Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tähän asti tapahtunutta...

Tälle sivulle on koottu sivuston tärkeimpiä tapahtumia. Näistä tapahtumista klaaninvanhimmat kertovat tarinoita ja tiettyjen legendojen nimet ovat vielä nykyistenkin soturien mielissä lähtemättömästi. 
Tästä osiosta huolimatta myös kirjojen kissat kuuluvat sivuston historiaan: kaikkia kirjojen tapahtumia ei ole tapahtunut, mutta Tulitähden ja Sinitähden sekä monet muut legendat tuntevat kaikki. Muutenkin klaaninvanhimmat saa pistää kertomaan mitä tarinaa tahansa, ja tämä paikka onkin enimmäkseen tiedonjanoisille ropettajille, joita Metsäkedon klaanien tarinat kiinnostavat ;) 
Tapahtumat ovat jokseenkin aikajärjestyksessä uusimmasta vanhimpaan ja osassa on myös päivämäärät ilmoitettu (muodossa pp/kk/vvvv tai kk/vvvv), joten voit mennä vaikka etsimään vanhoista tarinoista yksityiskohtaisempaa kertomusta eri taisteluista ja luonnonmullistuksista. Vanhojen sivujen tapahtumille ei ole valitettavasti sen koommin päivämäärää kuin yksityiskohtaisia tarinoitakaan, joten jos joku silloinen liittynyt muistaa jonkin erityisen tapahtuman, arvostaisin suuresti muistini virkistämistä Tietovieraskirjan puolella ^^ 

Ja koska tärkeä osa sivuston historiaa ovat myös erilaiset hahmot, löydät täältä listan "tärkeimmistä" kissoista, joiden nimet ovat syystä tai toisesta jääneet elämään klaanien keskuuteen.

 

 

Järven metsäpalo ja vaellus    |    08-11/2018

Pitkään jatkunut kuumuus ja kuivuus kurittivat klaaneja pitkään ja kärjistyivät lopulta tuhoisaksi metsäpaloksi. Palo sai alkunsa kaksijalkojen Hevospaikalta ja levisi nopeasti kuivassa kasvustossa koko järven ympärystöön. Klaanikissat pakenivat läpi reviirien kohti kaksijalkalaa, sillä uskoivat, että tuli pysäytettäisiin siellä. Niin kävikin; palo saatiin pysäytettyä ukkospolun kohdalle, mutta tuhot olivat klaanikissoille järkyttävät: Melkein puolet jokaisesta klaanista menehtyi joko tulen keskelle, palosta saamiinsa vammoihin tai savun liikaan hengittämiseen, ja koko järven ympäristö tuhoutui täysin. Eloonjääneet klaanikissat kokoontuivat Taon lauman luokse suojaan, mutta tiesivät, ettei paluuta järvireviireille todennäköisesti ollut.
Parin päivän kuluttua lähtenyt tarkastuspartio varmisti asian; yksikään reviireistä ei ollut säästynyt, eikä lähestyvä lehtikato antanut aikaa odottaa kasvien uudelleen kasvamista ja riistan palaamista. Siksi klaanien oli lähdettävä. Taon lauma säästi klaanit suuremmalta pähkäilyltä kertomalla kaukaisista metsäreviireistä, jotka olivat olleet muinaisten klaanien asuinpaikka ennen järveä. Klaanikissat tiesivät tietenkin tarinan, mutta epäröivät lähtöä; olisivatko metsäreviirit asuinkelpoiset, jos kerran klaanit joutuivat taannoin jättämään ne kaksijalkojen ja petojen vuoksi?
Saatuaan enteen Tähtiklaanilta klaanikissat kuitenkin uskaltautuivat lähtemään riskialtiille matkalle, ja jälleen Taolaisten kanssa solmitusta ystävyydestä oli apua: Taolaiset tiesivät kertoa, että lyhyin ja helpoin reitti metsäreviireille ei suinkaan kulkenut samaa vuorireittiä, jota klaanit olivat aikoinaan kulkeneet. Sen sijaan klaanit taivalsivat matkansa ukkospolkujen viertä pitkin.
Matka oli väsyttävä mutta sujui ilman sen suurempia ongelmia, ja klaanit saapuivat kolmannen päivän iltana Korkokiville. Seuraavana päivänä he jatkoivat matkaansa Nelipuulle - nykyiselle Kokoontumisaukealle - ja lähettivät partion kiertämään reviirit. Tämän jälkeen klaanit saivat alueen jaettua keskenään ja asettuivat uusille reviireilleen.

 

 

Kaksijalkakriisi :(   |   10/2016 - 08/2018

Kaksijalkojen uhka oli aina ollut etäinen ja epätodennäköinen: ne häiritsivät silloin tällöin klaaneja ja päästivät ajoittain koiransa riehumaan järvelle, mutta suurta vahinkoa ne eivät olleet aiheuttaneet. Asia muuttui erään lehtisateen aikana, kun kaksijalat alkoivat järjestelmällisesti nappaamaan metsäkissoja. Kaksijalat ottivat kissoja kiinni ansoilla, käsin ja lopulta myös koirien avulla, eikä metsässä ollut enää turvallista kulkea. 
Kaksijalat vangitsivat nappaamansa kissat eri paikkoihin; hylättyihin latoihin, kellareihin ja häkkeihin. Suurin osa kissoista kuitenkin päätyi kaksijalkalassa olevalle kissatarhalle, josta kissoja sitten sijoitettiin ihmiskoteihin kotikisuiksi. Klaanikissoja tälle tarhalle päätyi lopulta parikymmentä. Osa heistä joutui kotikisuiksi, mutta suuri osa pelastettiin Taon lauman avulla. Kotikisuiksi päätyneet klaanikissat etsittiin ja pelastettiin, ja kateisiin jäi vain kaksi klaanilaista; Varjoklaanin Soraviiksi ja Myrskyklaanin Ilveshalla. Heistä Soraviiksi palasi omin voimin myöhemmin klaaniin. Jokiklaanin parantaja Esikkolampi taasen päätti jäädä omasta tahdostaan kotikisuksi. 
Kaksijalat jatkoivat kissojen nappaamista pelastusoperaation jälkeenkin, mutta lopullisen pisteen tälle löi metsäpalo: kaksijalat uskoivat palon tappaneen villikissat.

 

 

Tao vs. Diablo       |      07/2018  

Kaksijalkakriisiin ei tuntunut löytyvän ratkaisua klaanien omalta taholta, ja onneksi apu löytyi järven ulkopuolelta: Kaksijalkalassa asustava Taon liitto oli kuullut napatuista kissoista, käynyt tarhalla ja päättänyt auttaa klaanikissoja. Heidän lähettinsä Reika ja Ollie toivat viestin klaaneille: Tao auttaisi klaaneja, jos klaanit vastineeksi auttaisivat Taoa. Taon laumalla oli ongelmia vihollislauman kanssa, joten he tekivät sopimuksen klaanien kanssa: Klaanit auttaisivat Taolaisia voittamaan Diablon lauman taistelussa, ja Taolaiset auttaisivat klaanikissat pois kissatarhalta. 
Pelastuspartioon lähti jokaisesta klaanista 3-5 kissaa. Heidän tehtävänään oli kouluttaa Taolaiset taistelemaan ja johtaa heidät sitten voitokkaaseen taisteluun Diablon laumaa vastaan. Kaikeksi onneksi taistelun lopputulema oli haluttu: Diablo surmattiin ja tämän lauma hajosi. Valitettavasti Jokiklaanin Ruokoraita kuoli taistelussa. 
Paranneltuaan haavojaan pari päivää kissat siirtyivät pelastamaan tarhalle lukittuja tovereitaan. Heidät saatiin ongelmitta ulos, ja klaanikissat pääsivätkin pian palaamaan takaisin kotiinsa.

 

 

Myrskyklaani vs. Tuuliklaani   |  01/2018

Ankara lehtikato vaati veronsa jokaisessa klaanissa, ja lopulta Tuuliklaanin tuore päällikkö Sirpaletähti päätti ratkaista tilanteen alueenvaltausyrityksellä. Sirpaletähti johti Tuuliklaanin Myrskyklaanin leiriin vaatien lisää maata heiltä, mutta Kajotähti ei suostunut vaatimukseen. Sirpaletähti päätti ottaa haluamansa voimalla, ja käski soturiensa hyökätä. Taistelu oli pitkä ja hieman liian tasaväkinen, sillä molemmat puolet kärsivät kovia vaurioita. Taistelun seurauksena muiden muassa Kajotähti menetti viimeisen henkensä, jättäen paikkansa päällikkönä Vinhatähdelle. Tuuliklaani hävisi taistelun, ja Sirpaletähti jätti paikkansa päällikkönä Sadetähdelle, lähtien maanpakoon klaanistaan. Hyökkäyksen vuoksi Tuuliklaanin ja Myrskyklaanin välit pysyivät nihkeinä aina metsäpaloon saakka.

 

 

Paluu elävien kirjoihin    |    02/2016

Kissojen keskuudessa tuntemattomasta syystä (aka sivuston ystävänpäivätapahtuman seurauksena) muutama Tähtiklaanin kissa sai palata päivän ajaksi elävien pariin. Nämä kissat olivat joko kuolleet nuorena tai epäoikeudenmukaisesti, eivätkä olleet ehtineet hyvästellä läheisiään. He saivat viettää päivänsä rakkaidensa seurassa, mutta illan koittaessa he palasivat Tähtiklaanin riveihin. 

 

 

Sairausepidemia    |   08-09/2015

Lehtisateen alku vaikutti täysin lohduttomalta, kun klaanien keskuuteen puhkesi tuntematon tauti. Sairaus vei tartunnan saaneelta voimat hetkessä flunssan kaltaisilla oireilla, mutta äityi pian kivuliaaksi ja sietämättömäksi säryksi, joka lopulta sai kissan elimistön romahtamaan. Tauti tarttui hyvin herkästi, ja moni klaanikissa kohtasikin loppunsa tällä tuskallisella tavalla.
Tartuntavaaran vuoksi sairastuneet eristettiin Myrskyklaanin reviirillä olevaan vanhaan mäyränpesään, jossa sairastuneet käytännössä katsoen odottivat kuolemaansa. Toivo vaikutti jo menetetyltä, kun Tähtiklaani lopulta antoi kuudelle kissalle enteen:
"Kuolema kukatta odottaa, henkiä lähtö surettaa, kuusi pelastavaa sielua Tähtiklaanin taa, hakemaan valkoista apua."   
Enteen saaneet kissat lähtivät etsimään "valkoista apua", tietämättä, kuinka moni heidän tovereistaan kuolisi sillä aikaa kun he olivat poissa. Lopulta he löysivät etsimänsä: valkoisen, harvinaisen kukan, joka toimi vastalääkkeenä sairauteen. Matkalaiset palasivat välittömästi kallis lasti mukanaan, ja saivat pelastettua monta tartunnan saanutta. Siitä huolimatta epidemia oli yksi tuhoisimmista klaanien historiassa.

 

 

Kylmyys   |   01/2015

Lehtikadon keskivaiheet ovat perinteisestikin vaikeita klaaneille, mutta vuonna 2015 pakkanen kiristyi ennen näkemättömiin lukemiin. Kylmyys tappoi suurimman osan metsän riistaeläimistä, ja klaanit olivat lähellä nälänhätää. Ahdinko ajoi kissat rajanylityksiin ja riistavarkauksiin, ja lopulta se kärjistyi taisteluun Myrskyklaanin ja Tuuliklaanin rajapartioiden välillä: Myrskyklaani päätti ottaa takaisin sen alueen, jonka Tuuliklaani oli heiltä vallannut liittoutumalla Jokiklaanin kanssa. Myrskyklaani voittikin taistelun ja sai alueensa takaisin, mutta maksoi siitä varapäällikkönsä Saarnihallan hengellä.

 

 

Myrskyklaani vs. Joki- ja Tuuliklaani | 01/2015

Graniittisodan rauha ei kestänyt kauaa ja vaikea lehtikato kärjistyi jälleen kerran taisteluksi, kun Jokiklaani ja Tuuliklaani yhdistivät voimansa hyökätäkseen Myrskyklaanin leiriin. Jokiklaani sai tästä palkaksi pienen alueen maata Tuuliklaanilta, ja Tuuliklaanilla oli tavoitteena saada itselleen Myrskyklaanilta leveä rantakaistale rajajoen toiselta puolelta. 
Taistelu oli kaikkea muuta kuin tasaväkinen, ja sen lopputulos oli alusta asti selvä. Ensimmäistä kertaa aikoihin Myrskyklaani joutui taipumaan omassa leirissään ja suostumaan Tuuliklaanin päällikön Riihitähden vaatimuksiin. Kuusitähti luovutti Riihitähdelle vaaditun alueen, mutta sota oli kaikkea muuta kuin ohi.
"Ensi kerralla joudutte tappamaan meistä jokaisen. Myrskyklaani ei enää peräänny."

 

 

Graniittisota   |   11/2014

Klaanien välit olivat kireämmät kuin koskaan, ja rajanylityksistä oli tullut liki arkipäivää. Lopulta Myrskyklaanin Liekkitähti lähetti muihin klaaneihin viestin, jonka mukaan erimielisyydet selvitettäisiin seuraavana auringonhuippuna Kokoontumissaarella - joko puhuen tai taistellen.
Jokiklaanin Laikkutähti ja Tuuliklaanin Riihitähti olivat tunnettuja jääräpäisyydestään, joten puhuminen ei tuottanut tulosta. Kuten jokainen oli jo arvannutkin, syttyi tilanteesta taistelu. Jokainen klaani halusi osoittaa, että oli kaikista vahvin, eikä tilanne kääntynyt pitkään aikaan kenenkään eduksi. Klaanien verta vuodatettiin turhaan ja pitkään, eikä Graniittisota suotta ole yksi klaaninvanhimpien lempiaiheista. 
Taistelun päätti päälliköistä ainoa, joka oli täysin tätä sotaa vastaan: Varjoklaanin Graniittitähti. Kolli ei ollut johtanut itse klaaniansa taisteluun, vaan oli jättänyt tehtävän varapäällikölleen, kieltäytyen osallistumasta turhaan sotaan. Graniittitähti kuitenkin palasi klaaninsa rinnalle taistelun ollessa jo käynnissä, vaikka yrittikin loppuun asti puhua muille järkeä päähän. 
Laikkutähti ja Riihitähti olivat käymässä yksin tuumin Liekkitähden kimppuun, mutta Graniittitähti ennätti väliin. Kahden naaraspäällikön kynnet viilsivät varjoklaanilaisen kaulaan kuolettavat haavat, ja taistelu päättyi siihen paikkaan. Jokaisen huomio kiinnittyi Graniittitähteen, ja hänen klaanitoverinsa riensivät päällikkönsä avuksi, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Graniittitähden viimeiset sanat tulevat kuitenkin elämään vielä pitkään klaanien keskuudessa.
"Älkää antako minkään sumentaa oikeudentajuanne, ja ammentakaa voimaa toisistanne. Synkimpinäkin aikoina on aina toivoa. Vaikka pelko hämärtäisi näkömme, aina on valo joka loistaa pimeyteen. Jo pienikin määrä rohkeutta voi kääntää sodan kulun."
Liekkitähti nimesi sodan lopulta Graniittisodaksi, jotta kukaan paikalla ollut ei unohtaisi Graniittitähden oikeudenmukaisuutta. Tänäkin päivänä Graniittitähteä pidetään kuin oikeudenmukaisuuden ruummiillistumana, ja hänen nimensä elää legendana klaanien keskuudessa.
"Katsokaa ympärillenne, ja kertokaa, mitä näette. Joku saattaa vastata 'vihollisen' tai 'eri klaanin soturin'. Mitä Graniittitähti näki ja halusi meidän näkevän, on kaltaisensa."

 

 

Pimeyden taistelu  |  08/2014

Pimeyden metsän murhaajat voimistuivat päivä päivältä, ja lopulta he palasivat eläviin. Kagen ja Josen johdolla he suunnittelivat tuhoavansa klaanit täysin. Klaanien ja Pimeyden välille syttyi taistelu, joka koitui monen klaanikissan kohtaloksi: Pimeyden kissat pyrkivät vain tappamaan, joten he olivat täysin erilaisia vastustajia kuin klaanikissat olivat kohdanneet. Myös Tähtiklaanista oli muutama kissa taistelemassa klaanien puolella, mutta siitä huolimatta taistelu vaikutti hetken aikaa täysin yksipuoliselta.
Taistelu oli todellinen verilöyly, mutta kaikeksi onneksi klaanit onnistuivat voittamaan sen. Kuolleisiin kuului mm. Myrskyklaanin päällikkö Tuhkatähti, ja Tähtiklaanista Tyhjyyteen joutui Myrskyklaanin Pintapisara. Kuolleet Pimeyden metsän kissat puolestaan joutuivat vain takaisin Pimeyteen - heistä kukaan ei joutunut Tyhjyyteen.

 

 

Tuhoisa myrsky

Yksi klaaneja uusilla reviireillä koetelleista vitsauksista oli Myrskyklaanille osunut rajuilma. Se kaatoi puita leirin reunoilta, sai leirin tulvimaan ja pakotti kissat lopulta pakenemaan Varjoklaanin reviirille. Toipilaspesä murskautui kaatuneen kuusen alle, ja monista pesistä lohkesi palasia niitä päin kaatuneiden puiden vuoksi. Myrskyklaanin leiri oli pitkään yhtä sekamelskaa, mutta klaani pääsi siitä huolimatta palaamaan leiriinsä heti myrskyn loputtua. Menetyksittä ei kuitenkaan vältytty: moni klaanilainen jäi kaatuvien puiden alle tai lipesi sateen liukastamalta polulta alas rotkoon. 

 

 

Metsän tuho ja Suuri vaellus

Elo Nelipuiden metsässä alkoi käydä mahdottomaksi, kun kaksijalat päättivät muokata alueesta luonnonpuiston. Kaksijalat päästivät erilaisia petoja kuten karhuja, maakotkia, susia ja puumia maastoon ja mylläsivät maat koneillaan. Menetettyään monta toveriaan pedoille klaanit joutuivat tekemään vaikean päätöksen: heidän olisi lähdettävä. 
Tähtiklaani johdatti matkalaiset vuorille. Siellä he tapasivat Kuohuvan veden heimon, jonka apu oli klaaneille korvaamatonta vieraissa ja ankarissa oloissa. Ankaran matkan jälkeen he pääsivät laskeutumaan vuorilta ja saapuivat järvelle. Matka oli vienyt muutaman heikomman klaanitoverin hengen, joten sitäkin suuremmalla syyllä uusien reviirien löytäminen oli klaaneille suuri helpotus. He asettuivat asumaan järvelle, ja metsäreviireistä jäi jäljelle vain eläväinen muisto.

 

©2018 Metsäketo - suntuubi.com