Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

MyrskyklaaniJokiklaani Tuuliklaani Varjoklaani ⇔ Tähtiklaani Erakot ja kotikisut 

 

Varjoklaanilaisten tarinat

 

 

 
 << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Varjosydän

25.12.2017 23:56
"Anna minun yrittää vielä" kuuluu Ikuisuustassun ääni joka tuskin kiirii ketunmittaakaan.
Nuoren oppilaani luonne oli muuttunut paljon. Tämä enään tuskin puhuikaan saatisitten leikki muitten oppilaiden kanssa. Hän vietti turhankin paljon aikaa Värelehden läheisyydessä. Tunsin inhottavan pistoksen aina ajatellessani Ikuisuustassun ja Pimeäpennun suhdetta. He olivat olleet niin läheisiä, tunsin itseni syylliseksi Ikuisuustassun muutoksesta. Samalla tunsin sääliä häntä kohtaan sillä tiesin tämän unelmoivan parantajaksi pääsemisestä, klaanilla oli kuitenkin jo aivan tarpeeksi parantajia ja sekä Värelehti että Laventelitassu olivat molemmat nuoria. Ikuisuustassun olisi tyytyminen soturin elämään. Huomasin tämän tuijottavan minua ja havahduin.
"Vain kerran" mau'un ja jännityn odottamaan seuraavaa iskua.
Tämä yritti epätoivoisesti hyökätä.
*eikö tuo ikinä opi ettei noin vihollista päihitetä?!*
"Tänään ei tada olla sinun päiväsi? " mau'uin ymmärtäväisesti
"Eipä kai" hän vastasi hajamielisesti ja katsoi tassujaan.
"Metsästä loppu päivä. Jos tuot jotain saalista saat itsekkin ottaa jos jäät saaliitta omapa on ongelmasi." Totesin jo tietäen että tämä jäisi nälkäisesksi.
"Menehän matkoihisi jo" hoputin.
Tämä loikkasi sanaakaan sanomatta häntä heiluen metsikköön.
"Palaa sitten aikaisin" huusin tämän perään vaikka en tiennyt kuuliko tuo enään.
Palasin leiriin myrskyklaanin rajaa pitkin.
*tiedä nyt sitten ikinä mitä nuo hiirenaivot saavat päähänsä, parempi katsoa kun katua* ajattelin määrätietoisesti.
____

Ilta pimeni ja vaihtui hilajalleen yöksi eikä Ikuisuustassua näkynyt. Aloin hiljalleen hätääntyä. Alueella oli liikkunut paljon kaksjalkoja viime aikana. Sysiraita tassutteli viereeni.
"Missäs Ikuisuus ?" Tämä kysyi.
"Kun tietäisinkin" maukaisin pikaisesti.
Yö pimeni eikä Ikuisuustassu ilmestynyt.
"Jääsielu, Jääsielu herää" mau'uin hiljaa ja tökin entistä mestariani hereille.
"Mitä nyt Varjosydän?" Tämä kysyi unisena.
"Ikuisuustassu ei ole palannut" mau'uin kyyneleet silmissä ja huolesta sekaisin.
"Kyllä hän palaa, nuku nyt" tämä naukaisi huolehtivasti ja sipaisi minua hännällään.
*niin se varmasti on,hän on vain jäänyt metsälle pidemmäksi aikaa* ajattelin.
"Kiitos" maukaisin
Vastaukseksi sain rohkaisevan hymyn.
____

Aurinko nousi ja Ikuisuustassua ei näkynyt.
Lähdimme Sysiraidan ja Routamyrskyn kanssa etsimään tätä. Seurasimme hajujälkeä ja se johti aivan reviirimme rajalle.
Sitten näin tämän! Hän oli lukittuna pieneen häkkiin hirviön tassun vieressä.
"Katso!" Sihisin Sysiraidan korvaan. Tämä nyökkäsi ja painoi minut maahan aivan kun saisin ajatukseksi hypätä pentuni perään niin olisin kyllä varmasti tehnyt jos ei Sysiraita ja Routamyrsky olisi ollut kanssani.
Ikuisuustassu lojui karvamyttynä häkkinsä sisällä yhtääkkiä kaksjalka nousi hirviöstä ja nappasi Ikuisuustassun häkissä ja laski hirviön vatsaan. Tämä makui hiljaa ja surullisesti.
"Olen tulossa Pimeäpentu" ääni oli hiljainen mutta selkeä korvissani. Sitten hirviö heräsi ja rymisteli pois.
"Poikani." Sain viimein sanotuksi ja kyyneleet tulvivat silmiini. Routamyrsy katsoi parhaaksi poistua ja ilmoitti kertovansa uutiset klaanille. Hautasin kasvoni Sysiraidan pehmeään kylkeen tämä painoi suuren päänsä pääni päälle ja koitti lohduttaa minua. Mikään lohtu ei kuitenkaan toisi poikaani takaisin. Sen tiesin sydämmessäni.
*oliko kaikki pentuni riistettävä minulta?* mietin ja suuntasin ajatukseni Leikotassulle.
Pian rajapartio tuli luoksemme,mikäs ihme tuo nyt olisi? Olihan pian auringonhuippu.
"Tiedän että menetyksesi sattuu mutta nyt ei ole oikea aika surra" Ruohotähti maukui.
Katsoin tätä ja vastasin pää kohteliaasti kumarassa. " Tiedän"
Tämä nyökkäsi ja jatkoi " Sysiraita mene metsälle ja Varjosydän tule mukaamme" tassuttelin hiljakseen partion hännille ja näin Sysiraidan loikkivan metsikköön.
*elämä on epäreilua, ja tulee aina olemaan*

Nimi: Zare

23.12.2017 18:36
_____________________________________________

Nimi: Zare

23.12.2017 18:17
Myrskytassu// 8kp

Nimi: Myrskytassu

20.12.2017 20:27
Menen tuoresaaliskasalle. Ihmetyksekseni huomaan siellä Kiitotassun.

“Mitä sinä täällä teet?” Kysyn. Naaras katsoo minua sokeilla silmillään.

“Taisiis... No noinkin vanha klaaninvanhimman pitäisi odottaa että saalis tuodaan hänen eteen”,

viikseni värähtävät ilkikurisesti. Naaras naurahtaa: “Olette väärässä, Myrskytähti.”

Kehrään ja valitsen kasasta hiiren. Huomaan kun Kiitotassu ottaa rastaan. Kun olen syönyt käännän

katseeni leirin uloskäynnille. Olen tassuttamassa sitä kohti kunnes Kiitotassu pysäyttää minut.

“Minne olet menossa? Voisko tulla mukaan?” Kän kyselee. Peräännyn kaksi askelta.

“No tuota...” Aloitan. Naaras katsoo minua innostuneesti, kun luulee että suostun.

“Voimme mennä metsästämään tämän jälkeen, mutta nyt minun pitää mennä yksin”, sanon lopulta.

Kiitotassu näyttää pettyneeltä katsoen maata. Mitä muutakaan olisin voinut sanoa?

“Selvä sitten”, naaras tokaisee. Menen nopeasti tuon ohi ulos leiristä. Metsässä haistelen ilmaa, ja

haistan jäniksen. Alan seurata hajua. Pian näänkin pitkäkorvaisen olion pensaikossa. Alan vaania

sitä. Loikkaan ja saan sen tapetuksi. Nyt menen minun ja Nocten tapaamispaikkaan. Odotan hetken

erakon saapumista, kumminkin kun tuo tulee ojennan saaliin hänelle. Ncte katsoo minua kylmästi.

“Onko mitään uutta tietoa?” Erakko kysyy. Pudistan päätäni, sillä en ole vieläkään selvittänyt

mitään. Sitten kolli kohauttaa hartioitaan ja ottaa saaliin kadoten pois näkyvistä.

*Se oli nopea tapaaminen!* Ajattelen pettyneena ja lähden takaisin kohti leiriä. Kiitotassu onkin jo

odottamassa minua. Hän loikkaa eteeni.

“Minnen menemme?” Naaras kysyy. Mietin hetken, tähän en ollut varautunut.

//Sori kun tekstiä on joka toinen rivi, kirjotan mun isän vanhalla koneella jolla on vaikee kirjottaa... Huomaa tarinan nopeista kohtauksista.

Nimi: Zare

19.12.2017 18:02
____________________________________________

Nimi: Zare

19.12.2017 18:02
Varjosydän// 40kp, 11kp
Ikuisuuspentu// 16kp

Nimi: Varjosydän

19.12.2017 12:19
Suin Vaahterapennun turkkia.
"Älä kiemurtele" naukaisin
"Älä kutita" tämä vastasi piikikkäästi.
Ikuisuuspentu tuli Sysiraidan selässä roikkuen.
*He näköjään sopivat välinsä* ajattelin hyvilläni.
Katsahdin Vaahterapentuun. Tämän turkki oli ojennuksessa ja heti kun lopetin nuolemisen tämä livisti matkoihinsa. Ikuisuuspennun turkki oli ojennuksessa kuten ykeensä.
"Miksi et nuole häntäkin?" Kuului piikikäs Vaahterapennun ääni ja Roihupentu kommppasi siskoaan.
"Sillä hän ei pyörint koko aamua sammalissa." Vastasin.
Jääsielu asteli luokseni "oletko valmis?" Tämä kysyi.
"Taidamme olla" vastasin hymy huulilla.

"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen " Ruohotähden ääni kaikui leirissä.
" Roihupentu, Vaahterapentu, Ikuisuuspentu. Tulkaa tänne eteen." Tämä jatkoi.
Katselin ylpeänä pentujani ja nojasin Sysiraitaan.
"Olemme kokeneet monta menethstä tämän lehtikadon aikana ja sisarennekin olisivat haulnneet seistä tässä tänään, mutta joka tapauksessa olemme kokoontuneet nimittämään kolme uutta oppilatamme! Varjosydämen penntu ovat nyt kuuden kuun ikäisisä.
Vaahterapentu siihen päivään saakka kunnes saat soturinimesi sinut tunnetaan Vaahteratassuna. Aurinkohehku, olet viisas ja voimakas soturi ja odotan että siirrät nämä taidot Vaahteratassullle." Ruohotähti aloitti.
"En tuota pettymystä " Aurinkohehku vastasi.
Vaahteratassu ja Aurinkohehku koskettivat neniä ja poistuivat istumaan muiden oppilaiden ja mestarien sekaan.
"Roihupentu, siihen päivään asti kun saat soturinimesi sinut tunnetaan Roihutassuna. Synkkätaival olet taitava ja rohkea soturi oletan sinun siirtävän nämä taidot Roihutassulle."
Synkkätaival asteli eteen ja kosketti neniä uuden oppilaansa kanssa.
"Ikuisuuspentu, siihen päivään saakka kunnes saat soturinimesi sinut tunnetaan Ikuisuustassuna. Varjosydän olet vielä nuori mutta taitava ja uskollinen soturi odotan että siirrät nämä taidot Ikuiuustassulle.
*mitä? Minä?*
Tassuttelin eteen ja kosketin neniä poikani kanssa.
"Hyvin menee" kuskasin. Ja johdatin hänet muiden oppilaiden sekaan.
Ruohotähti loikki pesäänsä ja kokous päättyi.

"Tule, turha tuhlata auringinvaloa" mau'un pojalleni. Ja suuntasin kulkuni ylärajallemme myrskyklaanin kanssa.
Muistelin kuinka Jääsielun oli esittellyt minulle reviiriä vuodenaikoja sitten.
"Paina tämä haju mieleesi. Se kuuluu Myrskyklaanille" mau'uin kuten Jääsielu aikanaan minulle.
Ikuisuustassu katseli uteliaana Myrskyklaanin reviirille.
"Tuonne sinulla ei ole mitään asiaa" maikaisin ja suuntasin askeleeni järvelle Ikuisuustassu taasutteli perässäni.
___

"Vie klaaninvanhemmille jotain tuoresaaliskasasta ja sitten voit ottaa itse." Ohjeistin pojalleni. Tämä nyökkäsi ja suuntasi tuoresaaliskasalle.

Nimi: Pimeäpentu

17.12.2017 20:39
Minä palelin hirveästi. Värelehden yrtit ei enään tehonneet.
Kolme tähteinkirjailtua kissaa tulivat minua kohti. Emonikin nosti päänsä.
"Leikotassu?" Tämä kuiskasi keskimmäinen kissoista hymyili ja lähti minua kohti muut pysähtivät.
"Pidäthän hänestä huolen?" Kuului emoni särkynyt ääni.
"Älä huoli "Vastasi musta kissa.

"Tulehan" tämä sanoi minulle.
"Kuka olet? " Kysyin
" Olen emosi sisko, Leikotassu. Tulin noutamaan sinut isäni ja siskosi kanssa" tämä erikoinen kissa vastasi
"Minne?"
"Hopeahäntään" kuului sisareni ääni
"Olenko kuollut" kysyin kauhistuneena
"Olet nyt tähtiklaanin metsästysmailla." Vastasi kolmas kissa.
"Tahdon emoni luo!" Huusin.
"Tapaat hänet kyllä vielä" Leikotassu maukui.
Koitin juosta hänen luokseen mutta aivankun välissämme olisi muuri.
"Eiii!" Vaikeroin.
"Tulehan nyt" maukui suuri kolli päättäväisesti.
*En tule*

mutta kuolemaansa ei voi estää ei edes Pimeäpentu
.
// jatkuu tähtiklaanissa joskus

Nimi: Ikuisuuspentu

17.12.2017 20:05
Odotimme että emomme nukahtaisi. Olimme laatineet mahtavan suunnitelman! Lähtisimme suurelle seikkailulle heti kun emo nukahtaisi.
"Se nukkuu" kuiskasi Vaahterapentu.
"Hienoa" naukaisin.
Hiivimme yön varjoissa leirin muuria pitkin. Pujahdimme aukosta jonka teimme päivällä. Suuntasimme sinnne mihin aurinko laski. (Järvelle) lumi kannatteli meitä ja hiivimme vatsat maata viistäen puulta puulle. Tassuttelimme hetken eteenpäin kunnes löysimme kaatuneen ja onton puun kiipesimme sen sisään ja teimme sammalista pedin. Yö oli kaunis ja suunnitelmamme oli onnistunut täydellisesti. Hopeahäntä loisti yllämme kun painauduimme toisiamme vasten yön syleilyssä.
___

Aamulla sää oli täysin toinen. Oli lämpimämpää ja lumeen oli muodostunut ohut jääkerros joka petti vähän väliä. Olimme kuonosta hännänpäähän märkiä. Pimeäpentu alkoi valittaa nälästä.
"Kyllä me löydämme ruokaa" vastasin.
Tuuli yltyi hetki hetkellä ja lunta alkoi tuiskuttaa. Roihutassun käpäliä särki joten jäimme lepäämään hetkeksi erään puun juurelle. Lunta kuitenkin tuiskutti inhottavasti kasvoille joten vaihdoimme lepäämis paikkaa kaatuneen vanhan puun vierelle. Yhtäkkiä tunnistin tutun tuoksun kun jokin lensi ylitsemme.
"Emo" Vaahterapentu maukui.
Musta kissa kääntyi ympäri ja katsoi meitä huolesta sairaana.
"Routamyrsy, Vesitassu, Sysiraita! " hän kutsui.
"Kenen idea tämä oli?!"hän kysyi silmät viiruina ja korvat luimussa. Hän mulkoili Vaahterapentua ilkeästi.
"Minun" vastasin katse maassa mutta en katunut. Meillähän oli ollut hirmu kivaa? Mikä oli pielessä?
Hän katsoi minua pettyneenä.
"Tästä puhutaan vielä " murahti isäni leiskuvin silmin, jos katse voisi tapppaa olisin jo kuollut ja kuopattu.
"Tajuatteko miten huolissaan teistä oltiin" hän huusi päin naamaani.
Korvani olivat niin jäässä etten kuullut mitä Emoni, Varjosydän naukaisi hänelle. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen. Hän harppoi luokseni ja nappasi minut leukoihinsa.
"Au! Älä satuta" huusin.
"Kita kiinni!" Hän murisi ja "vahingossa" viskasi minut maahan heti kun emon katse vältti.
"No seikkale nyt, kun kerran olet siihen tarpeeksi vanha saat sitten kävellä takaisinkin" hän murisi niin vihaisena ettei mitään rajaa.
Löntystin eteenpäin ja sain tuntea Sysiraidan kynnet korvillani. Kovensin tahtia ja kompuroin jokaisella askeleella.
"Ylös vaan" kuului isäni käsky.
Ja hän heivasi minut oivan matkan eteenpäin. Aivan leirin suuaukolla hän nappasi minut leukoihinsa ja sisään päästyämme pudotti minut Laventelitassun eteen.
Hän mulkaisi minua vielä kerran pahasti kunnes meni emoni luo ja kehräsi kuuluvasti. Hän kehui tämän jäljitys taitoa ja emoni suli kehujen edessä.
*paha!*
Laventelitassu tutki minut hellin ottein ja maukui sitten Varjosydämelle että olimme kunnossa. Seurasin emoani pentutarhaan. Käperryin hänen lämpimän vatsansa viereen ja nukahdin. Heräsin kun kuulin Vaahterapennun naukuvan Emolle jotain. Tämä ja Sysiraita olivat tikkana pystyssä. Sysiraita säntäsi ulos ja palasi pian mukanaan Värelehti. Hän syötti Pimeäpennulle jotain yrttiä jota Laventelitassu toi. Emomme oli kalman kalpea ja isäni katsoi minua murhaavasti.
Erotin heidän puheestaan vain yksittäisiä sanoja yhtäkkiä Värelehden sanat
"Valkoyskä" saivat selkäpiini karmimaan.
*En kai voinut aiheuttaa mitään niin kamalaa* ajattelin hädissäni.
Lysähdin makuusijamme ulkopuolelle.
*en ansaitse edes sammalia* ajattelin surkeana.
Emomme käpertyi nukkumaan eikä edes huomannut minun puuttuvan.
*ehkä parempi ilman minua*
Käperryin karhunvatukoiden sekaan. Ne pistelivät turkkiani kavalasti mutta *ansaitsin sen*
Auringonnousut kuluivat ja makasin vain paikallani. Ei huvittanut nousta. Emomme oli vain huolesta sairaana Pimeäpennun takia ja ei edes huomannut minua tai minun puuttumista. Yhtenä aamuna Pimeäpentu lähti luotamme. Emo oli surun murtama ja Sysiraita katsoi minua aina vain murhaavammin. Sisarukseni kävivät hyvästelemässä Pimeän mutta minä en ansaitse edes sitä kunniaa.
Vasta silloin Varjosydän huomasi minun puuttuvan. Hän tuli juttelemaan minulle ja sanoi ettei se ollut minun vikani. Hän oli hyvin mukava nosti minut taksin lämpimälle ja pehmeälle sammalelle. Sisareni olivat samantien mustasukkaisia saamastani huomiostani. He ryntäsivät luoksemme ja Varjosydän yritti lohduttaa minua mutta juuri nyt ei mikään lohtu taijo Pimeäpentua takaisin. Itkin itseni taas uneen.

___

Aamulla huomasin olevani taas yksin emomme oli siirtynyt yöllä sisarusteni kanssa. Makasin sammalpedillä varmasti ikuisuuden. Hiivin heidän nukkuessa ulos ja kävelin Värelehden luo.
"Mitäs sinä täällä teet?" Hän kysyi lempeästi.
"Mikä yrtti auttaa ikävään?" Kysyin viimein.
"Voi pieni, ei mikään yrtti tai tähtiklaanin voima tuo siskoasi takaisin." Hän naukui hiljaa.
*miksei?...*
"Kaikki päättyy aikanaan ja tähtiklaani päätti noutaa siskosi nyt. Niin oli hänen kohtalonsa." Värelehti jatkoi.
"Mutta hän säilyy ainiaan sydämmessäsi" Laventelitassu liittyi keskusteluun. Hän kietaisi häntänsä ympärilleni ja koitti lohduttaa minua.
"Emosi varmasti parhaiten tunteesi, hänkin menetti siskonsa, Leikotassun vieläkin kamalammalla tavalla." Värelehti maukui hiljaa lopulta.
*onko emokin menettänyt siskonsa?* mutta hän on niin vahva.
"Varjosydämen polku on kivikkoinen ja häntä koetellaan tulella vielä monta kertaa. Silti hän nousee aina ylös pää pystyssä. Hän ei ole sinulle vihainen. Luota minuun." Värelehti maukui.
"Varjosydän on lämminsydämmisimpiä kissoja joita tunnen hän ei syytä sinua Pimeäpennun kuolemasta." Laventelitassu naukaisi rohkaisevasti.
Sysiraita asteli pesään. Ja suuntasin katseeni maahan. En sanonut sanaakaan eikä sanonut hänkään. Hän halsi minua pitkään ja sanoi.
"Anteeksi, olin vai huolissani" hän naukaisi pehmein silmin ja heilautti minut selkäänsä. Nyökkäsi hyväksyvästi ja tassutteli ulos pentutarhasta.
"Isä, mikä on tämän elämän tarkoitus? Olemmeko täällä vai kärsimässä kunnes liitymme hopeahäntään?" Kysyin.
Hän katsoi minua vihreillä silmillään ja vastasi.
"En tiedä miksi olemme täällä kulta pieni, mutta sen lupaan ettei tämä pelkkää kärsimystä ole. On vain paljon vastoin käymisisä. Mutta myrskyn jälkeen on aina pouta." Tämä maukui tietävästi.
"Tule, nyt tapahtuu jotain mistä et halua jäädä paitsi." Hän vastasi arvoituksellisesti leikkisin silmin.
*mitäs tuolla on nyt mielessä?*


Nimi: Varjosydän

17.12.2017 15:28
Katselin pentujeni leikkiä.
*pidättehän hänestä huolen* ajattelin ja suuntasin ajatukseni isälleni ja sisarelleni.
"Sinun on keskityttävä nyt heihin, Hämäräpentu pärjää kyllä. Hänestä pidetään hyvä huoli, tapaat hänet kyllä vielä." Naukui emoni vierestäni.
"Sehän auttaa paljon" mau'uin hiljaa.
"Olisit iloinen sinulla on neljä elävää pentua, harvoin tähän aikaan syntyneistä pennuista edes puolet selviää hengissä. He tarvitsevat sinua." Ruusujalka naukui.
Nyökkäsin ja ajattelin *sekään ei auta Hämäräpentua että minä nyyhkytän tällä ja hän saa seurakseen sisarensa*
Ruusujalka tassutteli takaisin pesäämme. Täällä tosiaan tulee kylmä.
"Tulkaas, mennään sisälle ennen kun tulee liian kylmä." Maukaisen heille ja he seuraavat minua kiltisti pesään.
"Katsoisitko heidän perään hetkisen?" Kysyin emoltani.
"Toki mutta älä viivy pitkään heille tulee nälkä alta aika yksikön." Hän vastasi
"En viivy"
Tassuttelin Jääsielun luo.
Ennenkun avasinkaan suutani hän maukui
"Eihän se niin kamalaa ole?"
"Eipä kai" Totesin.
"Millon Sysiraita palaa?" Kysyin
"Empä tiedä hän varmaan on takaisin kun iltapartio lähtee. " Jääsielu arvioi.
"Selvä, kiitos" mau'uin ja lähdin takaisin pentutarhalle.
Vaahterapentu oli jo minua vastassa.
"Nälkä!" Vaahterapentu maukui silmät suurina
*tuolla on kyllä aina nälkä* ajattelin huvittuneena.
"Tulehan sitten" naukaisin hänelle ja tassuttelin pentutarhaan.
Vaahterapentu pomppi perässäni ja muu katras leikki Ruusujalan hännällä.
Käperryin makuusijalleni. Tunsin Vaahterapennun käpälän tökkivän minua. Murahdin hiljaa ja käännyin kyljelleni. Pennut säntäsivät luokseni ja valtasivat makuusijani.
*enään hetki vain* ajattelin.
Pennut olivat kasvaneet hirmuista vauhtia. Pian pentutarha kävisi ahtaaksi kun puoli siskonikin syntyisivät. Heidän persoonatkin olivat tulleet esiin.
Vaahterapentu oli kilpailun henkinen ja hyvin näsäviisas. Tuossa harmaa mustassa naaraassa oli varjoklaani hyvin tiivistettynä.
Pimeäpentu oli puolestaan hyvin utelias ja painotan tässä sanaa hyvin. Hän on aina hankaluuksissa viimeksi tänään sai päähänsä kun silmäi vältti juosta Ruohotähden pesään. Okei myönnetään minäkin tein sen joskus pienenä. Ja Ruohotähden reaktio tänään oli vain huvittunut naukaus että "poikasi tulee sinuun, mutta eihän se omena kauas puusta putoa. "
Roihutassu taas on luottavainen ja ystävällinen.
Ikuisuuspentu on, no en toiseen niin puheliaaseen, seikkailunhaluiseen ja itsevarmaan pentuun ole tavannut.
Siinäpä vasta nelikko.

______

Aamu valkeni leiriin. Heräilin hiljalleen. Käänsin kylkeäni ja murahdin ajatukselle nousta. Olin jo sulkea silmäni kun huomadin että jotain puuttui. Kun salama kirkkaalta taivaalta tajusin ettei pentuni olleet vieressäni. Heräsin ja kunnolla.
Hyppäsin pesästäni ja loikkasin ulos pentutarhasta. Etsin koko leirin mutta yhtäkään pentua ei näkynyt mailla halmein. Kiiruhdin herättämään Sysiraidan.
"Pennut ovat kadonneet!" Mau'uin hädissäni hälle.
Hän oli ylhäälla vielä nopeammin kun minä. Kävin kertomassa myös Ruohotähdelle. Hän antoi meille luvan pyytää pari kissaa mukaamme ja lähteä etsimään heitä.
Pyysin Vesitassua ja Routamyrsyä tulemaan mukaamme. Sysiraita löysi hajujäljen joka johti läpi pienen pienen reijän leirin karhunvatukkamuurissa. Jäljet katosivat pian leirin ulkopuolella. "Eivät ne täällä kauaa seleviä" maukui Routamyrsy. "Jos hajaannumme on meillä suuremmat mahdollisuudet löytää heidät." Hän jatkoi.
"Sopii minulle. " Sysiraita maukui.
__

Lähdin vähän leiristä järvelle päin. Yhtäkkiä kuulin Routamyrsyn kutsuvan meitä.
*löysikö hän ne?* ajattelin
Juoksin täyttä päätä hänen luokse.
"Löysin jäljen" hän maukui ja lähti etenemään kuono maassa. Vesitassu ja Sysiraita liittyivät seuraamme. Kuulin jotain.
Höristin korviani ja kuulin sen taas. *Vaahterapentu * tunnistin.
Loikkasin kaatuneen puun yli ja kuulin pienen vaikerruksen. "Emo" käännyin ympäri ja näin nelikon kylmissään maassa.
"Routamyrsy, Vesitassu, Sysiraita!" Löytyi.
*kaikki neljä ovat ainakin tallella*
"Ja kenen idea tämä oli?" Kysyin silmät yhtinä viiruina .
"Minun" vastasi Ikuisuuspentu.
Katsoin häntä hämillään. Miten juuri hän olisi voinut keksiä jotain niin kaista päistä?
"Tästä puhutaan vielä" murahti takaani Sysiraita.
"Tiedättekö miten huolissan kaikki ovat?" Hän huusi.
"Anna olla, heidät pitää sada lämpimääm" sanoin hiljaa ja nappasin pimeäpennun hampaisiini ja lähdin kohti leiriä.
"Emo, minulla on kylmä" hän vaikersi.
"No onko se nyt mikään ihme?" Murisin hampaitteni välistä. Vilkaisin olkani yli ja näin Vaahterapennun roikkuvan tyytyväisenä Routamyrsyn hampaista. Vesitassu oli ottanut Roihupennun ja Ikuisuuspentu roikkui isänsä otteessa.
Heti kun pääsimme leiriin oli Laventelitassu meitä vastassa. Hän tutki jokaisen pennun huolella ja ilmoitti niiden olevan kunnossa mutta palelevan hirveästi.
"Nyt koko jengi pentutarhaan" hän maukui.
Pennut seurasivat minua kiltisti.
Käperryin pentujeni ympärille suojelevasti ja hakasin jokaisen kuvaksi ja lämpimäksi. Vaahterapentu kiemurteli kuononi viereen ja nojautui siihen ja nukahti. Peittelin hänet hännälläni ja nukahdin itsekkin. Heräsin kun partiot palavivat leiriin ja Sysiraita ilmestyi pentutarhaan mukanaan varpunen.
"Kiitos" naukaisin.
Hän katsoi minua lempiein silmi ja istuutui viereeni.
Ikuisuuspentu rikkoi hiljaisuuden.
"Emo, emo. Pimeäpentu ei ole kunnossa." Hän maukui.
Sysiraita oli tikkana pystyssä ja katsoi Ikuisuuspentua murhaavasti.
"Hae Värelehti" käskin värisevällä äänellä Sysiraidalle.
Hän mulkaisi vielä kerran Ikuisuuspentua ja loikki ulos pesästä.
Käänsin katseeni Pimeäpentuun. Hän oli tulikuuma ja hänen nenänsä vuoti.
Värelehti astui pesään ja kumartui Pimeäpentuun ylle.
"Hänellä on vakoyskä" tämä naukaisi huolestuneena. Laventelitassu ilmestyi pian hänen jälkeensä mukanaan erikoisia lehtiä.
Värelehti jauhoi ne nössöksi ja tuuppasi niitä pimeäpennun suuhun. Sitten hän siveli tämän kurkkua ja Pimeäpentu nielaisi yrttimössön.
"Vahdi häntä tarkkaan ja kerro jos hänen tilansa muuttuu." Hän naukaisi ja poistui Laventelitassu mukanaan.
Nostin Pimeäpennun hellästi viereeni ja huomasin muitten pentujen nukkuvan. Söin varpusen jonka Sysiraita oli tuonut. Se maistui herkulliselta.
Ilta oli painumassa mailleen. Iltavahti asettui paikalleen ja kaikki oli taas raiteillaan.

____//pari auringonnousua myöhemmin

Pimeäpentu enään tuskin edes hengitti. Tunsin Leikotassun tutun tuoksun. Kohotin pääni Pimeäpennusta ja kuiskasin ilmaan "pidäthän hänestä huolen siskorakas?"
"Älä huoli, hän on turvassa" kuului Leikotassun kuiskaus. Ja sitten tiesin heidän olevan poissa.
*miksi maailma on niin epäreilu? Ensin isäni, sisareni sitten Hämäräpentu ja nyt myös Pimeäpentu. Ei kai tähtiklaani voi kaikkia rakkaitani riistää?* ajattelin surun murtamana. *eihän kohtaloni voi olla niin pimeä?*
Tunsin Sysiraidan vieressäni ja hautasin kasvoni hänen kylkeensä.
*En kestä enään*
Hän kietoi häntänsä ympärilleni ja kuiskasi "Kyllä me vielä selvitään."
Kyyneleet tulvahtivat esiin. Muistutin itselleni että pentuni tarvitsevat minua kuitenkin ja käänsin ajatukseni kuolleesta Pimeäpennusta.
"Tuo muistuttaa jotakuta joka olen joskus nähnyt" kusikasi Vaahterapentu.
"Niin, hän muistuttaa veljeäsi Hämäräpentua. Hän kuoli kun olitte hyvin pieniä. Suurin osa klaanista ei edes tiedä hänen koskaan olleen elossa. Mutta sinä kerkesit näkemään hänet." Mau'uin hiljaa Vaahterapennulle. Roihupentu seisoi urheana siskonsa vieressä ja kosketti kuonollaan hyvästiksi Pimeäpentua.
*missä Ikuisuus on?*
Ikuisuuspentu makasi liikkimattomana nyyhyttävänä kasana makuupaikkani vieressä vasten teräviä karhunvatukoita.
*voi pientä, hän käy jotain ihan kamalaa läpi. Tiedä tuon tunteen niin hyvin ja toivoin ettei heidän koskaan tarvitsisi tuntea sitä. Se tunne kun on vastuussa rakkaansa kuolemasta.*
Istuin Ikuisuuspennun viereen.
"Rakas ei se ole sinun vikasi, pentuja kuolee lehtikadon aikana väistämättä." Mau'uin hellästi
"Ei hän olisi kuollut jos en olisi ehdottanut että lähdemme seikkailemaan" tämä nyyhkytti.
"Sitä emme koskaan saa tietää" vastasin.
Nostin hänet viereeni pehmeälle sammlelle. Vaahterapentu ja Roihupentu tulivat luoksemme. Kierähdin kerälle heidän ympärille ja lohdutin Ikuisuuspentua. Hän itki itsensä uneen.
"Voi raukkaa, hän muistuttaa sinua" naukuaisi vierestäni emoni.
"Vahtisitko heitä tämän yön haluan valvoa Pimeäpennun vierellä?" Kysyin hiljaa.
"Tietysti teen sen" hän vastasi ja nuolsisi minua rohkaisevasti.
Värelehti oli tuonut Pimeäpennun ruumiin keskelle leiriä.
"Valvomme tänä yönä Pimeäpennun vierellä" kaikui Ruohotähden ääni leirissä.
Painoin nenäni Pimeäpennun viileään ruumiiseen. Hänen luomensa olivat kiinni aivan kun hän nukkuisi vain ruumiin tuskin kylmettynynyt kalman tuoksu turmeli kuvan nukkuvasta pennusta.
Hänen vierellään valvoi lisäkseni vain Sysiraita ja Piikipaastamavirta joka oli nauttinut paljon Pimeäpennun kanssa leikkimisestä.
____

Aamu valkeni ja Piikipaastamavirta sekä Purokäpälä kantoivat Pimeäpennun ruumiin ulos leiristä. Hopeahäntä katosi hiljalleen saaden uuden kissan riveihinsä.

Nimi: Zare

16.12.2017 19:27
___________________________________________

Nimi: Zare

16.12.2017 19:27
Varjosydän// 40kp, 19kp, 19kp, 30kp, 15kp, 21kp
Myrskytassu// 12kp
Hämäräpentu// 7kp
Ikuisuuspentu// 11kp

Nimi: Ikuisuuspentu

16.12.2017 08:16
Heräsin kun joku itki. Avasin silmäni ja huomasin emoni itkevän.
*ei saa itkeä*
"Mikä sinua surettaa? " Kysyin lämpimällä äänellä. Hän nosti katseensa minuun ja näpäytti korviani hännällään.
*heheh hän on hassu*
"Ei mikään kulta, mietin että isäni olisi ylpeä nähdessään sinut. " Hän maukui.
"Selvä" naukaisin.
"Saanko minäkin mennä kuuntelemaan satua? " Kysyin malttamattomana. Katsoin hänen mustia silmiä odottaen vastausta.
"Et voi. Tarvitsen sinua täällä, sinun pitää herättää minut jos sisaresi herää" hän maukui vakavasti.
*Jippii, ihan oikea tehtävä!* ajattelin innoissani
"Selvä " naukaisin hänelle häntä kippurassa. Kiipesin hänen selkäänsä jotta näkisin paremmin.
Hän nukahti hetkeksi. Sitten sisarukseni heräilivät.
*miten saan emon hereille* ajattelin paniikissa.
Päädyin kiipeämään häntä pitkin ja kuiskasin hänen korvaan.
"Ne heräsi, ne heräsi " kuiskasin hänen korvaan.
"Kiitos " hän kehräsi.
Samassa joku toinen kissa kantoi suussaan pientä mustaa kissaa. Hän laski sen pesäämme.
*kuka tuo on?* ajattelin pää kallellaan.
"Nälkä ! " se ilmoitti heti pesään päästyä.
Emoni katsoi häntä eritavalla kun minua.
"Käyttäydy Vaahterapentu! " Emoni maukaisi närkästyneenä.
*miksi emo ei tykkää siskosta?*
Pimeäpentu keräsi ja se sai emon paljon paremmalle mielelle. Hän karsahti vielä kerran Vaahterapentua. Sitten hän nappasi sitä niskasta ja siirsi sen pois vatsansa luota.
"On lehtikato, maitoa pitää riittää muös sisaruksillesi" hän selitti.
Huomasin vasta silloin miten kova nälkä minulla oli. Kipitin emoani lähemmäs ja Vaahterapentu katsoi minua halveksuen.
*mikäs sille tuli* ihmettelin pää kallellaan. Sitten suuri kolli ilmestyi pesäämme ja emo kietaisi häntänsä meidän kaikkien ympäri, samalla kiskaisten Vaahterapennun lähemmäs.
Emoni kehräsi kollin lähestyessä. He puhuivat hetken sitten emoni silmiin ilmestyi taas kyyneleet. Kolli kuitenkin pyyhki ne pois. Lopulta emoni nyökkäsi jotian lattialla. Kolli poimi jotain suuhunsa. Ja kuskutti emoni korvaan jotain. En nähnyt mitä hän otti sillä häellä oli valtava suu. Olin luullut että emoni oli iso mutta hän näytii pienen pieneltä siihen kolliin verrattuna.
"Kuka tuo oli?" Kysyin emoltani.
"Hän oli isäsi" Emoni vastasi hiljaa. Hän kaipasi näköjään jo nyt isäämme.
*miten joku voi kaivata jotain jonka juuri näki?* mietin ihmeissäni.

Nimi: Hämäräpentu

15.12.2017 22:49
Huomasin jonkun nuolevan minua reippain vedoin. Vatsaani sattui vietävästi. Minut laskettiin jollekkin pehmeälle. Haistoin jotain todella houkuttelevaa. Ryömin sitä kohti törmäsin johonkin. Kaivauduin karvojen sisään. Suuhuni tulvahti jostain maitoa.
*tämä on parasta* niellessäni kipu ylärinnassani suureni. Haistoin sadoittain eri hajuja ja havannoin että ympärilläni tapahtui jotain.
Käperryin emoani vasten löytäen lohtua hänen lämmöstään. Hän tuoksui kodilta.

//Nukahdin

Heräsin ja avasin silmäni. Vierssäni oli monta kissaa. Nojasimme kaikki emoomme. Hän nukkui sikeästi. En viitsinyt herättää häntä. Koitin liikkua mutta se sattui. Näin jonkun hopeahkon kissan laskeutuvan viereeni.
"Kuka olet?" Mau'uin hiljaa sillä puhuminen sattui.
"Olen emosi isä" hän vastasi matalalla äänellä. Hetki hetkeltä hänen ääriviivnasa terävöityivät.
"Tulin hakemaan sinut, hyvästele emosi näet hänet kyllä vielä mutta siihen on hyyvin monen vuodeajan aika" Hän maukui rauhallisesti.
Kosketin emoni turkkia nenälläni vaikka se teki hyvin kipeää. "Hyvästi" naukaisin. En vielä tiennyt mitä se tarkoitti mutta se kuulosti surulliselta. Silmiini ilmestyi kyyneleet ja hautasin viimeisillä voiman rippeilläni kasvoni hänen lämpimän turkkinsa sekaan. Sen jälkeen en enään tuntenut kipua rinnassani. Koko lyhen elämäni minua vaivannut kipu oli poissa. Olo oli erikoisen helppo.
"Tule meidän on aika lähteä" suuri musta kissa naukaisi.
Seurasin häntä hopeahäntään enkä tiennyt minkä kaiken jätin taakseni.

Nimi: Varjosydän

15.12.2017 22:31
Heräsin keskellä yötä ja tiesin sillä hetkellä että
*nyt ne tulevat!* tökin Ruusujalan herille ja hän hokasi tilanteen ilman selitystä.
"Haen Värelehden" hän kuiskasi ja antoi minulle paksun kepin.
"tuo tulee tarpeeseen" hän maukui ymmärtäväisesti.
*lakkaa vitsailemasta ja hae se Värelehti!* ajattelin.
Hetken myöhemmin Laventelitassu kipitti pesään ja Värelehti tuli hetken myöhemmin mukanaan kasa yrttejä. Söin ne mukisematta heti kun hän immoitti niiden lievittävän vähän kipua.
Vatsani tuntui halkeavan. Koko kehoni jännittyi ja olin puraista kepin poikki.
Koko kehoni tahtoi vain huutaa kivusta mutta kuonostani ei tullut äänätkään. Yhtäkkiä kipu lisääntyi räjähdysmäisesti en enään edes osannut paikantaa sitä putin keppiä kaikin voimin ja se naksahti poikki. Kipu loppui kuitenkin hetken päästä.
*lievittäkö vai muka kipua ne yrtit? Just* Lavaentelitassu nosti minulle mustan nyytin. Se mönki hiljalleen vatsani suojiin. Asiaan en kerennyt miettimään kummemmin sillä vielä kamalampi kipu valtasi minut.
*montako näitä oikein on?* ajattelin kauhuissani.
Kamaluus jatkui pitkälle aamuyöhän mutta lopulta viiden katkenneen kepin jälkeen vierssäni kyhnötti viisi pienen pientä nyyttiä.
"Kolme kollia ja kaksi naarasta" Värelehti julisti.
Klaani alkoi heräilemään ja aurinkokin nousi. Se pilkotti aavistuksen pentutarhan katon lävitse. Katselin hellästi pentujani. *täydellisiä* ajattelin. Sysiraita ryntäsi sisään. " Värelehti kertoi mitä tapahtui. Oletko kunnossa?" Hän kysyi.
Sitten hän huomasi pennut. Ja hänen ilmeensä heltyi.
"Mitä nimiä olet ajatellut?" Hän kysyi lopulta.
Katselin viiskkoani hekena harkiten.
"Tuo hopeanharmaajuovainen kolli on Ikuisuuspentu, Musta turkkinen naaras sen vieressä on Hämäräpentu. Muille en ole vielä päättänyt." Mau'uin hiljaa.
"Miten olisi tuolle pienimmälle Vaahterapentu?" Hä ehdotti.
"Käy" naukaisin.
"Entä nuo?" Sysiraita kysyi.
"Tämä harmaaraidallinen kolli voisi olla Roihupentu" ajattelin ääneen.
"Ja viimeinen voisi olla pimeäpentu" mau'un.
"Kuulostaa täydelliseltä" Sysiraita naukaisi ja nuolaisi korviani.
" Minun on mentävä lupauduin metsästyspartioon" hän sanoi lopulta ja hiipi hiljaa ulos pesästä. Kiedoin häntäni pentujen ympärille tiukemmin ja suljin silmäni. Nukuin hajanaisesti toinen korva kokoajan valppaana.
Heräsin kun joku potkaisi minua. Avasin silmäni ja katsoin tuimasti Vaahterapentua.
Vaahterapentu oli jo avannut silmänsä ja tuijotti minua heleän vihreillä silmillään.
"Olehan kiltisti!" Käskin ja siirsin hänet lähemmäs minua. Hän katsoi minua kummissan ja maukui sitten.
"Minulla on tylsää"
"Ja minua väsyttää. Käyttäydy nyt hetki ja anna sisarustesi nukkua" maukaisin lempeästi.
Hän katsoi minua pettyneenä mutta mönki kiltisti viereeni ja hautasi itsensä vatsakarvoihini.
*voi kun ne ovat suloisia* ajattelin hyvilläni.
Päätin puhdistaa heidät sammalesta jonka peitossa he olivat kaiken kiemurtelunsa jäljiltä. Nuolin Roihupennun ja Pimeäpennun puhtaaksi mutta sitten huomasin kauhukseni Hämäräpennun olevan liikkumaton. Nuolin häntä hädissäni mutta mitään ei ollut tehtävissä.
*eii, hän oli niin nuori. Ei tähtiklaani et voi tehdä tätä minulle. Ensin isäni ja sitten esikoiseni. Ei!* purskahdin itkuun ja herätin samlla Ruusujalan.
"Mikä hätänä?" Tämä kysyi.
Katsoin häntä surullisin silmin ja nyökkäsin kohti pientä elotonta nyyttiä kuononi alla.
"Miksi ei se liiku" kuului Vaahterapennnun tökerö ääni ja huomasin hänen tökkivän kynnellään Hämäräpentua.
*et koske häneen noin!* ajattelin raivoissani ja heitin Vaahterapennun ulos makuusijaltani.
Ruusujalka paijasi minua hännällään ja tarttui sitten vaahterapentua niskasta ja maukui tälle.
" vien sinut kuulemaan jännittäviä tarinoita "
" Jippii! " Vaahterapentu maukaisi ja unohti välikohtauksen.
Poistuessaan Ruusujalka loi minuun säälivän katseen.
Katsoin surullisin silmin Hämäräpentua. Nostin sen ulos pesästä ennenkun muut heräisivät. "Yksikään näistä pennuista ei saa tulla muistamaan häntä. He eivät saa surra kuten minä surin siskoani. " mau'uin hiljaa päätäväisenä. *Minä voin surra myöhemminkin, nyt on keskityttävä heihin* ja katselin kun Ikuisuuspentu avasi ensikertaa silmänsä. Ne olivat kauneimmat silmät jotka olin koskaan nähnyt.
"Mikä sinua surettaa?" Hän kysyi aivan kun olisi aavistanut tunteeni.
"Ei mikään kulta, mietin että isäni olisi ylpeä nähdessään sinut." Mau'uin hellästi.
"Selvä" hän vastasi kirkkain silmin.
"Voinko minäkin mennä kuuntelemaan satua?" Hän kysyi innoissaan.
"Et voi" vastasin. "Tarvitsen sinua täällä, sinun pitää herättää mikut heti jos jompikumpi sisaruksistasi herää" mau'uin vakavalla äänellä.
"Selvä" hän maukaisi ja kiipesi selkäni päälle.
*pikku seikkailijani* ajattelin ylpeänä.
Suljin silmäni mutta olin tuskin nukahtanut kun Ikuisuuspentu kuiskutti korvaani.
"Ne heräsi, ne heräsi"
"Kiitos " kehräsin.
"Nälkä!" Ilmoitti Vaahterapentu kun Ruusujalka kantoi nyrpeän nyytin viereeni. Katsoin häntä hetken halveksuvasti.
"Käyttäydy Vaahterapentu!" Naukaisin närkästyneenä. Hän vähät välitti ja vain alkoi syömään.
________

Istuin häntä tassujeni ympärillä ja katselin kun pentuni temmelsivät sammalpallon kanssa.
*Hämäräpennun pitäisi olla tuolla mukana.* ajattelin haikeana kaipasin tuota mustaa nyyttiä päivä päivältä enemmän.

Nimi: Varjosydän

15.12.2017 21:24
Oli jo pitkälti yli auringonnousun. Nukuin pentutarhassa paaljon pidempää kun yleensä. Vatsani kasvoi hervotonta vauhtia. Mietin nimiä jo päässäni. *Luihupentu? Uskopentu? Leikopentu? Ruusupentu?* mielessäni vilisi varmaan satoja nimiä päivän aikana. Ruusujalka oli oikeassa. Päivät kävivät hyvin tylsiksi. Pentutarhassa ei ollut muita kun minä ja emoni.
*ironista* ajattelin. *minä synnytän omia pentujani ja hän sisaruksia minulle*
Sysiraita kävi kyllä katsomassa minua päivittäin mutta hän tuntui olevan kauemmpana kun ennen. Kaipasin viileitä öitä hänen vieressään ja entisiä retkiämme järvenrantaan. Nyt vietin päiväni leirissä ja Ruusujalka ja Värelehti pitivät huolen etten poistuisi sieltä. Pentutarha oli lämmin ja kotoisa. Ei ollut valittamista saalista riitti ja sammalia oli aina tarpeeksi mutta kaipaan vapautta ja varjoja turkillani. Sitä pientä jännitystä minkä jokainen päivä tuo tullessaan. En koskaan voisi kuvitella elämääni kotikisuna sillä tätä voisi aika hyvin verrata siihen. Tosin olen tavallaan vapaa ja villi, toisaalta vangittu omaan leiriini.
*no empä minä täällä kauaa vietä* ajattelin.
Joka aamu toi Värelehti minulle pienen nipun yrttejä osa oli siedettävä mutta osa taas kaukana siittä.
"Jääsielu, voisinko lähteä kävelylle?" Kysyin tassutellessani aukiolle.
"Rakas Varjosydän sinulla on vastuu ja velvollisuus pitää pentusi turvassa et voi lähteä leiristä." Hän selitti kun pienelle pennulle.
"Routamyrsy" hän kutsui.
Suuri kolli kohotti korvansa ja höristi korviaan. "Niin?"
"Veistkö Varjosydämen pentutarhalle ja pidät huolen että hän pysyy siellä" Jääsielu naukaisi enemmän käskynä kun kysymyksenä.
"Miellläni, eipä minusta ole partioon lähtijäksikään kun takatassussani on vieläkin haava edellisen taiston jäljiltä" Routamyrsy totesi kummastuneena.
*ei minua nyt minään pikku pentuna pidä pitää jota pitää vahtia!*
"Kiitos" Jääsielu maukui tyytyväisenä.
Routamyrsy asteli luokseni ja tuuppasi minua hellästi pentutarhan suuntaan. Hän oli minun ja leirin suuaukon välissä ihan kun päähäni pälkähtäisi yrittää ulos leiristä.
Lähdin pentutarhalle. *minkäs teet* ajattelin.
Routamyrsy katsoi että painelin sisälle ja istahti sitten suuaukolle. Tassuttelin turhautuneena makuusijalleni.
*nyt Jääsielu sitten laittoi haavoittuneen soturin vahtimaan minua, näytänkö minä joltain tottelemattomalta pennulta?*
Makoilin hetken.
"Mitäs sinä täällä? " kuului Ruusujalka kysymys joka oli kaik suunnaattu Routamyrsylle.
"Jääsielu pisti vahtimaan tytärtäsi" hän naurahti.
"Vai niin" hän maukaisi ja pujahti sisään. Suljin silmäni kun olisin nukkunut. En tahtonut selitellä hänelle mitään.
Taisin nukahtaa ihan oikeasti sillä heräilin illemmalla kun klaani alkoi olla leirissä ja kissojen ääni täytti leirin.
*minähän nukun enemmän kun olen herillä* vitsailin mielessäni.
___

Eräänä aamuna Värelehti ilmoitti että neljänneskuun sisään voidaan odottaa pentuja.
*viimein tämä tylsyys loppuu* ajattelin. Pian Värelehden ilmoituksen jälkeen Sysiraita työntyi pesään.
"Hei" hän naukaisi
"Sinuakin näkee" naukaisin huvittuneena.
"Sinustahan on tullut yhtä pisteliäs kun emostasi!" Hän huudahti.
"Et sinäkään niin iloinen olisi jos vatsasi olisi repeämis pisteessä" vastasin ja naamani vääntyi irvistykseen kun joku pennuista potkaisi minua.
"Sitten olen iloinen että en ole asemassasi" Sysiraita naukui vitsillä.
*no johan vitsin murjaisit* näpäytin hätä korville.
"Oletko miettinyt nimiä?" Hän kysyi.
"Mitä muutakaan tekemistä minulla olisi? Jääsielu ja Ruusujalka suunninpiirtein lukitsivat minut melkein kuuksi tänne" mau'uin.
"No vatsasi perusteella ei sinulla ole pian vain yhtä pentua"hän naukui.
*no nytkö sen hokasit?*
"Saadan jotain toimintaa tänne" vitsailin ja huomasin hänenkin viiksien väpättävän.

//tämmönen lyhkänen seuraavaan laitan varmaan pentujen syntymän.

Nimi: Varjosydän

14.12.2017 23:32
Oli kulunut puoli kuu nimityksestäni.
*Voi kuinka aika rientää* ajattelin
Soturien pesä oli paljon suurempi kun oppilaiden pesä. Nukuimme Sysiraidan kanssa vasemmassa reunassa takana, kauimmpana sisäänkäynnistä. Aamu oli jo valkenemaan päin. Nousin ja huomasin että Sysiraita oli jo lähtenyt.
*sääli olisin halunnut vaihtaa pari sanaa hänen kanssaan*
Suutasin aukiolle jossa Jääsielu jakoi päivän partioita.
"Hei, Varjosydän!" Hän kutsui.
"Tulossa"naukaisin.
"Voisit liittyä metsästyspartioon. Kävisikö?" Hän naukaisi.
"Mieluusti" vastasin.
"Kerkeänkö varpusen?" Kysyin
"Hyvin." Jääsielu maukui
*minulla on valtava nälkä.*
Suuntasin tuoresaaliskasalle. Siellä ei ollut ainuttakaan lintua joten valitsin hiiren
*nam nam nam tämä se on herkkua* ajattelin hotkiessani hiiren.
"Tuletkos?" Kuului Tuiketassun pisteliäs ääni.
*voi sinua etkö voisi jo lopettaa ja vain hyväksyä että olen vanhempi ja siksi soturi* ajattelin turhautuneena.
"Tullaan" naukaisin kuitenkin iloisena.
Jakauduimme lähes heti metsälle päästyämme. Suuntasin vähän alavirtaan muista. Katseeni kiinnittyi varpuseen joka lennähti puskasta.
*bingo!*
Hiivin sen taakse ja tapoin sen ennen kuin se herättäisis koko metsän. Hautasin sen maahan ja jatkoin matkaani. Pieni vesimyyrä hiippaili rajamme lähistöllä.
*vielä vähän tännepäin niin saan tappa sinut. Vielä vähän*
Mutta koska mikään ei tietenkään voi toimia kuten haluan ei tämäkään vesimyyrä minun toiveitani kuunnellut. Suuntasin järvenrantaan. Pidin tästä paikasta talvisin. Täällä oli kaunista ja rauhallista. Haistoin yhtäkkiä jotain kamalaa. *yäk ei tässä lemussa voi elää*
Se olikin vain myrskyklaanin partio joka oli partioimass rajojaan. Pujahdin metsän siimeksiin ennekun pyörtyisin tuohon löyhkään. Muiden klaanien hajut olivat käyneet inhottavasti nenääni viimeviikkoina. Saalistin vielä yhden linnun ennenkun käännyin hakemaan ensimmäisen. Törmäsin matkalla Tuiketassuun joka kantoi mukanaan vesimyyrää.
"Hieno saalis" kehuin.
Hän vain nyrpisti nenäänsä ja oli kun en olisikaan siinä.
*just, no oma on vikasi yritin olla mukava. Kaikkia ei kai voi miellyttää.*
Olin rättiväsynyt vaikka en ollutkaan kun käynyt vain metsällä.
Tassuttelin Jääsielun luo.
"Hei, voisinko ottaa loppu päivän vapaaksi?" Kysyin
Hän katsahti minua kummastuneena. Ja hymyili sitten. "Mikäs siinä meillä on yllinkyllin sotureita." Hän naukaisi
"Kiitos." Mau'uin
Askelsin soturien pesällle ja vaivuin syvään uneen vaivatta.
Ruusujalka tökki minut hereille.
"Mitä sinä haluat?" Kysyin unisena
"Autaa" hän vastasi.
"Anna minun nukkua. Olen väsynyt ja nälkäinen." Mau'uin.
"Tämä auttaa" hän sanoi ja nakkasi varpusen eteeni.
Katsoin sitä hetken epäuskoisena.
"Ei maistu" vastasin
"Sitten tulet ainakin mukaani" hän ilmoitti.
Siristin silmiäni ja katsoin häntä kun tärähtänyttä.
"Jätä minut vain jookos rauhaan?" Sanoin ja käänsin kulkeäni.
"Kuules, olen saanut niin monta pentuetta ja nähnyt niin monta nyrpeää kuningatarta että tiedän kyllä tasan kun olet kantavana tyttäreni." Hän maukui tahdittomasti.
*hetkinen mitä?! Kantavan! Mitä?...*
"Mitä?" Kysyin
"Tule nyt äläkä aina väitä vastaan Varjosydän" hän maukui hellästi ja tassutteli hiljalleen ulospäin. Nousin ja seurasin häntä. Hän suuntasi Värelehden pesälle.
"Värelehti" Ruusujalka huhuili.
"Tulkaa sisään vain" Värelehti huikkasi jostain pesänsä uumenista.
Astelin emoni perässä Värelehden pesän joka tuoksui taijanomaisille yrteille.
"Käy tuohon makuullesi" Värelehti sanoi pehmeästi.
Hän paineli vatsaani hetken ja sanoi sitten. "Olit oikeassa Ruusujalka. Tosin tämä on pidemmällä kun arvelin. Varjosydän on ollut kantavana noin kuun."
*siis mitä? Olenko ollut kantavan jo kuun? Enkä ole huomannut, hei hei mitäs tämä on?*
"Minähän sanoin!" Ruusujalka naukaisi
"Saat luvan muuttaa pentutarhaan" hän ilmoitti.
"Mitä? Joko nyt?" Ihmettelin.
"No jos pentusi tulevat kuun sisään et todellakaan ole sitä aikaa soturian!" Hän huudahti ja katsoi minua niin että en väittäisi vastaan.
*On tässä vähän sulateltavaa* ajattelin.
Ruusujalka säntäsi Jääsielun puheille. En kuullut mitä he puhuivat mutta Jääsielu lähti minua kohti.
"Arvasin että näin kävisi jossain vaiheessa mutta en uskonut että jo nyt. Onnittelut." Hän naukaisi ja katsoi minua hellästi.
*mitäs tämä on? siksikö hän on määrännyt minut vain yhteen partioon päivässä... ei sitten viitsinyt minulle mainita*
"Kiitos" mau'uin.
"Tulehan" Ruusujalka kutsui.
"Mene vain" Jääsielu maukui.
"Käsken jonkun oppilaan tuoda sinulle sammalia" hän jatkoi.
Nyökkäsin kiitokseksi.
Suuntasin pentutarhalle, Ruusujalka odotti minua jo.
*uskomatonta minusta tulee kuningatar.* olin toki unelmoinut pennuista mutta näin pian. Huomasin partoin rymistelevän leiriin. Mieleeni paukahti ajatus
*miten selittää tämä Sysiraidalle?*
Ongelmani oli kuitenkin helposti ratkaistu sillä hän ilmestyi pentutarhaan.
"Luulin että Jääsielu vitsaili" hän totesi aavistuksen hämmentyneenä. Hänen ilmeensä muutui kuitenkin nopeasti lämpimäksi hymyksi. Hän nuolaisi minua korvien välistä.
"Tuon sinulle sammalia" hän sanoi.
"Ei sinun tarvitse, Jääsielu käski jonkun oppilaan tuoda." Mau'uin.
"Mene nyt, en tahdo että joudut hankaluuksiin. Nähdään illalla." Hyvästelin.
Samaan aikaan Vesitassu asteli sisään ja toi sammalia. Nyt Sysiraidan oli lähdettävä sillä pesään oli hiljalleen tulossa ahdasta.
"Onnittelut" Vesitassu naukaisi
"Kiitos" kehräsin.
Vesitassu pujahti ulos pesästä. Ruusujalka ryhtyi pehmustamaan suurta makuupaikkaa sammalilla. Ryhdyin auttamaan häntä. Yhteis tuumin homma oli valmis alta aika yksikön.
"Kiitos avusta" naukaisin.
"Mitäpä tuosta aika käy tylsäksi jos ei ole jotain tekemistä." Hän vastasi.

Nimi: Varjotassu/Varjosydän

14.12.2017 18:46
"Sysitassu, saat mennä jokiklaanin vastaiselle rajalle. Varjotassu saat mennä ylärajallemme." Jääsielu kertoi.
"Jos ette reputa pääsette sotureiksi tänään." Hän jatkoi masentavalla äänellä.
*Mikäköhän on soturinimeni*
"Jouduhan jo" Jääsielu hoputti.
____

Astelin epävarmoin askelin pitkin rajaamme.
*tämä paikka karmii selkäpiitäni* ajattelin mutta pakotin karvani olemaan nousematta pystyyn.
Jokin liikahti edessäni. Näin hiiren vilahtavan puskasta näykkimään siemeniä. Laskeuduin vaanimaan. Tarpeeksi lähellä hyppäsin sen kimppuun ja tapoin sen vähin äänin. Hautasin sen lumeen nopeasti. Lintu laskeutui vähän matkan päässä alaoksalle.
*toi on mun!*
Hiivin sitä kohden turhankin tietoisena että loistin kun mikäkin tästä lumesta. Sain linnun kuitenkin. Tassuttelin hetkisen eteenpäin löytämättä yhtään mitään. Sitten kuin tilauksesta singahti edestäni harmaa orava. Säntäsin sen perään ja sainkin jahdata mokomaa jyrsiää hyvän tovin kun viimein sain sen huomasin ylittäneeni rajan...
*ei hyvä ei yhtään hyvä* loikin nopeasti takaisin Varjoklaanin reviirille.
*toivottavasti Jääsielu ei nähnyt*
*paras suunnata takaisin leiriin* kaivoin lintuni ja hiireni lumesta ja suuntasin takaisin leiriin.
Jääsielu odotti minua leirin ulkopuolella.
"Ei hullumpi saalis" hän tokaisi.
Pyörittelin silmiäni. *eikö tuolle vanhalle viiksiveikolle mikään kelpaa*
Sysitassu oli jo palannut.
"Sinuahan onnisti" hän maukui.
"Kerrankin "mau'uin.
Vein oravan tuoresaaliskasaan ja linnun sekä hiiren klaaninvanhemmille.
____

"Tulkoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen" Ruohotähden sanat kaikuivat leirissä.
*nytkö jo?* ajattelin innoissani.
Olin sukinut turkkini kiiltäväksi. Pyyhkäisin vielä kerran käpälläni korviani. Sitten lähdin Sysitassun perässä aukiolle. Kun saavuimme oli jo lähes koko klaani koolla.
"Varjotassu ja Sysitassu tulkaa tänne eteen" naukaisi Ruohotähti.
"Minä Ruohotähti, Varjoklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään kasvonsa näihin kahteen oppilaaseen. He ovat opiskelleet kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on heidän vuoronsa tulla sotureiksi." Ruohotähti laski katseensa meihin ja räpäytti silmiään.
"Varjotassu ja Sysitassu, lupaatteko elää soturilain mukaisesti ja puollustaa Varjoklaania -jopa henkenne uhalla?"
Tunsin ylpeyden rinnassani. Kaikki rangaistukseni jokainen saalistettu riista jokainen harjoitus tuntui olevan vain tätä hetkeä varten. "Lupaan" vastasin varmalla äänellä.
"Lupaan" toisti Sysitassu jonka viikset väpättivät innostuneesti.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan teille soturinimenne:
Sysitassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Sysiraitana. Tähtiklaani kunnioittaa urheuttasi ja voimaasi, hyväksymme sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi" Ruohotähti astui eteenpäin ja laski kuononsa Sysiraidan päälaelle. Sysiraita nuolaisi kunnioittavasti päällikön lapaa ja käveli sitten muiden soturien joukkoon.
"Varjotassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Varjosydämenä. Tähtiklaani kunnioittaa taitojasi ja lojaaluuttasi, hyväksymme sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi. " Hän astui askeleen minua kohden ja laski kuononsa päälaelleni joka oli kunnioittavasti kumarassa.
"Kunnia saada sinut soturikseni" hän naukui hiljaa ja huomaamattomasti.
Nuolaisin hänen lapaansa ja kehräsin aavistuksen.
*unelmani on totta*
Istuin Sysiraidan viereen ja kehräsin hiljalleen. Hän nojasi suuren päänsä pääni päälle.
"Esi-isiemme perinteiden mukaisesti teidän on vartioitava leiriä vaiti aamunkoittoon saakka." Ruohotähti maukui.
"Varjosydän!, Sysiraita!" Kaikui klaanin hurraus.
Istuin Sysiraidan vieressä silmät loistaen. Leirissä oli kotoisa riistantuoksu, talvi syleili metsää ja kirkkaala taivaalla ei ollut pilvenhattaraa.
*tämä on täydellistä. Voisiko enempää toivoa?*

Nimi: Varjotassu

13.12.2017 11:30
"Mielenkiintoista, suunnitelmasi oli erinomainen, mutta jos hyppäisit voimakkaammin saisit enemmän voimaa iskuusi." Jääsielu naukaisi.
Yritän yritän ja aina se löytää jotain korjattavaa. Pah.
"Anna minun yrittää uudelleen" anelin
"Sopiihan se."
Tassuttelin vähän matkan päähän hänestä. Syöksyin häntä kohden, pidin itseni lumen päällä ja liikuin nopien varovaisin askelin.
Tarpeeksi lähellä sukelsin hänen alitseen ja "raapisin" häntä vatsaan vedin häneltä toisen takajalan alta kun syösyin hänen altaan. Se antoi minulle vähän ylimääräistä aikaa. Hyppäsin ja kierähdin niin että laskeuduin siististi hänen päälleen. Olin raapivinani hänestä karvatuppoja kyljistä ja paljastetuin kynsin ei hänellä mitään karvoja enään olisokaan pelkkiä syviä haavoja. Tunisn hänen kyyristyvän vähän ikään kun aikeena kierähtää ympäri ja katistaa minut. Niinhän siinä kävikin mutta hyppäsin juuri ajoissa pois hänen selästään ja laskeuduin hänen vatsalteen ja "tapoin hänet"
*2-0 mulle.* myhäilin mielssäni.
"Hyvin meni" Jääsielu naukui
*sehän oli erinoimaista. Kesti ehkä korkeintaan 7 sekunttia*
Kohotin kulmiani.
"Hyvä on pakko myöntää en olisi itse pystynyt parempaan" hän myöntää lopulta
*tiedän sen muuten et olisi taas hävinnyt* ajattelin tylsistyneenä.
"Kiitos" mau'uin
"Kutsuin Synkkätaivalen taistelemaan sinua vastaan, hän on yhtiä klaanin parhaita taistelijoita." Jääsielu maukui jaa samassa musta naaras kiipesi lumi hangesta hänen viereensä.
"Hei " hän tervehti
"Hei vaan" sanoin huvittuneena.
"Aloittakaa" Jääsielu maukui
__________

Synkkätaival oli taitava. Loppujen lopuksi voitin. Ehkä osittain sattumaa sillä hän kompastui juureen mutta eipä se minun vikani ollut. Voitin ja se on pääasia.
Tassuttelin tyytyväisenä leiriin. Olin poikennut metsällä matkalla. Saaliiksi oli jäänyt yksi päästäinen ja varpunen.
Toivoin että Sysitassu olisi ollut leirissä mutta hän ei ollut vielä palannut. Huomasin Myrskytassun vaihtaneen sammalet pentutarhaan.
"Voin viedä vanhat pois" tarjouduin.
"Kiitos" Myrskytassu naukaisi.
Pyörittelin vanhat sammalet palloksi ja vein ne pois leiristä.
*kukaan ei ole vähään aikaan vaihtanut päällikön pesästä sammalia. Voinen kai tehdä sen samalla.* ajattelin.
Juoksin nopeasti vanhan puun luo ja revin irti paksuja klimmppejä.
*tuo riittänee* ajattelin
Nappasin sammalet leukoihini ja kävelin leiriin.
Suuntasin Ruohotähden pesälle. Laskin sammalet hetkeksi.
"Ruohotähti" naukaisin.
Hän ei ollut pesässään. *hyvä niin *
Raahasin sammalet päälliköön pesään siivosin nopeasti vanhat sammalet pois ja vaihdoin uudet tilalle. *nämä pitäisi vaihtaa useammin* ajattelin ja nyrpistin nenääni kun raahasin vanhoja sammalia ulos leiristä.
Palasin leiriin juuri ennen Jääsielua.
"Olet ihan sammalissa mitä olet tehnyt?" Hän uteli.
"Vaihdoin sammalet Ruohotähdelle" vastasin.
"Hmm, sinusta on tullut ennustaja sillä olisin käskenyt sinut Joka tapauksessa tekemään sen." Hän myhäili.
*miksi just minut, miksi minä aina vaihdan kaikkien makuualuset? Se että olen pienein ei kai tarkoita että minun täytyisi tehdä kaikki likaiset hommat. Miksi ei nuoremmat oppilaat voi. Olen vanhimpia oppilaita! Teen sen silloin kun on aikaa ihan vapaaehtoisesti mutta en pidä siitä kun joku käskee tehdä sen *
"Saat loppu illan vapaaksi" hän sanoi.
"Kiitos"naukaisin hyvilläni.
Sysitassu loikki leiriin vesimyyrä hampaissaan. Astelin pesämme läheisyyteen jossa yleensä söimme. Istuuduin sukimaan mustan turkkini puhtaaksi sammaliksi.
"Sinulle" kuiskasi Sysitassu korvaani ja heitti pääskysen eteeni.
"Kiitos" kehräsin.
Hän oli ottanut hiiren.
"Pääsemme sotureiksi!"Hän naukaisi innoissaan.
"Sehän on mahtavaa" mau'uin innoissani.
"Koska?" Hän kysyi
"Jääsielu sanoi että neljänneskuun aikana." Mau'uin vastaukseksi.

Nimi: Myrskytassu

12.12.2017 22:27
Katson kun Varjotassu astelee pois sen näköisenä ettei hänen päivänsä ole mennyt kovin hyvin, tosin mistä minä tiedän? En yleensä pysty tulkitsemaan muita. Katsahdan turkkiini. Se on liilan sininen, joten ajattelen pestä sen, tosin kieli tuossa sotkussa ei tunnu houkuttelevalta, jos jättäisin sen noin. Haukkataivas kiiruhtaa luokseni, hän näyttää yllättyneeltä nähdessään minut, tosin itsekkin yllättyisin.
“Ajattelin laittaa sinut vaihtamaan pentutarhan sammaleet, mutta näköjään sinut pitää pestä ensin”, mestarini huokaa. *Minut, mahtavimman kissat klaaneissa, vaihtamaan sammaleita!* Haukkataivas huomaa ilmeeni.
“Jokaisen pitää tehdä joskus jotain, ei se käy, että muille jätetään likaiset työt”, kolli selventää. Hän puhuu minulle kuin pikku pennulle. Näköjään hän sitten osaa lukea muita, se yaito puuttuu minulta kokonaan, tai no ei kokonaan.
“Aion kyllä putsata turkkini”, vastaan Haukkataivaalle. Tuo vetää hymyn kasvoilleen.
“Hienoa, huomenna lähdemme aamupartioon”, hän kertoo. Laitan korvani luimuun. Partiossa on kivaa mutta...
“... Tarvitseeko herätä aikaisin?”, kysyn Haukkataivaalta. Tuo katsoo minua hälmistyneenä.
“Älä viitsi laiskotella! Menemme huomenna aamupartioon ja piste”, hän sanoo ja lähtee. *Ja minun iltani lähtee tästä.* Huokaan katsoen turkkiani. Asiaa ei yhtään parantanut siskoni, joka kulkee ohi Harmaatassu ja Tuiketassun kanssa. Taas kuuluu: “En valehtele, kun sanon että olet hyvin kaunis Täplätassu.* Eikö tuo voisi jo loppua?
“Ai hei Myrskytassu, miksi turkkisi näyttää tuolta?” Siskoni kysyy. Pyöräytän silmiäni.
“Ei se sinulle kuulu, häivy”, sanon kuuluisat sanani. Täplätassu tyytyy vain tuhahtamaan.


Revin kivestä kuivia sammaleita. Kuljetan tassullani pyöreät sammalmöykyt pentutarhalle. Kuningattarien päät kääntyvät suuaukolle, jossa seison minä.
“Ai hei Myrskytassu, sinulla näyttää olevan hommaa”, yksi sanoo huomatessaan sammaleet. Pennut lähtevät kuningattarien perässä yksi kerrallaan. *Huoh!?;* Ajattelen ja alan vaihtaa sammalia. Kun olen päässyt hyvään vauhtiin joku tulee pentutarhan sisäänkäynnille.
“Myrskytassu”, hän sanoo. Käännän päätäni, ja näen kiitotassun raahautuneen tänne. Hän menetti näköaistinsa ja kevelykyvynsä, ja on nyt klaanin vanhimmissa.
“Voisitko mennä valittamaan jonnekkin muualle”, huokaan naaraalle. Tuo ei lähtenyt, mutta ei pahastunutkaan.
“Ei tarvitse nyt minulle olla noin iloinen, tulin vain auttamaan”, naaras sanoo. Katson pesää.
“Tuota... Jos välttämättä haluat-”, en ehtinyt sanoa loppuun kun naaras oli jo raahautunut pesään. *Näkeeköhän laittaa sammaleet?* Nyt Kiitotassu tuiottaa minua sokeilla silmillään. Useampi olisi pelästynyt tätä, mutta minä en näe tässä mitään.
“Kerro mitä minun pitää tehdä?” Naaras rikkoo hiljaisuuden.
“Niin tuota... Voit repiä sammaleet, minä laitan paikoilleen”, ehdotan. Naaras aloittaa jo työt. Tuo repii ison palan, ja minä täytän sen. Asiat menevät nopeasti.
“Miksi et nuku oppilaiden pesässä”, kysyn naaraalta, jolla on oppilas nimi. Tuo katsoo maata.
“Haluaisinhan minä, mutta olen klaaninvanhin”, hän huokaa. Katson pesän seinää.
“Noin nuorena...”, mietin ääneen. Kiitotassu jatkaa puhettaan.
“Sinä saat soturinimen, minä jään aina oppilaaksi”, hän kertoo. Pudistan päätäni.
“Kun minusta tulee päällikkö saat soturinimen”, sanon. Tuo naurahtaa.
“Sitä päivää odotan”, sanoen. Voin itsekkin hymyillä, sillä ei kukaan ole näkemässä, Kiitotassuhan on sokea.
“Voisin antaa vaikka heti”, vitsailen. Naaras hymyilee.
“Kiitotassu, tästä päivästä lähtien sinut tunnetaa Kiitotuulena”, keksi nopeasti.
“Kiitos, Myrskytähti”, sanoo puolestaan Kiitotassu.
//Jatkuu

Nimi: Varjotassu

12.12.2017 21:04
Hopeahäntä aukeni illan pimetessä.
*Varjoterä on jossain tulla* ajattelin haikeana.
*Hän ei nähnyt minun nimitystä oppillaaksi, hän ei edes nähnyt syntymääni*
Varjoterä oli isäni. En ollut koskaan nähnyt häntä mutta Ruusujalka sanoi että hän oli urhea soturi ja kuoli liian aikaisin. Olin saanut nimeni hänen mukaansa.
Väsymys painoi jo minua, mutta ajatus Jääsielun kynsistä kirsussani piti minut hereillä.
Muu klaani oli painumassa mailleen mutta Jääsielun kiellosta huolimatta Sysitassu lähestyi minua.
Hän naukaisi tervehdyksen ja istuutui viereeni. Hänen lämpönsä ja turvallinen tuoksu rauhoitti minua. Jääsielu pysähtyi soturien pesän ulkopuolelle ja katsoi meitä. En jaksanut välittää hänen mielipiteestään.
Istuimme vain siinä, vierekkäin, hiljaa, kahdestaan
"Minun on mentävä." Sysitassu sanoo haikeana.
"Mene vain, ei tätä ole jäljellä enään kun päivä." Vastasin.
Katselin kun Sysitassu käveli pesällemme.
Suuntasin katseeni suuaukolle.
___

Maa oli jäässä ja routaa peitti paksu lumivaippa. Yksinäinen pöllö huhuili jossain. Yö oli pitkä kuten lehtikadon aikaan yleensä tänäyönä se kuitenkin tuntui harvinaisen lyhyeltä. Aamu valkeni paljon aikaisemmin kun eilen. Tai sitten vai kuvittelin.
"Ota tästä opiksesi ja tee kuten käsketään."Jääsielu ohjeisti.
"Otan opikseni, ei tule toistumaan Jääsielu"vastasin ja katsoin käpäliäni katumisen merkiksi.
"Aamupartio lähtee voit mennä mukaan" Jääsielu tokaisi.
*hän viettää paljon aikaa leirissä.* Tuumailin
"Eipä minulla taida olla vaihtoehtoja" Mau'uin huvittuneena.
"On itse asiassa. Voit myös auttaa Värelehteä tämän päivän." Hän naukaisi.
Yllätyin ei ollut Jääsielun tapaista antaa vaihtoehtoja. Punnitsin mielessäni: jos menisin partioon todennäköisesti nukahtaisin käpälilleni, jos menisin auttamaan Värelehteä nukahtaisin vielä varmemmin.
"Saanko mennä nukkumaan? Voin tulla sitten auringonhuipun partioon ja mennä metsälle sen jälkeen." Ehdotin varovasti.
"Eipä sinusta varmaan nukkuvana ole niin paljon hyötyä, mutta nukahdat joka tapauksessa joten parempi että sinulla on lupa. Mene vain mutta saat kyllä illemmalla käydä keräämässä sammalia Värelehdelle." Jääsielu maukui.
Sysitassu ei ollut vielä herännyt käperryin kuolemanväsyneenä hänen viereensä.
"Hei" Sysyitassu naukaisi
"Herätinkö?"kysyin
"Et" hän vastasi
Hän nuolaisi minua korvien välistä ja sanoi
"Jään tähän kunnes nukahdat" Sysitassu naukui
"Kiitos"kuiskasin ja suljin silmäni.
_____

*Rymistelin vieraalla reviirillä kissoilla ympärilläni oli tähtein kirjaillut turkit. Katsahdin omaani mutta se oli aivan normaali. Huomasin yhtätkkiä ettei vierelläni enään ollut kissoja vaan olin synkässä ja karussa metsässä joka vaikutti kuolleen jo aikoja sitten...*
Samassa tunsin jonkun tökkivän minua. Avasin silmäni ja näin Vesitassun edessäni.
*mitä tuo tossa tekee?*
"Auringonhuipun partio lähtee kohta" hän sanoi.
"Kuulin että sinun pitäisi olla siinä. " hän jatkoi varovasti.
Vasta nyt mieleeni palasi *ai niin se vitsin partio!*
"Kiitos"naukaisin
Vesitassu otti kiitokset vastaan olankohautuksella.
Seurasin häntä aukiolle mistä hån loikki mestarinsa luo. Minä suuntasin Routamyrsyn luo. Hän kokosi partion ja lähdimme kohti rajaamme jokiklaanin kanssa. Rupattelin lähes koko matkan Harmaatassun kanssa. Hän oli ihan mukava mutta hän piti selvästi Myrskytassun siskosta. Siinä kohtaa kyllästyin
*kaikki tuntuvat palvovan häntä* ajattelin.
Partion käämtyessä leiriin pyysin luvan jäädä pois sillä kävisin keräämässä sammalia Värelehdelle.
Keräsin sammalet nopeasti ja vein ne leiriin. Laskin ne hänen pesänsä ulkopuolelle.
"Värelehti"huhuilin hänen pesäänsä.
"Niin" kuului hänen äänensä.
"Jätän sammalenne tähän ulos" Mau'uin
"No en minä jäisissä sammalissa nuku! Tuo ne sisälle" hän tiuskasi
*nirso*
Raahasin sammalet sisään. Siellä tuksui yrteille ja kylmälle. Maa oli lämpimämpi kun aukiolla.
*wow, en muistanut tämän olevan näin iso*
"Kiitos" Laventelitassu naukaisi.
"Mitäpä pienestä" sanoin.
*pidin Laventelitassusta sillä hän ei ollut yhtä äksy kun Värelehti*
___

Palasin metsältä kahden linnun kera. Laskin ne saaliskasaan.
Myrskytassu saapui leiriin. Hänen mukanaan tulvahti mustikan tuoksu.
*missäs hän on ollut? Hyi tuon löyhkän vieressä en kyllä nuku!*
"Missä sinä olet käynyt kun olet aivan mustikoissa?" Kysyin tietäen saavani väärän vastauksen. Hän näytti selvästi miettivän mitä sanoisi.
"Olin... olin etsimässä yrttrjä Värelehdelle, mutta kaaduin mustikka pensaaseen." Hän maukui.
*hah just ihanku ei tuo kolli ikinä keräisi yrttejä kellekkään eikä hällä ole niitä mukana. VALE!*
Tyydyin vastaamaan kohteliaasti
"Ei kuulosta sinun tapaiselta etsiä yrttejä"
Hän pyörittelee silmiään.
"Se olikin kamalaa. Miten sinun päiväsi on mennyt?" Hän jatkaa.
*No eipä kuulu minulle näköjään* ajattelin katkerana.
"Mikäs tässä ei mitään ihmeellistä" vastaan.
"Varjotassu" kuuluu Jääsielun kutsu.
"Pitää mennä" mau'un.

"Kutsuit?" Naukaisin
"Ei mitään kummempaa mutta ole huomenna ennen auringonnousua rannassa. Haluan hioa taisteluliikkeitäsi ennen loppu arviointia" Jääsielu maukui.
"Mitä?! Enhän minä ole ollut kuin 4 kuuta oppilaana ja aloitin vähän alle kuusikuisena." Vastasin hämmentyneenä.
"Ei sillä ole väliä. Jäät näköjään joka tapauksessa pieneksi joten iälläsi ei ole väliä. Osaat kaiken tarpeellisen joten en näe mitään syytä miksi et voisi tulla pian soturiksi." Hän vastasi. Hänen ilmeestään näki kuitenkin että hän oli huolissaan.
"Se kuulostaa mahtavalta!" Innostuin
Hän nyökkäsi.
"Menehän Sysitassu on katsellut sinua siittä saakka kun palasi metsältä" hän lisäsi piikikkäästi.
"Kiitos" maukaisin pikaisesti hyvästiksi.
Loikin innoissani leirin poikki Sysitassun luo. Painoin pääni hänen turkiin ja käänsin katseeni häneen.
"Löydyitpäs, mitä Jääsielu tällä kertaa halusi?" Hän uteli
"Eipä mitään erikoista. Halusi minut ennen aurinkoa rantaan huomenna." Vastasin ymmärtäessäni vasta silloin ettei häntä välttämättä nimitettäisi vielä soturiksi. Kysyisin Jääsielulta huomenna.
"Minulla on nälkä haetaan jotain kasasta." Totesin.
Valitsimme vesimyyrän jonka jaoimme. Se maistui herkulliselta. Tajusin vasta että edellisestä ruokailusta oli iikuisuus.
"Lienee paras olla poistumatta leiristä?" Sysitassu maukui.
"Niimpä kai" vastasin haikeana.
"Tule mennään pois täältä kaikkien katseiden ulottuvilta" hän naukaisi
Tassuttelimme oppilaidenpesälle. Se oli tyhjä muut olivat vielä näköjään vaihtamassa kieliä aukiolla.
Istuuduimme makuupaikoillemme ja Sysitassu kertoi hänen päivästään.
"Kuulostaa siltä että päiväsi oli työntäyteinen" mau'uin lopulta.
"Väliäkö sillä nyt olen täällä" hän maukui
Painoin pääni hänen kyljelleen ja nukahdin hetkessä.
______

Heräsin kun joku tassutteli ohitseni.
Katsoin kuka mokoma oli herättänyt minut. Vesitassu, mokomakin. Sitten muistin Jääsielun. Ja raahuduin ylös. Pesämme suuaukolla käännyin vielä katsomaan Sysyitassua hän nukkui sikeästi.
"Huomenta" naukaisi vierestäni Ruusujalka.
"Säikäytit minut" naukisin ja kehräsin
"Pidät hänestä" hän maukui kiusoittelevasti
Kiemurtelin hänen katseestaan.
"Niin" vastasin.
"Mutta joku taitaa odottaa sinua sillö muuten et olisi herännyt vielä"
"Jääsielu" vastasin
"Mokoma, antaisi sinun nukkua kun valvotti ensin pari päivää" emoni maukui
"Olen nukkunut ihan liikaa" Totesin.
"Sinä et ikinä nuku liikaa" hän naurahti.
"Aurinko nuosee pian minu pitää joutua" pahoittelen.
"Mikäs siinä kyllä minä täälä illallakin olen." Hän maukui
Juoksin läpi lumisen metsän.
*kaunista, kaunista* ajattelin.
Jääsielu odotti minua jo.
"Ajoissa? Mitäs tämä on?" Hän kiusoitteli
"Se oli yllätys!" Naurahdin
Kaikki oli kuten ennekin, hyvä niin.
"Hyökkää" kuului tuttu käsky.
Jännitin lihakseni ja hyökkäsin.

Nimi: Zare

12.12.2017 13:45
_________________________________________________________

Nimi: Zare

12.12.2017 13:45
Varjotassu// 21kp, 10kp, 5kp, 40kp
Myrskytassu// 8kp, 9kp, 14kp

Nimi: Myrskytassu

11.12.2017 15:48
Muttakun täällä ei ole yhtään saalista", intän Haukkataivaalle. Tuo katsoo ympärilleen. "Onhan tuollakin yksi hiiri", mestarini huomauttaa ja osoittaa hännälläntä puskassa piilottelevaa hiirtä. Pyöräytän silmiäni.
"Mutta kun se on niin laiha", huomautan. "Ei siitä kunnon ruokaa saa."
"Silti jokainen saalis on tarpeen", mestarini selostaa. "Nappaa se!"
Kyyrintyn vaaniessani hiirtä. Loikkaan ja saan sen tapetuksi yhdellä kynnen iskulla. Nostan saaliin ja tuijitan Haukkataivasta.
"Noniin, katsotaan piileskeleekö täällä lisää riistaa", hän sanoo ja alkaa nuuhkia ilmaa. Suostun tekemään samoin, ja haistan oravan.
"Tuolla", kuiskaan ja olen naulinnut silmäni tuuheakarvaiseen olentoon puussa.
*Pian tuokin on hampaissani!* Nuolaisen huuliani ja loikkaan puuhun nappaamaan oravan.
"Hienoa! Tällä menolla saamme tarpeeksi riistaa! Jokaislla on tähänaikaan vuodesta nälkä", mestarini kehuu. *Hetkinen...*
"Niin varmaan myös erakoilla ja luopioilla", sanon. Haukkataivas nyökkää.
"Varsinkin kun heillä ei ole klaania, joka ruokkii heidät", mietin ääneen.
"Aivan, mutta onneksi meillä on klaani joka ruokkii meidät, ja me sen", Haukkataivas lisää. *Mutta Noctella ei ole!*

Viemme Haukkataivaan kanssa saaliit kasaan. Pudotan oravan, jäniksen ja hiiren, mutta vesimyyrän jätän hampaisiini.
"Minun pitää tehdä yksi juttu", huikkaan Haukkataivaalle ja ryntään leiristä ulos tapaamispaikkaamme. Ei tarvinnut odottaa kauaa kun kolli ilmestyy esiin. Nocte katsoo saalistani. Huomaan tuon lsihtuneen paljon.
"Onko sinulla asiaa", Nocte kysyy. Nyökkään hitaasti.
"Toin sinulle tämän", osoitan vesimyyrää. Nuuhkaisee riistaa ja kehrää.
"Miksi toit tämän minulle", kolli kysyy. Tiedän jo vastauksen.
"Koska tähän aikaan vuodesta on vähän saalista, eikä sinulla ole ketään, joka ruokkisi sinut", selitän. Ensiksi kolli katsoo minua pää kallellaan, mutta sitten ottaa vesimyyrän hampaisiinsa.
"Oliko muuta asiaa", kolli kysyy. Pudistan päätäni, en ole ehtinyt vielä ottamssn asioista selvää.
"Selvä sitten", Nocte sanoo ja tassuttaa pois vesimyyrä hampaissaan. Nousen ylös ja lähden kohti reviiriä. Keskellä matkaa tajuan tärkeän asian.
*Haisen ihan erakolle!* Katselen ympärille. Huomaan levää joen vieressä. *Tuossa en aio ainakaan käydä!* Kierrän taas katsettani, ja se osuu kissanminttuun. *Olisi outoa jos tulisin kissanmintun hajuisena leiriin.* Jatkan etsimistä ja löydän jotain hyödyllistä. Mustikoita, ne tahrivat turkin kunnolla, kukaan ei voi erottaa erakon hajua siitä. Alan kierimään mustikkapensaikossa ja tassutan sitten leiriin.



"Missä sinä olet käynyt kun olet aivan mustikoissa?" Kysyy Varjotassu. Heilsutan häntääni. On pakko keksiä jotain, tai voisin sanoa kuuluisat sanani 'ei sinulle kuulu, jätä minut rauhaan!' Mutta nyt on keksittävä parenpaa, kun tuon mestari on varapäällikkö. Huomaan naaraan odottavan vastausta.
"Olin... Olin etsimässä yrttejä Värelehdelle", keksin. "Mutta kaaduin mustikka pensaaseen."
Varjotassu kallistaa päätään ja heilauttaa häntäänsä.
"Ei kuulosta sinun tapaiselta etsiä yrttejä", hän huomauttaa. Pyöräytän silmiäni.
"Se olikin kamalaa", sanon. "Miten sinun päiväsi on mennyt?"

Nimi: Varjotassu

11.12.2017 00:05
*Myrskytassu on hurja taistelija*
*olen koko sydämestäni kiitollinen ettei minun tarvitse kohdata häntä taistelussa* ajattelin.
Myrskytassun kehut lämmittivät mieltäni näin kylmän lehtikadon aikaan. Palasin leiriin kuten Jääsielu oli käskenyt, "mene leiriin ja lepää huomenna on raskaat harjoitikset" hänen sanansa kaikuivat päässäni kun menin pesämme edustalle nuolemaan haavani puhtaiksi.
Pieniä naarmuja vain muuten mutta selässä oleva huolestutti minua eniten. Sen olisi oltava kunnossa huomiseen mennessä. Värelehdelle sitä en näyttäisi tai muuten saisin lojua leirissä ainakin pari auringonnousua. Ja siihen ei minulla olisi varaa. Pidin kummallista kyllä mutta nautin siittä kun sai tapella kynnet paljastettuina. Tai emmähän me saaneet mutta teimme niin kuitenkin. En näe mitään järkeä siinä että taistellaan kynnet piilossa eiväthän ne piilossa ole taisteluissakaan!
Havahduin aatteistani kun Sysitassu lähestyi minua kaksi hiirtä hampaissaan.
"Hei" hän naukaisi
"Hei" vastasin.
Lämpö tulvi hänen silmistään. "Tässä" hän sanoi ja laski toisen hiiristä eteeni.
Söimme yhdessä ja vaihdoimme kieliä. Nautin hänen seurastaan.
Emoni tassutteli luoksemme
"Missäs tappelussa sinä olet ollut, eikai muut klaanit rajojamme ylittäisi luulin että heillä oli tarpeeksi tekemistä omien riitojensa kanssa." Häm naukaisi huolehtivasti.
"Ei tässä mitään, meillä oli virkistävät taisteluharjoitukset." Vastasin huolettomasti.
"Nämä ovat vain pinta naarmuja." Jatkoin
"Selvä sitten mutta ole varovainen." Hän sanoi
"En ole enään mikään pentu" vastasin turhautuneena.
"Et mutta kai sinusta huolissaan saa olla kun palaat jopa harjoituksista arpisena?"
"Älä turhia huoli." Mau'uin.
Hän nuolaisi korviani nopeasti ja jätti meidät sitten rauhaan.
"Mennäänkö kävelylle?" Sysitassu ehdotti.
"Vielä ei ole niin myöhä." Hän jatkoi.
"Miksipä ei, mennään vain." Maukaisin
Suuntasimme tälläkertaa joen luokse, myrksy ja varjoklaanin rajalle. Lumi peitti Sysitassun lähes kokonaan. Minut se vielä kantoi. Sysitassun eteneminen oli harvinaisen hidasta.
*Voi voi voi emmehän me ikinä tällä tahdilla ole perillä* ajattelin huvittuneena.
Rajasta viitisen ketunloikan päässä oli suurehko kivi kapusimme sen päälle katselemaan edessämme järveen laskevaa jokea.
*Kaunista*mietin.
"Oletko koskaan ajatellut ettö nyt on liian rauhallista?" Sysitassu kysyi yhtäkkiä.
"Jaa pidän tästä, lehtikadon aikaan ei taistelut ole hyväksi. Mutta nyt on kyllä ollut liian rauhallista. Ei ainuttakaan rajakahakkaakaan kuuhun eikä ylipäätään mitään."vastasin mietteliäänä.
"No sanontahan käy että tyyntä myrskyn edellä." Sysitassu maukui .
"Millon sinusta tuli joku parantaja?" Kysyin puoliksi pilkaten veikeänpilke silmäkulmassani
"En ole parantaja olen vain huolissani että on liian rauhallista." Hän maukui aivankun olisi ollut hyvinkin loukkaantunut.
"Ymmärrän huolesi hyvin, lähiaikoina ei tosiaan ole käynyt mitään. Olisi ihan mukava saada jotain säpinää." Mau'uin.
Istuimme siinä kivellä lumiset turkit vastkkain. Nojasin hänen lämpimään turkkiinsa.
*nämä ovat kyllä parhaita hetkiä* ajattelin.
"Pidän sinusta" kuiskasin hänelle
"Minäkin sinusta" hän supatti korvaani.
Tiedän olen hyvin nuori valitsemaan kumppania mutta tunneeni leimahtavat liekkeihin hänestä.
Hetki oli täydellinen. Hopeahäntä loisti taivaalla.
Istuimme pitkän hetken paikoillamme vain nauttien hetkestä.
____

Kun saavuimme leiriin Jääsielu käveli minua vastaan. Hän mulkaisi Sysitassua joka poistui vikkelästi.
"missäs sitä on taas oltu?" Hän kysyi.
"Min-"en saanut edes aloittaa lausettani.
"Älä kerro suotta!"hän huusi päin kasvojani raivoissaan.
"Et voi vain luikkia leiristä noin vain sillon kun sattuu huvittamaan! Jokaisen on kannettva kortensa kekoon. Istut tämän yön vartiossa jotta se soturi jonka vuoro on saa levätä. Aamulla saat tulla kanssani partioon ja sen jälkeen menemme harjoittelemaan kaksistan taistelua. Sitten saat vaihtaa klaaninvanhimpien makuualuset ja poimia punkit heistä. Sen jälkeen siivoat pentutarhan ja päällikönpesän. Uskallakkin lorvia! Keksin sinulle jotain vielä kamalampaa loppu päiväksi. Sitten istut toisen yön vartiossa. Ja keksin sinulle ihan mitä vaan ylihuomiseksi. Uskallakkin sanoa sanakin Sysitassulle niin tiedät sanoneesi. Syömisen voit unohtaa! Opit tekemään niin kun käsken! Tässä klaanissa jos ei Ruohotähti toisin sano on minun sanani lakisi! Tottelet kun käsken!" Jääsielu raivosi.
Painoin pääni ja sain jäätävän iskun päähäni, kyyneleet purskahtivat silmiin kivusta ja silmissä sumeni. Jääsielun isku oli niin kova että olisin yhtä hyvin voinut olla myrskyklaanilainen jonka kimppuun hän hyökkäsi.
"Häivy silmistäni" hän tiuskasi.
Ruusujalka seurasi tapahtumia sivummalta ja pudisti vain päätään surullisena ja tassutteli pesäänsä.
Päähäni sattui valtavsti mutta en voinut muutakaan kun raahustaa hammaata purren leirin reunalle odottamaan vartiovuoroni alkua.
Tuiketassu katsoi minua säälivästi aukion toiselta laidalta mutta kun Jääsielu mulkaisi häntä pahasti hänkin käänsi katseensa.
*Jääsielu siis aikoo tehdä elämästäni täyttä helvettiä* ajattelin surullisena.
Makasin hakatun näköisenä leirin laidalla odottaen yön alkua. Silmiäni painoi väsymys jo nyt. Ne saattoivat lurpsahtaa kiinni ihan vai vähäksi aikaa..
Heräsin hätkähtäen kovaan iskuun takaraivossani.
"Mikä sinua vaivaa! Ylös niinkun olisi jo ketunläjä! Tuosta hyvästä saat opetella uiman huomenna" Jääsielu maukui häijysti.
*Mitä vaan muuta kun vettä, ei vettä!* minun teki mieli parkua. Pidin kuitenkin suuni kiinni ja odotin seuraavaa iskua. Se tuil turhankin nopeasti hän raapaisi pienen haavan kirsuuni ja käski painua vartioon. Kävelin nopeasti aukion keskelle ja istuin kylmälle hiekalle.
*mikä Jääsielulle oikein tuli? Ei kai hän noin voinut suuttua siittä kun kävin parina iltana kävelyllä?* ajattelin surkeana.
*Eipä se tästä parane voivottelemalla*
Yö oli kylmä ja kolea. Päähäni särki vietävästi ja kirsuni oli hirveän näköinen. Sitä halkoi kaksi symmetristä arpea ja koko nenäni oli jäisen veren muodostaman kalvon peittämä.
_______

Lähdin muun partion mukana leiristä jäin joukon hännille heti alusta.
"Tassua toisen eteen ketunläjä! Haukkataivas patista hänet eteenpäin ja pidä huoli että hän pysyy vauhdissa." Jääsielu huusi johdosta.
Haukkataivas tönäisi minua hellästi eteenpäin ja näytti selvästi säälivän minua mutta ei uskaltanut uhmata varapäällikön sanaa. Hänen viisas katseensa tuntui sanovan että kaikki päätty aikanaan, niin hyvä kun paha.
Hänen viisas mutta päättäväinen katseensa antoi minulle voimia.
*en tahdo kenenkään säälivän minua mutta tämä on kamalaa.*
Päivä ei parantunut siittä, päinvastoin se cain paheni. Emme edes palnneet leiriin vaan jäimme rantaan ja loppu partio palasi Haukkataivas johdossa.
Heti kun muut olivat lähteneet näköpiiristä hyökkäsi Jääsielu kimppuuni. Hän oli nopeampi kun käärme ja viekkaampi kun kettu. Hän piti kyntensä piilossa teki vain pieniä viiltoja sinne tänne. Pakkanen kirveli niissä ja hän selvästi tiesi sen. Taistelimme ikuisuuden. Hän hyökkäsi aina vain kovemmin, yritin kaikkeni mutta hän oli vain kiero. Jokainen yritykseni torjuttiin alkuun. Hyppäsin viimeisillä voiman rippeilläni ja koitin liilettä joka hän oli eilen opettanut minulle ja Myrskytassulle. Hän aavisti senkin ja läi minut taas maahan. En jaksanut enään nousta.
*en voi luovuttaa, en voi*
Yritin nousta mutta pakkanen puri viiltoja nahassani jokaisella liikkeelläni. Jäin lumeen makaamaan. Jääsielu pysähtyi eteeni. Hän kohotti tassunsa ja läimäisi minua ensimmäisen, toisen, kolamnnen kerran.
"Ylös, sinä et jää siihen makaamaan kun mikäkin avuton pentu!" Hän sihahti
Hän löi uudelleen. "Ylös!" hän komensi.
Noudin horjuvin jaloin, hän tönäisi vaivatta minut maahan.
"Ylös!"
Yritin mutta en vain jaksanut.
Hän tallusti rantaan ja rikkoi jään järven pinnasta.
*ei, ei, ei veteen!* ajattelin kauhuissani.
Yritin nousta mutta lysähdin väsyneenä maahan.
*en jaksa enää.*
Jääsielu tarttui niskanahastani kiinni ja viskasi minut veteen. Hyinen vesi läpäisi ohuen turkkini nopeasti. Vesi oli jäistä.
"Joko hiljalleen opit kuuntelemaan käskyjäni?" Jääsielu murisi korvaani.
"Tottelen" naukaisin peloisaani ja hiljaa.
"Paras onkin" hän sanoi. Ja jätti minut järveen.
"Pidä kuonosi ummessa ja siivoa klaaninvanhemmimpien pesä ja pentutarha sitten ilmottaudu minulle. Äläkä lorvi yhtään!" Hän huusi olkansa yli.
Kiipesin liukkaita rantakiviä pitkin ylös jäisestä vedestä. Ravistin suurimmat vedet turkistani ja lähdin kohti leiriä. Kävin hakemassa matkalla sammalia niin että ne ainakin riittäisivät.
Raahasin vanhat makuualuset ulos leiristä ja vaihdoin puhtaat tilalle. Tassuttelin Värelehden pesälle.
"Huhuu, Värelehti?" Huhuilin
"Sisään" kuului hänen lämmpin äänensä.
"Näytät piestyltä rotalta. Taisit saada selkäsaunan mestariltasi?" Hän sanoi.
"Näin on mutta tulin pyytämään hiirensappea vanhusten punkkeihin." Selitin
"Tässä on mutta älä muole tassujasi tämän jälkeen" hän varoitti.
Hiirensappi haisi aivan hieveälle! Vanhusten punkkien jälkeen suuntasin päällokön pesän edusralle jossa Jääsielu jutteli Ruohotähdelle.
"Viimeinkin" Jääsielu maukaisi kuivasti.
"Saat lähteä Pimeävarjon kanssa taiatelemaan kunhan hännvain palaa metsältä oppilaansa kanssa. Minun on valitettavasti hoidettava vähäm asioita."hän maukui.
"Sieltä hän jo tuleekin!"Jääsielu maukui muka iloisena.
Pimeävarjo tassutteli luoksemme. Hän kumarsi vähän Ruohotähdelle ja nyökkäsi Jääsielulle.
"Mennään" hän naukaisi.
Kävelimme ulos leiristä ja eräälle aukealle metsän keskelle.
"Meidän oli kai määrä taistella." Hän sanoi.
"Niimpä kai." Vastasin.
"Aloita! " hän käski.
____

Taistelimme kunnes en enään jaksanut nostaakkaan tassuani.
"Voimme lopettaa" hän maukui.
Raahustin hänen perässään leiriin ja ostahdin lopen uupuneena keskelle leiriä.
*vain huominen enään* lohdutin itseäni

 

©2018 Metsäketo - suntuubi.com