirviön heräävän ja tiesin elämäni klaaneissa päättyneen.


// jatkan kotikisuna

Nimi: Varjosydän

26.12.2017 00:22
"Anna minun yrittää vielä" kuuluu Ikuisuustassun ääni joka tuskin kiirii ketunmittaakaan.
Nuoren oppilaani luonne oli muuttunut paljon. Tämä enään tuskin puhuikaan saatisitten leikki muitten oppilaiden kanssa. Hän vietti turhankin paljon aikaa Värelehden läheisyydessä. Tunsin inhottavan pistoksen aina ajatellessani Ikuisuustassun ja Pimeäpennun suhdetta. He olivat olleet niin läheisiä, tunsin itseni syylliseksi Ikuisuustassun muutoksesta. Samalla tunsin sääliä häntä kohtaan sillä tiesin tämän unelmoivan parantajaksi pääsemisestä, klaanilla oli kuitenkin jo aivan tarpeeksi parantajia ja sekä Värelehti että Laventelitassu olivat molemmat nuoria. Ikuisuustassun olisi tyytyminen soturin elämään. Huomasin tämän tuijottavan minua ja havahduin.
"Vain kerran" mau'un ja jännityn odottamaan seuraavaa iskua.
Tämä yritti epätoivoisesti hyökätä.
*eikö tuo ikinä opi ettei noin vihollista päihitetä?!*
"Tänään ei tada olla sinun päiväsi? " mau'uin ymmärtäväisesti
"Eipä kai" hän vastasi hajamielisesti ja katsoi tassujaan.
"Metsästä loppu päivä. Jos tuot jotain saalista saat itsekkin ottaa jos jäät saaliitta omapa on ongelmasi." Totesin jo tietäen että tämä jäisi nälkäisesksi.
"Menehän matkoihisi jo" hoputin.
Tämä loikkasi sanaakaan sanomatta häntä heiluen metsikköön.
"Palaa sitten aikaisin" huusin tämän perään vaikka en tiennyt kuuliko tuo enään.
Palasin leiriin myrskyklaanin rajaa pitkin.
*tiedä nyt sitten ikinä mitä nuo hiirenaivot saavat päähänsä, parempi katsoa kun katua* ajattelin määrätietoisesti.
____

Ilta pimeni ja vaihtui hilajalleen yöksi eikä Ikuisuustassua näkynyt. Aloin hiljalleen hätääntyä. Alueella oli liikkunut paljon kaksjalkoja viime aikana. Sysiraita tassutteli viereeni.
"Missäs Ikuisuus ?" Tämä kysyi.
"Kun tietäisinkin" maukaisin pikaisesti.
Yö pimeni eikä Ikuisuustassu ilmestynyt.
"Jääsielu, Jääsielu herää" mau'uin hiljaa ja tökin entistä mestariani hereille.
"Mitä nyt Varjosydän?" Tämä kysyi unisena.
"Ikuisuustassu ei ole palannut" mau'uin kyyneleet silmissä ja huolesta sekaisin.
"Kyllä hän palaa, nuku nyt" tämä naukaisi huolehtivasti ja sipaisi minua hännällään.
*niin se varmasti on,hän on vain jäänyt metsälle pidemmäksi aikaa* ajattelin.
"Kiitos" maukaisin
Vastaukseksi sain rohkaisevan hymyn.
____

Aurinko nousi ja Ikuisuustassua ei näkynyt.
Lähdimme Sysiraidan ja Routamyrskyn kanssa etsimään tätä. Seurasimme hajujälkeä ja se johti aivan reviirimme rajalle.
Sitten näin tämän! Hän oli lukittuna pieneen häkkiin hirviön tassun vieressä.
"Katso!" Sihisin Sysiraidan korvaan. Tämä nyökkäsi ja painoi minut maahan aivan kun saisin ajatukseksi hypätä pentuni perään niin olisin kyllä varmasti tehnyt jos ei Sysiraita ja Routamyrsky olisi ollut kanssani.
Ikuisuustassu lojui karvamyttynä häkkinsä sisällä yhtääkkiä kaksjalka nousi hirviöstä ja nappasi Ikuisuustassun häkissä ja laski hirviön vatsaan. Tämä makui hiljaa ja surullisesti.
"Olen tulossa Pimeäpentu" ääni oli hiljainen mutta selkeä korvissani. Sitten hirviö heräsi ja rymisteli pois.
"Poikani." Sain viimein sanotuksi ja kyyneleet tulvivat silmiini. Routamyrsy katsoi parhaaksi poistua ja ilmoitti kertovansa uutiset klaanille. Hautasin kasvoni Sysiraidan pehmeään kylkeen tämä painoi suuren päänsä pääni päälle ja koitti lohduttaa minua. Mikään lohtu ei kuitenkaan toisi poikaani takaisin. Sen tiesin sydämmessäni.
*oliko kaikki pentuni riistettävä minulta?* mietin ja suuntasin ajatukseni Leikotassulle.
Pian rajapartio tuli luoksemme,mikäs ihme tuo nyt olisi? Olihan pian auringonhuippu.
"Tiedän että menetyksesi sattuu mutta nyt ei ole oikea aika surra" Ruohotähti maukui.
Katsoin tätä ja vastasin pää kohteliaasti kumarassa. " Tiedän"
Tämä nyökkäsi ja jatkoi " Sysiraita mene metsälle ja Varjosydän tule mukaamme" tassuttelin hiljakseen partion hännille ja näin Sysiraidan loikkivan metsikköön.
*elämä on epäreilua, ja tulee aina olemaan*

Nimi: Varjosydän

25.12.2017 23:56
"Anna minun yrittää vielä" kuuluu Ikuisuustassun ääni joka tuskin kiirii ketunmittaakaan.
Nuoren oppilaani luonne oli muuttunut paljon. Tämä enään tuskin puhuikaan saatisitten leikki muitten oppilaiden kanssa. Hän vietti turhankin paljon aikaa Värelehden läheisyydessä. Tunsin inhottavan pistoksen aina ajatellessani Ikuisuustassun ja Pimeäpennun suhdetta. He olivat olleet niin läheisiä, tunsin itseni syylliseksi Ikuisuustassun muutoksesta. Samalla tunsin sääliä häntä kohtaan sillä tiesin tämän unelmoivan parantajaksi pääsemisestä, klaanilla oli kuitenkin jo aivan tarpeeksi parantajia ja sekä Värelehti että Laventelitassu olivat molemmat nuoria. Ikuisuustassun olisi tyytyminen soturin elämään. Huomasin tämän tuijottavan minua ja havahduin.
"Vain kerran" mau'un ja jännityn odottamaan seuraavaa iskua.
Tämä yritti epätoivoisesti hyökätä.
*eikö tuo ikinä opi ettei noin vihollista päihitetä?!*
"Tänään ei tada olla sinun päiväsi? " mau'uin ymmärtäväisesti
"Eipä kai" hän vastasi hajamielisesti ja katsoi tassujaan.
"Metsästä loppu päivä. Jos tuot jotain saalista saat itsekkin ottaa jos jäät saaliitta omapa on ongelmasi." Totesin jo tietäen että tämä jäisi nälkäisesksi.
"Menehän matkoihisi jo" hoputin.
Tämä loikkasi sanaakaan sanomatta häntä heiluen metsikköön.
"Palaa sitten aikaisin" huusin tämän perään vaikka en tiennyt kuuliko tuo enään.
Palasin leiriin myrskyklaanin rajaa pitkin.
*tiedä nyt sitten ikinä mitä nuo hiirenaivot saavat päähänsä, parempi katsoa kun katua* ajattelin määrätietoisesti.
____

Ilta pimeni ja vaihtui hilajalleen yöksi eikä Ikuisuustassua näkynyt. Aloin hiljalleen hätääntyä. Alueella oli liikkunut paljon kaksjalkoja viime aikana. Sysiraita tassutteli viereeni.
"Missäs Ikuisuus ?" Tämä kysyi.
"Kun tietäisinkin" maukaisin pikaisesti.
Yö pimeni eikä Ikuisuustassu ilmestynyt.
"Jääsielu, Jääsielu herää" mau'uin hiljaa ja tökin entistä mestariani hereille.
"Mitä nyt Varjosydän?" Tämä kysyi unisena.
"Ikuisuustassu ei ole palannut" mau'uin kyyneleet silmissä ja huolesta sekaisin.
"Kyllä hän palaa, nuku nyt" tämä naukaisi huolehtivasti ja sipaisi minua hännällään.
*niin se varmasti on,hän on vain jäänyt metsälle pidemmäksi aikaa* ajattelin.
"Kiitos" maukaisin
Vastaukseksi sain rohkaisevan hymyn.
____

Aurinko nousi ja Ikuisuustassua ei näkynyt.
Lähdimme Sysiraidan ja Routamyrskyn kanssa etsimään tätä. Seurasimme hajujälkeä ja se johti aivan reviirimme rajalle.
Sitten näin tämän! Hän oli lukittuna pieneen häkkiin hirviön tassun vieressä.
"Katso!" Sihisin Sysiraidan korvaan. Tämä nyökkäsi ja painoi minut maahan aivan kun saisin ajatukseksi hypätä pentuni perään niin olisin kyllä varmasti tehnyt jos ei Sysiraita ja Routamyrsky olisi ollut kanssani.
Ikuisuustassu lojui karvamyttynä häkkinsä sisällä yhtääkkiä kaksjalka nousi hirviöstä ja nappasi Ikuisuustassun häkissä ja laski hirviön vatsaan. Tämä makui hiljaa ja surullisesti.
"Olen tulossa Pimeäpentu" ääni oli hiljainen mutta selkeä korvissani. Sitten hirviö heräsi ja rymisteli pois.
"Poikani." Sain viimein sanotuksi ja kyyneleet tulvivat silmiini. Routamyrsy katsoi parhaaksi poistua ja ilmoitti kertovansa uutiset klaanille. Hautasin kasvoni Sysiraidan pehmeään kylkeen tämä painoi suuren päänsä pääni päälle ja koitti lohduttaa minua. Mikään lohtu ei kuitenkaan toisi poikaani takaisin. Sen tiesin sydämmessäni.
*oliko kaikki pentuni riistettävä minulta?* mietin ja suuntasin ajatukseni Leikotassulle.
Pian rajapartio tuli luoksemme,mikäs ihme tuo nyt olisi? Olihan pian auringonhuippu.
"Tiedän että menetyksesi sattuu mutta nyt ei ole oikea aika surra" Ruohotähti maukui.
Katsoin tätä ja vastasin pää kohteliaasti kumarassa. " Tiedän"
Tämä nyökkäsi ja jatkoi " Sysiraita mene metsälle ja Varjosydän tule mukaamme" tassuttelin hiljakseen partion hännille ja näin Sysiraidan loikkivan metsikköön.
*elämä on epäreilua, ja tulee aina olemaan*

Nimi: Zare

23.12.2017 18:36
_____________________________________________

Nimi: Zare

23.12.2017 18:17
Myrskytassu// 8kp

Nimi: Myrskytassu

20.12.2017 20:27
Menen tuoresaaliskasalle. Ihmetyksekseni huomaan siellä Kiitotassun.

“Mitä sinä täällä teet?” Kysyn. Naaras katsoo minua sokeilla silmillään.

“Taisiis... No noinkin vanha klaaninvanhimman pitäisi odottaa että saalis tuodaan hänen eteen”,

viikseni värähtävät ilkikurisesti. Naaras naurahtaa: “Olette väärässä, Myrskytähti.”

Kehrään ja valitsen kasasta hiiren. Huomaan kun Kiitotassu ottaa rastaan. Kun olen syönyt käännän

katseeni leirin uloskäynnille. Olen tassuttamassa sitä kohti kunnes Kiitotassu pysäyttää minut.

“Minne olet menossa? Voisko tulla mukaan?” Kän kyselee. Peräännyn kaksi askelta.

“No tuota...” Aloitan. Naaras katsoo minua innostuneesti, kun luulee että suostun.

“Voimme mennä metsästämään tämän jälkeen, mutta nyt minun pitää mennä yksin”, sanon lopulta.

Kiitotassu näyttää pettyneeltä katsoen maata. Mitä muutakaan olisin voinut sanoa?

“Selvä sitten”, naaras tokaisee. Menen nopeasti tuon ohi ulos leiristä. Metsässä haistelen ilmaa, ja

haistan jäniksen. Alan seurata hajua. Pian näänkin pitkäkorvaisen olion pensaikossa. Alan vaania

sitä. Loikkaan ja saan sen tapetuksi. Nyt menen minun ja Nocten tapaamispaikkaan. Odotan hetken

erakon saapumista, kumminkin kun tuo tulee ojennan saaliin hänelle. Ncte katsoo minua kylmästi.

“Onko mitään uutta tietoa?” Erakko kysyy. Pudistan päätäni, sillä en ole vieläkään selvittänyt

mitään. Sitten kolli kohauttaa hartioitaan ja ottaa saaliin kadoten pois näkyvistä.

*Se oli nopea tapaaminen!* Ajattelen pettyneena ja lähden takaisin kohti leiriä. Kiitotassu onkin jo

odottamassa minua. Hän loikkaa eteeni.

“Minnen menemme?” Naaras kysyy. Mietin hetken, tähän en ollut varautunut.

//Sori kun tekstiä on joka toinen rivi, kirjotan mun isän vanhalla koneella jolla on vaikee kirjottaa... Huomaa tarinan nopeista kohtauksista.

Nimi: Zare

19.12.2017 18:02
____________________________________________

Nimi: Zare

19.12.2017 18:02
Varjosydän// 40kp, 11kp
Ikuisuuspentu// 16kp

Nimi: Varjosydän

19.12.2017 12:19
Suin Vaahterapennun turkkia.
"Älä kiemurtele" naukaisin
"Älä kutita" tämä vastasi piikikkäästi.
Ikuisuuspentu tuli Sysiraidan selässä roikkuen.
*He näköjään sopivat välinsä* ajattelin hyvilläni.
Katsahdin Vaahterapentuun. Tämän turkki oli ojennuksessa ja heti kun lopetin nuolemisen tämä livisti matkoihinsa. Ikuisuuspennun turkki oli ojennuksessa kuten ykeensä.
"Miksi et nuole häntäkin?" Kuului piikikäs Vaahterapennun ääni ja Roihupentu kommppasi siskoaan.
"Sillä hän ei pyörint koko aamua sammalissa." Vastasin.
Jääsielu asteli luokseni "oletko valmis?" Tämä kysyi.
"Taidamme olla" vastasin hymy huulilla.

"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen " Ruohotähden ääni kaikui leirissä.
" Roihupentu, Vaahterapentu, Ikuisuuspentu. Tulkaa tänne eteen." Tämä jatkoi.
Katselin ylpeänä pentujani ja nojasin Sysiraitaan.
"Olemme kokeneet monta menethstä tämän lehtikadon aikana ja sisarennekin olisivat haulnneet seistä tässä tänään, mutta joka tapauksessa olemme kokoontuneet nimittämään kolme uutta oppilatamme! Varjosydämen penntu ovat nyt kuuden kuun ikäisisä.
Vaahterapentu siihen päivään saakka kunnes saat soturinimesi sinut tunnetaan Vaahteratassuna. Aurinkohehku, olet viisas ja voimakas soturi ja odotan että siirrät nämä taidot Vaahteratassullle." Ruohotähti aloitti.
"En tuota pettymystä " Aurinkohehku vastasi.
Vaahteratassu ja Aurinkohehku koskettivat neniä ja poistuivat istumaan muiden oppilaiden ja mestarien sekaan.
"Roihupentu, siihen päivään asti kun saat soturinimesi sinut tunnetaan Roihutassuna. Synkkätaival olet taitava ja rohkea soturi oletan sinun siirtävän nämä taidot Roihutassulle."
Synkkätaival asteli eteen ja kosketti neniä uuden oppilaansa kanssa.
"Ikuisuuspentu, siihen päivään saakka kunnes saat soturinimesi sinut tunnetaan Ikuisuustassuna. Varjosydän olet vielä nuori mutta taitava ja uskollinen soturi odotan että siirrät nämä taidot Ikuiuustassulle.
*mitä? Minä?*
Tassuttelin eteen ja kosketin neniä poikani kanssa.
"Hyvin menee" kuskasin. Ja johdatin hänet muiden oppilaiden sekaan.
Ruohotähti loikki pesäänsä ja kokous päättyi.

"Tule, turha tuhlata auringinvaloa" mau'un pojalleni. Ja suuntasin kulkuni ylärajallemme myrskyklaanin kanssa.
Muistelin kuinka Jääsielun oli esittellyt minulle reviiriä vuodenaikoja sitten.
"Paina tämä haju mieleesi. Se kuuluu Myrskyklaanille" mau'uin kuten Jääsielu aikanaan minulle.
Ikuisuustassu katseli uteliaana Myrskyklaanin reviirille.
"Tuonne sinulla ei ole mitään asiaa" maikaisin ja suuntasin askeleeni järvelle Ikuisuustassu taasutteli perässäni.
___

"Vie klaaninvanhemmille jotain tuoresaaliskasasta ja sitten voit ottaa itse." Ohjeistin pojalleni. Tämä nyökkäsi ja suuntasi tuoresaaliskasalle.

Nimi: Pimeäpentu

17.12.2017 20:39
Minä palelin hirveästi. Värelehden yrtit ei enään tehonneet.
Kolme tähteinkirjailtua kissaa tulivat minua kohti. Emonikin nosti päänsä.
"Leikotassu?" Tämä kuiskasi keskimmäinen kissoista hymyili ja lähti minua kohti muut pysähtivät.
"Pidäthän hänestä huolen?" Kuului emoni särkynyt ääni.
"Älä huoli "Vastasi musta kissa.

"Tulehan" tämä sanoi minulle.
"Kuka olet? " Kysyin
" Olen emosi sisko, Leikotassu. Tulin noutamaan sinut isäni ja siskosi kanssa" tämä erikoinen kissa vastasi
"Minne?"
"Hopeahäntään" kuului sisareni ääni
"Olenko kuollut" kysyin kauhistuneena
"Olet nyt tähtiklaanin metsästysmailla." Vastasi kolmas kissa.
"Tahdon emoni luo!" Huusin.
"Tapaat hänet kyllä vielä" Leikotassu maukui.
Koitin juosta hänen luokseen mutta aivankun välissämme olisi muuri.
"Eiii!" Vaikeroin.
"Tulehan nyt" maukui suuri kolli päättäväisesti.
*En tule*

mutta kuolemaansa ei voi estää ei edes Pimeäpentu
.
// jatkuu tähtiklaanissa joskus

Nimi: Ikuisuuspentu

17.12.2017 20:05
Odotimme että emomme nukahtaisi. Olimme laatineet mahtavan suunnitelman! Lähtisimme suurelle seikkailulle heti kun emo nukahtaisi.
"Se nukkuu" kuiskasi Vaahterapentu.
"Hienoa" naukaisin.
Hiivimme yön varjoissa leirin muuria pitkin. Pujahdimme aukosta jonka teimme päivällä. Suuntasimme sinnne mihin aurinko laski. (Järvelle) lumi kannatteli meitä ja hiivimme vatsat maata viistäen puulta puulle. Tassuttelimme hetken eteenpäin kunnes löysimme kaatuneen ja onton puun kiipesimme sen sisään ja teimme sammalista pedin. Yö oli kaunis ja suunnitelmamme oli onnistunut täydellisesti. Hopeahäntä loisti yllämme kun painauduimme toisiamme vasten yön syleilyssä.
___

Aamulla sää oli täysin toinen. Oli lämpimämpää ja lumeen oli muodostunut ohut jääkerros joka petti vähän väliä. Olimme kuonosta hännänpäähän märkiä. Pimeäpentu alkoi valittaa nälästä.
"Kyllä me löydämme ruokaa" vastasin.
Tuuli yltyi hetki hetkellä ja lunta alkoi tuiskuttaa. Roihutassun käpäliä särki joten jäimme lepäämään hetkeksi erään puun juurelle. Lunta kuitenkin tuiskutti inhottavasti kasvoille joten vaihdoimme lepäämis paikkaa kaatuneen vanhan puun vierelle. Yhtäkkiä tunnistin tutun tuoksun kun jokin lensi ylitsemme.
"Emo" Vaahterapentu maukui.
Musta kissa kääntyi ympäri ja katsoi meitä huolesta sairaana.
"Routamyrsy, Vesitassu, Sysiraita! " hän kutsui.
"Kenen idea tämä oli?!"hän kysyi silmät viiruina ja korvat luimussa. Hän mulkoili Vaahterapentua ilkeästi.
"Minun" vastasin katse maassa mutta en katunut. Meillähän oli ollut hirmu kivaa? Mikä oli pielessä?
Hän katsoi minua pettyneenä.
"Tästä puhutaan vielä " murahti isäni leiskuvin silmin, jos katse voisi tapppaa olisin jo kuollut ja kuopattu.
"Tajuatteko miten huolissaan teistä oltiin" hän huusi päin naamaani.
Korvani olivat niin jäässä etten kuullut mitä Emoni, Varjosydän naukaisi hänelle. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen. Hän harppoi luokseni ja nappasi minut leukoihinsa.
"Au! Älä satuta" huusin.
"Kita kiinni!" Hän murisi ja "vahingossa" viskasi minut maahan heti kun emon katse vältti.
"No seikkale nyt, kun kerran olet siihen tarpeeksi vanha saat sitten kävellä takaisinkin" hän murisi niin vihaisena ettei mitään rajaa.
Löntystin eteenpäin ja sain tuntea Sysiraidan kynnet korvillani. Kovensin tahtia ja kompuroin jokaisella askeleella.
"Ylös vaan" kuului isäni käsky.
Ja hän heivasi minut oivan matkan eteenpäin. Aivan leirin suuaukolla hän nappasi minut leukoihinsa ja sisään päästyämme pudotti minut Laventelitassun eteen.
Hän mulkaisi minua vielä kerran pahasti kunnes meni emoni luo ja kehräsi kuuluvasti. Hän kehui tämän jäljitys taitoa ja emoni suli kehujen edessä.
*paha!*
Laventelitassu tutki minut hellin ottein ja maukui sitten Varjosydämelle että olimme kunnossa. Seurasin emoani pentutarhaan. Käperryin hänen lämpimän vatsansa viereen ja nukahdin. Heräsin kun kuulin Vaahterapennun naukuvan Emolle jotain. Tämä ja Sysiraita olivat tikkana pystyssä. Sysiraita säntäsi ulos ja palasi pian mukanaan Värelehti. Hän syötti Pimeäpennulle jotain yrttiä jota Laventelitassu toi. Emomme oli kalman kalpea ja isäni katsoi minua murhaavasti.
Erotin heidän puheestaan vain yksittäisiä sanoja yhtäkkiä Värelehden sanat
"Valkoyskä" saivat selkäpiini karmimaan.
*En kai voinut aiheuttaa mitään niin kamalaa* ajattelin hädissäni.
Lysähdin makuusijamme ulkopuolelle.
*en ansaitse edes sammalia* ajattelin surkeana.
Emomme käpertyi nukkumaan eikä edes huomannut minun puuttuvan.
*ehkä parempi ilman minua*
Käperryin karhunvatukoiden sekaan. Ne pistelivät turkkiani kavalasti mutta *ansaitsin sen*
Auringonnousut kuluivat ja makasin vain paikallani. Ei huvittanut nousta. Emomme oli vain huolesta sairaana Pimeäpennun takia ja ei edes huomannut minua tai minun puuttumista. Yhtenä aamuna Pimeäpentu lähti luotamme. Emo oli surun murtama ja Sysiraita katsoi minua aina vain murhaavammin. Sisarukseni kävivät hyvästelemässä Pimeän mutta minä en ansaitse edes sitä kunniaa.
Vasta silloin Varjosydän huomasi minun puuttuvan. Hän tuli juttelemaan minulle ja sanoi ettei se ollut minun vikani. Hän oli hyvin mukava nosti minut taksin lämpimälle ja pehmeälle sammalelle. Sisareni olivat samantien mustasukkaisia saamastani huomiostani. He ryntäsivät luoksemme ja Varjosydän yritti lohduttaa minua mutta juuri nyt ei mikään lohtu taijo Pimeäpentua takaisin. Itkin itseni taas uneen.

___

Aamulla huomasin olevani taas yksin emomme oli siirtynyt yöllä sisarusteni kanssa. Makasin sammalpedillä varmasti ikuisuuden. Hiivin heidän nukkuessa ulos ja kävelin Värelehden luo.
"Mitäs sinä täällä teet?" Hän kysyi lempeästi.
"Mikä yrtti auttaa ikävään?" Kysyin viimein.
"Voi pieni, ei mikään yrtti tai tähtiklaanin voima tuo siskoasi takaisin." Hän naukui hiljaa.
*miksei?...*
"Kaikki päättyy aikanaan ja tähtiklaani päätti noutaa siskosi nyt. Niin oli hänen kohtalonsa." Värelehti jatkoi.
"Mutta hän säilyy ainiaan sydämmessäsi" Laventelitassu liittyi keskusteluun. Hän kietaisi häntänsä ympärilleni ja koitti lohduttaa minua.
"Emosi varmasti parhaiten tunteesi, hänkin menetti siskonsa, Leikotassun vieläkin kamalammalla tavalla." Värelehti maukui hiljaa lopulta.
*onko emokin menettänyt siskonsa?* mutta hän on niin vahva.
"Varjosydämen polku on kivikkoinen ja häntä koetellaan tulella vielä monta kertaa. Silti hän nousee aina ylös pää pystyssä. Hän ei ole sinulle vihainen. Luota minuun." Värelehti maukui.
"Varjosydän on lämminsydämmisimpiä kissoja joita tunnen hän ei syytä sinua Pimeäpennun kuolemasta." Laventelitassu naukaisi rohkaisevasti.
Sysiraita asteli pesään. Ja suuntasin katseeni maahan. En sanonut sanaakaan eikä sanonut hänkään. Hän halsi minua pitkään ja sanoi.
"Anteeksi, olin vai huolissani" hän naukaisi pehmein silmin ja heilautti minut selkäänsä. Nyökkäsi hyväksyvästi ja tassutteli ulos pentutarhasta.
"Isä, mikä on tämän elämän tarkoitus? Olemmeko täällä vai kärsimässä kunnes liitymme hopeahäntään?" Kysyin.
Hän katsoi minua vihreillä silmillään ja vastasi.
"En tiedä miksi olemme täällä kulta pieni, mutta sen lupaan ettei tämä pelkkää kärsimystä ole. On vain paljon vastoin käymisisä. Mutta myrskyn jälkeen on aina pouta." Tämä maukui tietävästi.
"Tule, nyt tapahtuu jotain mistä et halua jäädä paitsi." Hän vastasi arvoituksellisesti leikkisin silmin.
*mitäs tuolla on nyt mielessä?*


 

©2018 Metsäketo - suntuubi.com