Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
 << <  47  48  49  50  51  52  53  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Noppa

12.09.2014 11:32
Koivupentu// 2kp

Nimi: Koivupentu

12.09.2014 09:18
Kun avasin silmäni huomasi olevani yksin jossakin pesässä ja miukaisin pienellä äänellä ja nousin ylös ja menin suuaukolle katselemaan. Nain paljon kissoja aukiolla ja vapisin hieman peloissani, mutta kukaN ei huomannut minua.
Sitten yksi kaunis naaras vilkaisi suuntaani ja kipitti luokseni ja nuolaisi selkääni muutaman kerran lempeästi ja seurasin tätä aukiolle.
Menin hänen vatsansa alle piiloon katselemaan näkymiä. Suuri kolli jolla oli valkoisia pilkkuja puhu kissoille klaanina.
//jatkoa. Joku?//

Nimi: Noppa

11.09.2014 17:13
_______________________________________________________

Nimi: Noppa

11.09.2014 15:50
Usvatassu// 4kp
Täplätuike// 26kp
Sammaltassu// 4kp, 3kp, 3kp
Tähtitassu// 1kp, 1kp, 3kp, 4kp
Vuonotassu// 12kp
Synkkätassu// 3kp
Yötassu// 2kp

Nimi: Yötassu

09.09.2014 15:30
Istuin kirkkaassa päivänpaisteessa. Näin Synkkätassun vähän matkan päässä minusta. *Hiirenaivoinen kissa!* ajattelin. Tämä oli juuri tuonut paljon tuoresaalista, joten ajattelin itsekin mennä metsästämään. Nousin ylös ja hölkkäsin kohti leirin suuaukkoa. En ehtinyt kulkemaan pitkällekään, kun kuulin hiiren. Loikkasin sen kimppuun tyylikkäästi ja tapoin sen. Oli pyydystänyt pienessä ajassa kaksi hiirtä, oravan ja jäniksen. Jolkottelin kohti leiriä tyytyväisenä ja vein saaliini tuoresaaliskasaan. Synkkätassu katsoi minua paheksuvasti. Hymähdin ja menin soturienpesään.

//Jatkoo, jos ei niin jatkan.//

Nimi: Synkkätassu

09.09.2014 07:48
Jolkottelin levottomasti leirissä. Halusin tositoimiin, enkä vain metsästämään tuoresaalista klaanille. Päätin loppujen lopuksi lähteä metsästämään. Menin ulos leiristä ja suuntasin kohti yhtä kivikasaa. Tarkkailin hiljaa metsää edessäni. Yhtäkkiä näin liikettä. Menin vaanimisasentoon ja loikkasin tyylikkäästi pullean hiiren päälle. Laitoin hiiren pensaan alle, jotta voisin hakea sen myöhemmin. Sain vielä kolme hiirtä lisää ja laitoin ne myös puskan alle. Kävelin jonkin matkaa kivikasalta ja näin oravan. Kyyristyin ja pomppasin. Orava huomasi minut ja lähti karkun. Aloin juosta oravan perässä. Olin ihan oravassa kiinni ja päätin loikata uudellee. Ponnistin ja tälläertaa onnistuin orava oli suussani. Purin sen niskan poikka ja kävin hakemassa hiireni. Lähdin kulkemaan takaisin leiriin. Leiriin päästyäni vein saaliini tuoresaaliskasaan.

Nimi: Tähtitassu

09.09.2014 07:40
Näin kuinka Sammaltassu säikähti kovasti.
'' Miksi säikyt minua?'', kysyin ihmeissäni.
'' Olin niin ajatuksissani'', Sammaltassu vastasi epäröiden.
'' Onpas sinulla haavoja, ne ovat varmastikin kipeitä?'' vastasin.
'' Noh, kyllähän ne kipeitä ovat, mutta kyllä minä kipua kestän.'' Sammaltassu mutisi. * Pärjääköhän varmati, haavat näyttävät pahoilta ja kipeiltä* mietin mielessäni.
'' Pärjäätkö sinä?'', kysyin
'' Kyllä minä pärjään, voit mennä takaisin omiin touhuisisi, sinulla on varmaankin muuta tekemistä kuin huolehtia minusta?'', Sammaltassu naukaisi.
''Okei, minä tästä lähenkin, nähdään.'' vastsin. Lähin tallustelemaan omia reittejäni kauan aikaa ja tassuni alkoivat puutua. Istahdin keskelle hiakka ja lepuutin tassujani jonkun aikaa. Takanani ei näkynyt mitään eikä edessäni. Mietin * Olenko minä eksynyt* Aloin naukua niin kovaa kuin pystyin kunnes sitten...
//jatkan joskus^^

Nimi: Sammaltassu

09.09.2014 07:00
Heräsin viiltävään kipuun. Ulvahdin tuskasta ja parantaja juoksi paikalle. Aamukatse antoi minulle joitain kipuun helpottavia lääkkeitä. Irvistin kivusta, kun parantajan työ oli tehty nousin huterille tassuilleni seisomaan. Lähdin haparoivin askelin ulos pesästä, tallustelin pois leiristä. *Pahuksen haavat!* mutisin närkästyneenä mielessäni. Leirin ulkopuolella oli vapauttavan tuntuista! Vedin henkeä ja sain vastaan kaiken raikkaan ja houkuttelevan ilman nenääni. En antanut hämähäkin seitin haavoissani haitata, sillä koin olevani vapaa. Musta valkoista turkkiani kihelmöi. Haistoin hiiren,mutta kielsin itseäni metsästämästä koska haavat voisivat pahentua. Pian kuulin oksan rasahtavan takanani, käännyin ympäri silmät suurina kauhusta tai lähinnä säikähdyksestä.
//Jatkoa?//

Nimi: Tähtitassu

08.09.2014 20:21
Heräsin siitä kohtaan, mihin olin nukahtanut viimeksi. Ihmettelin, että *mihnä oikeen olin*? Totesin, että *Olin näköjään nukahtanut keskelle autiota hiekan keskelle* Palasin taaksepäin ja huomasin parantajan pesän, jossa nukkui sikeästi Sammaltassu, haavat vakaina. Menin pesän sisään ja mietiskelin,että *pitäisiköhän minun herättää hänet vai ei?*
Ajattelin että, *Annan hänen nukkua josse auttaisi haavojen kipuun jotenkin* Lähdin kömpelösti pois pesästä ja hiivin hiljaa oppilaiden pesään ja aloin nukkua. Mietin vielä, että
*Pärjääköhän Sammaltassu varmasti?*
Totesin mielessäni,että *kyllä hän pärjää, taidan olla liika huolehtiva ystävä*, ja sittenkin olin jo nukahtanut.
//sammaltassu?

Nimi: Vuonotassu

08.09.2014 20:15
Hölkkäsin eteenpäin pientä polkua. Polku oli täynnä märkiä ja värikkäitä lehtiä, jotka tarttuivat aina välillä tassuihini. Lehtisateen ajan tuoksut ympäröivät minua. Tämä oli ensimmäinen Lehtisateen aikani ja se oli uskomattoman kaunista aikaa, kun metsä täyttyi väreillä. Pidin Lehtisateen ajasta hyvin paljon. Pysähdyin hetkeksi ja vedin syvään henkeä.
Riistan tuoksu tulvi sieraimiini ja vesi herahti kielelleni. Nyrpistin nenääni, kun haistoin jonkin muun tuoksun. Haju oli selvästi peräisin useasta kissasta. *Vieraita kissoja Varjoklaanin alueella?* ajattelin hiukan raivoissani ja lähdin kävelemään eteenpäin. Tassujani kihelmöi jostain syystä. Lähdin kohti hajun lähdettä. Se kävi yhä voimakkaammaksi ja kiinnostavammaksi. Aloin erottaa naurua ja puhetta. Hiivin lähemmäs puskaa, jonka takaa äänet kuuluivat.
"Tähden olisi syytä varoa sinne menemistä", kuului vahva, mutta lempeä ääni takaani. Käännyin hitaasti katsomaan taakseni ja näin lihaksikkaan punertavan kollin. Kysyin hämmentynneenä:
"Kutsuitko minua tähdeksi?"
Kolli nyökkäsi ja sanoi:
"Taidat olla tähti, joka on pudonnut taivaalta julmaan maailmaan"
Kallistin päätäni hiukan hämmentynneenä.
"Olen Vuonotassu", vastasin hiukan hymyillen. "Miksen saisi mennä tuonne?"
"Kaunis nimi. Minä olen Sivallus ja et saa mennä tuonne, koska siellä on enemmän Koston laumalaisia", Sivallus vastasi. "En tahtoisi menettää pientä tähteäni"
"Kuulutko sinä siihen laumaan?" kysyin hiljaa. Sivallus taisi pitää minusta tai sitten hän leikki minulla. Hän oli varmasti jokaisen naaraan unelma. Sivallus oli komea ja hänen pähkinän ruskeat silmänsä tuntuivat hyvin lämpimiltä.
"Olen varajohtaja", Sivallus kertoi. Tajusin silloin, että hän oli minua ainakin vuoden vanhempi ja muutenkin kokeneempi. Nostin katseeni Sivalluksen silmiin ja katsoin häntä. Tutkin hänen katsettaan. Erotin hänen katseestaan suorastaan liekkejä, aivan kuin hän tahtoisi pitää minut koko ajan lähellään.
"Minun täytyy nyt mennä", mutisin ja olin lähdössä, mutta Sivallus kiilasi eteeni.
"Tulethan tapaamaan minua vielä?" Sivallus kysyi. Katsoin kollia suoraan silmiin.
"Toivottavasti tulet", kolli kuiskasi ja painoi lyhyen suudelman otsalleni. Sitten kolli häipyi pensaikkoon.

//Jatkan joskus ^^

Nimi: Tähtitassu

07.09.2014 20:42
Luikin nopeasti pois pesästä, ja huomasin että itseäkkin alkoi jo pikku hiljaan väsyttää. Mietiskelin , että mihin menisinkään nukkumaan , mutta unohdinkin mennä mestarin luokse. Olin niin väsynyt, että nukahdin keskelle hiekkaa, ja aloin nähdä unta päivän tapahtumista.

Nimi: Sammaltassu

07.09.2014 20:25
Nousin kömpelösti ylös, haavoihin sattui mutten antanut sen haitata minua juurikaan. Hyökkäsin Tähtitassun niskaan varoen haavojani. Kynteni pidin äärettömän tiukasti sisällä. Kun olimme leikkineet tovin, olimme molemmat poikki, erityisesti minä, sillä haavani olivat vieneet minulta äärettömästi voimia. Katsoin Tähtitassua vähän aikaa ja sitten aukaisin suuni:
"Kannattaisiko sinun mennä? Mestarisi voi olla jo huolissaan sinusta!" Naukaisin. Tähtitassu väräytti korviaan yllättyneenä kysymyksestäni. Siihen naaras nousi nopeasti jaloilleen ja katsoi minua tyytyväisenä.
"Hei sitten, Sammaltassu!" Oppilas hyvästeli minut ja luikki pois pesästä. Huokaisin raskaasti ja annoin pääni laskeutua pehmeästi käpälieni päälle. *Kuka olikaan Tähtitassun mestari?* mietin unisena, mutta kaikki pimeni kun uni vetäisi minut maailmaansa.
//Voin tarkistaa kuka on Tähtitassun mestari! ;)

Nimi: Tähtitassu

07.09.2014 19:38
Aloin miettiä, että leikkisiköhän tuo kissa? Kysyin häneltä vähän epäilyttävästi:
"Leikkisitkö minun kanssani hetken, kun meillä molemmilla näyttää olevan tylsää?"
"Kyllä minä voin jos kerran haluat, Sammaltassu vastasi.
\\Sammaltassu?

Nimi: Sammaltassu

07.09.2014 19:21
Katsoin tympääntyneenä parantajan touhuja. Miten hän jaksoin?! Minä en ikinä jaksaisi olla parantajana. Graniittitähtikin oli mennyt kuin tuhka tuuleen! Mökötin yksinäni pedillä ja mulkoilin pesää vaitonaisena. Sitten kuulin sisäänkäynniltä rapinaa, käänsin pääni äänen suuntaan kysyvä ilme kasvoillani. Ruskea pää pistäytyi esiin, kuka muu se olisi ollut kuin Tähtitassu. Ilahduin ystäväni tulosta ja aloin kehräämään käheästi. Ystäväni jolkotti viereeni huolestunut ilme kasvoillaan.
"Hei Tähtitassu." Kähisin oppilaalle tervehdykseni.
"Hei Sammaltassu. Kuinka voit?" Naaraskissa kysyi huolestuneena.
"Ei tässä mitään, joudun olemaan täällä jonkin aikaa." Tuhahdin. Tähtitassu kallisti päätään ihmeissään ja kysyi:
"Mitä pahaa siinä on?" Ruskea naaras kysyi.
"Täällä on hirvittävän tylsää!" Tokaisin.
//Tähti?

Nimi: Täplätuike

07.09.2014 12:15
Ylitin Myrskyklaanin reviirin hengittäen sisääni toisen klaanin tuoksua. Lehdet rapisivat tassujeni alla ja siirryin kevyeen hölkkään. Partioita ei tullut vastaan, ja toivoin, että Myrskyklaanilaiset olivat edelleen suopeita vierailuilleni. En voinut sille mitään, että Varjoklaanissa minulla ei ollut ketään muuta kuin Graniittitähti, ja tunsin oloni enemmän tai vähemmän yksinäiseksi.
Leirin suuaukko häämötti edessäpäin ja astelin varovasti sisään, näkien helpotuksekseni pikkusisareni Tiikkitassun tulevan minua vastaan.
"Täplätuike!", hän hymyili ja puski minua, mutta sisareni hymyssä oli surumielinen vivahde. Kallistin päätäni ja huomasin ilmassa leijuvan tuskin erottuvana imelän kuoleman hajun. Paniikki alkoi levitä sisälleni.
"Mitä tapahtui?" kysyin vaativasti. Tiikkitassu avasi suunsa, muttei pystynyt estämään kyyneliä tulvimasta hänen hunajanvaalealle turkilleen.
"Olen pahoillani", sisareni itki. "Aamunhohde - emomme - hän..."
"Mitä hänelle on tapahtunut?" säikähdin uskomatta korviani. Tiikkitassu kakisteli hetken ja pakotti sitten sanat ulos suustaan.
"Hän on kuollut", hän maukaisi hiljaa ja painoi päänsä. Tassuni vapisivat pienesti ja istahdin leirin reunaan.

"Miten", kuiskasin epätoivoisesti ja Tiikkitassu selitti tapahtumien kulun. Miten Kadotusaskel oli tappanut emomme, tahtomattaan - mutta tappanut kuitenkin. Kaiken takana oli siis ollut Kage. Siitä kiusanhengestä ei sitten ikinä päästy eroon.
"Olen pahoillani, että sait tietää vasta nyt. Meidän olisi pitänyt hakea sinut jo eilen, jotta olisit saanut surra hänen ruumiinsa ääressä", Tiikkitassu pahoitteli ja silitti hännällään täplikkäitä lapojani.
"Ei se mitään", huokaisin ja nostin pääni silmät kimaltaen. "Hän on nyt Routavarjon luona."
"Niin on", Tiikkitassu hymyili pienesti.
"Miten muut voivat? Syvänneloikka, Roihumyrsky, Timalilampi?" kysyin.
"Hyvin - kai. Syvänneloikka on täysin tolaltaan, koska Kadotusaskel tappoi Aamunhohteen... olen huolissani hänestä", sisareni myönsi ja nyökkäsin. Samassa huomasin, kuinka Tiikkitassu katseli minua arvioiden ja tuon suupieltä nyki pieni hymy. Hän kohotti tassunsa ja yllätyksekseni paineli sillä kylkiäni. Katselin hänen toimiaan kummastuneena.
"Täplätuike..." hän aloitti.
"Mitä?" hämmästyin ja heilautin korviani.
"Sinä olet tiineenä", Tiikkitassu ilmoitti matalalla äänellä, jotteivat lähellä makoilevat klaanilaiset kuulleet. Silmäni rävähtivät apposen ammolleen.
"Todellako?"
"Tiineys on vielä niin alkuvaiheessa, etteivät sitä näkisi muut kuin parantajat", sisareni ilmoitti. "Onnea, Täplätuike, sinä saat pentuja."

Kasvoilleni levisi säteilevä hymy ja kehräsin pehmeästi.
"Kunpa Aamunhohde olisi täällä näkemässä lapsenlapsensa", huokaisin pehmeästi ja katsoin taivaalle. Toivottavasti emoni näki minut juuri nyt.
"Hän näkee sinut kyllä", Tiikkitassu kehräsi kuin lukien ajatukseni. Nyökkäsin pehmeästi ja vilkaisin vatsaani. Nyt kun Tiikkitassu oli siitä sanonut, kykenin itsekin huomaamaan pienoista pullistumista, joka ei asiaan perehtymättömälle näkyisi.
"Kiitos", maukaisin Tiikkitassulle ja nousin ylös. "Kerrothan terveisiä Syvänneloikalle ja muille? Minun on pakko lähteä takaisin."
"Kerron! Nähdään taas pian", Tiikkitassu hymyili ja nousi itsekin suunnaten leirin poikki parantajan pesään. Astelin ulos ja riensin halki metsän kohti Varjoklaanin reviiriä innoissani. Pääsisin kertomaan uutiset Graniittitähdelle!

"Täplätuike. Mukava nähdä sinua", kuulin samassa kylmän, jähmeän äänen sanovan ja pysähdyin etsien äänen lähdettä. Saniaisista eteeni asteli kokomusta kissa, jolla oli sinivihreät, kylmät silmät. Huomasin hänen korvassaan pienen loven ja silmän yläpuolella arven ja kaivelin muistiani.
"Mustaturkki", sähähdin tunnistaessani kollin. Hän oli toiminut varapäällikkönä, kun ottoisäni Lieskatähti oli johtanut Varjoklaania. Mustaturkki oli vihannut sekä minua että Lieskatähteä, ja oli jo yrittänyt tappaa minut kerran siinä epäonnistuen. Olimme karkottaneet hänen klaanien reviireiltä, mutta ilmeisesti hänestä ei oltu päästy eroon.
"Mitä sinä täällä teet? Kai tajuat, että koska palasit, minulla on täysi oikeus tappaa sinut, luopio", sähisin ja kyyristyin hiukan karvat pörhistyen.
"Tiedän kyllä", kolli hymähti tutkiskellen yhtä mustista kynsistään. "Mutta sinä et tapa minua."
"Älä ole niin varma siitä", murahdin ja kaivoin kynteni lehtipeitteeseen.
"Katsotaan, lähteekö rakas Graniittitähtesi pelastamaan sinua tämän murhaajan kynsistä", Mustaturkki hymyili ja kyyristyi.
"Sinä olet kuin loiseläin! Sinusta ei pääse eroon", ärähdin ja syöksyin mustan kollin kimppuun rääkäisten vihaisesti. Hän oli aikanaan satuttanut minulle rakkaita kissoja, enkä voisi antaa hänen satuttaa enää ketään.

Täplikäs turkki sekoittui mustaan taistelun nopeudesta johtuen ja pian huomasin, että olin auttamatta alakynnessä. Potkaisin Mustaturkin pois päältäni ja peräännyin hiukan huohottaen.
"Aika mennä unten maille", kolli hymyili makeasti ja loikkasi. Ennen kuin ehdin reagoida, hän läimäytti minua suurella tassullaan pään sivulle. Kaaduin maahan ja mustat pisteet tanssivat näkökentässäni, joka pimeni pikkuhiljaa. Silmäluomeni menivät kiinni ja otin kivun tukahduttavan pimeyden vastaan mielihyvin.

// Granu? :3

Nimi: Usvatassu

06.09.2014 17:05
Makoilin hiljaa parantajan pesässä, käänsin selkäni Tuiketassulle. Tunsin hänen katseensa kuitenkin niskassani.
*Minähän en Myrskyklaanin päällikön eteen mene*, ajattelin vihaisena.
Takaani kuului askelia, Tuiketassu käveli pois pesästä. Katsoin taakseni, siellä ei ollut ketään, odottaisin yöhön asti, ja karkaisin. Menin makuulle yhdelle sammalpedeistä, ja suljin silmäni.

Avasin silmäni, aurinko oli laskenut, ja oli tullut pimeää. Nousin ylös, kukaan ei ollut hereillä. Kuuntelin hetken aikaa leirin ääniä, pari soturia oli vartiossa. Kävelin kohti parantajan pesän suuaukkoa. Kuun valo oli kirkas, kuu oli kylmän värinen, ja ilmakin oli erittäin kylmä. Kukaan ei ollut leirin suuaukolla. Hiivin piikkihernepensaan luo, ja syöksähdin ulos leiristä, juoksin niin kauan, että olisin turvassa.

Saavuin Varjoklaanin leirin suulle, en viitsinyt mennä sisään, joten etsin sopivan paikan nukkumiselle, ja suljin silmäni. Minulla oli aika kylmä, mutta se ei haitannut, pitäisi keksiä syy sille, miksi olin pois leiristä.

//joku vois löytää tän? Jos ei kukaa nii jatkan ite:3

Nimi: Noppa

06.09.2014 12:08
_____________________________________________________

Nimi: Noppa

06.09.2014 11:05
Sammaltassu// 5kp
Usvatassu// 5kp

Nimi: wolfquest

05.09.2014 17:06
Joo kurre.

Nimi: Kurre

05.09.2014 14:17
Granun tarinaan tuli virhe: Esikkopentu (oma keksimäni) on Vuokkopuron tytär, ei Purokäpälän. Mutta Puro voi kait silti toimia Koivun sijaisemona, Wolf?

Nimi: Usvatassu

04.09.2014 16:59
Katselin leiriä, minua alkoi väsyttämään, halusin kuitenkin saalistaa vielä. Nousin ylös ja kävelin kohti leirin suuta, menisin yksin, koska Väärätassu oli jossain, en tiennyt yhtään, että missä. Kohautin itsekseni lapojani ja kävelin pois leiristä. Maistelin ilmaa leirin edessä, en hsiatanut paljoakaan tuoreita riistan tuoksuja. Lähdin kävelemään kohti Myrskyklaanin rajaa, siellä voisi olla paremmin riistaa.

Saavuin Myrskyklaanin rajalle, pidin suuni raollaan, partion varalta. Maistelin ilmaa, edellinen partio oli ollut tässä aika vasta, ja kukaan muu ei ole nyt ollut. Etsin paikan, jossa pystyin peittämään hajuni, pyörin mudassa hetken. turkkini oli ihan likainen. Maistelin jälleen ilmaa, nyt riistan varalta. Lähsitöllä oli hiiri, tai kaksi. Etsin hajuaistillani hiiren olinpaikkaa, pian kuulin pensaikosta rapinaa. Pensaasta putkahti esiin pieni, hiiri, loikkasin sen kimppuun, yhtäkkiä törmäsin johonkin, yhdestä asiasta olin varma, se joku, oli kissa, Myrskyklaanilainen. Menetin tajuntani.

//Jatkan Tuikkeella:3

Nimi: Sammaltassu

04.09.2014 15:23
Nukkuessani Aamukatse oli ottanut kivet jo lavastani. Heräsin pitkien unien jälkeen, haukottelin makeasti. Olin parantajan pesässä, kauhea löyhkä tunkeutui kuonooni... Se oli veren kitkerä ja pistävä löyhkä! Katsoin parantajaa joka puuhaili yrttien parissa. En osaisi ikinä kuvitella itseäni parantajana, ei kumppania eikä pentuja! Piti suurimmaksi osaksi vain olla tunkkaisessa pesässä, ja hoitaa haavoittuneita. Niin ja saada ennusteita Tähtiklaanilta. Hengitin raskaasti ja henkeni rahisi voimakkaasti. Minun teki mieli mennä ulos pesästä ja lähteä metsästämään, muttei ei se käynyt päinsä! Ehei, klaani saisi paniikin jos hötkyilysin. Pyöräytin silmiäni turhautuneena ja käänsin pääni kohti suuaukkoa. Kaipasin vapautta suunnattomasti, kuulin askeleita. Pian Graniittitähden pää ilmestyi aukosta.
"Miten Sammaltassu voi?" Kolli kysyi ja askelsi sisään. Parantaja nosti katseensa päällikköön ja vilkaisi minua.
"Hän heräsi kotva sitten." Parantaja naukui.

Nimi: Noppa

04.09.2014 14:38
Graniittitähti// 30kp

Nimi: Graniittitähti

04.09.2014 13:56
Pitelin Sammaltassua aloillaan kun Aamukatse lähestyi oppilasta poistaakseen viimeiset kynnet tämän haavasta. Mustavalkoisen naaraan silmät pyörivät päässä ja hengitys rahisi kauhusta ja kivusta.
"Ei, ei..." nuori kissa vingahti parantajan tarttuessa yhteen kynteen hampaillaan. Kirkkaan vihreisiin silmiin kerääntyi pelon kyyneliä.
"Sammaltassu, se koskee vain hetken. Ja kynnet on pakko poistaa, muuten ne jäävät sisällesi ja voivat aiheuttaa vakavia seurauksia", Aamukatse naukui totuudenmukaisesti mutta piti äänensä mahdollisimman rauhallisena ja pehmeänä. Paransin otettani varmuuden vuoksi ja katsoin Sammaltassua jonka poskia pitkin kyyneleet alkoivat valua. Parantaja vetäisi kynnen irti nopealla otteella ja oppilaan silmät laajenivat kivusta. Luimistin korviani viiltävän kirkaisun kantautuessa pesän seinämistä ja oppilas säpsähti kivusta, mutta ei alkanut hyppelehtimään voimien puutteesta. Aamukatse sylkäisi kynnen suustaan ja tarttui tiukasti viimeiseen kynnenpalaan. Sammaltassu vikisi ja tärisi kauttaaltaan, jolloin tunsin omien tassujeni värisevän. Vedettyäni rauhallisesti henkeä pyysin oppilasta katsomaan minua, minkä hän ihmetyksekseni teki. Tuijotimme toisiamme silmiin sillä välin kun Aamukatse veti kynnen irti oppilaan haavasta.
"Valmista", ruskea naaras sanoi pudottaen kynnen maahan. "Hyvin tehty Sammaltassu, pärjäsit hienosti."
Huokaisin helpotuksesta ja siirryin syrjempään parantajan alkaessa puhdistaa mustavalkoisen nuorukaisen haavoja roskista ja kivistä. Siirryin oppilaan pään kohdalle ja aloin sukia tärisevää päälakea rauhoittavasti Aamukatseen siirtyessä yrttien pariin. Hän löysi muutaman maustekirvelin lehden, pureskeli ne huolellisesti ja levitti tahnan Sammaltassun haavoille jonka jälkeen hän poimi hämähäkinseittiä ja paineli ne paikoilleen.
"Kas noin", hän naukaisi siirtyen vielä kerran yrttiensä luo ja palasi mukanaan pari unikonsiementä jotka hän asetti Sammaltassun kuonon eteen. Oppilas vilkaisi siemeniä raskaasti hengittäen, poimi ne suuhunsa ja veti henkeä. Siementen vaikutus alkoi nopeasti ja pian naaras sulki silmänsä vaipuen uneen. Nousin jaloilleni ja katsoin huojentuneena niin oppilasta kuin Aamukatsetta.
"Hyvää työtä. Kiitos Aamukatse", maukaisin. Olin hyvilläni että parantajamme onnistui auttamaan oppilasta ja suomaan tälle lisää elinaikaa ja mahdollisuuden selviytyä. Parantaja päästi hiljaisen kehräyksen ja kumarsi syvään.
"Kiitos sinulle, Graniittitähti. Sinusta oli paljon apua", hän sanoi. Nyökkäsin syvään ja vilkaisin nukkuvaa Sammaltassua.
"Tulen myöhemmin katsomaan kuinka hän voi", kuiskasin jotta en herättäisi häntä. Aamukatse nyökkäsi hyväksyvästi ja kosketimme toistemme kuonoja toverillisesti. Loin vielä nopean vilkaisun mustavalkeaan oppilaaseen ennen kuin astelin ulos pesästä suunnaten omalle pesälleni nukkumaan.

Aamun valjettua kävelin ulos aukiolle ja venyttelin jäseneni nautinnollisesti. Muutama soturi oli jo hereillä, yksi heistä oli tyttäreni Unikkoväre joka puhui Väräyskukalle ja Viirusilmälle. Hymähdin varapäällikölleni mielessäni ja loikkasin Suurkiven päälle kajauttaen sitten tutun kokoontumiskutsun. Hetken kuluttua koko klaani oli koolla ja kerroin kaiken mitä edellisiltaisessa kokoontumisessa oli tapahtunut. Klaanilaisten joukosta kuului supattelua ja hyväksyviä naukaisuja. Kokouksen päätyttyä loikkasin alas kiveltä jolloin Unikkoväre asteli luokseni.
"Järjestin aamun rajapartion ja metsästyspartion. Rajapartiota johtaa Tammiroihu ja hänen mukaansa lähtevät Rapatassu, Koikukka ja Räntätassu. Metsästyspartioon menevät Valupuro, Viirusilmä ja Usvatassu. Partiota johtaa Sinikellohäive", hän valisti. Nyökkäsin hyväksyvästi jolloin tyttäreni kääntyi kannoillaan ja asteli kohti soturien pesää. Partiot kokoontuivat leirin uloskäynnille ja heidän lähdettyään aloin etsiä katseellani Täplätuiketta, jota aioin pyytää mukaan auringonhuipun jälkeiseen partioon. Kullanvärinen naaras astui ulos oppilaiden pesästä ja olin aikeissa kävellä hänen luokseen kun leirin uloskäyntiä vartioinut Kortesielu, Väärätassun ja Usvatassun isä, kajautti varoitushuudon: "Kettuja!"
Klaaniin jääneet kissat valpastuivat välittömästi kun ensimmäinen kettu astui leiriin, mutta heti sen jälkeen sisään astui kissa pentu hampaissaan. Tunnistin kellertävän kollin välittömästi Apolloniksi, Tulvayön kumppaniksi ja naukaisin klaanilaisilleni merkiksi pysymään aloillaan. Astelin kolmen ketun ja erakon sekä maahan lasketun pennun luokse.
"Apollon? Miksi toit nuo ketut ja tuon pennun tänne?" kysyin vakavana mutta myös ihmettyneenä. En ollut tavannut kollia sen jälkeen kun tämä oli lähtenyt vastanimetyn Tulvayön ja kettuystäviensä kanssa leiristämme. Apollon nosti katseensa pennusta minuun ja poimi valkean karvanyytin suuhunsa jolloin yksi ketuista otti askeleen heitä kohti. Kuulin raivokkaita sihahduksia takaani ja huitaisin hännälläni ilmaa. Sähinä vaimeni hiljaiseksi murinaksi. Apollon vilkaisi kettuja jotka pysyttelivät aloillaan.
"Tulin tuomaan pentuni tänne. Haluan sen kasvavan klaanissa kuten Tulvayönkin", erakko selitti tuskaa äänessään ja laski pennun uudelleen maahan. Katsoin kumpaakin silmät kiiluen ja kohotin kulmaani kysyvästi, mutta Apollon ravisti päätään. Pysyteltyäni tovin aloillani miettien päätöstä nyökkäsin lopulta hyväksyvästi. Apollonin kultaisiin silmiin syttyi hetkeksi helpottunut valo, joka sammui nopeasti tuskan tullessa tilalle.
"Hänen nimensä on Koivupentu", hän maukaisi ja jättämättä minkäänlaista hyvästiä, edes kosketusta pennulleen kääntyi ympäri ja loikki ulos leiristä kettujen seuratessa tiiviisti perässä.

Nelikon lähtö jätti vakavan tunnelman jälkeensä. Klaanilaisten vihaisen murinan joukosta kuului vastustavaa supinaa ennen kuin puhe kiihtyi kovaääniseksi mau'unnaksi.
"Emme me voi ottaa jonkun erakon pentua noin vain klaaniimme! Omissa pennuissakin on jo tarpeeksi!" Kortesielu huusi.
"Ja entä nyt kun lehtisateen aika on tullut? Riittääkö kaikille riistaa!" kuulin Rottahännän maukaisevan. Vilkaisin harmaata kollia vihaisesti. Kaihosilmän kannattajan sanoissa oli tietynlainen totuus, mutta juuri hänen sanansa tuntuivat lähinnä loukkaavilta, kuten myös Kortesielun. Pyysin kaikkia hiljentymään ja annoin vaaleansinisten silmieni katseen käydä jokaisessa paikallaolevassa.
"Olen tietoinen lehtisateen alkamisesta ja siitä että riista on käymässä hiljalleen vähiin, mutta juuri nyt tilanne ei ole niin vakava. Riistan vähyys ei ole ennenkään vaivannut klaaneja, on totta että kissoja on menehtynyt ruoan puutteessa mutta aina joku on myöskin selvinnyt. Sitä paitsi klaanimme tarvitsee sotureita, tiedätte kuinka paljon menetimme Pimeyden metsää vastaan käydyssä taistelussa. Apollon haluaa pentunsa elävän klaanissa enkä näe syytä miksei hänen toivettaan voisi toteuttaa. Niin kauan kun minä olen Varjoklaanin päällikkö, Koivupentua kohdellaan kuin yhtä meistä."
Sanani saivat klaanilaiset pysymään hiljaa. Katseeni osui toviksi Ruskakatseen kohdalle. Pähkinänruskea naaras näytti tyytyväiseltä ja ylpeältä ja hän nyökkäsikin pienesti. Oli siis ainakin yksi joka oli samaa mieltä kanssani. Väräytin korviani soturille ja kumarruin poimimaan Koivupennun hampaisiini. Suunnatessani kohti pentutarhaa näin muutaman klaanilaisen vilkuilevan minua ja pentua epäluuloisina.
Pentutarhassa tapasin Tuikekukan, poikani Tammiroihun kumppanin joka suki hopeajuovaista turkkiaan tarkoin vedoin, sekä Purokäpälään joka pesi tytärtään Esikkopentua. Siementurkin pennut, Jadepentu ja Yöpentu leikkivät keskenään kauempana vaaleanruskeasta kuningattaresta joka toimi heidän sijaisemona. Nähtyään minut kuningattaren vihreänsinisiin silmiin syttyi huolestunut kajo.
"Graniittitähti, kuulimme meteliä aukiolta. Johtuiko se hänestä?" Purokäpälä kysyi vilkaisten valkeaa pentua hampaissani. Nyökkäsin pienesti.
"Apollon, Tulväyön kumppani, toi hänet tänne ja pyysi että hänet hyväksyttäisiin klaaniimme. Hän halusi tyttärensä kasvavan klaanissa kuten Tulvayökin", sanoin ja katsoin sitten kuningatarta pyytävästi. "Purokäpälä, pyydän paljon, mutta pystyisitkö mitenkään huolehtimaan hänestä?"
Purokäpälä näytti hetken mietteliäältä, mutta nyökkäsi sitten.
"Kyllä se sopii, minulla riittää maitoa hänellekin", hän maukaisi lämpimästi. Nyökkäsin kiitollisena ja laskin valkean pennun hänen vierelleen. Pentu vingahti hiljaa ja Purokäpälä siirsi sen lähemmäksi itseään jolloin tämä rauhoittui.
"Onpa hän kaunis", vaaleanruskea kuningatar kehräsi pennun alkaessa imeä ahnaasti maitoa hänen nisästään. "Mikä hänen nimensä on?"
"Koivupentu. Apollon nimesi hänet", vastasin ja katsoin pentua. Näin jo mielessäni hänet varttuneena, nuorena soturina joka olisi kunniaksi klaanilleen. Purokäpälä nyökkäsi ja nuolaisi pikkuista hellästi. Kiitin kuningatarta vielä, nyökkäsin Tuikekukalle ja astelin ulos tarhasta. Kauempana näin Kortesielun joka jatkoi vartiointiaan leirin suuaukolla. Rusehtavan harmaa kolli vilkaisi minua tuimasti epäluuloisesti ennen kuin käänsi katseensa eteenpäin. Huokaisin mielessäni. Enkö ollut vieläkään onnistunut vakuuttamaan kaikkia klaanilaisia sopivuudestani päälliköksi?

Nimi: Noppa

04.09.2014 06:36
Väärätassu// 8kp

 

©2019 Metsäketo - suntuubi.com