Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

MyrskyklaaniJokiklaani Tuuliklaani Varjoklaani ⇔ Tähtiklaani Erakot ja kotikisut 

 

Varjoklaanilaisten tarinat

 

 

 
 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Varjosydän

07.01.2018 22:24
"Kotkatassu, näytähän tietä" maukaisin ja viittasin tämän partion johtoon.
Oppilaani tiesi tasan minne mennä. Tämä suuntasi kaksikalkojen viherlehtipaikalle ja lähti kulkemaan rajaa pitkin. Huvittavaa oli että oppilaani oli suurempi kun minä. Hän lähein jo täysikasvuisen kissan kokoa.
Olin mennyt lupaamaan tälle taisteluharjoitukset iltapäiväksi.
*minä ja suuri suuni.* ajattelin huvittuneena.
Routamyrsy oli lähtenyt metsälle joten olimme tänään kaksistaan partiossa.
Aurinko oli nousemassa jo metsän ylle ja pakkanen sen kun vain kiristyi. Inha kylmyys tunki turkkini läpi ikävästi kun loikin lumessa. Kotkatassu nauroi huvittavalle etenemis tavalleni.
"Mikäs nyt noin naurattaa?" Tuhahadin pilke silmäkulmassani.
"Ei mikään" Kotkatassu maukaisi ja koitti vakavoittua mutta ei onnustunut kovin hyvin.
Pyöräytin silmiäni ja loikkasin hännänmitan eteenpäin, laskeuduin neljälle tassulle ja olin taas korviani myöten lumessa.
*kirottu puuteri lumi!*
Tunsin ilmassa myrskyklaanin tuoksun. Metsästä ilmestyi pieni rajapartio. Kaikki näyttivät vaamutuneilta ja tuoreet arvet risteilivät heidän kehossa.
*mistä olen jäänyt paitsi?!*
Heidän saapuessa lähemmäs nauksisin tervehdyksen Suistohaukalle.
"Mitä on käynyt?" Kotkatassu kysyi pää kallellaan uteliaana.
Minä tujotin vain kauhuissani tämän suurta vammaa kasvoissa.
*no mietihän mitä on käynyt valopää*
"Voitte kysyä Tuuliklaanilta." Tämä murahti.
*voi ei. Lehtikato on huonoa aikaa taistoille*
"Ei kai kukaan kuollut?" Kysyi tältä.
"Turhankin moni" hän vastasi.
"Osan ottoni. Kulkekoo Tähtiklaani heidän kanssaan." Maukaisin katse tassuissani.
"Kai joku antoi Yrttijalalle kuonoon?" Kotkatassu kysyi.
*hyvä tähtiklaani eikö tuo osaa pitää kuonoaan ikinä kiinni!* katsahdin pahasti Kotkatassuun joka vähät välitti tämä keskusteli hetken Suistohaukan kanssa minun syventyessä ajatuksiini. Toivottavasti Kipinämyrskylle ei käynyt pahasti. Mietin huolissani. Hyvästelimme myrskyklaanin partion ja suuntasimme jokiklaanin rajalle.
"Onko kukaan koskaan opettanut sinua pitämään kuonoaan kiinni?" Kysyin Kotkatassulta kun myrskyklaani oli mennyt.
En antanut tälle mahdollisuutta vastata vaan loikin tämän edelle. Olin hyvin pettynyt oppilaani käytökseen. Emme puhuneet sanaakaan loppu partion aikana.
Partion jälkeen kävin pikaisesti leirissä järjestämässä loput partiot ja ilmoittamassa että tuuli ja myrsky oli ottanut yhteen.

-------

"Uskoakseni voisit jo kokeilla tätä liikettä. Se on vaikeimpia mutta hallitset sen varmasti. Ensin potkaise takanasi olevaa vastustajaa takajaloillasi,nousten etujalkojesi varaan. Kierähdä nopeasti ympäri nouse takajaloillesi ja tee voimakas viilto etutassullasi vastustajan naamaan. Kokeile sitä minuun. Pysyn ensin paikallani mutta pidä kynnet piilossa!" Maukaisin.
Kotkatassu otti hyökkäysasennon ja jännitin lihakseni odottaen hyökkäystä. Tämä onnistui hyvin ensiketalaiseksi.
"Uudelleen, voimakkaammin ei soturi tuosta kaadu" käskin.
Tämä potkaisi minua leukaan ja onnistui paremmin.
"Parempi, keskity enemmän viiltoon" korjasin ja harjoittelimme pitkään kuun nousun jälkeen.
Kun näytti ettei oppilaani enään jaksaisi nostaa tassuaan sanoin.
"Riittää tältä päivältä. Saat huomenna mennä koko päiväksi metsälle." Maukaisin ja annoin luvan lähteä leiriin. Katsoin kun Kotkatassu raahusti leiriin. Olin hänestä hyvin ylpeä. Hän oli kehittynyt huimasti.


//jätin ton kohtaamisen myrskyn kanssa väkjäksi jotta voit kirjoittaa sen miten haluat.

Nimi: Kotkatassu

07.01.2018 19:16
*Tämä oli iso virhe*, ajattelen tuskissani kun lopulta raahaudun Varjosydämen johdolla takaisin leiriin. En henkilökohtaisesti nauttinut aikaisin heräämisestä, mutta olin joutunut heräämään heti aikaisin aamullaa. Olimme käyneet Varjjosydämen ja Myrskyraidan kanssa kiertämässä rajat. Mestarini oli samalla kertonut kaikenlaista eri klaaneista ja vaikka en kierroksellamme vielä erottanut hajuja toisistaan, uskoin, että oppisin erottamaan ne lähipäivinä. Haukottelin syvään ja istuin hetkeksi alas. Siitä, tulisinko ikinä oppimaan heräämään aikaisin, en ollut ihan varma. Kissat ovat yö eläimiä, meidän kuuluisi leikkiä yöt ja nukkua päivät pitkät.
"Saat katsoa klaaninvanhimmista punkit sen jälkeen Harmaatassu voi näyttää sinulle mistä saa sammalia ja voit vaihtaa sammaletkin. Ilmota kun olet valmis", Naaras käski ja lähti sen enempää sanomatta.
*Ei edes hetken hengähdystaukoa*, tuhahdin ja nousin ylös. Kun Viistotassu oli esitellyt minulle leiriä ensimmäisen kerran, hän oli käynyt kanssani myös klaanivanhimpien pesässä ja esitellyt minut vanhimmille. Minun ei siis tarvinnut kauaa miettiä, missä pesä sijaitsi.
"Hei arvon neidot", tervehdin vanhimpia astuessani sisään pesän suuaukosta.
"Kas, sehän on nuori Kotkatassu, aina yhtä sulava puheisena", Purokäpälä naurahti. Kiitotassu, Hierakkakuono ja Piikkipaatsamavirta kehräsivät huvittuneina tämän vierellä.
"Mikä sinut tänään tuo tänne?", kysyi Hierakkakuono.
"Varjosydän käski minun tulla auttamaan teitä punkkien kanssa. En ole tosin ennen tehnyt sitä, joten sanokaa heti jos teen jotain väärin", kerroin ja hymyilin hieman vaivaantuneesti.
*Varjosydän, ensikerralla voisit hieman selostaa miten asiat tehdään, ennen kuin lähetät oppilaasi tekemään jotain*, tokaisin vitsillä pienessä mielessäni.
"Älä huoli, minulta saat kyllä korvillesi jos teet jotain väärin", sanoi toisella puolella pientä pesää makoileva Vuokkopuro. Ilmeisesti vanhusten joukossa piti olla aina yksi äksympi tapaus joka "pelotteli pentuja".
"Äläs nyt Vuokkopuro", Piikkipaatsamavirta sanoi toruvasti ikätoverilleen ennen kuin puhui minulle.
"Älä välitä hänestä Kotkatassu, hän on ollut aina tuollainen äkäpussi", naaras sanoi lempeästi johon Vuokkopuro vastasi sähähdyksellä.
"Älä huoli, ymmärrän kyllä. Tulen varmaan itsekkin olemaan vanhimpana samanlainen tempperamenttini takia", totesin.
"Et kai nyt sentään, sinähän olet aina niin kohtelias meitäkin kohtaan", Kiitotassu ihmetteli. Sinäänsä säälin naarasta, sillä hän oli joutunut klaanivanhimpien pesään niin aikaisin. Sokautta oli hankala korjata, mutta jos tämä olisi ollut lemmikki, hän olisi mahdollisesti saanut kävelykykkynsä takaisin ihmisten avulla. Oli kumminkin helpotus huomata, että tämä oli silti tyytyväinen rauhalliseen elämäänsä.
"Hyökkää minun tai ystäväni kimppuun ilman syytä ja katsotaan sitten uudestaan", vitsailin.
"Olet kyllä tapaus. Et ole ensimmäinen erakko joka klaaniimme on liittynyt, mutta olet jotenkin paljon rennompi kuin muut heistä. Kerros, oletko aina ollut erakko?", Hierakkakuono kysyi vuorostaan. Yllätyin hieman naaraan kysymyksestä. Paistoiko se niin selvästi läpi?
"Sanotaanko, että elämä ihmisten kaupungissa oli vaarallista, mutta rento elämänasenne maailmaa ja muita kohtaan oli hyödyksi", vastasin, yrittäen samalla parhaani mukaan olla paljastamatta, elämääni ihmisten lemmikkinä.
"Lisäksi, mielestäni on aina hyvä välttää turhat taistelut typeristä asioista ja rentous auttoi monesti välttämään turhat kahakat kaupungissa", jatkoin. Klaanivanhimmat katsahtivat toisiaan ja kehräsivät huvittuneesti.
"Sanoinko jotain outoa?", kysyin hämilläni.
"Itse sanoisin, että on kummallista miksi kutsut kaksijalkoja, mutta uskon muiden olevan huvittuneita siitä, kuinka sanoit haluavasi välttää turhat taistelut", Sanoi sisälle pesään asteleva Savuisku, joka oli vielä hetki sitten nauttinut ulkona talven harvinaisen aurinkoisesta päivästä. Jos minulta kysyttäisiin, hän oli joukon pelottavin ja jos olisin syntynyt klaaniin, olisin varmasti pentuna juossut pakoon nähdessäni tämän jossain. Olin jo viimeksi käydessäni täällä melkein päätynyt sanaharkkaan ylpeän naaraan kanssa, mutta onneksi sain säilytettyä malttini.
"Kuinka niin?", kysyin kääntäen katseeni tähän.
"Sanomasi tuo heidän mieleensää Varjoklaanin entisen päällikön, Graniittitähden", Savuisku sanoi ja kellahti makuulleen Kiitotassun viereen.
"Graniittitähti?", kysyin halukkaana tietää lisää tästä päälliköstä ja millainen tämä oli ollut. Kun palasin parantajanpesältä hiirensapen kanssa, jota kuulemma käytettiin punkkien poistossa alooin irrottamaan punkkeja vanhimpien turkeista. Samalla, he kertoivat tarinoita Graniittitähdestä ja Graniittisodasta.


Next day


Hyppäsin taaemmas Varjosydämmestä ja jäin väistettyäni tämän iskun paikoilleni seisomaan. Olimme harjoitelleet taistelemista koko päivän ja pystyin jo itsekkin huomaamaan kehitystä taidoissani. Naaras rentoutti lihaksensa merkiksi harjoitusten päättymisestä.
"Hyvä, jatketaan huomenna", Naaras sanoi ja viittasi minua hännällään lähtemään jo takaisin leiriin.
*Luojan kiitos*
Lähdin puoli kuolleena kohti leiriä. Oli paako myöntää, että vaikka olinkin tapellut vähän väliä isäni kanssa kaupungissa, oli tämä ihan eri luokkaa. Leiri ei onneksi ollut kovin kaukana harjoituspaikasta ja saavuinkin pian leiriin. Astellessani suuaukolta kohti oppilaiden pesää, tervehdin muutamaa vastaan tulevaa soturia ja iskin silmää uudelle oppilaalle Susitassulle ohimennessäni. Naaras punastui hieman ja tämän vieressä istuva Vesitassu pyöräytti silmiään. Siitä oli vasta muutama päivä kun olin saapunut klaaniin ja alkujännityksen kadottua, olin muuttunut omaksi itsekseni. Uskalsin sanoa hei vastaantuleville kissoille, vitsailla muitten oppilaiden seurassa ja flirttailla. Tämän myötä, myös klaani oli vähitellen muuttunut ystävällisemmäksi suhteeeni ja tunsin jo kuuluvani joukkoon. En vielä täysin, mutta melkein. Saapuesssani oppilaiden pesälle, tervehdin hiirtä syövää Viistotassua. Kolli oli ollut ensimmäinen oppilas, jonka kanssa olin ystävystynyt ja tulimme hyvin toimeen keskenämme.
"Miten harjoituksen sujuivat Varjosydämen kanssa?", kolli kysyi ja tarjosi loppuja hiirestään minulle. Katsahdin pikaisesti ympärilleni. Varjosydän oli sanonut, että saisin syödä vasta kun klaani on ruokittu. Muut kissat aterioivat jo, joten haukkasin palan, ennen kuin vastasin.
"Ihan hyvin kai, mestarini ei päästä minua vähällä", kerroin ja haukkasin toisen palan.
"Sen näkee, näytät raadolta", Viistotassu sanoi naama peruslukemilla. Vilkaisin kollia närkästyneenä jolloin tämä pokka petti ja tämä naurahti hieman.
"Entäs sinä? En ole nähnyt Soraviikseä vielä, päästikö hän sinut helpolla tänään?", kysyin ystävältäni.
"No se riippuu miten sen ottaa. Meillä oli metsästysharjoitukset tänään. Tulimme jonkin aikaa sitten ja nyt hän vaihtaa kieliä Liitomielen kanssa", Viistotassu kertoi. Hätkähdin paikallani.
*Vaihtaa kieliä!*, huudahdin hämmentyneenä mielessäni. Nousin äkkiä puoliksi seisomaan ja kävin katseellani läpi koko leirin. Kun lopulta löysin kaksikon. He juttelivat keskenään jostain ja samalla Liitomieli puhdisti kollin turkkia.
"Ai", sanoin punastuneena ja istuin takaisin alas katse kohti pientä kiveä oikealla puolellani. Viistotassu nojasi hieman eteenpäin ja katsoi minua hämillään.
"Mistä moinen reaktio Kotkatassu?", Hiekan ruskea kolli kysyi.
"Ei mistään!", sähähdin nolona. Viistotassu näytti entistä hämmentyneemmältä. Huokaisin syvään.
"Ei siis... En ollut kuullut tuota ilmausta ennen ja se muistuttaa kovasti yhtä ilmausta, mitä olen kuullut ihmisten käyttävän. 'Vaihtaa purujotain', ja mieleeni juolahti, että kielten vaihtaminen olisi ollut sama asia, siispä häkellyin", kerroin.
*Kuinka saatoin olla niin typerä. Ihan varmasti joudun vielä likaisen mieleni takia hankaluuksiin*, moitin itseäni punaisen värin haihtuessa kasvoiltani. Kolli naurahti hieman, ennen kuin loi utelian katseensa minuun.
"No mitä se ihmisten kielten vaihto sitten on?", tämä kysyi.
"Sitä on hyvin hankala selittää", totesin ja haukkasin loput hiirestä.
"No voisitko sitten näyttää?", Viistotassu kysyi. Nielaisin hiiren väärään kurkkuun kollin takia ja rupesin yskimään hillittömästi. Yskittyäni hetken kovaan ääneen käänsin katseeni ystävääni samalla kun pervo mieleni teki tepposet minua vastaan ja äsken lähtenyt punastus palasi vahvempana. Katsoin tietämätöntä kollia närkästyneenä ja läimäsin tämän pään lumihankeen.
"En!", sähähdin. Olin kyllä kova flirttailemaan ja mieleni oli välillä hyvinkin likainen, enkä yleensä punastunut vaikka mitä minulle sanoisi, mutta tällä kertaa Viistotassun kommentti oli päässyt yllättämään minut, enkä ollut voinut punastumiselleni mitään.
"Kiitos vain, tuota kuvaa en sitten saakkaan hetkeen pois mielestäni", tuhahdin kollin nostaessa päänsä pois hangesta ja puistellessa lumet pois kuononsa päältä.
*Olisi edes ollut naaras*, tuumasin. Heräsin ajatuksistani kun huomasin Viistotassun hyppäävään kimppuuni. Kolli kaatoi minut hankeen.
"Kosto tarjoillaan kylmänä!", Tämä naurahti. Räpäytin muutaman kerran silmiäni kunnes virnistin huvittuneen ja samalla hieman kieroutuneesti.
"Itseppähän sitten aloitit", sanoin ja hyökkäsin tämän kimppuun. Lumi pöllysi ympärillämme kun leikimme yhdessä. Oli mukavaa kun pystyin myös klaanissa asuessani leikkimään jonkun kanssa, kerta sisarukseni olivat jääneet kaupunkiin.

Nimi: Varjosydän

06.01.2018 23:50
"Kiitos" naukaisin Sysiraidalle.
"Mitä pienestä. Kuinka Kotkatassulla menee?" Tämä kysyi.
"Hienosti, hän oppii nopeasti" totesin miettien tätä kummallista kissaa joka viihtyi puissa.
Vaihdoimme kieliä kauan vielä en jälkeen kun kuu oli noussut taivaalle hopeahäntä seuranaan.
Käperryin Sysiraidan viereen ja tunsin tämän hännän laskeutuvan selälleni, lämmin tunne valtasi minut. Nukahdin pian syvään, tuudittavaan uneen.
Heräsin kostean kuonon tökkiessä minua. Olin tuskin nukkunut tuntia pidempään.
*kuka tuo on ja mitä tämä haluaa* ajattelin hajamielisesti kunnes hilhalleen aloin erottamaan suuren ruskean kollin.
"Varjosydän, kiltti voisimmeko jutella hetken?" Kuiskasi kolli. Erotin tämän vasta nyt Tiikeriliekiksi.
"Keskellä yötä?" Huomautin varovasti.
"Kukaan ei saa saada tietää" tämä maukaisi.
"Hyvä on." Murahdin ja nousin hitaasti jotta en herättäisi Sysiraitaa.
Tiikeriliekki johdatti minut leiristä ylärajalle.
" Mikä painaa mieltäsi niin paljon että sinun pitää raahata minut keskellä yötä metsään?" Maukaisin tyytymättömänä.
"Sinähän olet positiivinen" Tiikeriliekki sanoi.
"Kuka tähän aikaan olisi?" Nurisin.
"Mitä asiaa sinulla on?" Kysyin tältä pää kallellaan.
"Mieltäni on painanut viime aikoina pari asiaa." Hän aloitti.
*kuulostaapa lupaavalta*
"No? " maukaisi
"Muistatko sen aamun kun toit minut leiriin?" Tämä kysyi.
"Kyllä?" Vastasin hiukan hämillään.
"Mikä minussa oli vikana?" Tämä sanoi yhtäkkiä.
"Vikana?" Toistin.
"Niin miksi emoni hylkäsi minut" maukaisi Tiikeriliekki.
"Sinun pitää muistaa ettei se ollut sinun vikasi. Monilla on hyvin vaikeaa lehtikadon aikaan, ei ole helppoa selviytyä ilman klaania vielä kasvattaa pentu." Vastasin.
"Emosi varmasti ajatteli että sinua odottaisi parempi tulevaisuus klaanissa. Minkin olisin tehnyt samoin jos..." yritin
"Jos se olisi taannut heille paremman elämän" lopetin ja muistot pennuistanin jotka metsästivät jo Tähtiklaanissa tulvahtivat mieleeni, vesiputouksen tavoin. Pidätin kyyneliä ja ymmärsin samassa mitä tuo emo oli joutunut käymään läpi. Kauhea ajatus että olisin antanut pentuni pois viilsi sydäntäni. Tiesin kuitenkin että olisin toiminut täsmälleen samoin.
"Hän varmasti rakasti sinua. Ja juuri siksi antoi sinut klaanille" naukaisin tuolle kollille. Oli varmasti ollut hirveää kasvaa valilla vanhempiaan.
Tiikeriliekki huokaisi syvään.
"Kehen Ruohotähti viittasi kun nimittäessään minut sanoi ettei sinulla enään ole oppilasta. Ruusujalka sanoi että minun pitäisi kysyä sinulta" tämä sanoi hiljaa tietäen että tämä oli minulle arka paikka.
"Ruohotähti viittasi Ikuisuustassuun. Hän oli minun poikani ja oppilaani. Kaksijalat veivät hänet. Sen jälkeen en ole nähnyt häntä." Mauksiin ja sydäntäni sattui pelkkä muisto iloisesta pojastani.
Tiikeriliekki nyökkäsi ja maukui "Anteeksi"
"Et voinut tietää" naukaisin ja katsoin ruskeaa soturia joka oli muuttunut paljon siittä kun löysin hänet lumesta.
"Nyt haluan nukkumaan" maukaisin ja lähdin leiriin Tiikeriliekki sanoi jäävänsä hetkeksi.
Pujahdin nukkuvaan leiriin ja hiivin Sysiraidan viereen. Nukahdin syvään uneen heti suljettuani luomeni.

Nimi: Varjosydän

05.01.2018 21:53
Vaihdoimme kieliä hetken kunnes ehdotin että menisimme rantaan.
Kävelimme vierekkäin hopeahännän loistaessa yllämme.
"Kaunista" naukaisin haltioissani katsellessani järven jäistä pintaa johon heihastui hopeahäntä. Joukko kaksijalkoja tuli rannan toiselle puolelle. Hetken kuluttua kuului kova pamahtava ääni ja sitten taivaalle ilmestyi kaunis valoilmiö.
"Kaunista " Sysiraita toisti. Istuimme vierekkäin, nojasin tämän paksuun ja lämpimään turkkiin tämä laski päänsä pääni päälle.

___

Verryttelin lihaksiani ja kosketin neniä vielä nukkuvan Sysiraidan kanssa. Katsoin tätä silmät täynnä rakkautta. Tämän kylki kohoili tasaiseen tahtiin. Tassuttelin aukiolle,huomasin olevani ensimmäinen herillä.
*taas, mokomat unikeot* kehräsin mielessäni.
Katsahdin Tuoresaaliskasaa ja valitsin laihan hiiren. Hotkaisin hiiren muutamalla haukkauksella.
Routamyrsy tassutteli pesästä ja Myrskyraita vanavedessä.
*partio...*
"Routamyrsy ottaisitko mukaasi pari soturia ja hakisit jotain syötävää." Mau'uin
"Hoituu" tämä naukui.
"Myrskyraita tulisitko minun ja Kotkatassun kanssa rajapartioon? Voisimme ottaa myös Susitassun mutta en tiedä tämän mestarista. Tämä saa jäädä leiriin" Mietiskelin ääneen
#tulen# tämä viittoi hajamielisesti hännällään valikoidessaan syötävää.
"Käyn herättämässä Kotkatassun " maukaisin ja suuntasin oppilaiden pesälle. Pujottelin nukkuvien oppilaiden välistä Kotkatassun luo.
Tökin tätä kuonollani hereille.
"Ylös unikeko" mau'uin hiljaa etten herättäisi muita. Tämä raotti silmäänsä ja katsoi minua ilmeellä:
*Onko ihan pakko herätä?...*
Käännyin ja tassuttelin ulos pesästä.
*toivottavasti tämä seuraisi minua* ajattelin
Myrskyraita suki turkkiaan ulkoaukon kohdalla ja nosti hieman katsettaan minun mennessä ohi. Hetken kuluttua Kotkatassukin tuli. Lähdimme leiristä ja suuntasimme kaksijalkojen viherlehti paikalle.
Hanki oli ainakin minua pään yläpuolelle.
*minä vain vihaan lehtikatoa*
Upposin lumeen korviani myöten. Suustani pääsi oiva luitta kirosanoja. Matka minun osaltani eteni lumessa hyppien niin että loikkasin aina hännänmitan eteenpäin sillä kävelystä tässä puuteri lumessa ei tullut mitään.

----

Astelin rajaa pitkin.
"Tästä alkaa Myrskyklaanin reviiri. Paina haju tarkoin mieleesi." Maukaisin Kotkatassulle.
Tassuttelimme rajaa pitkin, kuitenkin omalla puolellamme. Saavuimme rantaan.
"Tuolla järven toisella puolen on Tuuliklaani, tapaat heidät kyllä kokoontumisessa. He tuoksuvat kanervalle, nummille ja kaninraadoille. Tai viimeinen on minun mielipiteeni." Maukaisin reilulla höyställä huumoria.
"Tuuliklaanin ja meidän välillä on myrskyklaania vastapäätä Jokiklaani." Heidät saat haistaa kohta mutta he haisevat jokivedelle, mädälle kalalle ja lehdille." Jatkoin.
Tulimme pian puolisillan läheisyydestä alkavaan ukkospolkuun.
"Jos tässä lemussa nyt mitään pystyy haistamaan niin toisella puolen on Jokiklaanin reviiri. Tänne heidän tuoksu kantautuu vain aavistuksen" maukaisin oppilaalleni.
Jatkoimme pohjoiseen rajan myötä.
"Alue tämän rajan toisella puolella ei oikeastaan kuulu kellekkään mutta rajaa ei silti ylitetä" mau'uin olkani yli. Olimme kiertänert kaikki rajat ja palasimme leiriin. Joku oli luonut lumet leirin sisäänkäynniltä.
*ihanaa viimein pääsee eroon tuosta kamalasta lumesta.*
Astelin tyytyväisenä leiriin.
"saat katsoa klaaninvanhimmista punkit sen jälkeen Harmaatassu voi näyttää sinulle mistä saa sammalia ja voit vaihtaa sammaletkin. Ilmota kun olet valmis" Maukaisin ja viitoin tätä aloittamaan.
*jaa joskushan tämän on tutustuttava tylsiinki tehtäviin. Toisaalta olisin voinut säästää sen rangaistukseksi mutta samapa se* mietiskelin.
Astelin Ruohotähden pesälle ilmoittamaan ettei mitään erikoista ollut näkynyt.

"Sisään" kaikui Ruohotähden ääni tämän pesästä.
Tassuttelin jäkäläverkon läpi ja saavuin pimeään pesään. En ollut aikaisemmin käynytkään täällä. Yleensä Ruohotähti tuli ulos kun kuuli minun lähestyvän.
"Kiersimme rajat Myrskyraidan ja Kotkatassun kanssa. Mitään poikkeavaa ei havaittu." Maukaisin.
"Näkyikö Myrskyklaania?" Tämä kysyi yllättäen.
"Ei?" Vastasin.
*näitä ei tosiaan ollut näkynyt, yleensä heidät kohtasi järven tuntumassa partioimassa*
"Onkohan jotain sattunut?" Jatkoin.
"En tiedä, toivotaan ettei mitään vakavaa." Ruohotähti maukui.
Olin lähdössä kun tämä viittasi istumaan.
*mitäs tuo haluaa?*
Kallistin päätäni hiukan ymmälläni miksi minun piti jäädä.
"Saalista on ollut viime aikoina liian vähän, Varjosydän. Klaani tarvitsee syötävää pysyäkseen voimissa." tämä maukui ja katsoi minua merkitsevästi.
*no sen nyt tietää ketunraatokin*
"Tiedän" naukaisin katse käpälissä.
"Hoida asia niin että huomisesta lähtien kasasta riittää jokaiselle tarperksi" tämä maukaisi ja viittoi häpiymään.
*ketunläjä!*
Kumarsin ja pujahdin pois pesästä.
*Mistä minä nyt saalista taijon?!* ajattelin turhautuneena.
*pienennän rajapartioita ja lisään vieläkin metsästyspartioita.* mietin hengittäen syvään ja suunnaten katseeni klaanin parhaaseen.
*toivottavasti muut klaanit eivät keksi hyökätä, sillä silloin kahden kolmen kissan partioista ei ole hyötyä hyökkäystä vastaan.*
Routamyrsy asteli luokseni.
"Mikäs mieltä painaa?" Tämä kysyi lukien ajatuksiani. Tuo suurehko kolli oli aina ollut minulle kuin oma isä, Varjoterä kun oli kuollut jo vuodenaikoja sitten. Katsoin tätä tämän myrskyävän sinisiin silmiin.
"Ruohotähti tahtoo suuremman tuoresaaliskasan" maukaisin.
"Sinä olet varmaan jo keksinyt ratkaisun" tämä hymähti.
"No voisimme vielä pienentää rajapartioita ja lisätä metsästyspartioita. Mutta täytyisi asettaa taitavia taistelijoita jotka ovat nopeita, rajapartioihin jotta jonkun hyökätessä nopein hakee apua ja kahden muun on pätjättävä sen aikaa" sanoin.
"Tuossa on kieltämättä haasteensa" Routamyrsy maukui.
"Uskon että suoriudut siittä silti." Tämä jatkoi ja nuolaisi korvaani rohkaisevasti. Kehräsin.
"Kiitos, helpottaa kun saa jakaa huolensa." Naukaisin ja tämä nyökkäsi ja otti kiitokset vastaan.
______

"Olen nähnyt sinun vain kerran taistelevan, mutta se ei ollut kovin edustavaa kiitos Ruohotähden." Pohdin ääneen.
"Hyökkää!" Käskin.
Kolli näytti hetken olevan ymmillään mutta terästyi hetkessä. Tämä ei rynnännyt suin päin taistoon.
*hienoa sillä tavoin et minua päihittäisi*
Tämä siirtyi kiertämään kehää ympäritseni. En aikonut päästää tätä helpolla. Pyörin Kotkatassun kanssa samaa vauhtia niin että tämä ei pääsisi hyökkäämään takaa.
"Pelottaako?" Kuiskasin hampaitteni välistä yllyttääkseni nuorukaista tämän reaktiota oli mielenkiintoista seurata.
Tämä hyökkäsi nopeasti, pyörimme hetken mäiskivänä karvapallona. Seisoin tämän rintakehää painaen maahan. Nousin ja istuuduin puolen hännän mitan päähän tästä.
"Hyvä alku." Kehuin.
"Kokeillaan tälläistä liikettä, siittä voisi olla hyötyä tuollaisessa taistelutilanteessa."
"Käänny toiselle kyljellesi, sujahda vatsani alle, iske vatsaani ja kiepahda nopeasti pois altani. Ota ensimmäinen hitaasti, pysyn paikallani." Jatkoin ja jännitin lihakseni mutta pysyin paikallani.
Kotkatassu kävi liikettä mielessään läpi. Tämän silmät siristyivät hiukan juuri ennenkun tämä lähti iskuun.

-------//nämä taistrlivat iltaan saakka.

"Hyvä, jatketaan huomenna." Mau'uin ja viittasin kuolleen näköisen oppilaan lähtemään leiriin.
*toivottavasti tämä jaksaa huomennakin, en aijo päästää tätä helpolla*
"Voit tulla esiin Vaahterapilkku. Haistan sinut kyllä" naukaisin kun Kotkatassu oli lähtenyt.
"Sinua on mahdoton yllättää" tyttäreni puuskahti.
Naukaisin tämän korvia.
"Yrittää saat. Tosin sinä päivänä saat valvoa vierelläni" maukaisin huvittuneena.
"Ei tuollaisella saa vitsailla"
"Ei niin" totean ja kietaisen häntäni tämän selälle.
"Milloin sinä muutat pentutarhaan?" Tämä heittää yllättäen.
"Jaa vai huomasti sen sitten jo nyt. Paistaako se niin paljon." Maukaisin.
"Tuskin vielä kuuhun. Muutan kun Kotkatassu on soturi." Jatkoin.
"Ei, ei se paista vielä mutta Värelehti kertoi. Koska kerrot Sysiraidalle? " tyttäreni maukui.
"Jaa empä tiedä. Sitten kun muutan pentutarhaan." Ajattelin ääneen.

//jatkoa Ruhtinas? nää jatkais taisteluharjotuksii koko huomisen päivän ja kävis auringonhuipun rajapartion.
/vaa idis voit toki kirjottaa mitä haluut.

Nimi: Zare

04.01.2018 22:34
________________________________________

Nimi: Zare

04.01.2018 21:14
Varjosydän// 11kp, 16kp
Myrskyraita// 6kp, 15kp

Nimi: Myrskytassu/raita

02.01.2018 19:35
//KirjotAN NYT MYRSKYN NIMITYSMENOISTA VAIKKA SILLÄ ON VAIN 192 KP MUTTA SAAN IHAN VARMASTI AINAKIN TÄLLÄ SENM TÄYTEEN.

Pyörin pedilläni enkä saa unta. Se Kiitotuulen tekemä 'kuonon kosketus' herätti minussa joitakin runteita. Tämä tunne ei ole pelko, eikä tämä tunne ole ilo. Se onm hämmentyneen ja jonkun sekotus.
"Lopeta se pyöriminen", siskoni ärähtää. Käännyn katsomaan häntä.
"Anteeksi, minä vain...", takeltelen sanoissani. "Olen hämmentynyt."
"Ja mistä se johtuu?" Siskoni kysäisee. Katson maata. "Kiitotassusta", sanon. "Hän vain teki jotain outoa." Kerron. Siskoni naurahtaa mrraw naurahduksen. "Etkö muka huomaa? Hän pitää sinusta!" Hätkähdän. Minusta? Miksi minusta? "Mutta me olemme vain kavereita", intän vastaan. Täplätassu pyöräyttää silmiään. "Hän ei tunne samoin. Hän todella pitää sinusta", hän jatkaa. Käperryn hämmentyneenä petiini saaden lopulta unta.

Aamulla herään haukottelen ja nousen pesästä. Kiitotassu rientää minua vastaan. "Sanoinhan jo eilen että aion putsata turkkisi", tuo ilmoittaa. Minulla tulee vaivaantunut olo. Pidän itse Kiitotassua pelkkänä ystävänä, mutta siskoni tietää eniten nosta rakkaus jutuista. "Niin...", avaan suuni ja naaras on jo ehtinyt turkkini kimppuun. En tiedä mitä tekisin joten annan hänen hoitaa hommansa loppuun.

"Anteeksi, pitää kohta lähteä metsälle", sanon lopulta pinkaisten tuoresaalis kasalle. En jäänyt katsomaan Kiitotassun reaktiota. Kun sain tietään tuon pitävän minusta hänen kanssaan on ollut yhä vaikeampaa. Huokaan päästen vihdoin naaraasta eroon. Pian Susitassu tulee tuoresaalis kasalle. Heilautan häntääni hänelle tervehdykseksi. En kovin hyvin tunne naarasta, mutta tedän hänen levan energinen ja positiivinen melkein koko ajan. "Hei Myrskytassu, sinusta tulee kuulemma soturi illemmalla", hopeinen naaras sanoo. Nyökkään ylpeästi. Huomaan Susitassun ilmeen kirkastuvan. "Mahtavaa!" Oppilas sanoo. "Minun pitäisi lähteä metsälle, tuletko mukaan?" Kysyn oppilaalta. "Se olisi hyvä idea. kun katsoo tuota kasaa", hän naukuu ja osoittaa hännällään tuoresaaliskasaa. Huomaan vasta nyt siellä olevan vain vavainen hiiri ja mustarastas. "Keksin! Kisataanko leiristä ulos?!" Naaras hihkaisee ja ponkaisee ylös. Ajatus kuulostaa hyvältä. Irvistän naaraalle vastaukseksi: "Hyvä on, jos vain jaksat!"

Susitassu pinkaisi vauhtiin. Minä hänen peräänsä. Vaikka kuinka yritän, en saa naarasta kiinni. Todella nopea... Olen vaikuttunut. En tiedä ketään yhtä nopeaa. Näen vielä kun naaraan häntä vilahtaa ulos leiristä. Loikkaan itsekkin uloskäynnistä. Käännyn Susitassun puoleen. "Olet todella nopea!" Henkäisen. Naaras nyökkää. "Kiitos! Et sinä hidaskaan ollut", hän sanoo. Hymyilen ja nyökkään. Katselen ympärilleni ja nuuhkaisen ilmaa. Tunnen oravan tuoksun lähellä. "Tänne päin", viiton Susitassun seuraamaan. Pian näeme oravan herkuttelemassa pähkinöillä hangen päällä. Susitassu hiiren hiljaa noikkelehtii sen lähellä olevalle kivelle. Miten hän tuolta oravan aikoo saada? Itse alan vaania maan kautta. Orava kumminkin huomaa mustan turkkini lumessa. Se yrittää lähteä karkuun mutta Susitassu loikkaa sen päälle kiveltä. Hämmästyn tuon saalistustekniikkaa. "Loistavaa", naukaisen. "Kyllä sinustakin soturi voi tulla ennen ensi hiirenkorvaa!" Susitassu kallistaa päätään. "Miksei nyt heti" hän huokaa. Naurahdan ilkikurisesti. "Olet nopea, nyvä saalistamaan mutta entä taistelu?" Loikkaan naaraan päälle. Tuo hämmästelee hetken, ja sitten läpsäisee minua käpälällä kasvoihin ja potkaisee minua vatsaan. Hyppään, laskeudun tuonpäälle, tarraan ja kaadan selällensä.

"Vau opeta tuo minullekkin!" Susitassu pöllistelee. Kehrään: "Kyllä, vaikka heti... Mutta minun nimiäiseni alkavat!" Sanon ja ryntäämme leiriin. Sisäänkäynnillä kompastumme ja kaadun maahan, Susitassu tippuu päälleni. Kuonomme vahigossa koskettavat toisiaan. "Ai... no, tuota", nousemme hieman punastuen. Kiitotassu katsoo kauenpaa hieman pettyen.

"Tulkoo jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkiven juureen", Ruohotähti huutaa. Kissoja konoontuu aukiolle.
"Täplätassu, Myrskytassu astukaa esiin", hän huutaa. Astun siskoni kanssa 'esiin.'
"Minä, Ruohotähti pyydän esi-isiämme kääntämään kasvonsa näihin oppilaisiin. He ovat opiskelleet ahkerasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja nyt on heidän aikansa tulla sotureiksi. Täplätassu, lupaatko palvella klaaniamme jopa henkesi uhalla?"
"Lupaan."
"Niinpä täten sinua kutsutaan Täpläturkiksi, tähtiklaani kunnioittaa ajattelukykyäsi, ja hyväksymme sinut täydeksi Varjoklaanin soturiksi."

".... Täten sinua kutsutaan Myrskyraidaksi. Tähtiklaani kunnioittaa voimaasi ja urheuttasi. Täten nimitän sinut täydeksi varjoklaanin soturiksi!"


Nimi: Varjosydän

02.01.2018 01:27
Keithin ja Ruohotähden välille oli syntymässä sana harkkaa ja Ruohotähti "hyökkäsi" Keithiä päin.
"Ruohotähti" huudahdin säikähtäneenä. *mikä tuolla viiraa päässä ei aina voi taistella*
"Älä puutu tähän" kuului tämän käsky.
*älä puutu?! Katsoakko pitäisi kun kynit tulevan oppilaan!*
Huimasin Ruohotähden viittovan: #kynnet piilossa#
Rentouduin ja nautin esityksestä.
Keithissä oli sitä jotain. Olin varma että tästä tulisi mahtava soturi. Tältä ei sisua puuttunut. Keith riehui aikansa kunnes huomasi Ruohotähden vain testaavan tätä. Nämä ottivat yhteen vielä muutaman kerran ja sitten he lopettivat. *viimein*
Ruohotähti kantoi Keithiä selässään leirin suuntaan.

// Vähän ennen leiriä

"Herätys, on aika herätä" naukaisin pehmeästi ja nuolaisin tämän korvaa. En tiennyt miten tämä reagoisi siihen mutta *mukavampi herätä näin kun maahan tömähdykseen tai kynsiin.* ajattelin.
Tämä raitti toista silmäänsä ja haukotteli antoisasti.
*voi pikkusta. Taisi tirsat tehdä terää* kehräsin mielessäni.
"Olemme pian perillä ehkä parempi että kävelet loppu matkan" Ruohotähti maukui.
Tämä nyökkäsi ja kapusi Ruohotähden selästä. Tassuttelimme leiriin, suurin osa kissoista oli vielä metsällä joten leirissä ei ollut montaa, kymmenkunta kissaa.
"Kuka tuo on" kuulin jonkun Ruusujalan pennuista naukuvan. Paljastin hampaitani tuolle sen verran että ymmärsi sulkea kuononsa. Hän juoksi emonsa luo jolta sai vaan korvilleen ja käskyn olla mukava uusille. Hymähdin itsekseni.
"Veisitkö hänet lepäämään hetkeksi. Nyt leirissä on niin harva joten pidämme nimityksen kun loput saapuvat." Ruohotähti maukui minulle. Kuittasin hännälläni ja tämä suuntasi pesälleen.
*minne minä hänet vien? Tämä ei ole pentu eikä oppilas eikä soturi...* päädyin viemään tämän pesälleni sillä en keksinyt muutakaan.
Keith tutki katseellan leiriä. Hän näytti mietteliäältä.
"Tule perässäni, kerkeät kyllä tutustua leiriin myöhemmin" maukaisin ja johdatin tätä tyhjälle soturien pesälle.
"Yleensä täällä saa olla vain soturit. Mutta en keksi minne muuallekkaan sinut veisin, oppilaat eivät katsoisi hyväksi jos menisit heidän pesäänsä ja pentutarhassa on liian täyttä ilmankin." Selitin.
"Mistä sinä tulet?" Kysyin.
"Kaukaa"tämä vastasi epämääräisesti.

--- // Juttelimme hetken kunnes lopulta metsästys partio palasi.

"Partio palasi, tule" sanoin.
Keith seurasi minua aukiolle. Hänen lihakset kiristyivät aavistuksen kun tämä näki ensi kertaa koko klaanin kerralla.
Sysiraita tuli luoksemme. Kosketin neniä tämän kanssa.
"Tulkoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen " Ruohotähden sanat kaikuivat leirissä.
"Nyt se alkaa" kuiskasin innoissani Keithille.
Klaani kokoontui suurkiven ympärille jättäen tyhjän ympyrän kiven eteen.
"Kuten osa varmasti on jo huomannut riveihimme liittyi uusi kissa. Keith tule tänne." Tämä sanoi ja hyppäsi sulavasti alas suurkiveltä. Kuiskasin Keithille käskyn kävellä päällikön eteen.
"Olet päättänyt liittyä Varjoklaanin Keith, jättäen taaksesi erakon tien. Tästä päivästä lähtien siihen päivään saakka kunnes saat soturinimesi sinut tunnetaan Kotkatassuna." Ruohotähti maukui osoittaen sanansa Keithille.
" Varjosydän oppilaasi nimitettiin soturiksi joten olet valmis ottamaan uuden oppilaan. Olet taitava ja uskollinen soturi odotan että siirrät nämä taidot Kotkatassulle" Ruohotähti jatkoi suunnaten sanansa minulle. Tassuttelin koskettamaan neniä Kotkatassun kanssa. "Hienosti menee" kuiskasin.
Ruohotähti lopetti kokouksen hännän heilautuksella.

"Sinulla taitaa olla jo näklä" maukaisin.
"Tule ottamaan tuoresaalista. Voit sen jälkeen mennä tutustumaan muihin oppilaisiin he esittelevät sinulle leirin" jatkoin odottamatra mitään vastausta edelliseen ja suuntasin tuoresaaliskasalle. Otin itse varpusen ja menin vaihtamaan kieliä Sysiraidan kanssa.
"Miten päiväsi meni?" Kysyin tältä.

// jatkoa Keith? Varjo vois viedä sen vaikka seuraavana aamuna rajoille.

Nimi: Myrskytassu

01.01.2018 21:12
Venyttelen oppilaiden pesässä. Nousen ylös ja lähden tassuttamaan kohti aukiota. Aurinko alkoi vasta nousta, ja useimmat olivat nukkumassa.
”Myrskytassu!” Kuuluu ääni takaatani. Käännyn, ja tietenkin siellä on Haukkataivas.
”Loppuarviointisi on tänään, ja huomen illalla sinusta tulee soturi!” Kolli ilmoittaa. Soturi! Ihanko totta! Haukkataivas lähtee ja menen tuoresaalis kasalle innoissani.
”Kuulin kaiken”, sanoo nyt toinen ääni takaatani. Käännyn, ja tällä kertaa siellä on Kiitotassu.
”Eikö olekin mahtavaa”, naaras hihkuu. Kehrään lämpimästi.
”Niin on, ensimmäinen askeleeni päälliköksi”, vastaan. Kiitotassu naurahtaa.
”Minulle sillä ei ole väliä, kunhan nimität minut soturiksi kun teet sen”, hän sanoo.
”Tekisin sen vaikka heti”, vastaan.

Haukkataivas antaa minulle merkiksi mennä. Nyökkään hänelle ja lähden hölkkäämään muualle jättäen mestarini taakse. Nyt ei ole varaa epäonnistua, tämä on minun loppuarviointini! Vaanin pulskaa hiirtä. Menen askel askeleelta sitä lähemmäksi, ja loikkaan kun olen tarpeeksi lähellä. Tapan hiiren yhdellä raapaisulla. Voin jopa olla nyt tyytyväinen itseeni, mutta aion saada vielä paljon lisää.

Kun tuon onnistuneesti monta saalista leiriin Kiitotassu tulee luokseni.
”Mahtavaa”, hän hihkuu, ja annan naaraan putsata turkkini lehdistä.
”Minkäköhän saan soturinimeksi”, mietin. Kiitotassu puskee minua, mitä tämä on? Minulle tulee niin oudon lämmin tunne. Jotenkin epätavallinen. En ole tuntenut tätä ennen.
”Minä pidän huolen että ole huomenna siistinyt turkkisi”, naaras jatkaa. Haluan päästä pois tulanteesta.
”Niin… tuota minun pitää…” Riennän oppilaiden pesälle katsomatta taakseni. Outoa… todella outoa.


Nimi: Varjosydän

31.12.2017 20:35
Lähetin aamupartion rajoille.
*toivottavasti he eivät löydä Keithiä. Minä en voi mennä mukaan sillä lupasin auttaa Vaahterapilkkua tekemään makuusijan pentutarhaan.*
Hain sammalia ja vuorasimme tyttäreni makuusijaan.
"Sinusta tulee hieno kuningatar" maukaisin.
Vaahterapilkku kehräsi.
"Tulen katsomaan sinua myöhemmin." Lupasin.
Tassuttelin aukiolle kuullessani partion palaavan.
Synkkätaival joka oli johdossa tuli luokseni.
"Löysimme erakon vahvan tuoksun rajalta" tämä aloitti
*voi ei Keith..*
"Jos saan luvan häätäisin sen plis ennenkun jotain Jääsielun kaltaista tapahtuu" tämä naukaisi.
Nyökkäsin, ymmärsin soturin huolen.
"Keskustelen Ruohotähden kanssa. Kukaan ei tee mitään ennen huomista" määräsin.
Soturi kiristeli hieman hampaitaan ja kumarsi sitten. Loikin päällikönpesälle hieman huolissani.
"Ruohotähti, minulla on sinulle kerrottavaa" maukaisin vakavasti.
Tämä katsoi minua pää hiukan kallellaan.
"Mitä sinulla on sydämmelläsi?" Tämä kysyi.
"Muistatko kun mainitsin siittä erakosta joka lopetti taistelun?" Aloitin ja Ruohotähti nyökkäsi.
"Tiedät että meillä on kuollut enemmän kissoja kun olisi varaa. Näin tässä nuorukaisessa tukevan soturin." Jatkoin ja Ruohotähti nyökkäsi.
"Ja tämä sattumalta putosi eteeni eilen metsästäessäni. Tämä lupasi harkita klaaniin liittymistä. Partio oli haistanut hänet jo ja pyysi lupaa hyökätä." Mau'uin.
"Mitä tahdot siis? "Tämä sanoi ka kohotti kulmaansa.
"Tahtoisin ottaa sinut mukaan kuulemaan Keithin vastauksen" vastasin totuudenmukaisesti.
"Antaisit hänelle mahdollisuuden, tämä on tullut kaukaa. Uskon että hänestä kuoriutuu mahtava soturi." Anelin.
"Tulen mukaasi mutta en lupaa mitään" Ruohotähti lupasi.
"Tule mennään kahden, ehkä parempi ettei soturit vielä saa tietää, jos hän kieltäytyy soturit saattavat hyökätä. Se ei olisi oikein tuota erakkoa kohtaan jonka minä pyysin jäämään." Sanoin.
"Mennään sitten" Tämä maukui ja suuntasi ulos leiristä.
"Näytä tietä" Ruohotähti käski.
Nyökkäsin ja johdatin Päällikköni metsän läpi reviirimme reunalle. Keithin tuoksu tulvahti sieraimiini kun saavuimme sinne missä erakon viimeksi näin.
#olemme perillä# viitoin
Tämä nyökkäsi.
"Keith" huusin lempeästi.
Erakki kiipesi alas parin ketunmitan päässä olevasta männystä alas. Tämä oli selvästi siistinyt turkkiaan ja käveli meitä kohden silmät loistaen.
*voi kun kaikki menisi hyvin* ajattelin ja huomasin Ruohotähden jännittyvän.

//jatkoa Ruhtinas?

Nimi: Zare

31.12.2017 12:29
______________________________
Varjosydän// 60kp, 6kp, 20kp, 0kp, 9kp

Nimi: Varjosydän

31.12.2017 09:24
"Kerron mielelläni " vaatasin.
Sain vastaukseksi pienen hymyn ja aloitin kertomukseni.
"Tämän järven ympärillä asuu neljä klaania. Varjoklaani, Jokiklaani, Myrskyklaani ja Tuuliklaani. Olet nyt varjoklaanin reviirillä täällä on havumetsää. Klaanistani löydät järven armottomimmat taistelijat. Myrskyklaani asuu lehtipuiden alla ja heillä on lihaksikkaat metsästäjät. Jokiklaanissa on uimarit ja veidän reviirinsä on mielestäni aina märkä. Tuuliklaanissa on nopeat juoksijat ja heidän reviirinsä koostuu nummista." Aloitin pitäen pienen tauon ennen kun jatkaisin.
"Jokaisella klaanilla on päällikkö jolla on yhdeksän henkeä jonka he saavat tähtiklaanilta. Jokaisella päälliköllä on varapäällikkö ja klaanilla on myös parantaja, kuningttaria, sotureita, klaaninvanhimpia ja oppilaita." Mau'uin.
"Parantaja" tämä maisteli sanaa.
"Hänkö hoitaa sinut kuntoon jos loukkaannut?" Keith kysyi.
"Kyllä tai haavoitut taistelussa"
"Palaan mielelläni huomenna kertomaan lisää mutta nyt minun todenteolla pitää mennä." Pahoittelen ja naukaisen vielä lyhyet hyvästit. Kiiruhdan leiriin onnistun sieppaamaan hiiren erään puunrungon sisältä.
*kiitos tähtiklaani* ajattelin kun saavun leiriin. Olin kierinyt sallaissa enenkun tulin leiriin. Toin niitäkin mukanani jotta se ei vaikkuttaisi oudolta. Laskin sammalet pentutarhan ulkopuolelle ja suuntasin tuoresaaliskasalle.
*onneki löysin sen hiiren* ajattelin ilman sitä olisin pulassa. Laskin sen kasaan.
Tyttäreni lähestyi minua.
"Arvaa mitä?" Tämä maukui hieman ujona.
*lännessä on itä*
"No kerrohan?" Kysyin uteliaana ja silitin tyttäreni korvia.
"Minä odotan pentuja!" Tämä naukasi innokkaana.
*voi veljet, kuka on vastuussa tästä?*
"Sehän on mahtavaa. Saanko udella kelle?" Kehräsin.
"Tiikeriliekille" tämä maukui varovasti.
"Kaikkea hyvää teille. Tietääkö hän?" Kysyin.
"Ei vielä. Etkä sitten kerro haluan pitää sen yllärtyksenä."tämä maukui tiukasti.
"Huuleni on sinetöity" mau'uin ja onnittelin vielä.
Kun Sysiraita palasi partioineen olin vastassa tämän hampaista roikkui vesimyyrä ja lintu. Tämä laski vesimyyrän klaanille ja nappasi kasasta linnunlisäksi hiiren ja viittoi seuraamaan. Vaihdoimme kieliä pitkälle yöhän Hopeahännän loistaessa yllämme.

//pätkä. Jatkoa Ruhtinas? Tää palaa seuraavan päivänä taas mukanaan hiiri.

Nimi: Varjosydän

31.12.2017 01:48
Keithille näytti hiiri kelpaavan. Tämä haukkasi siittä suuria palasia.
Hymähdin vieläkin mielssäni nuorukaisen vitsille. Tällä oli tajuttoman hyvä huumori. Mittailin hetken katseellani nuorukaista ehkä olisi parempi kertoa suoraan mitä halusin. Vedin syvään henkeä ja aloitin.
"Minulla on kumppani, Sysiraita. Joten ei en etsi kumppania ja olet aavistuksen nuori minulle mutta se ei kuulu asiaan. Totuus on että olen huolissani klaanini tulevaisuusesta. Tänä lehtikatona on kuollut monia kissoja. Ensin kaksi pentuani sitten kolmannen kaksijalat kaapasivat ja nyt neljänneskuu sitten viime varapäällikkömme ja vanhin poikani kuolivat erään erakon kynsistä. Eikä lehtikato ole vielä edes alkanut kunnolla." Aloitin varovasti ja seurasin tämän reaktiota. Tämä kuunteli valppaana ja pureskeli antoisasti hiirtä.
*luiseva pentu, voi raukkaa*
"Ja näen sinussa soturin alun. Mutta erakon tieltä on suuri harppaus klaanikissaksi. En voi ikinä vaatia sinua siihen. Mutta tahdon tarjota sinulle sitä mahdollisuutta. Jos tahdot voin suostutella päällikkömme ottamaan sinut klaaniin ja opettaa sinut soturiksi." Lopetin ja jäin jännittyneenä odottamaan tämän vastausta

//en yhtään tiiä mitä se tohon sanois joten sun on parempi jatkaa

Nimi: Varjosydän

30.12.2017 22:41

Kiersin rajojamme Synkkätaivalen kanssa. Uusi asemani miellytti minua. Suurin osa sotureista oli metsällä sillä saalista oli harvalla. Päätin Ruohotähden kanssa että pienennämme rajapartioita mutta laitamme niihin voimakkaita taostelijoita ja suurennamme metsästyspartioita jotta saaliin määrä saataisiin maksimoitua. Olimme melkein saanut kierroksemme loppuun ja lähetin Synkkätaivalen metsälle tämän pätkän jatkaisin itse.
Tällä alueella olin viime päivien ajan haistanut tuon saman erakon joka keskeytti taistelun neljänneskuu sitten. Tahdoin palavasti tietää lisää tuosta mystisestä kollista. Ja mielessäni paloi kysymys miksi se majaili varjoklaanin alueella. Lintu lensi edestäni. Huitasin sen maahan käpälälläni ja tapoin sen vähin äänin. Hautasin sen lumeen.
Sieraimiin tulvahti taas tuon tuoksu.
*hän on lähellä* kuulin linnun lyhyen rääkäisyn yltäni. Katsahdin ylös. Näin nuoren kirjavan kissan jolta puuttui häntä.
*hän se on* ajattelin.
Tämä yllättyi näköjään yhtä paljon kuin minä. nimittäin hän putosi alas männystä tassujeni viereen. Painoin tämän maahan vatsalleen ettei tämä satuttaisi minua.
Tuuliklaani tämä kolli ei kuitenkaan ollut tuuliklaanista. Tämän ulkonäyössä oli jotain mikä ei täsmännyt tuuliklaaniin. Nuorukainen yritti karistaa minua päältään. Yritykset jäivät heikoiksi vaikka kolli oli vain vähän minua pienempi tämän taidot eivät olleet läheskään samalla tasolla. Tämä onnistui saamaan vain pari naarmua tassuuni. En kynsinyt häntä sillä ajattelin sen olevan epäreilua tämä oli niin nuori.
Nuorukaisella oli sisua.
"Päästän sinut jos et juokse tiehesi" kuiskasin.
Tämä murahti jotain myöntävästi. Nousin hitaasti valppaana tämän päältä.
"Kuka olet?" Kysyin.
"Nimeni on Keith" tämä vastasi terävästi.
"Olet Varjoklaanin alueella joten kehotan poistumaan. Ruohotähti ei ole yhtä armelis kun minä." Sanoin tälle todella tarkottaen sanojani.
"Pysyttele tuossa kaksijalka talossa palaan auringonlaskuun mennessä. Tarkoitan oikeasti sanojani. Suurin osa klaanista olisi raadellut sinut jo palasiksi." Jatkoin.
"Miksi auttaisit minua? Voinko muka luottaa sinuun?" Tämä tuhahti.
"Etpä kai muuta voi. Klaanini on hyvin armoton tunkeilijoita kohtaan juuri nyt." Maukaisin. Kuulin jonkun lähestyvän. Tämä oli yhä kaukana mutta olisi täällä pian.
"Häivy, joku tulee" sihahdin ja loikin pois paikalta, hain nopeasti aikaisemmin nappaamani linnun. Kuulin kun erakko totteli kehotustani ja häpyi.
*nyt kukaan tuskin koskee tähän.*

Metsästä asteli Unikkovirta.
"Haisoin jotain kummaa" tämä maukui
"Minäkin" vastasin täysin totuuden mukaisesti
"En näe saalista sinun piti olla metsällä" huomautin.
"Hautasin sen jo" tämä valehteli.
Kohotin kulmiani naaras oli huono valehtelia.
"En löytänyt mitään. " tämä maukui surullisena lopulta.
" ota tämä ja vie se klaanille minä jään saalistamaan." Mau'uin myötätuntoisesti ja annoin linnun tälle.
"Kiitos Varjosydän" tämä naukui.
"Ei mitään ei aina onnista ja juuri nyt klaanissa on vähän kireää kun ei ole paljon saalista. Parempi että tuot mukanasi jotain" jatkoin.
Tämä nyökkäsi pienesti ja kierähti sitten suunnaten leiriin.
Löysin vielä toisen linnun ja palasin leiriin. Ilmoitin Ruohotähdelle että aamupartio havaitsi oudon erakon hajun, saman joka keskeytti taiston. Tätä ei nähty mutta haistettiin. Totesin. Sain luvan poistua ja kumarsin hiukan. Sitten järjestin partiot ja suuntasin takaisin Keithin luo sanoen mennen metsästämään. Metsästin kyllä mutta tapaisin keithin.

En ollut varma oliko kolli enään siellä mutta jokin minussa sanoi että hän olisi siellä.
"Sinä tosiaan tulit" kuului epäuskoisa ääni yltäni.
"Tulisitko alas?" Kysyin
Kolli ei vastannut joten päätin kiivetä ylös. Otin parin harppauksen verran vauhtia ja kiipesin mäntyyn. Se ei onneksi ollut korkea. Nuorukainen taisi säikähtää minua sillä tippui taas vaihteeksi alas.
*mikäs järki tässä on minä tulen ylös ja hän menee alas.* ajattelin huvittuneena.
kiipesin varovasti mutta nopeasti alas männystä.
"Säikäytit minut" tämä maukui hieman pahastuneena
"Pahoittelen " maukaisin.
"Miksi annoit sille naaraalle saaliisi? Etkö tiedä että pitää syödä jos saa saalista?" Keith hämmästeli.
"Hän vei sen klaanille. Minä ruokin klaania, se ruokki minut" vastasin.
"Tämä on kuitekin sinulle" jatkoin ja pudotin yhden hiiren tämän eteen.
Nuori kolli katsahti minuun epäilevästi. "Osaan kyllä saalistaa oman ruokani" tämä maukui mutta katsoi hiirtä vesikielellä.
"Älä ole hiireaivo. Et tule löytämään paljoakaan saalista täältä. Varjoklaanin reviirillä on saalista harvakseen." Varoitin.


// jatkoa Ruhtinas? Jätän tällee ilkeesti ku en tiiä miten Keith reagoi.

Nimi: Varjosydän

30.12.2017 17:21
//kaksi auringonnousua nimityksestä

*Eii, ei, ei Roihumieltä! Tähtiklaani ette te voi riistää minun viimeistäkin poikaa. Eii, ei Jääsielua mestarini! Ette voi viedä kaikkia minulle rakkaita* olin juuri palannut partiosta ja katsoin tapahtumia kauhistuneni silmin. Poikani ja Jääsielun ruumiit olivat keskellä leiriä raadeltuina.
*mistä on kyse? Ja kuka tästä on vastuussa* sen tahdoin tietää, ja palavasti.
"Jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä saapukoon suurkivelle klaanikokoukseen." Kaikui Ruohotähden ääni.
*hänellä on paljon selitettävää*
"Kahden soturimme kimppuun hyökkäsi erakko joka sai surmansa myös tappelussa"tämä sanoi.
*just olisin haunnut nylkeä tuon erakon.* ajattelin nyrpeänä.
"Tähtiklaani kunnioittaa heitä ja ottaa heidät avosylin vastaan. Valvomme tänä yönä heidän rinnallaan" Tämä jatkoi.
"Perinteiden mukaisesti on uusi varapäällikkö nimettävä ennen kuunhuippua. Lausun nämä sanat Jääsielun ruumiin edessä, jotta hänen henkensä voisi kuulla ja hyväksyä valintani. Varjosydän on Varjoklaanin uusi varapäällikkö."
*minä?*
"Varjosydän! Varjosydä!" Klaani hurrasi.
----

Olisin vain tahtonut surra ja itkeä kokonaisen kuun mutta nyt minulla olisi suuri vastuu ja klaanini tarvitsisi minua.
Katsahdin tuoresaaliskasaan. *mitätön*
"Vaikkaa onkin surun aihetta meidän on pysyttävä hengissä. Routamyrsy voisitko koota metsästys partion." Aloitin.
"Tiikeriliekki, kokoa toinen partio ja tarkastakaa kaikki rajat. Kokoa partio sotureista" käskin.
*noin nyt on pari asiaa paremmin. Partiot on hoidossa*
En tiennyt mitä tehdä.
*voi Jääsielu, en tiedä mitä tehdä? miksi sinun piti kuolla en ikinä voi täyttää käpälänjälkiäsi*

Nimi: Varjosydän

30.12.2017 16:30
//kaksi auringonnousua nimityksestä

*Eii, ei, ei Roihumieltä! Tähtiklaani ette te voi riistää minun viimeistäkin poikaa. Eii, ei Jääsielua mestarini! Ette voi viedä kaikkia minulle rakkaita* olin juuri palannut partiosta ja katsoin tapahtumia kauhistuneni silmin. Poikani ja Jääsielun ruumiit olivat keskellä leiriä raadeltuina.
*mistä on kyse? Ja kuka tästä on vastuussa* sen tahdoin tietää, ja palavasti.
"Jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä saapukoon suurkivelle klaanikokoukseen." Kaikui Ruohotähden ääni.
*hänellä on paljon selitettävää*
"Kahden soturimme kimppuun hyökkäsi erakko joka sai surmansa myös tappelussa"tämä sanoi.
*just olisin haunnut nylkeä tuon erakon.* ajattelin nyrpeänä.
"Tähtiklaani kunnioittaa heitä ja ottaa heidät avosylin vastaan. Valvomme tänä yönä heidän rinnallaan" Tämä jatkoi.
"Perinteiden mukaisesti on uusi varapäällikkö nimettävä ennen kuunhuippua. Lausun nämä sanat Jääsielun ruumiin edessä, jotta hänen henkensä voisi kuulla ja hyväksyä valintani. Varjosydän on Varjoklaanin uusi varapäällikkö."
*minä?*
"Varjosydän! Varjosydä!" Klaani hurrasi.
----

Olisin vain tahtonut surra ja itkeä kokonaisen kuun mutta nyt minulla olisi suuri vastuu ja klaanini tarvitsisi minua.
Katsahdin tuoresaaliskasaan. *mitätön*
"Vaikkaa onkin surun aihetta meidän on pysyttävä hengissä. Routamyrsy voisitko koota metsästys partion." Aloitin.
"Tiikeriliekki, kokoa toinen partio ja tarkastakaa kaikki rajat. Kokoa partio sotureista" käskin.
*noin nyt on pari asiaa paremmin. Partiot on hoidossa*
En tiennyt mitä tehdä.
*voi Jääsielu, en tiedä mitä tehdä? miksi sinun piti kuolla en ikinä voi täyttää käpälänjälkiäsi*

Nimi: Roihumieli

30.12.2017 16:11
Olin metsästys partiossa. Hajaannuimme pareihin jotta löytäisimme enemmän saalista. Minä olin Jääsielun pari.
"Kokeiltaisiinko varjoklaanin ylärajaa?" Tämä ehdotti.
"Sopii, kukaan ei ole käynyt siellä hetkeen" vastasin.
Jääsielu oli kaunis. Tämän turkkia täplitti lumihiutalekuvio. Jääsielu oli ihan mukava. Olin kuullut että tämä oli klaanin ankarimpia mestareita, myös emoni mestari. Klaaninvanhimmat kertoivat minulle monesti ajasta kun emoni oli oppilas. Tämä oli saanut monesti kirsulleen Jääsielun kynsistä. He sanovat että siksi tämän kirsu on tuhkanharmaiden viiltojen peittämä.
Hidastimme vauhtia kun saavuimme rajantuntumaan outo haju puski sieraimiini. Se ei kuulunut millekkään klaanille.
"Kuka täällä on?" Kuiskasin Jääsielulle.
#en tiedä# tämä viittoi hännällään. Ymmärsin olla hiljaa. Yhtäkkiä kimppuumme loikkasi kissa tämä hyökkäsi yltämme ja viilsi minua kaulaan. Veri tahrasi valkoisen lumen kirkkaan punaisin läistin. Tämä loikkasi Jääsielun kimppuun ja he aloittivat hurjan taiston. Silmissäni pimeni...
Heräsin hetken päästä. Jääsielu päästi kamalan kirkaisun ja vajosi velttona maahan. Erakkon reidessä oleva haava pulppusi punaista verta ja tämä menetti tajunsa
"Ei!" Sain parkaistua ja katsoin kun Jääsielun kylki kohosi viimeisen kerran. Katsahdin erakkoon tämän kyljet kohoilivat vielä.
*tuo ei tasan jää eloon.*
Nousin huojuvasti käpälilleni jotka olivat pelosta kankeat ja vaapuin erakon luo. Kaulani vuoti vieläkin. Minua huimasi. Viilsin erakon kaulan koko mitalta auki.
*jos se tuosta selviää niin on ihme. *
"Apua!"huusin.
Vaajterapillku kuuli huuton selvästi näin tämän juoksevan luokseni.
" mitä on käynyt?" Tämä kysyi.
"Kerro.. kerro.." yritin saada ääntä mutta menetin tajuni
*ei en kerennyt kertoa tälle että rakastin Tuiketassua. Nyt hän ei koskaan saa tietää*
Hopein tähdin kirjailtu kissa tuli luokseni.
"On aika" tämä naukui. Katsoin pientä naarasta. Tämä muistutti emoani.
"Kuka olet" kysyin
"Olen emosi sisko. "Tämä vastasi.
Tassutin tämän perässä ylös hopeahäntään jättäen kaiken tuntemani ja rakastamani taa. Olisin tahtonut jäädä mutta Leikotassu sanoi että on mentävä ja näkisin heidät kyllä vielä.

//Zare ei tarvi arvioida kirjotin vaan jotta sais selkoo mitä kävi.
/johdanto seuraavaan

Nimi: Varjosydän

29.12.2017 23:38
Oli kireä lehtikadon aamu. Aurinko ei nousisi tänään lainkaan.
*koko kirotun vuoden paras päivä* ajattelin tyytyväisenä.
*Saisin hiippailla varjoissa koko päivän eikä ilkikurinen aurinko pilaisi päivääni! Vain kuu loistaisi.*
Kehräsin hiljalleen samoillessani metsässä. Olin antanut Tiikeritassulle päivän vapaata sillä tahdoin olla rauhassa. Jääsielu oli käskenyt minut metsälle mutta en antaisi sen pilata päivääni. Olin saalistanut pari lintua ja tarvitsisin vielä yhden sitten voisin palata leiriin. Minulla oli asiaa pentujeni mestareille. He olivat pian tarpeeksi vanhoja sotureiksi. Tahdoin että heidät nimitettäisiin yhdessä Tiikeritassun kanssa. Kun tilauksesta lehahti lintu lentoon vierestäni. Loikkasin muutaman askeleen hauraan lumen pinnalla joka oli aavistuksen jäässä eilisen sateen jälkeen ja niin juuri ja juuri kesti painoni. Hyppäsin linnun perään ja kynteni upposivat sen siipeen. Tapoin sen ennenkun se älähtäisikään.
*nyt olen valmis.*
"Kaunista" kuului matala ja kirkas ääni takaani. Käänyin ja näin yllätyksekseni Jääsielun takanani.
"Mitäs sinä?" Kysyin epäilevästi. Ei ollut tämän tapaista vaania soturia. Yllättäen tämä loikkasi kimppuuni säikähdin jo kunnes huomasin tämän pitävän kyntensä piilossa. Tömäytin tätä korville.
"Senkin vanha hölmöläinen. Ajattelitko säikäyttää minut hengiltä?" Kysyin hengästyneenä.
"Totta puhuen kyllä" tämä vastasi viikset väpättäen. Katsoin suoraan tämän sinisiin silmiin. Hetki muistutti minua ajoista kun olin hänen oppilaansa. Hetkistä jolloin tämä viilsi harmaat viirut kirsuuni. Hetkistä jotka opettivat minut elämään hetkessä, harkitsemaan tulevaa ja unohtamaan menneet. Rakastumaan. Tuntui kun hetki olisi ollut ikuinen. Vain me päiväksi kuolleen auringon alla, kuonot tassun mitan veerran toisistaan. Varpunen välissämme, hengitys höyryävän, ilma jäätyneen ja hiljaisuus huipentuneen.

______


Sysiraita ei ollut palannut partion mukana vain oli kuulema jäänyt metsästämään. Päätin vaihtaa siis kieliä tänäiltana emoni kanssa. Ruusujalka istuskeli pentutarhan liepeillä raivasin tieni hänen luokeen pentujen ohi.
"Hei" maukaisin
"Sinuakin näkee " tämä vastasi piikikkäästi ja muutin yhtäkkiä mieleni vaihtaa kielä hänen kanssaan.
" kauniita pentuja" kehuin
"Somiahan ne ovat" tämä maukui mutta katsoi syvälle silmiini ja tiesi ettei minua kiinnosta pätkääkään puolsisareni.
Mau'uin nopeat hyvästit ja lähdin pentutarhan luota.
*olen onnellinen jos en enään ikuna joudu tuonne* ajattelin muistellen kuita jotka olin siellä viettänyt. Mieleeni palasi väkisin muistot Hämäräpennusta ja Pimeäpennusta. Suolainen kyynel ilmestyi vasempaan silmäkulmaani. Sipaisin sen pois tassullani ja suuntasin soturienpesälle.
Mieleeni palasi syvälle haavoihin juurtuneet suolaiset sanat Jääsielulta.
"Katse ylväästi ylös, menneet hautaan ja eteenpäin" tiesin niiden olevan totisinta totta. Silti ne kirvelivät aina mutta kipu antaa myös voimaa, senkin sani oppia jo pieneä pentuna.
Katselin Hopeahäntää vielä ennen kun suljin silmäni ja lausuin äänettömän ruokouksen että näkisin jonain päivänä sisareni, isäni ja pentuni.

____


Katselin oppilaitten taistelua. Olimme sopineet että oppilaat taistelisivat pareissa ja hioisivat taitojaan yhdessä ja oopisivat toisiltaan. Meitä oli 6 mestaria valvomassa näiden kymmenen oppilaan taisteluja. He taistelisivat hetken sitten Pimeävarjo huutaisi ja oppilaat vaihtaisivat paria. Näin kaikki oppisivat mahdollisimman laajasti eri taistelu tapoja. Tämä harjoitus oli ollut vaikea toteuttaa sillä tarvitsimme käyttöömme niin monta soturia samaan aikaan. Minun tehtäväni oli valvoa yhtä taistelu paria. Tällä hetkellä siinä taisteli Viistotassu ja Harmaatassu. Viistotassu oli selvästi alakynnessä eikä Harmaatassullakaan helppoa ollut. Pimeävarjo huusi harjoituksen päättyneeksi ja loikki oppilaansa luo. Minäkin etsin tieni Tiikeritassun luo.
"Ei pöllömmin" kehuin mikä ei todellakaan ollut tapaistani.
Tiikeritassu kehräsi aavistuksen kiitokseksi.
Käskin Tiikeritassun metsälle ja varjostin tätä tämän saalistaessa. Rajalla sieraimiini tulvahti erakon tuoksu. Olin seurannut Tiikeritassua rajallemme ylös jokiklaanin rajasta. En pitänyt tuon erakon hajusta ja vielä vähemmän pidin siittä että hän oli lähellä. Kutsuin Tiikeritassua hiljaa ja selitin tälle tilanteen. Käskin hänen katsoa mallia ja pysyä poissa tieltä. Hiivin erakon taakse joka oli juuri ylittänyt rajamme. Tunsin pientä mielihyvää kynsieni upotessa erakon selkään. Kynsin tuppoja karvoja tämän selästä. Ja raastoin takajaloillani tämän kylkiä. Pitkät kynteni raapivat tämän turkkia ja osuivat luihin tämän riutuneen kehon läpi, lupaan että jokaiseen kylkiluuhun Jäi kauniit jäljet.
"Tämä on minun reviirini pysy poissa" sihisin valkoiselle erakolle. Tämä nyökkäsi ja päästin tämän menemään. Katsoin tämän kadotessa reviiriltäni.
"Miksi et tappanut sitä?" Tiikeritassu kysyi
"Ei tarvitse tapaa voittaakseen ja tuo erakko kyllä kuolee noihin haavoihin jos ei löydä jostain parantajaa." Vastasin huvittuneena.
"Onko erakoillakin parantaja?" Tämä kysyi kummastuneena.
"Ei ole" vastasin kärsivällisesti.
"Sittenhän hän kuolee" tämä maukui viimein.
"Mielommin hän kun pentumme tai soturimme" vastasin.
"Totta" tämä maukui mietteliäänä.
"Hae saaliisi ja palaa sitten leiriin saat vaihtaa klaaninvanhimpien makuualuset" naukaisin lopulta.
Tiikeritassu katsoi minua inhoten ja sähähdin sen verran että tämä ymmärsi häipyä.
Nostin katseeni. Aurinko oli juuri laskemassa mailleen.
*painu vain pimeään metsään pikku aurinko paholainen" ajattelin puoli ääneen ja hymähdin tyytyväisenä auringon kadotessa metsästä.

___


"Jääsielu, voinko ottaa iltapartion johdon?" Kysyin
"Tottakai voit" tämä vastasi helpottuneena.
olin viimeisen kuun ajan johtanut joka päivä jonkun partion ja oli hyvin tyytyväinen tähän.
"Kenet otan mukaani?" Kysyin tietäen että saan valita vapaasti.
"Valitse vapaasti" tämä totesi.
*hmm.. taidan ottaa Pimeävarjon ja Servaalitassun sekä Synkkätaivalen ja Roihutassun ja myös Liitomielen.*
"Selvä, otan Pimeävarjon, Synkkätaivalen, Liitomielen sekä Servaalitassun, Tiikeritassun ja Roihutassun." Naukaisin tämän perään.
Jääsielu kuittasi hännän heilautuksella.
Pidin vieläkin tuosta jäänsini silmäisestä naaraasta. Ihailin tämän voimakkuutta ja taitoja.
Ilta pimeni ja keräilin partiotani kokoon.
"Roihutassu" kutsuin.
Tämä istuutui eteeni.
"Hae Tiikeritassu" *tämä saa luvan tulla mukaan.* ajattelin.
"Hän on metsällä tyttäresi kanssa" puuttui Pimeävarjo keskusteluun.
"No nouda hänet" sihisin pojalleni. Tämä pyörähti tassuillen ja rymisteli ulos leiristä.
"Mokoma ketunläjä minä nyljen tämän kun saan hänet kynsiini!" Pihisin.
"Ole armelias" Pimeävarjo sanoi ja loi minuun merkittävän katseen.
"Hän on vasta nuori, et itsekkään ollut aina paikalla" tämä muistutti lempeästi.
"En niin mutta tunsin sen kyllä. Ei kuononi aina ollut viiruinen" kuiskasin ja katsoin suuaukolle kääntäen pääni hänestä.
"Jääsielu vain tahtoi tehdä sinusta vahvan" tämä naukui ja silitti lapaani hännällään ja perääntyi taaemmas keskustelemaan oppilaansa kanssa.
Katsoin taivaalle muistot tulvien niistä ohuista ja pitkistä kynsistä kirsullani. Karseeni etsi sisartani Hopeahännästä, tällä oli aina vastaus kaikkeen.
Tiikeritassu juoksi leiriin Roihutassu ja Vaahteratassu kannoillaan. Kokosin itseni.
*vaikka minä sain kirsulleni ei hänen tarvitse kärsiä minun menneisyyteni takia. * keksin paljon toimivamman tavan. Hymähdin itsekseni kekseliäsyydelleni.
"Tiedän että tyttäreni on kaunis ja puoleensavetävä" mau'uin selkeällä äänellä tietäen kaikkien kuulevan sanani, varsinin tyttäreni, Joka katsoi tapahtumia silmät selällään.
"Mutta oletan sinun kaltaisen nuoren kollin selviävän ajoissa partioon seurustelultasi" jatkoin ja katsoin Tiikeritassun edessäni, tämän silmät anoivat minua lopettamaan mutta en ollut aikeissakaan lopettaa vaan jatkoin hunajaisella äänellä.
"Selviätkö lyhyestä partiokierroksesta ilman mielittyäsi?"
"Vaahteratassu voinko lainata häntä?" Jatkoin suunnaten sanani tyttärelleni leikkisäpilke silmäkulmassani. Tiikeritassu kiemurteli vieläkin edessäni.
Vaahteratassu ymmärsi vihjeeni samantien ja sanoi:
"Tottakai emo, ei meillä kai enään ole mitään suunnitelmissa" hänen äänensä oli nyrpeä ja pahastunut, hän marssi oppilaiden pesälle kuono nyrpeästi taivasta kohden.
Heti kun pääsimme leirin ulkopuolelle Tiikeritassu katsoi minua leimuavin silmin ja kysyi:
"Mistä hyvästä tuo oli?"
Siristin silmiäni. *tuon kollin käytös alkoi hiljalleen ärsyttää minua mutta en menettäisi malttiani* päätin.
Sähähdin tälle ja sanoin selkeästi "Olisit kiitollinen että tyydyn vain sanoihin, tee kuten käsketään sillon kun käsketään äläkä aina väitä vastaan ja sävellä. Käskin sinut leiriin kun olisit valmis en metsään samoilemaan tyttäreni kanssa"
Tämän lemuava katse ei vieläkään sammunut mutta tämä kumarsi hiukan ja siirtyi partion hännille, Pimeävarjo kuitenkin tuuppasi tätä eteenpäin niin että tämä melkein törmäsi Synkkätaivaleen.
*saipahan ansionsa mukaan* Hymähdin.
Johdin partiota eteenpäin rajaamme myrskyklaanin kanssa alaspäin kohti järveä. Merkitsimme rajat aina myrskyklaaninrajalta jokiklaaninrajalle ja sieltä ylärajaapitkin palasimme leiriin. Johdatin väsyneen jokuon kissoja leiriin ja suuntasin Jääsielun luokse ilmottamaan että olimme palanneet ja mitään erikoista ei ollut näkynyt.
" Varjosydän pääset huomiseen kokoukseen" tämä ilmotti. Katsoin yllättyneenä Jääsielua.
"Kiitos" mau'uin, kumarsin hiukan ja kipitin pesällemme. Käperryin Sysiraitaa vasten ja tajusin vasta silloin etten ollut syönyt mitään.
*ähhh ei jaksa enää nousta* ajattelin laiskasti ja nukahdin hetkessä.

____


Tuntui kun en olisi edes kerennyt ummistaa silmiäni kun aamu jo saapui. Ilma oli kireänä pakkasesta joka tuntui purevan aina vain kovemmin joka päivä. Kylmyys tunki ohuen turkkini läpi kun astuin aukealle pesästä.
Olin taas ensimmäisenä hereillä ja harkitsin jo pesääni palaamista mutta päädyin kuitenkin jäämään aukiolle. Söin yhden hiiren aamiaiseksi jonka jälkeen latkin melkein jäisestä purosta joka oli heti leirimme ulkopuolella, vettä antaamuksella ja tunsin kylmän ja raikkaan tunteen valtaavan kehoni. Astelin oppilaiden pesään hiljaa hiipien, tassuttelin nukkuvien oppilaiden keskelle missä Tiikeritassu nukkui. Tökin oppilastani hereille, tämä avasi silmänsä ja katsoi minua kummastuneena. Tajutessaan kuka olin tämä nousi salamana ja hymähdin mielissäni tämän käytökselle. Tassuttelin häntä heiluen ulos leiristä. leirin ulkopuolella tämä nappasi hännästäni kiinni ja painoi sen maahan. Tämä muistutti minua Ikuisuustassusta tämäkin oli tehnyt aina niin.
"Ikuisuus oli oppilaasi ennen minua" Tiikeritassu naukaisi kirjavat silmät viisaasti mutta lempeästi minua tapittaen.
*Niin, onko vaahtera kertonut sinulle jo.. sitten parempi että kuulet koko tarinan*
"Tahdotko kuulla tarinan?" Kysyin. Tämä nyökkäsi.
Aloitin:
"Eräänä hyisenä lehtikadon aamuna syntyi viisi pientä pentua..."
Kun olin kertonut tarinani loppuun tämä nyökkäsi hitaasti.
"Olitko se siis sinä joka päätit nimekseni Tiikerin?" Tämä kysyi ääni värähdellen
"En päättänyt sitä mutta ehdotin sitä Ruohotähdelle" vastasin tuolle uteliaalle oppilaalle.
"Onko väärin jos pidän tyttärestäsi?" Tämä kuiskasi ääni väristen
"Saat pitää ihan kenestä vain kuhan olet paikalla silloin kun pitää ja teet niinkun käsketään." Vastasin hiukan epäilevästi. Katsoin tätä mutta hän vain tuijotti kauas saarelle. Tämän kulmat kurtistuivat hiukan kuullessaan sanani.
Tuuli humisi pomuissa ja lumi leijaili hiljalleen maahan.
"Meidän varmaan pitäisi harjoitella" tämä maukui hieman haikeana.
"Ehkäpä, mutta joskus on hyvä myös jutella kaikkia taistoja ei voiteta kynsin" mau'uin.
"Huomasin " tämä maukui hiukan katkerana.
"Voi kuulle olisit kiitollinen ettet saanut arpia kuonoosi ja raataisi yötäpäivää puli neljänneskuuta putkeen." Maukaisen hälle.
"Et sinä niin tekisi " hän maukui tietävästi.
"En ehkä" myönsin *en tekisi niin*
"Pääset kokoukseen" jatkoin
"Saalista pitää kerätä Värelehti sanoi että sää vain pahenee vielä. Saat mennä metsälle Vaahteratassu odottaa sinua jokiklaanin rajalla palatkaa aikaisin että kerkeät levätä." maukaisin ja sain vastaukseksi lyhyen nyökköyksen ja sitten tuo punaruskea raidallinen kolli oli tiessään.
*Nuoret* ajattelin ja pudistelin päätäni.
Käännyin metsälle ja huomasin vähän matkan päässä hiiren. Hiivin hiljaa lähemmäs ja nappasin sen nopeasti. Sain vielä yhden linnun ja sen jälkeen päätin suunnata leiriin. Laskin saaliini tuoresaaliskasaan.
*sammalia tarvitsis lisää...* mietin ja päätin kipaista hakemaan.
Revin kivestä suuria kimpaleita sammalia jotka kannoin leiriin ja pehmustin makuupaikkani mukavasti. Lisäsin sammalia myös Sysiraidalle. Niitä jäi kuitenkin reilusti yli. Päätin yllättää tyttäreni. Vein loput sammalet tämän makuusijalle. Kun olin valmis suin turkistani sammalen rippeet pois ja kääriydyin kerälle häntä kuononi päällä.

___

Heräsin juuri ennenkun Sysirata palasi leiriin. Kosketimme neniä pikaisesti kun suuntasin tuoresaaliskasalle ja valikoin sieltä hiiren. Selvitin sen muutamalla puraisulla. Sitten menin Jääsielun luo joka kutsui kokoukseen lähtijöitä.
"Ovatko kaikki nyt paikalla? Laventelitassu, Varjosydän, Kekälekukka, Unikkovirta, Tomusydän, Tiikeritassu, Viistotassu ja Vesitassu. Hienoa kaikki ovat paikalla" tämä naukui ja kutsui Ruohotähdenkin paikalle. Tämä keräsi ryhmän kokoon ja lähdimme leiristä. Etsin oppilaani ja patistin tätä eteenpäin kunnes olimme Ruohotähden rinnalla. Kun tämä antoi merkin astuimme vieraalle reviirille ja tassuttelimme märkää maata pitkin kaatuneelle puulle josta ylitimme järven ja saavuimme saarelle. Muut klaanit olivat jo paikalla.
"Etsi muut oppilaat. Tämä on hyvä tilaisuus oppia heistä. Muista älä paljasta mitään Varjoklaanista" kuiskasin oppilaalleni. Tämä nyökkäsi ja suuntasi muiden oppilaiden luo.
Itse seurasin kokousta mielummin syrjemmältä. En välittänyt kummemmin muista klaaneista enkä tahtont koskaan joutua valitsemaan uskollisuuden ja ystävän väliltä, parempi pysytellä sivummalla.
Istahdin pienen kiven juurelle ja kiedoin häntäni käpälien ympärille.
Eipä rauhani pitkään kestänyt, joku siro harmaaturkkinen naaras lähestyi minua. Katselin tätä aavistuksen epäilevästi.
*mitäs tuo minusta tahtoo?*
"Hei, haittaako jos tulen tähän" tämä naukaisi ja katsahti minuun kysyvästi.
*Haisee kuolleilta lehdiltä, auringonnousualta, ja hiiriltä. Myrskyklaanista.*
"Mikä ettei" vastasin synkästi.
"Minä olen Tuikeaskel, entäs sinä?"tämä esittäytyi.
*voi vitsi taas näitä yliystävälisiä myrskyklaanilaisia.*
"Varjosydän" vastasin hieman ystävällisemmin.
"Onko pyyntionni ollut myötä?" Tämä jatkoi.
"On, entä myrskyklaanissa?" Maukaisin.
"Kyllä kiitos. " Tämä vastasi.
"Keitä teillä on tänään mukana?" Kysyin pitääkseni keskustelua yllä.
"Tuo oranssinkirjava kolli on Kajotähti" tämä aloitti epävarmasti.
*no katsos osaan minä nyt päälliköt sentäs*
"Nuo ovat Vinhasielu, suistohaukka, Kipinämyrsky ja Aurinkokajo" tämä esitteli ja viittasi pieneen ryhmään kissoja, viitaten ensin jäntevään valkooranssiin kissan sitten lyhytkarvaiseen valko turkkiseen kolliin, jonka tunnistin viime kokoontumisesta. Tämä osotti hännällään liekinväriseen naaraaseen. Viimeiseksi tämä osotti Aurinkokajon oranssinpunainen naaras punaisilla raidoilla. Näiden myrskyklaanilaanilaisten joukko hajosi pian.
"Ja tuolla on Leutotassu, Katajatassu, Valotassu ja Neulastassu" tämä näytti oppilaat.
Leutotassu oli kermanvalkinen kissa jonka selässä olevasta oranssinruskeasta viivasta lähti aaltoilevia raitoja. Katajatassu puolestaan oli ruskeantabby naaras. Valotassun turkki oli pörröinen vaalea turkki. Neulastassulla oli ruskean kirjava turkki.
Painoin mieleeni tarkasti jokaisen. Kokoontumiset olivat oiva tapa tutustua vihollisiinsa mutta myös luoda suhteita kissoihin joiden apua voisi tarvita.
Tuikeaskel oli sanomassa vielä jotain mutta Jokiklaanin Taivastähti aloitti kokouksen. Kuuntelin puolella korvalla. Ruohotähti mainitsi uudet oppilaamme Tiikeritassun, Vaahteratassun, Roihutassun, ilmoitti Ikuisuustassun katoamisesta ja minun nimittämisestä soturiksi. Kokous eteni vanhan kaavan mukaan. Katselin hiljaa kokousta ja vilkuilin silloin tällöin tätä merkillistä naarasta joka oli saanut päähänpiston tutustua minuun.
Kokous läheni loppuaan ja päälliköiden lopettaessa kokouksen huikkasin nopeasti hyvästit tuolle mukavalle naaraalle ja loikkasin muiden kissojen joukkoon. Etsin oppilaani ja keräilin muitakin varjoklaanilaisia kokoon. Jääsielu tarkisti että kaikki oli koolla ja nyökkäsi Ruohotähdelle.
"Varjoklaanilaiset lähdetään" kuului Ruohotähden ääni. Myrskyklaani oli lähtenyt jo. Seurasin Jääsielua vanavedessä Tiikeritassu kannoillani. Suuntasimme suuren kaatuneen puunrungon jälkeen jokiklaanin reviirille. Jokiklaani palasi kanssamme samaa matkaa. Rentouduin heti kun pääsimme tuolta kalanhajuisesta rapakko reviiriltä. Nelistimme metsän halki hopeahäntä yllämme loistaen. Kuu loisti vielä taivaankannella ja yö oli sysimusta.
____

Käperryin Sysiraitaa vasten ja nautin tämän turkin lämmöstä.
Aamun valjetessa kylmempänä kun aikoihin heräilin myöhemmin kun yleensä. Tassuttelin Jääsielun luo.
"Voisinko ottaa metsästys partion johdon?" Kysyin
"Toki. Kasaa suuri partio, riistaa on kerättävä ennenkun tämä sää pahenee."
"Käskystä" naurahdan.
"Otan ketkä löydän" maukaisen.
Pujottelen soturien lomasta.
" Tiikeritassu, hakisitko mukaasi Vaahteratassun, Roihutassun ja Tuiketassun. Ilmoita heille että tuo mestarinsa ja ilmestyy luokseni, Jääsielu käski metsälle." Maukaisin tälle kun löysin tämän sukimasta turkkiaan. Nuori kolli nyökkäsi ja suuntasi pesälleen.
*kuka vielä?* ajattelin ja päädyin siihen lopputulokseen että kahdeksan riittää paremmin kun hyvin.

___

Edestämme viilsi suurin orava jonka olin nähnyt kuihin. Vaahteratassu oli salamana sen perässä. Tämä jahtasi sitä ja lopulta sai sen...
Huomasin kauhukseni että Vaahteratassu oli hännänmitan Myrskyklaanin reviirillä.
"Vaahteratassu pois sieltä" kuskasin ja huomasin kuinka Vaahtertassun karvat nousivat pystyyn. Ja samassa sieraimiini tulvahti Myrskyklaanin tuoksu vahvempana kun yleensä rajan luona. Vaahteratassu palsi puolellemme mutta liian myöhään. Muut paitsi minä ja Vaahteratassu olivat merkistäni piiloutuneet syvemmälle reviirillemme mutta kuitenkin niin että näkisivät häntäni ja merkkini palata jos taistelu syttyisi.
"Tuo orava on meidän" murahti Vehnäturkki. Ja Valotassu tämän vierestä sihahti halveksuvasti. Minkkihäntä ei ollut ystävällisempi.
"Se vain juoksi teidän puolelle" sihahti Vaahteratassu.
Mulkaisin tytärtäni. Päädyin kuitenkin kuiskaamaan tälle
"Tarvitsemme tuon oravan vie se kauemmas ja palaa" tämä totteli ja katsahti halveksuvasti myrskyklaanin rajapartioon.
Istuuduin häntä käpälieni ympärillä kuitenkin valmiina taistoon jos sellainen syttyisi, toivon mukaan se vältettäisiin. Aurinkokajo näytti paljon epäystävällisemmältä kun viime kerran kun näin hänet.
Punaruskea naaras jonka tassut olivat valkoiset asteli eteen ja sihahti päin naamaani. Siristin silmiäni ja ylähuuleni alkoi hiljalleen nousta irveen tuon tullessa lähemmäs. Annoin Synkkätaivalelle käskyn hännälläni lähettää joku noutamaan lisää sotureita. Kuulin jonkun oppilaista lähtevän hiljaa ja huomasin välittömästi kun tuo punaruskea naaras jolla oli valkoiset tassut, Lumikkotaivalen syöksyi kimppuuni.
*ei pienempiä saa kiusata* ajattelin huvittuneena kun kaksikertaa kokoiseni naaras syöksyi kimppuuni. Viittasin varjoklaanin hyökkäämään ja suuntasin taistoon. Lumikkotaival raapaisi korviani.
*kukaan ei koske korviini!*
Hyökkäsin tehden matakia mutta kirveleviä pinta haavoja tämän lapaan, livahdin tämän ali väistäen tämän käpälän iskun. Sivalsin sujuvasti tätä kirsulle ja kuulin kun voimistusjoukot saapuivat. Yhtäkkiä ennen kun toinen taistelujoukko oli edes sekaantunut taistoon kuului lyhyt ulvaus kun joku noin oppilaan kokoinen kolli mätkähti alas männystä Vaskitsakynnen päälle pamauttaen tämän keuhkoista ilmat pihalle. Taistelu loppui kun seinään yhtä arvaamatta kun oli alkanutkin. Tuo kissa oli poissa yhtä nopeasti kun ilmestykin. Varjoklaani ja Myrskyklaanin kissat irataantuivat toisistaan ja palasivat reviireilleen.
*kai tuokin on taistelustradegia* hymähdin. Minulla ei ollut aavistustakaan kuka tuo soturi oli ollut. Huomasin Tomusydämen loikkivan luokseni.
"Tuiketassu ei kerennyt aivan tämä kuitenki teki parhaansa" tämä mauki hiljaa.
"Hänen tuomansa soturit varmasti säikytti Myrskyklaanin karvapalloja" mau'uin rohkaisevasti.
Saavuimme leiriin ja Jääsielu ja Ruohotähti oli meitä vastassa.
"Varjosydän sinä tulet mukaamme" Jääsielu maukui matalalta.
*o-ou*
Määräsin pikaisesti Tiikeritassun metsälle loppupäiväksi ja seurasin Ruohotähteä tämän pesälle.
"Mitäs rajalla kävi?" Jääsielu Kysyi
"Vaahteratassu saalisti suurimman oravan kuihin. Mutta sai sen kiinni väärällä puolen rajaa." Mau'uin.
"Yritin ratkaista tapahtuman sanoin mutta Lumikkotaival hyökkäsi ja siittä syttyi sitten taistelu. " Jatkoin
"Tuiketassu tuli hakemaan lisäjoukkoja luulin että jotain suurempaa olisi käynyt" Ruohotähti maukui huvittuneena.
"Taistelu loppui yllättävän nopeasti. " Jääsielu epäili
"Niin se minun pitikin sanoa. Keskelle taistelua jonkun myrskyklaanilaisen niskaan putosi männystä oppilaan kokoinen hyvä taistelija muuten, erakko. Tuskin kuutta kuuta vanhempi, mutta tällä ei ollut häntää" selitin.
"Hänestä saisi kelpo soturin" jatkoin.
Ruohotähti nyökkäsi hitaasti.
"Oppilaat taistelivat kuten soturit" huomautin. Sillä huomasin tilaisuuden koittaneen.
"Aivan he saavat soturinimensä auringon laskiessa." Ruohotähti päätti ja viittasi hännällään poistumaan. Kumarsin ja kiitin. Poistuin ylpeänä.
Laventelitassu hääri taistelijoiden ympärillä kunnes pian totesi ettei kukaan ollut saanut pahempia naarmuja.

_____


"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen " Ruohotähden sanat kaikuivat leirissä.
Istuuduin Sysiraidan viereen ja katsoin tätä lämmin hehku silmissäni.
"Varjoklaani näytti kyntensä tänään. Ja kolme oppilasta taistelivat soturien tavoin. On heidän aikansa saada soturinimensä." Hän jatkoi ja suuntasi katseensa hopeahännälle.
"Vaahteratassu, Roihutassu ja Tiikeritassu" Ruohotähti maukui ja viittasi oppilaat eteen.
"Minä Ruohotähti, Varjoklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään kasvonsa näihin kolmeen oppilaaseen. He ovat opiskelleet kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on heidän vuoronsa tulla sotureiksi." Ruohotähti laski katseensa innokkaisiin oppilaisii ja räpäytti silmiään.
"Vaahteratassu, Roihutassu ja Tiikeritassu, lupaatteko elää soturilain mukaisesti ja puollustaa Varjoklaania -jopa henkenne uhalla?"
Tunsin ylpeyden rinnassani. Poikani, tyttäreni ja oppilaani nimitettäisiin sotureiksi.
"Lupaan" vastasi Tiikeritassu vakaalla äänellä.
"Lupaan" toisti Vaahteratassu ja Roihutassu kuorona.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan teille soturinimenne: 
Roihutassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Roihumielenä. Tähtiklaani kunnioittaa urheuttasi ja voimaasi, hyväksymme sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi" Ruohotähti astui eteenpäin ja laski kuononsa Roihumielen päälaelle Roihumieli nuolaisi kunnioittavasti päällikön lapaa. Roihumieli otti askeleen taakse ja istuutui Tiikeritassun viereen.
"Vaahteratassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Vaahterapilkkuna. Tähtiklaani kunnioittaa uskollisuuttasi ja taitojasi, hyväksymme sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi. " Ruohotähti astui eteenpäin ja laski kuononsa Vaahterapilkun päälaelle ja tämä nuolaisi kunnioittavasti päällikön lapaa. Vaahterapilkku istuutui veljensä viereen.
"Tiikeritassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Tiikeriliekkinä. Tähtiklaani kunnioittaa uskoasi ja urheuttasi, hyväksymme sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi." Ruohotähti laski kuononsa Tiikeriliekin päälaelle ja Tiikeriliekki nuolaisi kunnioittavasti päällikön lapaa. Ja peruutti Vaahterapilkun ja Roihumielen viereen.
"Vaahterapilkku! Roihumieli! Tiikeriliekki!" Klaani huusi ja se kuului varmasti järvelle saakka. Minäkin yhdyin huutoon. Menin onnittelemaan uusia sotureitamme.
"Perinteiden mukaisesti on tuoreiden soturiemme vartioitava yö hiljaa sanomatta sanaakaan ja me muut saamme nukkua yömme rauhassa." Ruohotähti lopetti ja suuntasi pesälleen.
Minä katsahdin hopeahäntään. *pimeäpennun, Hämäräpennun ja Ikuisuustassun olisi putänyt olla tuolla* ajattelin haikeana. Nyt ei kuitenkaan ole surun aika.
Kävin kerälle Sysiraitmdan viereen ja nukahdin syvään uneen. Rauhallinen tuudittava pimeys kietoi minut varjoonsa.

//ei parhaita tarinoita mutta kelvatkoon.

Nimi: Myrskytassu

28.12.2017 11:57
Myrskytassu loikkaa hiiren kimppuun ja saalis valahtaa veltoksi. Hän katsoo Haukkataivaaseen. ”Hienosti napattu”, mestari kehuu. Myrskytassu pudottaa saaliinsa hänen eteen. ”Metsästetäänkö vielä lisää?” Hän kysyy. Haukkataivas nyökkää ja kiertää katseellaan metsää. ”Saalis on nyt tarpeen kun säät pahenevat entisestään.” Myrskytassu nyökkää ja etsii saaliin tuoksua. Pian hän löytääkin jäniksen hajun. Seuraten sitä näkyykin jo pitkä korvainen saalis. Hän alkaa vaania jänistä. Lopuksi pitkä loikka ja eläin on tapettu.

Palatessaan leiriin tulee Kiitotassu häntä vastaan. Myrskytassu pudottaa saaliit kasaan ja sitten kääntyy naaraan puoleen. ”Hyvä saalistus onni?” Naaras kysyy. Myrskytassu nyökkää. ”Yksi hiiri ja yksi jänis”, n sanoo ja ottaa jäniksen. ”Jaetaanko?”
Kiitotassu nyökkää. ”Se näyttää hyvältä.”


Nimi: Zare

26.12.2017 17:20
________________________________________________

Nimi: Zare

26.12.2017 16:23
Varjosydän// 18kp, 7kp, 13kp
Ikuisuustassu// 12kp

Nimi: Varjosydän

26.12.2017 14:29
"Tiikeritassu mikä huökkäys tuo oli olevinaan?" Murahdin.
"Kokeile jotain mitä en osaa odotta" sihisin ja nousin oppilaani päältä.
Tiikeritassu kompuroi ylös hengästyneenä ja ravisteli itseään kiukkuisesti. Tämä mulkoili minua hurjasti. Hän sihahti ja ponnisti minua kohden. Tälläkertaa kun hän kiisi ilman halki kohti minua ojensi käpälänsä raapaistakseen minua.
*turha luulo* ajattelin ja huitaisin häntä käpälälläni sen verran että hän menettäisi keskittymisensä ja potkisin hänet kyljelleen.
"Tiikeritassu olet suurehko, vahva ja vikkelä mutta jos et hallitse liikkeitäsi et voi voittaa minua. Sinun pitää säilyttää painopisteeseesi ettei minun ole niin helppo kaataa sinua. Yritä uudelleen." Läksytin kun Tiikeritassu kampesi itseään taas jaloilleen.
Tiikeritassu perääntyi muutaman askeleen.
"Noin ei varjoklaanin soturi tee!" Sihisin ja loikkasin hänen kimppuunsa. Sivalsin känen kirsuaan kuten Jääsielu aikanaan. Hyppäsin ilmaan ja laskeuduin tömähtäen tämän rintakehälle pamauttaen ilmat hänen keuhkoistaan. Mojautin tätä vielä korville.
"Yksikään varjoklaanilainen soturi ei peräänny jos niin ei käsketä" sihisin ja nousin hänen päältään.
"Koska sinusta ei ole taisteliaksi häivy silmistäni ja pidä huoli että jokainen klaaninvanhin saa kyllikseen ruokaa." Jatkoin ja loikin metsään jättäen Tiikeritassun puuskuttamaan maahan. En kuitenkaan lähtenyt metsälle. Kiipesin vähän matkan päässä puuhun ja loikin oksistossa seuraten Tiikeritassua. Tämä vaani ensiluokkaisesti hiirtä. Hän haitasi sen lumeen ja jatkoi rajan suuntaan. Tämä sai varpusen ja onnistui löytämään lahosta puusta jopa liskon.
*kiltti poika* ajattelin.
Kiipesin alas puusta ja suuntasin leiriin. Tahdoin olla leirissä ennen Tiikeritassua. Tapasin matkalla Kidetassun ja Metsäsielun. Nämä olivat palaamassa taisteluharjoituksista.
"Missäs Tiikeritassu? " Metsäsielu kysyi
"Metsällä" vastasin.
"Miten harjoitukset meni?" Kysyin
"Ihan hyvin vähän puollustus harjoituksia" tämä naukui.
"Pidetäisiinkö yhteiset harjoitukset huomenna soraviiksen ja Vaahteraloimun kanssa?" Ehdotin hetken mielenjohteesta.
*pitiväthän synkkätaival, pimeävarjo ja Jääsielu meillekkin joskus*
Metsäsielu katsoi minua yllättyneenä.
"Tottakai" tämä vastasi
"Huippua minä kerron Soraviikselle ja Vaahteraloimulle" naukaisin ja katosin karhunvatukoiden lomasta leiriin.
*huomisesta tulee mahtava* ajattelin.
Huomasin Tiikeritassun hiippailevan leiriin. Tassuttelin tuon luokse.
"Saalistus onni oli näköjään myötä" tokaisin
"Niimpä kai" Tiikeritassu vastasi
"Vie nuo klaaninvanhemmille ja ota sitten itse " maukaisin
Tämä katsoi minua yllättyneenä. Ja nyökkäsi hän oli juuri lähdossä kun muistin.
"Niin ja huomenna pidämme Harmaatassun, Kidetassun ja Viistotassun kanssa harjoitukset. Pidä huoli että olette rannassa ennen aurinkoa." Maukaisin tämän perään.
Sain vastaukseksi hännän heilautuksen. Sysiraita palasi leiriin kantaen pientä vesimyyrää hampaissaan. Tassutin mukanani peipponen jonka Tiikeritassu oli tuonut, soturien pesän ulkopuolelle jossa yleensä vaihdoimme kieliä Sysiraidan kanssa. Tämä seurasi minua pian ja toi mukanaan hiiren. Vaihdoimme kieliä kunnes kuu nousi korkealle taivaalle ja hopeahäntä ilmestyi pilvien lomasta.
Astelin makuusijoillemme ja käperryin Sysiraitaa vasten. Nukahdin pian syvään uneen Sysiraidan turvallisessa tuoksussa.

//tämmönen pätkä taas

Nimi: Varjosydän

26.12.2017 10:48
Istahdin uupuneena kivelle rajallamme järven rannassa. Olin käskenyt Tuiketassua metsästämään. Suuri hirviö rymisteli järven toisella rannalla ja ajoi hevospaikalle. Vihasin kaksijalkoja. Enemmän kun mitään muuta. He olivat vieneet poikani. Ajatuksiini palasi taas tuo hopeanharmaa kolli.
*missäköhän hän olisi nyt? Oliko hän onnellinen?* oli kulunut noin puolikuu siittä kun hän katosi. Sysiraitaa asia ei koskettanut niin syvästi. Vaikkei hän sitä näyttänyt pennuillemme tiesin hänen syyttävä Ikuisuustassua Pimeäpennun kuolemasta ja vihaavan Ikuisuustassa.
Minulle Ikuisuustassu oli aina ollut läheisin. Ruohotähden sanat kuitenkin pyörivät mielessä.
*" turha häntä surra ei se häntä takaisin tuo. Kukaan ei palaa kaksijalkojen luota. Ei palannut Hämytassu eikä Servaalitassu turha Ikuisuustassua on odottaa hän saa uuden elämän kaksijalkojen luona. "*
Eipä kai näin lehtikadon aikaan minullakaan olisi aikaa surkutella. Päätin lähteä pitkästä aikaa metsälle ja valitsin myrskyklaanin viereisen metsän sillä tahdoin mahdolisimman kauas kaksijaloista.
___

Palasin leiriin pian saatuani kaksi peipposta saaliiksi. Tiikeritassu palsi pian jälkeeni.
"Vie saaliisi klaaninvanhemmille ja ota sitten itse" maukaisin tälle ja tämä kuittasi hännän heilautuksella.
Sysiraita asteli vierelleni ja naukaisi "tulisitko kanssani rantaan?"
"Mielelläni" vastasin.
Leikimme lumessa matkalla aivan kun joskus oppilaina.
Istuimme pitkään rannassa vain katsellen jäistä järveä ja hopeahäntää.
"Tapaammekohan Ikuisuuden tuolla" maukui hiljaa Sysiraita.
"En tiedä mutta toivon niin." Vastasin ja esitin hiljaisen toiveen Leikotassulle

Nimi: Ikuisuustassu

26.12.2017 02:24
Emoni oli hirmu vaativa mestari. Meidän piti harjoitella taistelua mutta en tahdo vahingoittaa häntä. Lopulta hän käski minun mennä metsästämään.
Näin edessäni kulhon jotain ruokaa. Se ei tuoksunut yhtä hyvälle kun oikea riista mutta tähän lehtikadon nälkään se näytti herkulliselta. Nuuhkin hetken ketään klaanilaista ei ollut lähellä jokin outo haju kuitenkin leijaili nenässäni.
*varmaan tuo ruoka vain * ajattelin
Hiivin lähemmäs ruokaa maistoin ensin ihan vähän vain. Mitään ei tapahtunut. Jatkoin syömistä. Kulho oli hyvin kapea ja syvä. Yhtäkkiä ylläni kuului outo ääni. Suuri vankila putosi niskaani! Olin häkissä. Paniikki iski kun kaksjalat tulivat esiin. Toinen niistä leperteli minulle hennolla äänellä. Katsoin sitä silmät selällään.
Toinen avasi luukun häkin yläosasta. Hänen suuri tassunsa lähestyi minua. Peruutin niin paljon kun häkki vain antoi. Lopulta tunsin kylmän esineen karvojeni läpi paljastin hampaani ja sähisin yrittäen pelottaa sen pois se ei kuitenkaan pelännyt. Sen nahkaa peitti outo turkki se näytti paksulta. Sen kämmenellä oli lisää ruokaa. Kurkotin kaulaani ja nappasin yhden, mitään ei tapahtunut. Uskaltauduin lähemmäs ja nappasin vielä toisen. Salakavalasti kaulalleni luiskahti kylmä ja ohut ketju. Huomasin sen kuitenkin liian myöhään. Kaksijalka kiskaisi ketjusta jonka toinenpää oli sen käpälässä. Se kurisiti inhottavasti kaulaani. Otin askeleen siihen suuntaan johon tämä oli kiskaissut. Kaksijalka kehräsi ja sanoi jotain kaverilleen. Tämä naurahti.
Sitten kaksijalka nosti minut häkistä. En rimpuillut sillä tiesin jotenkin ettei se auttaisi. He laskivat minut pienempään häkkiin jonka pohjalla oli hyvin lämmin ja pehmeä turkki. Sitten tämä napasutti sen osan ketjua joka oli sen kädessä irti siittä joka oli kaulassani. Kehräsin aavistuksen kiitokseksi ja toinen niistä nosti häkin jossa maksin. Näin yhdestä seinästä joka oli vain kalterien lukitsema, se josta olin tullut häkkiin. Näin kun reviiri, kaikki minulle tuttu vilisi ohitseni. Kaksijalka kantoi minut hirviön viereen. Se laski minut siihen ja murahti jotain kaverillen sitten ne kävelivät pois.
Katselin hopeahäntää joka avautui auringon laskiessa. Järvi vasemmalla puolellani loisti jäisenä yössä. Ensikertaa minun oli ikävä emoni lämmintä syleilyä, hänen tasaista hengitystä ja tämän turvallista tuoksua. Kaipasin jo suuresti kotiin. Puskin kalterillista seinää sillä tiesin sen aukeavan. Se ei kuitenkaan auennut vaan pysyi tiukasti kiinni. Painoin pääni uupuneena lämpöiseen turkkiin ja mau'uin hiljaa.
"Pimeäpentu haetko minut pian? Ethän hylkää minua?" Ymmärsin vasta nyt että en koskaan pääsisi siskoni luo tähtiklaaniin. En kuuluisi klaaneihin, tuo panta kaulassani merkitsisi että olisin tästälähin kotikisu. Suljin silmäni surren etten ikinä enään näkisi siskojani, isääni taikka emoani. Nämä kaksijalat olivat riistäneet minut perheeltäni. Toisaalta en ikinä olisi päässyt parantajaksi. Mitä hyötyä minun olisi ollut jäädä klaaniin. Jos he olisivat vieneet jonkun toisen oppilaan vaikka Myrskytassun? Kamalaa jos hänen toiveensa soturiksi pääsystä olisi murskattu. Minun toiveeni oli murskattu jo ennenkun edes synnyin joten mitä väliä jos se muuttuisi vain mahdottomaksi. En osaa saalistaa enkä taistella ei minusta olisi hyötyä klaanille. Hyvä että he veivät jonkun jonka elämällä ei ole väliä eivätkä jotakuta jolla oli suuria unelmia.
Nukahdin huomaamattani.
Heräsin kun toinen hirviö rymisteli viereeni. Samat kaksijalat jotka olivat napanneet minut olivat uutta hirviötä vastassa. Sen vatsasta astui varuaan näköinen kaksijalka uros. Hän vaihtoi pari sanaa kahden muun kanssa.
"Olethan minua vastassa Pimeäpentu? Olen tulossa tähtiklaaniin, ne voivat riistää vapauteni muttei uskoani. Olen tulossa." Mau'uin päättäväisesti.
Vauraan näköinen kaksijalka antoi pari oudon lehden näköistä esinettä kahdelle muulle. Sitten hän suuntasi katseensa minuun. Hän nosti häkkini varovasti ja laski sen hänen hirviönsä takaosaan ja sulki sitten suuren luukun ylläni ja yö laskeutui jälleen. Tunsin Hirviön heräävän ja tiesin elämäni klaaneissa päättyneen.


// jatkan kotikisuna

Nimi: Varjosydän

26.12.2017 00:22
"Anna minun yrittää vielä" kuuluu Ikuisuustassun ääni joka tuskin kiirii ketunmittaakaan.
Nuoren oppilaani luonne oli muuttunut paljon. Tämä enään tuskin puhuikaan saatisitten leikki muitten oppilaiden kanssa. Hän vietti turhankin paljon aikaa Värelehden läheisyydessä. Tunsin inhottavan pistoksen aina ajatellessani Ikuisuustassun ja Pimeäpennun suhdetta. He olivat olleet niin läheisiä, tunsin itseni syylliseksi Ikuisuustassun muutoksesta. Samalla tunsin sääliä häntä kohtaan sillä tiesin tämän unelmoivan parantajaksi pääsemisestä, klaanilla oli kuitenkin jo aivan tarpeeksi parantajia ja sekä Värelehti että Laventelitassu olivat molemmat nuoria. Ikuisuustassun olisi tyytyminen soturin elämään. Huomasin tämän tuijottavan minua ja havahduin.
"Vain kerran" mau'un ja jännityn odottamaan seuraavaa iskua.
Tämä yritti epätoivoisesti hyökätä.
*eikö tuo ikinä opi ettei noin vihollista päihitetä?!*
"Tänään ei tada olla sinun päiväsi? " mau'uin ymmärtäväisesti
"Eipä kai" hän vastasi hajamielisesti ja katsoi tassujaan.
"Metsästä loppu päivä. Jos tuot jotain saalista saat itsekkin ottaa jos jäät saaliitta omapa on ongelmasi." Totesin jo tietäen että tämä jäisi nälkäisesksi.
"Menehän matkoihisi jo" hoputin.
Tämä loikkasi sanaakaan sanomatta häntä heiluen metsikköön.
"Palaa sitten aikaisin" huusin tämän perään vaikka en tiennyt kuuliko tuo enään.
Palasin leiriin myrskyklaanin rajaa pitkin.
*tiedä nyt sitten ikinä mitä nuo hiirenaivot saavat päähänsä, parempi katsoa kun katua* ajattelin määrätietoisesti.
____

Ilta pimeni ja vaihtui hilajalleen yöksi eikä Ikuisuustassua näkynyt. Aloin hiljalleen hätääntyä. Alueella oli liikkunut paljon kaksjalkoja viime aikana. Sysiraita tassutteli viereeni.
"Missäs Ikuisuus ?" Tämä kysyi.
"Kun tietäisinkin" maukaisin pikaisesti.
Yö pimeni eikä Ikuisuustassu ilmestynyt.
"Jääsielu, Jääsielu herää" mau'uin hiljaa ja tökin entistä mestariani hereille.
"Mitä nyt Varjosydän?" Tämä kysyi unisena.
"Ikuisuustassu ei ole palannut" mau'uin kyyneleet silmissä ja huolesta sekaisin.
"Kyllä hän palaa, nuku nyt" tämä naukaisi huolehtivasti ja sipaisi minua hännällään.
*niin se varmasti on,hän on vain jäänyt metsälle pidemmäksi aikaa* ajattelin.
"Kiitos" maukaisin
Vastaukseksi sain rohkaisevan hymyn.
____

Aurinko nousi ja Ikuisuustassua ei näkynyt.
Lähdimme Sysiraidan ja Routamyrskyn kanssa etsimään tätä. Seurasimme hajujälkeä ja se johti aivan reviirimme rajalle.
Sitten näin tämän! Hän oli lukittuna pieneen häkkiin hirviön tassun vieressä.
"Katso!" Sihisin Sysiraidan korvaan. Tämä nyökkäsi ja painoi minut maahan aivan kun saisin ajatukseksi hypätä pentuni perään niin olisin kyllä varmasti tehnyt jos ei Sysiraita ja Routamyrsky olisi ollut kanssani.
Ikuisuustassu lojui karvamyttynä häkkinsä sisällä yhtääkkiä kaksjalka nousi hirviöstä ja nappasi Ikuisuustassun häkissä ja laski hirviön vatsaan. Tämä makui hiljaa ja surullisesti.
"Olen tulossa Pimeäpentu" ääni oli hiljainen mutta selkeä korvissani. Sitten hirviö heräsi ja rymisteli pois.
"Poikani." Sain viimein sanotuksi ja kyyneleet tulvivat silmiini. Routamyrsy katsoi parhaaksi poistua ja ilmoitti kertovansa uutiset klaanille. Hautasin kasvoni Sysiraidan pehmeään kylkeen tämä painoi suuren päänsä pääni päälle ja koitti lohduttaa minua. Mikään lohtu ei kuitenkaan toisi poikaani takaisin. Sen tiesin sydämmessäni.
*oliko kaikki pentuni riistettävä minulta?* mietin ja suuntasin ajatukseni Leikotassulle.
Pian rajapartio tuli luoksemme,mikäs ihme tuo nyt olisi? Olihan pian auringonhuippu.
"Tiedän että menetyksesi sattuu mutta nyt ei ole oikea aika surra" Ruohotähti maukui.
Katsoin tätä ja vastasin pää kohteliaasti kumarassa. " Tiedän"
Tämä nyökkäsi ja jatkoi " Sysiraita mene metsälle ja Varjosydän tule mukaamme" tassuttelin hiljakseen partion hännille ja näin Sysiraidan loikkivan metsikköön.
*elämä on epäreilua, ja tulee aina olemaan*

 

©2018 Metsäketo - suntuubi.com